Siirry pääsisältöön

Suvi Ahola: Ystäviä ja kirjoja (2015)

Suvi Aholan kirjan ulkoasu pettää. Kannessa viiniä naukkailevat ja kirjoja hymyillen selaavat tyylikkäät naiset menee hiukan överiksi mutta kirjan sisältö on onneksi sitten jalat maassa -asenteella kirjoitettu. Tämä on kirja lukupiireistä ja niissä suosituista kirjoista. Kirjassa on myös ruokaohjeita eri lukupiireiltä, monissa piireissä nimittäin ruoka tuntuu olevan yllättävänkin suuressa roolissa. Varsinainen sillisalaatti siis tämä kirja mutta se toimii!

Kirjassa esitellään kymmenen kirjapiiriä, joiden jäsenet ovat enimmäkseen naisia mutta joukossa on myös yksi miespiiri. Itse piirien toiminta on aika samankaltaista mutta mielenkiintoisin osa näistä kuvauksista on juuri se jossa kerrotaan kuinka kukin piiri on saanut alkunsa. Hyviä vinkkejä omaa lukupiiriä haikaaville!

Esittelyjen välissä Ahola kirjoittaa kirjoista jotka ovat olleet lukupiirien suosiossa. Näitä kirja-arvioita on helppo käyttää oman lukemisensa tukena ja inspiraationa, Ahola kirjoittaa usein myös kirjan taustoista ja yhteyksistä muuhun kirjallisuuteen. Kirjaa oli mukava lukea kaunokirjallisuuden välissä ja saada Aholan analyyseista mallia siihen miten omaakin lukemistaan voisi paremmin jäsentää.

Ja sitten ne ruokavinkit! Monet kirjassa esitellyt lukupiirit saavat innoitusta illan tarjoiluun käsiteltävän kirjan aihepiiristä mikä saisi kyllä tämän emännän viettämään useammankin unettoman yön. Onneksi omalla lukupiirilläni ei ole näin korkeita tavoitteita! Mutta kirjan vinkit ovat hauskoja lukea ja yhtä jo ehdin kokeillakin suurella menestyksellä. Tämä kirjassa esitelty "Pariisilainen omenakakku Virosta" sai perheeltä täydet pisteet!

Taikina:
1,5 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
1 rkl leivinjauhetta
1,5 tl vaniljasokeria
1/4 tl suolaa
3 munaa
3 rkl ruokaöljyä
1 dl maitoa tai piimää
800 g omenalohkoja

 Kuorrute:
3/4 dl sokeria
1 muna
50 g voita sulatettuna

 Lämmitä uuni 200-asteiseksi

 Vuoraa halkaisijaltaan 24 sentin kakkuvuoka leivinpaperilla.

 Sekoita jauhot, sokerit, leivinjauhe ja suola kulhossa ja lisää munat, öljy ja maito tai piimä. Sekoita taikinaksi (pallovispilä sopii tähän hyvin).

 Lisää omenalohkot taikinaan ja kaada taikina vuokaan.

 Paista 35-40 minuuttia.

 Levite kuorrute pinnalle ja paista vielä 10 minuuttia.

 Kakku on parhaimmillaan seuraavana päivänä, kermavaahdon tai vaniljajäätelön kera tarjottuna.
Tunnisteet:

Kommentit

  1. Unknown25/9/16 17:26

    Tuon kannen perusteella en ehkä kirjaa valitsisi luettavaksi. Lukupiireihin en ole koskaan vielä osallistunut, joten niistä lukeminen voisi olla mielenkiintoista. Herkkureseptit varmaan pitäisi jättää väliin, ettei laihdutus mene plörinäksi. Hienoa, että omenakakku maistui :D

    Tiia

    VastaaPoista
  2. Mari / Mrs Karlsson lukee25/9/16 18:50

    Tätä kirjaa on varmasti hauskempi lukea jos on ollut joskus mukana lukupiirissä mitä muuten suosittelen jos vain löytyy samanhenkinen porukka!

    VastaaPoista
  3. MarikaOksa25/9/16 21:27

    Minäkään en ole koskaan osallistunut lukupiiriin, vaikka esim. kirjastolla niitä on tarjolla useampia. En vain ole kokenut luontevaksi mennä juttelemaan kirjoista outojen ihmisten kanssa :D. Omenapiirakan ohje kuulostaa tosi hyvältä! Omenapiirakka on minulle suurta herkkua näin syksyisin, vaniljakastikkeen kera. :)

    VastaaPoista
  4. Mari / Mrs Karlsson lukee26/9/16 09:13

    Ilahdun aina uusista omenapiirakkaohjeista, sitä tulee tosiaan tehtyä näin syksyisin useammankin kerran! Sen oman lukupiirin löytäminen voi olla vaikeaa, siinä täytyy kuitenkin henkilökemiat jollakin tavalla kohdata. Ongelma näissä ystävien piireissä on se, että jutustelu siirtyy helposti ihan toisille raiteille :-) Olen joskus ajatellutkin, että pitäisi kokeilla "anonyymimpää", esim. juuri kirjaston lukupiiriä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rakas vihattu lähiöni

Kun aikoinaan muutimme mieheni kanssa yhteen ei vaihtoehtoja ollut kovinkaan monta. Jotta Tukholmassa saisi vuokra-asunnon on jonossa oltava, alueesta riippuen, 5-25 vuotta. Miehelläni oli vuokrakaksio mutta todennäköisyys, että joku haluaisi vaihtaa isomman asuntonsa pienempään tuntui aika olemattomalta. Niinpä lähdimme etsimään kotia yhdessä pankin kanssa. Mielessämme oli heti alue, jolla olimme käyneet monta kertaa kylässä ystäviemme rivitaloasunnossa. Asunnot olivat tilavia ja lähellä oli paljon metsää ja vettä. Ja kuinka ollakaan, unelmakotimme löytyi nopeasti! Muutimme syksyllä 2006 ja kotiuduimme nopeasti. Alue on luonnonkaunista ja naapurusto hauskasti monikulttuurista. Ainoa ongelma on se, että asumme "pahamaineisessa" tukholmalaislähiössä. Meille aikuisille siitä oli lähinnä vain hyötyä sillä asunnot olivat noin miljoona kruunua edullisempia kuin muilla alueilla. Mutta miehen teinityttäret huomasivat pian, että keskustassa asuvia kavereita oli vaikea saada ky...
14 kommenttia
Lue lisää

Rouva C, oletan?

Aivan ensimmäiseksi tämän lukijan piti päivittää sisäinen kuvansa Minna Canthista. Tiedättehän sen kuvan, jossa Canth istuu musta hattu päässä, suu viivana ja silmissä väsynyt katse. Sen, jossa Canth näyttää jo vanhukselta paitsi että hän ei ollut vanhus eikä koskaan edes yltänyt siihen ikään. Minna Canth kuoli vain 53-vuotiaana! Mutta seitsemän lasta, puolison varhainen kuolema ja taloushuolet olivat vanhentaneet Minnaa auttamattomasti. Minna Rytisalon Minna on nuori tyttö, opettajaseminaarilainen, kihlattu ja sittemmin aviovaimo. Vaimo, josta Ferdinand-puoliso salaa toivoo, että tämä olisi vähän enemmän kuin muut, "tasainen, vähempään tyytyvä". Mutta olihan hän kuitenkin alunperin rakastunut juuri Minnan temperamentiin, älykkyyteen ja nokkeluuteen. "Minä en ole vaimoni vartija", toteaa Ferdinand ja Rytisalo kuvaakin Canthien avioliiton harvinaisen lämpimänä - eikä pelkästään tuon ajan mittapuun mukaan. Rytisalon romaanissa kuvataan hyvin 1800-luvun asennei...
20 kommenttia
Lue lisää

Kevätsukkahousut jalassa matkaan monikielisyyden maailmoihin

  Mielessäni on pyörinyt viime päivinä Sinikka Nopolan pistämätön kirjan nimi "Tervehdin teitä kevätsukkahousuilla". En ole kyseistä kirjaa (vielä) lukenut, mutta tuo nimi on jäänyt mieleen. Siinä on jotain niin herkullisen suomalaista absurdia huumoria ja sanaleikittelyä. Ja joudun kerta kerran jälkeen toteamaan, että vaikka kuinka opiskelen näitä muita kieliäni ja vaikka pystyn niillä työhommatkin ihan asiallisesti hoitamaan, niin tätä oman kielen tuntua en niihin saa.  Se ei saa kuitenkaan lannistaa vieraiden kielten opiskelua, päinvastoin! Ihmettelyä riittää niissä muissakin kielissä, kuten nyt tässä minulle tällä hetkellä ajankohtaisessa saksan kielessä. Uudet kielet opastavat yllätyksellisille tutkimusmatkoille uusiin maailmoihin. Kuten edellisessä postauksessani mainitsin, nyt ei lueta kirjoja vaan kirjoitetaan lopputyötä. Tämä kevät menee monikielisyyden teorioiden parissa. Tutkielman runko on jo valmis, nyt pistetään paloja paikoilleen.  Ja täytyy sanoa, että tu...
2 kommenttia
Lue lisää

Klassikkohaaste #14: Antti Jalava – Asfalttikukka

  Vaikka Ruotsissa asuu meitä suomentaustaisia n. 7% väestöstä, näkyy se yllättävän vähän ruotsalaisessa kirjallisuuskentässä. Itse asiassa vain kolme kirjaa on onnistunut herättämään ruotsalaismedian mielenkiinnon. Susanna Alakosken Svinalängorna (suomennettuna ’Sikalat’) ilmestyi 2006, jolloin se voitti Ruotsin arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon, August-palkinnon ja kirjasta tehtiin myös elokuva muutamaa vuotta myöhemmin. Eija Hetekivi Olsson julkaisi 2011 esikoisromaaninsa ’Ingenbarnsland’, jossa hän kuvaa suomalaissiirtolaisten elämää Göteborgissa. Kirja oli August-palkintoehdokkaana ja se on myöhemmin kasvanut trilogiaksi. Mutta suomalaisen siirtolaiskirjallisuuden pioneeri oli Antti Jalava (1949-2021), jolta vuonna 1980 ilmestyi paljon puhuttu romaani ’Asfaltblomman’ (suom. Pentti Saarikoski ’Asfalttikukka’). Kirja ei ollut kuitenkaan Jalavan esikoisteos, hän oli aikaisemmin kirjoittanut kirjat ’Matti’ ja ’Jag har inte bett att få komma’. Etsin oman aamulehteni Dagens...
10 kommenttia
Lue lisää

Kun Suomen lapset lähtivät Ruotsiin - Anna Takanen: Sinä olet suruni

Tänään 15. joulukuuta on kulunut 80 vuotta ensimmäisen suomalaisia sotalapsia Tukholmaan kuljettaneen laivan lähdöstä. Ruotsiin lähti kaikkiaan sotaa pakoon  noin 70 000 lasta ja melkein neljäsosa heistä jäi palaamatta. Näihin lukuihin  mahtuu traagisia tarinoita, joita on kipuiltu sekä Suomessa että täällä Ruotsissa. Eikä asiasta ole sen kummemmin puhuttu, kummassakaan maassa. Yksi Ruotsiin jääneistä lapsista oli Anna Takasen Timo-isä, jonka tarinan Takanen on nyt kirjoittanut kirjaksi "Sörjen som blev". Mutta kirja ei ole pelkästään sotalapsen tarina sillä 80 vuoden takainen tragedia vaikuttaa monen perheen elämään edelleen. Takanen sanoo, että sotalapsen traumasta selviämiseen menee neljä sukupolvea. Tässä yhtälössä hän laskee itsensä kolmanneksi sukupolveksi. Anna Takanen eli lapsuutensa oudossa välitilassa. Hän oli syntynyt Ruotsissa ja puhui ruotsia, mutta sukunimensä vuoksi hänet luokiteltiin suomalaiseksi. Koulussa häntä kiusattiin juuri suomalaisuutensa takia...
19 kommenttia
Lue lisää