Siirry pääsisältöön

250‑vuotias Jane Austen olisi tunnistanut tämänkin ajan

 


Lämpimät onnittelut tänään 250 vuotta täyttävälle Jane Austenille! Osallistun tällä kirjoituksellani Tuulevin lukublogin vetämään Jane Austen -haasteeseen. 

What calm lives they had, those people! No worries about the French Revolution, or the crashing struggle of the Napoleonic wars. Only manners controlling natural passion so far as they could, together with cultured explanations of any mischances.

Näin kommentoi Winston Churchill luettuaan Ylpeys ja ennakkoluulo -romaanin. Viittaus Napoleonin sotaan selittynee sillä, että Churchill luki kirjan vuonna 1943, keskellä toista maailmansotaa. Lisäksi Churchill luki kirjan sairastaessaan keuhkokuumetta, joten hän ei ehkä lukenut tarkasti. 

Calm lives?!

Jane Austenin aikana sopivan puolison löytäminen oli sekä kestävyyttä että hermoja koetteleva laji. Austenin romaaneissa nuoret naiset asuivat usein myös maaseudulla, jossa sopivien herrasmiesten tarjonta ei ollut runsasta. Ja varsinkin jos nainen oli vaatimattomista oloista, avioliitto oli lisäksi ainoa keino taata turvaisa aikuiselämä.  Joten jos vain joku sopivan oloinen nuori mies (tai vanhempikin!) karautti hevosellaan näköpiiriin, siitä alkoi välittömästi kiihkeä spekulointi. 

Myös Jane Austenin oma elämä (kannattaa katsoa kiitetty draamadokumentti (Jane Austen: Rise of a Genius) todistaa tästä naista syrjivästä yhteiskuntajärjestyksestä. Austenin isän kuoltua perheen naiset, äiti ja kaksi tytärtä, jäivät pennittömiksi ja täysin perheen poikien armoille. Cassandra-siskon sulhanen oli kuollut ennen kuin pari ehti avioitua ja Janen ensimmäinen rakkaus oli ylhäisemmästä luokasta, joka ei hyväksynyt Janea sukuun. 

Jane alkoi kirjoittaa tarinoita ensin perheensä huvitukseksi ja sai paljon tukea etenkin isältään. Isä yritti myös saada tyttärensä romaanin julkaistuksi, mutta tuloksetta. Isän kuoleman jälkeen Jane ymmärtää, että ainoa keino säällisen elannon ansaitsemiseen oli saada romaanit julkaistua. Jane pistää kaiken peliin - ja loppu on historiaa.

Austen on jo kauan tunnustettu osaksi maailmankirjallisuuden kaanonia. Eikä Austenin lukijakunta ole rajoittunut pelkästään naisiin: 1900-luvun alussa syntyi mielenkiintoinen ilmiö kun oppineet miehet muodostivat oman fanikerhon, "janeitistit". 

Termi "janeitism" syntyi todennäköisesti Rudyard Kiplingin samannimisessä novellissa, jossa hän kertoo joukosta ensimmäisen maailman sodan sotilaita, jotka lukevat Jane Austenia. Kipling itse totesi vuonna 1915, että mitä enemmän hän lukee Jane Austenia, sitä enemmän hän "ihailee, kunnioittaa ja tuntee hartautta".

Ja yhä vain Jane Austen vaikuttaa meidänkin aikamme kirjallisuuteen. Nykyään niin suosittu trooppi Enemies to lovers saa alkunsa Austenin romaanista Ylpeys ja Ennakkoluulo. Elisabethin ja Darcyn rakkaustarina saa myöhemmin uuden modernin twistin Bridget Jonesin kautta.

Mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän huomioni kiinnittyy Elisabeth Bennetin äitiin, Rouva Bennetiin. Muistattehan tuon koomisen hahmon, joka hermoilee ja stressaa tytärtensä avioliittokuvioita. Carol Shields kysyy kirjassaan Jane Austen olemmeko me lukijat olleet epäoikeudenmukaisia juuri Rouva Bennetin suhteen. 

Shieldsin mukaan Rouva Bennetin voisi nähdä myös "järkähtämättömänä realistina". Hän ymmärtää mihin perikatoon tyttäret - ja hän tytärten mukana - voi joutua aviomiehen kuollessa, jos talousasiat eivät ole kunnossa. Perheen isää, Herra Bennetiä, asia ei näy vaivaavan. Ei siis ihme, että Rouva Bennetillä hermo on kireällä. Ja Jane Austenin äidistä tiedetään, että myös hän hermoili tyttäriensä avioliittomahdollisuuksista.

Olemmeko lopulta edes päässeet kovinkaan pitkälle 1800-luvun avioliittomarkkinoista? Kuten Ruotsin television Babel-kirjallisuusohjelman toimittaja Jessika Gedin huomauttaa, meillä on nykyisten deittisovellusten kautta varsin samanlainen arviointijärjestelmä, jota ohjaavat raha ja status. Lisäksi vahvat poliittiset voimat haluavat rajoittaa naisen asemaa. Jane Austen olisi varmasti löytänyt kirjojen aiheita myös tästä ajasta.

Lopuksi vielä tunnustus: en ole lukenut yhtäkään Jane Austenin kirjaa. Sen sijaan olen nähnyt lähes kaikki filmatisoinnit, joten tarinat ja henkilöhahmot ovat tuttuja. Mutta saan nyt siis iloita siitä, että minulla on vielä koko Austenin kirjallinen tuotanto odottamassa!

**

Carol Shields: Jane Austen (suomentanut Maria Lyytinen, Ajatus Kirjat 2007)




Kommentit

  1. Oi, miten paljon lukuiloa sinulla onkaan edessäsi! Austenin koko tuotanto ihkaensimmäistä kertaa. Vaikka moni filmatisointi hieno onkin, eivät ne vedä vertoja kirjoille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotan innolla, että pääsen tutustumaan Austeniin myös kirjallisesti! Aloitin Emmasta!

      Poista
  2. 250 vuotta! Olen lukenut joitain Austenin kirjoja uudelleen ja katsonut myös elokuvia ja sarjoja uudelleen. Aika hyvin valotat rouva Bennetin asemaa ja hänen huoltaan tyttöjen naimisiin saattamisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin tuoreen dokumenttisarjan Austenin elämästä ja ymmärsin kuinka vaikea se naisen asema tuohon aikaan olikaan. Austen käsittelee aihetta paljolti huumorin ja ironian kautta, mutta onhan se ollut todella traaginen paikka.

      Poista
  3. Hyvin olet perillä Austenin tuotannosta. Kyllä Austenin tuotantoon perehtyy myös elokuvista, jopa melkein paremmin. Olen katsonut kaiken ja moneen kertaan ja aion katsoa edelleen.
    Olen kyllä lukenut kirjatkin, mutta elokuvat ja tv-sarjat ovat niin hyvin tehtyjä, että katson niitä mielelläni.
    Nyt kiinnostaa tuo elämäkertakirja. Olen myös Carol Shieldsin fanittaja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Brittiläiset filmatisoinnit ovat todellisia helmiä! En ole oikein edes osannut kaivata niitä alkuperäisiä kirjoja, mutta haluan kuitenkin syventää tätä Austen-tuntemustani eli luku-urakka odottaa!

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ruotsalaisia rakastajia, suomalaisia Tukholmassa ja universumin sitkein ötökkä

  Nyt ollaan jo syvällä syksyssä, Tukholmassa on satanut viime päivät kaatamalla ja muutenkin on ankean harmaata. Onneksi pääsin piristämään itseäni pari viikkoa sitten Turun kirjamessuille. Ehdin sinne tosin vain puoleksi päiväksi, mutta ohjelma oli suunniteltu niin sujuvaksi, että sain mahdutettua käyntiini neljä mielenkiintoista keskustelua. Kirjojakin olisin ostanut vaikka kuinka, mutta nämä Tukholman kotikirjastoni ovat taas vaihteeksi kunnostautuneet suomalaisten uutuuskirjojen hankinnassa, joten ei tarvitse enää kantaa Suomesta kirjoja varastoon.  Tässä muutama viime viikkojen kirjastovaraukseni, jotka ylsivät luettujen listalle: Amanda Romare: Halva Malmö består av killar som dumpat mig (Puolet kaupungin miehistä on jättänyt mut, Johnny Kniga 2023) Ensin kirjavinkki täältä Ruotsinmaalta, tai oikeammin Skånesta. Luin kesällä Amanda Romaren uusimman romaanin Judas, jossa hän on pitkän sinkkuajan jälkeen löytänyt vihdoin rakkauden. Ihastuin kirjan huumoriin ja erityises...

Rakas vihattu lähiöni

Kun aikoinaan muutimme mieheni kanssa yhteen ei vaihtoehtoja ollut kovinkaan monta. Jotta Tukholmassa saisi vuokra-asunnon on jonossa oltava, alueesta riippuen, 5-25 vuotta. Miehelläni oli vuokrakaksio mutta todennäköisyys, että joku haluaisi vaihtaa isomman asuntonsa pienempään tuntui aika olemattomalta. Niinpä lähdimme etsimään kotia yhdessä pankin kanssa. Mielessämme oli heti alue, jolla olimme käyneet monta kertaa kylässä ystäviemme rivitaloasunnossa. Asunnot olivat tilavia ja lähellä oli paljon metsää ja vettä. Ja kuinka ollakaan, unelmakotimme löytyi nopeasti! Muutimme syksyllä 2006 ja kotiuduimme nopeasti. Alue on luonnonkaunista ja naapurusto hauskasti monikulttuurista. Ainoa ongelma on se, että asumme "pahamaineisessa" tukholmalaislähiössä. Meille aikuisille siitä oli lähinnä vain hyötyä sillä asunnot olivat noin miljoona kruunua edullisempia kuin muilla alueilla. Mutta miehen teinityttäret huomasivat pian, että keskustassa asuvia kavereita oli vaikea saada ky...

Ingeborg Bachmann 100 vuotta – saksankielisen modernismin klassikko (Klassikkohaaste #23)

Tämänkertaiseen kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen pyörittelin mielessäni jo ihan toista kirjaa, kunnes yhtäkkiä tajusin, että nythän on Ingeborg Bachmann-juhlavuosi! Ja koska arvaan, että tämä saksankielisen kirjallisuuden moderni klassikkokirjailija ei ole kovin tuttu Suomessa, niin käytänpä tilaisuuden hyväkseni. Aloitetaan lyhyellä elämäkerralla: Ingeborg Bachmann syntyi 25. kesäkuuta 1926 Itävallan Klagenfurtissa. Bachmann aloitti opintonsa heti kun yliopistot avasivat ovensa sodan jälkeen aineinaan filosofia, psykologia ja germanistiikka ja hän väitteli tohtoriksi 1950 Martin Heideggeria käsittelevällä työllään. Opintojen jälkeen Bachmann työskenteli toimittajana, mutta oma kirjallinen ura sai vauhtia kun Bachmann tutustui Gruppe 47 -ryhmään, jossa hän tapasi saksankielisen kirjallisuuden huippunimiä, kuten Paul Celan, Heinrich Böll ja Günter Grass.  Bachmann julkaisi aluksi lyriikkaa ja radioteatterinäytelmiä ( Hörspiel oli sodanjälkeisessä Saksassa erittäin suosittu taid...

Rouva C, oletan?

Aivan ensimmäiseksi tämän lukijan piti päivittää sisäinen kuvansa Minna Canthista. Tiedättehän sen kuvan, jossa Canth istuu musta hattu päässä, suu viivana ja silmissä väsynyt katse. Sen, jossa Canth näyttää jo vanhukselta paitsi että hän ei ollut vanhus eikä koskaan edes yltänyt siihen ikään. Minna Canth kuoli vain 53-vuotiaana! Mutta seitsemän lasta, puolison varhainen kuolema ja taloushuolet olivat vanhentaneet Minnaa auttamattomasti. Minna Rytisalon Minna on nuori tyttö, opettajaseminaarilainen, kihlattu ja sittemmin aviovaimo. Vaimo, josta Ferdinand-puoliso salaa toivoo, että tämä olisi vähän enemmän kuin muut, "tasainen, vähempään tyytyvä". Mutta olihan hän kuitenkin alunperin rakastunut juuri Minnan temperamentiin, älykkyyteen ja nokkeluuteen. "Minä en ole vaimoni vartija", toteaa Ferdinand ja Rytisalo kuvaakin Canthien avioliiton harvinaisen lämpimänä - eikä pelkästään tuon ajan mittapuun mukaan. Rytisalon romaanissa kuvataan hyvin 1800-luvun asennei...

Voidaanko puhua hetki Saksan historiasta?

  Aloitin viime syksynä saksan opinnot yliopistossa, jossa luen pari kurssia lukukausittain työn ohessa. Opintoihin kuuluu myös kurssi, jolla käydään läpi Saksan historiaa ja kulttuuria. Tällä ensimmäisellä kurssilla painopiste on ollut DDR:n historiassa ja Saksojen yhdistymisen jälkeisessä murrosajassa. Olen oppinut paljon uutta ja ennen kaikkea olen ymmärtänyt, kuinka vähän loppujen lopuksi tiedänkään Saksan historiasta. Ja kyseessä on sentään Euroopan väkirikkain maa! Olen nyt syksyn aikana katsonut useammankin dokumenttiohjelman saksalaisen  ARD:n mediateekistä ja lainannut kirjastosta Saksan historiaa käsitteleviä kirjoja. Kaksi todellista täysosumaakin sieltä löytyi. Nora Krugin Heimat on sarjakuvan keinoin kerrottu tarina Krugin perheen historiasta ja taustasta. Saksalainen Krug (s. 1977) muuttaa nuorena aikuisena Yhdysvaltoihin, jossa hän joutuu kerta toisensa jälkeen kommentoimaan toisen maailmansodan tapahtumia. Tämä siis aina sen jälkeen kun vastapuoli saa kuulla Kr...