Siirry pääsisältöön

Miten minusta tuli kirjablogisti (Blogger Recognition Award)

Klassinen kirjanörtin selfie
Paistaa se päivä risukasaankin eli sain Hollanninsuomalaisen Satulta blogitunnustuksen "Blogger Recognition Award"! Tällaiselle itseään vielä aloittelevana blogistina pitävälle tämä on iso juttu. Kiitos, Satu!

Olin jo kauan miettinyt, että olisi hauska "kokeilla" blogin pitämistä ja kirjat oli helppo valinta blogin aiheeksi. Luen paljon ja varsinkin nyt kun työmatkani täällä suurkaupungissa venyvät pariin tuntiin päivittäin. Siinä ehtii kuulkaa lukea kirjan jos toisenkin! Blogin avulla halusin jollakin tavalla dokumentoida kaikki lukemani kirjat, tuntui että ne hävisivät mielestä saman tien kun suljin kirjan takakannen. Lisäksi halusin luoda itselleni "oman huoneen", paikan jossa saisin huseerata niin kuin itse haluan. Tässä ruuhkavuosien oravanpyörässä sellaisia paikkoja ei ole montakaan (keittiön lisäksi...).

Halusin aloittaa varovaisesti joten päätin keksiä nimimerkin, jonka suojassa voisin rauhassa harjoitella. Sattumoisin samoihin aikoihin intialaiset puhelinmyyjät jahtasivat miestäni kotipuhelimestamme ja aina kuullessaan minun vastaavan heittivät he eksoottisella intianenglannilla tervehdyksen "Is this Mrs Karlsson?". Se kuulosti niin hauskalta, että omin sen heti nimekseni tänne blogimaailmaan.

Jos harkitset blogin aloittamista...

...niin sanoisin ennen kaikkea: tuumasta toimeen! Tämä on hauska harrastus ja parasta on kun saa yhteyden muihin samanhenkisiin, asuinpaikasta riippumatta. Mutta kolme neuvoa kuitenkin:

- Ennen kuin aloitat mieti alue jota haluat blogissasi käsitellä. Mitä tarkemmin rajaat sitä helpommin löydät muita samanhenkisiä ja pystyt muodostamaan oman blogiverkoston.

- Kun aihe on löytynyt niin sitten vain blogi alkuun! Älä huolehdi liikaa ulkoisista seikoista, niitä ehdit kyllä säätämään moneen kertaan.

- Ole kärsivällinen! Oma blogini oli ensimmäiset kuukaudet aika hiljainen paikka, vieraita ei näkynyt vaikka emäntä vilkuili koko ajan ovelta. Mutta sitten keksin mennä kyläilemään muiden blogeihin ja uskaltauduin jopa jättämään kommentteja ja siitä pikkuhiljaa oma vierasmääräni onkin lähtenyt kasvamaan. Ei täällä nyt vieläkään mitään suurta tungosta ole mutta sitäkin mukavampia kyläilijöitä olen saanut!

Itse olen profiloinut blogini ulkosuomalaiseksi kirjablogiksi ja niinpä annan tässä tunnustukset viidelle ulkosuomalaiselle ja viidelle kirjablogistille. Olette varmasti saaneet tunnustuksenne jo moneen kertaan mutta listaan tässä teidät koska seuraan blogejanne säännöllisesti ja vilkuilen samalla salaa vähän vinkkejäkin omaa blogiani varten.

Ulkosuomalaisia lempiblogeja (Hollanninsuomalaisen lisäksi):

Ulkosuomalainen äiti Turkissa
Pala suklaata - ulkosuomalaisen elämää Sveitsissä
Edustusrouvan päiväkirja Sudanista
Dit un dat sitä sun tätä Saksassa
Kirjeitä Kairosta

Ihailemiani kirjablogeja:

Norjansuomalainen les!lue!
Marjatan kirjaelämyksiä ja ajatuksia
Kartanon kruunaamaton lukija
Hemulin kirjahylly
Satun luetut

Blogger Recognition Award -tunnustuksen saajan ohjeet:

1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen.
2. Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen.
3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille.
4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi.
5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnon saajaksi.


Kommentit

  1. Voi KIITOS Mari!
    Minä olen kai joskus tähän vastannut, mutta nyt on niin paljon uutta mielessä, että vastaan mielelläni, kunhan ensin vähän kypsyttelen.

    Kiva tuo bloginimesi historia. Voin ihan kuulla intianenglannilla äännetyn lauseen korvissani. :)

    Pitääpä käydä vilkaisemassa noista mainitsemistai blogeista niitä, joita en vielä tunne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla että haluat vastata, Marjatta! Ajattelin, että teille konkareille tämä on varmaan ihan menneen talven lumia... /Mari

      Poista
  2. Minua niin naurattaa tuo bloginimesi synty - hauska syntytarina sillä :D Meilläkin on kotipuhelin (siis ihan perinteinen lankapuhelin), mutta en usein jaksa edes vastata siihen, koska suurin osa soittajista on jotain myyntitykkejä tai sitten metsästävät onnettomuuden uhreja, joita patistaa haastamaan joku oikeuteen ja värväämään heidän lakimiehensä avuksi. :D

    Hyviä vinkkejä, bloggaaminen on mahtava harrastus jossa voi toteuttaa itseään juuri siten miten haluaa! Kiitokset huomioinnista, arvostan ja kiitän isosti <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarinaan liittyy vielä se, että pidin naimisiin mennessämme oman ja lisäksi erittäin suomalaiselta kuulostavan sukunimeni joten tämä "Mrs Karlsson" kuulosti todella juhlavalta. Ovat harmi vain jo lopettaneet soittamasta meille :(

      Meilläkin tosiaan vielä lankapuhelin mikä johtuu siitä, että vaikka asumme täällä suur-Tukholmassa niin juuri meidän nurkilla matkapuhelinkenttä ei ole 100% luotettava. Päivittäin käy niin, että kännykästä häviää kenttä tilapäisesti. /Mari

      Poista
  3. Blogillasi on hyvä nimi, erottuu joukosta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tuija! Se nimen keksiminen olikin kyllä samalla sekä vaikein että hauskin osuus blogin perustamista! /Mari

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mutta saako näin oikeasti kirjoittaa?

  Tällä kertaa haluan kirjoittaa kahdesta kirjasta, jotka ovat jääneet vaivaamaan mieltäni. Molemmissa  on käytetty henkilöhahmoina oikeita historian henkilöitä, mutta kyseiset kirjat eivät ole elämäkertoja vaan fiktion ja faktan sekoituksia. Saksalaisen Daniel Kehlmannin Lichtspiel (suomennettu nimellä Ohjaaja) kertoo mykkäelokuvakauden legendaarisesta elokuvaohjaajasta, W.G. Pabstista. Kirjassa häntä tituleerataan "Greta Garbon löytäjäksi" - väite, joka vetää mutkat suoriksi, sillä ensinhän Garbon löysi Mauritz Stiller . Jo tässä vaiheessa tuntosarveni alkavat väristä... W.G. Pabst palaa epäonnistuneen Hollywood-debyyttinsä jälkeen Eurooppaan, tarkoituksenaan vierailla vanhan äitinsä luona. Saksan poliittinen tilanne on kuitenkin kärjistynyt Pabstin poissaolon aikana ja hän ajautuu natsihallinnon propagandakoneiston sätkynukeksi. Kehlmann kuvaa jännittävästi natsi-Saksassa vallinneita realiteettejä, joiden pohjalta kukin joutui tekemään päätöksensä - olenko mukana vai leiki...

Kiitos tästä kesästä, Aulikki Oksanen!

  Olen myöhäisherännäinen monien asioiden suhteen, mutta kun löydän jotain innostavaa niin lähdenkin sitten täysillä mukaan. Ja tänä kesänä tämän palavan innostukseni herätti Aulikki Oksanen ! Kaikki alkoi siitä kun luin Helena Ruuskan viime vuonna ilmestyneen elämäkerran Aulikki Oksasesta. Olen lukenut Ruuskalta kaikki hänen kirjoittamansa elämäkerrat (Hugo Simberg, Marja-Liisa Vartio, Mary Gallen-Kallela ja Eeva Joenpelto) ja kaikki nämä kirjat ovat olleet huikeita aikamatkoja. Ruuska on taitava nitomaan tutkimansa henkilön elämänvaiheet suurempaan historiankehykseen samalla kun hän ripottelee matkan varrelle jännittäviä hippusia kunkin ajan arjesta ja omituisuuksista.  Oksanen eroaa muista Ruuskan kohteista sillä, että hän on vielä mitä suuremmiten elossa, jolloin hän on ollut itse mukana kirjan teossa. Koko prosessi vei kolme vuotta ja valmistui Oksasen 80-vuotispäiväksi. Ruuska sai haastatella koko Oksasen klaanin isompia lastenlapsia myöten ja paikoin lukija onkin kuin ...

Sirpaleita Anna-Leena Härkösen elämästä - ja vähän omastanikin...

Nyt se vihdoin tuli! Tilaamani Taskupainos! Kävin hakemassa kirjastosta ja 24 tuntia myöhemmin kirja oli luettu. Olisin lukenut nopeamminkin, jos työt ja kotihommat eivät olisi estäneet. Ja kirja oli muuten aivan liian lyhyt. Anna-Leena Härkösen tarinointia olisin jaksanut vähintään yhtä kauan kuin Pirkko Saisiotakin. Anna-Leena Härkönen on lempikirjailijani ja yksi niitä harvoja joita luen yhä uudestaan. Hän on myös lohtukirjailijani - samalla tavalla kuin makaronilaatikko on lohturuokani, jota pitää saada kun elämä kohtelee kaltoin. Katja Kallion ystävästään kirjoittama muistelmateos on onneksi täysosuma. Kirjan rakenne on tarkoituksella spiraalimainen, ei aikajärjestyksessä kerrottu ja se toimii todella hyvin. Kerronta on tajunnanvirtamaista - ikäänkuin istuisin saman pöydän ääressä kuuntelemassa Härkösen jutustelua.  Kirjan kerronta on puhtaasti Härköstä itseään, sillä Kallio ei tähän kirjaan ole halunnut haastatella muista ihmisiä. " Mua kiinnostaa sun kokemus elämästä. Että ...

Klassikkohaaste #14: Antti Jalava – Asfalttikukka

  Vaikka Ruotsissa asuu meitä suomentaustaisia n. 7% väestöstä, näkyy se yllättävän vähän ruotsalaisessa kirjallisuuskentässä. Itse asiassa vain kolme kirjaa on onnistunut herättämään ruotsalaismedian mielenkiinnon. Susanna Alakosken Svinalängorna (suomennettuna ’Sikalat’) ilmestyi 2006, jolloin se voitti Ruotsin arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon, August-palkinnon ja kirjasta tehtiin myös elokuva muutamaa vuotta myöhemmin. Eija Hetekivi Olsson julkaisi 2011 esikoisromaaninsa ’Ingenbarnsland’, jossa hän kuvaa suomalaissiirtolaisten elämää Göteborgissa. Kirja oli August-palkintoehdokkaana ja se on myöhemmin kasvanut trilogiaksi. Mutta suomalaisen siirtolaiskirjallisuuden pioneeri oli Antti Jalava (1949-2021), jolta vuonna 1980 ilmestyi paljon puhuttu romaani ’Asfaltblomman’ (suom. Pentti Saarikoski ’Asfalttikukka’). Kirja ei ollut kuitenkaan Jalavan esikoisteos, hän oli aikaisemmin kirjoittanut kirjat ’Matti’ ja ’Jag har inte bett att få komma’. Etsin oman aamulehteni Dagens...

Eeva Kilpi: Elämä edestakaisin (Klassikkohaaste #21)

Olen lukenut Eeva Kilpeä koko aikuiselämäni ja monet hänen teoksistaan jopa useaan otteeseen. Kilpi oli myös lohtukirjailijani, kun en päässyt koronasulun aikana Suomeen.  Lääkkeeksi Suomi-ikävääni  auttoi silloin Kilven herkkä ja hersyvä suomen kieli. Olen myös miettinyt voiko "elämän evakkous" siirtyä sukupolvelta toiselle. Ainakin omassa elämässäni tunnistan tätä samaa " nyssyköiden haalijan  -syndroomaa": "Että kaikki tarpeellinen on kasseissa ja pusseissa sängyn alla tai sängyn vieressä, käden ulottuvilla". Koskaan kun ei tiedä milloin se lähtö tulee. Anna-Riikka Carlsonin  kirjassa  "Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä" Kilpi epäilee, että tokko häntä enää kukaan lukee. Mutta kyllä vaan luetaan! Etenkin Kilven runoutta näkee siteerattavan säännöllisesti kirjasomessa. Proosatekstit ovat ehkä sitten jääneet vähemmälle huomiolle, ja juuri siksi haluankin nostaa esille tämänkertaisessa Klassikkohaastekirjoituksessani yhden Kilven varha...