Siirry pääsisältöön

Neiti Etsivä 2.0


Lähdin vuoden alussa innokkaasti mukaan Kuukauden kieli -lukuhaasteeseen ja innokkaana olen mukana edelleenkin, tässä vain kävi hiukan hassusti... Sattumalta kirjapinossani oli nimittäin pari kirjaa, jotka sopivat lokakuulle (tanska) ja päätin lukea ne samantien pois alta. Lokakuu olisi sitten sillä kuitattu. Mutta toinen tanskalaiskirjailijoista ei ole päästänyt minua otteestaan joten nyt junnaan lokakuussa ja luen tätä samaa kirjailijaa enkä muita kieliä ole ehtinyt edes harkitsemaan.

Tämä kirjailija on Hanne-Vibeke Holst, tanskalaisten ja ruotsalaistenkin kestosuosikki, josta olin toki kuullut mutta en ollut ymmärtänyt että hän olisi näin kertakaikkisen loistava kirjailija! Tämä on juuri sellaista viihdekirjallisuutta, jota olen etsinyt ja jota olen Ilkka Remekseltä turhaan toivonut. Remes kun keskittyy lähinnä aseiden ja autojen luonnekuvaukseen ja kirjojen harvat naishahmot ovat siitä yhdestä ja samasta sabluunasta. Jossain vaiheessa mietinkin olisiko olemassa vastaavanlaista jännityskirjallisuutta, jota naislukijakin voisi lukea ilman myötähäpeän värittämiä poskia. Ja vastaus on: kyllä! Hanne-Vibeke Holstin "Som pesten" on juuri se kirja.

Tanskalaislääkäri Karoline Branner on saanut työpaikan WHO:ssa Genevessä, jossa hän aloittaa tartuntatautien koordinaattorina. Mukaan lähtevät puoliso Jasper ja leikkikouluikäinen Hugo-poika. Jo ensisivuilta Holst lähtee kuitenkin rakentamaan sen mittaista henkilögalleriaa, että ymmärrän 840 sivun tulevan enemmän kuin tarpeeseen. Teksti rakentuu lyhyehköistä kohtauksista, joissa usein nopeasti esitellään uusia henkilöitä. Selväksi käy sekin, että jokainen henkilö on jollakin tavalla merkityksellinen vaikka yhteys juoneen saattaa paljastua vasta myöhemmin.

Juoni lyhyesti: Tanskassa ilmaantuu yllättäen influenssa-alto, joka osoittautuu erittäin tappavaksi. Erityisesti nuoret miehet sairastuvat rajusti ja pian aletaan puhua tuhansista kuolonuhreista. Karoline huomaa sattumalta, että kuolleiden joukossa on erityisen paljon afrikkalaisperäistä väestöä. Mistä tämä johtuu? Ja pitäisikö heidän saada etuoikeus rokotuksia jaettaessa?

Tästä lähtee käyntiin sellainen vyyhti, jossa lukijaa kuljetetaan milloin Easyjetillä, milloin bisnesluokassa Kööpenhaminan, Geneven, Ugandan ja New Yorkin väliä. Holst löytää tähän aikalaisromaaniin aineksia niin Trumpista, Obamasta, Ugandan homodiskriminaatiosta, eutanasiasta, Italian mafiasta, huumekaupasta, syksyn 2015 pakolaisvirrasta, rasismista, Tanskan sisäpolitiikasta, aidsista, Geneven kansainvälisten järjestöjen valtahierarkioista, #metoosta... Tämän kaiken päälle vielä ihmissuhdehässäkkää juuri sen verran, että ei mene överiksi (vaikkakin Holst on pari kertaa vaarallisen lähellä sitä rajaa).

Eikä tätä lukiessa tarvitse naislukijan tosiaankaan kakistella. Holst kuvaa naishahmonsa juuri niin moniulotteisesti kuin ihminen tuppaa olla. Kirjailijan lempihahmo on tietysti Karoline, kaikkien kympintyttöjen suojeluspyhimys, jossa ruumillistuu Neiti Etsivä sellaisena kuin hän olisi nyt 2000-luvun aikuisena naisena. Karoline selvittää koko vyyhdin, vaikkakin apuna hänellä on tietysti joukko luottoihmisiä. Ja lopussa paha saa palkkansa...

Ainoa huono puoli on se, että käsittääkseni "Som pesten"-tiiliskiveä ei ole suomennettu vaikka Holstilta on joitakin muita teoksia ilmestynyt myös suomeksi. Itse luin kirjan ruotsiksi mutta suomeksi Holstilta löytyy esimerkiksi "Mitä he toisilleen tekivät", joka muistuttaa tyyliltään ja rakenteeltaan tätä uusinta. Joka tapauksessa vahva suositus ja kustantajalle terveisiä, että tällä olisi varmasti menekkiä Suomessa!

**
Hanne-Vibeke Holst: Som pesten
Albert Bonniers Förlag 2017

Helmet-lukuhaaste 2019: 18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
Kirjankansibingo 2019: Piirroskuva

Kommentit

  1. Tämähän on hupaisaa, minullakin on lokakuun kieli eli tanska jo ikään kuin hoidettu alta pois ;D Eli ihan vinksin vonksin menevät nämä kuukauden kielet tällä kertaa... (ja minä kun luulin, että tanska olisi hankala rasti...!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tanska pääsi yllättämään! Mitä tanskalaiskirjailijoita olet itse löytänyt? /Mari

      Poista
  2. Luin Naja Marie Aidtin kirjan Jos kuolema on vienyt sinulta jotakin anna se takaisin. Minulta on pohjoismainen kirjallisuus jäänyt vähän paitsioon, pelkäsin sen olevan pelkkää Nordic Noiria nykyään, joten oli kiva löytää tällainen ihan toisenlainen kirja.

    Tämän postauksesi otsikko oli muuten mainio, olin pikkutyttönä suuri Neiti Etsivä fani ;) Täytyy siis laittaa Holstin nimi korvan taakse!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rantalomailua ja uusi rohkeampi minä

  Kesän säästä voidaan olla monta mieltä, mutta sitä iloa minulta ei poisteta, että ensimmäinen lomaviikkoni oli oikea rantaloma. Ja vieläpä niissä samoissa maisemissa, joissa tämä maallinen taipaleeni aikoinaan sai alkunsa. Ollaan siis Helsingin Lauttasaaressa. Blogini päivitys on viime viikkoina jäänyt taka-alalle, vaikka ideoita ja ajatuksia on syntynyt ja pari tekstinaloitustakin olen näköjään saanut jo aikaiseksi. Kun lomanalkajaiseksi kasasin yhteen pinoon kaikki keskenolevat kirjani, niitä kertyi peräti 17. Luen sivun sieltä, toisen täältä - päähäni mahtuu juuri nyt vain hajahuomioita. Olen myös huomannut, että hakeudun tällä hetkellä mieluummin elämäkertojen ja tietokirjojen pariin. Fiktio ei jostain syystä sytytä. Olisiko sitten syynä tämä vallitseva maailmantilanne, joka oikeasti alkaa olla jo taruakin ihmeellisempää. Ainoa kirja, jonka olen onnistunut lukemaan loppuun asti viimeisen parin viikon aikana, on Minna Salamin Sensuous Knowledge. Ja nyt olen vahvast...

Lisää miehiä!

Hei pitkästä aikaa! Viimeksi kirjoitin tänne blogiini Markus Nummen loistavasta  Käräjät -kirjasta ja mitä lie nyt tapahtunut, mutta olen lukenut mieskirjailijoita enemmänkin! Ihmettelen aina vuoden lopussa lukutilastoani laatiessa miten lukemani kirjailijat ovat melkein 90%:sesti naisia. Mutta tänä vuonna tilastoihini saattaakin tulla yllättävä piikki... Viimeisin lukemani kirja on ohut ja pettävän kevyen oloinen Antti Röngän "Kiltti poika" . En ole jaksanut viimeiseen kuukauteen lukea mitään pidempää tekstikokonaisuutta ja tämä tuntui kirjastopinokirjoista siltä helpoimmalta. Mutta Röngän tajunnanvirtamainen teksti vaatii tarkkaavaisuutta ja keskittymistä, ja kirjan lukemiseen meni useampi päivä, vaikka sivuja on vain 160. "Kiltti poika" on kertomus muutaman vuorokauden mittaisesta ajanjaksosta, jona aikana päähenkilö täyttää 27 vuotta. Tästä on myös tarkoitus tulla se viimeinen syntymäpäivä. Kevät, itsemurhaajien vuodenaika. Että joutuu kuljettamaan kaikkea sitä ...

Eeva Kilpi: Elämä edestakaisin (Klassikkohaaste #21)

Olen lukenut Eeva Kilpeä koko aikuiselämäni ja monet hänen teoksistaan jopa useaan otteeseen. Kilpi oli myös lohtukirjailijani, kun en päässyt koronasulun aikana Suomeen.  Lääkkeeksi Suomi-ikävääni  auttoi silloin Kilven herkkä ja hersyvä suomen kieli. Olen myös miettinyt voiko "elämän evakkous" siirtyä sukupolvelta toiselle. Ainakin omassa elämässäni tunnistan tätä samaa " nyssyköiden haalijan  -syndroomaa": "Että kaikki tarpeellinen on kasseissa ja pusseissa sängyn alla tai sängyn vieressä, käden ulottuvilla". Koskaan kun ei tiedä milloin se lähtö tulee. Anna-Riikka Carlsonin  kirjassa  "Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä" Kilpi epäilee, että tokko häntä enää kukaan lukee. Mutta kyllä vaan luetaan! Etenkin Kilven runoutta näkee siteerattavan säännöllisesti kirjasomessa. Proosatekstit ovat ehkä sitten jääneet vähemmälle huomiolle, ja juuri siksi haluankin nostaa esille tämänkertaisessa Klassikkohaastekirjoituksessani yhden Kilven varha...

Lukunautinto, pitkästä aikaa! (Markus Nummi: Käräjät)

Sain pitkästä aikaa kokea oikean lukunautinnon! Mikä sopikin hyvin tähän parhaillaan menevän lukuviikon teemaan "löydä lukufiilis!". Oma salaisuuteni lukufiiliksen takaamiseksi oli pitkä viikonloppu, paksu kirja ja rentouttava miljöö. Tämä yhtälö toteutuu yleensä juuri näin pääsiäisenä - muistan esimerkiksi Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläisen olleen juuri tällainen täysosuma. Olin tässä jo useamman viikon säästellyt kirjastosta varaamaani Markus Nummen Käräjät-teosta, joka tuli sen verran ajoissa, että jouduin sen lainaa jo pari kertaa pidentämään. Mutta aikataulu piti ja ehdin lukea kirjan ennen kuin lopullinen palautuspäivä tuli eteen. Tämä Käräjät tosin oli vähän riskaabeli valinta. Ensinnäkin se on paksu, melkein 600 sivua. En mielelläni ryhdy tällaisiin luku-urakoihin jos ei ole taetta siitä, että kirja on oikeasti hyvä. Siitä kirjan hyvyydestä olin kyllä saanut paljon vinkkejä kirjasomea ja -blogeja selatessani, mutta siitä tuli se toinen mutta... olen aika monta kertaa ...

Ranskattaretko eivät muka liho?

  Kävin taas kirpparilla, kukkaruukkuja vain ostamassa, mutta mukaan tuli tietysti myös muutama pokkari. Jotka tosin sitten vien taas luettuani takaisin, tästä paikallisesta kirpparista on tullut itselleni vähän sellainen maksullinen kirjasto. Mutta hyvään tarkoitukseen ne menevät onneksi roposeni. Nyt iski silmään pari ruotsalaista tietokirjaa, joista on niiden ilmestymisen aikoihin kohkattu enemmänkin. Ruotsalainen psykiatri David Eberhard kirjoitti v. 2006 kirjan siitä, miten ruotsalaisista on tullut "turvallisuusnarkomaaneja" (minkä teesin kyllä näin äkkilukemalta allekirjoitan, katsotaan olenko samaa mieltä luettuani koko kirjan). Toisessa kirjassa taas tiedetoimittaja Karin Bojs yhdessä Peter Sjölundin kanssa kertoo mistä ruotsalaiset ovat peräisin. Odotan mielenkiinnolla! Lisäksi löysin vielä yhden Niklas Natt och Dag -dekkarin, joihin olen halunnut tutustua jo kauan. Ja sitten siellä seistä törötti yksi suomenkielinen kirja, joka oli tietysti pakko ottaa, ihan jo pelk...