Hyvää lomaa minulle ja muista: Sei a Mensch!

 

Voi Eeva!! Anteeksi kun nyt näin puhuttelen sinua, mutta kun olen juuri lukenut Anna-Riikka Carlsonin kirjan, jossa hän puhuttelee sinua sinä-muodossa melkein 500 sivun verran niin se jää helposti päälle. Ja toisaalta, mielestäni Carlson edustaa kirjojesi lukijana meitä kaikkia, jotka luemme sinua, joten otan tämän vapauden.

Olin yllättynyt kun ilmaisit niin monesti epäuskosi siitä, että sinua muka luettaisiin. Mutta kyllä se vaan pitää paikkansa! Olen lukenut sinua koko ikäni, en järjestelmällisesti, mutta säännöllisesti. Usein silloin kun jokin tiukka paikka iskee eteen niin tiedän, että sinulta löytyy rohkaisevat ja uskoa antavat sanat. 

Minua on ehkä eniten kiehtonut kirjoissasi tuo karjalaisuus. En ole siellä koskaan asunut, mutta kolme neljästä isovanhemmastani on sieltä. Isäni oli koulupoika kun he lähtivät Viipurista evakkoon. Kahdesti. Joten Kolikkoinmäet ja Papulat ovat minulla muistoina päässä, vaikka en ole niissä paikoissa koskaan käynytkään.

Täällä Ruotsissa tämä karjalaisuuteni on sellainen salainen viitta. Täällä ei kukaan tiedä siitä mitään, ihmettelevät vain että onpas tuossa vilkas ja puhelias ihminen, vaikka on suomalainen. Tosin pari kuukautta sitten jouduin tilanteeseen, jossa paljastuin. Lääkärini kysyi tiukkaan sävyyn, olenko Karjalasta ja kun vastasin, että olen - ainakin 75 % perimästäni on sieltä, hän nyökkäili tyytyväisenä. Saatiin vastaus siihen miksi kolesteroliarvoni eivät laskeneet.

Iän myötä olen kasvanut kiinteämmäksi osaksi luontoa ja tämä tuo uusia tasoja myös sinun kirjojesi lukemiseen. Voi Eeva, olisit ollut ylpeä minusta jos olisit nähnyt miten taistelin täällä omalla asuinalueellani 50 vuotta vanhan puukujan puolesta. Asuntoyhtiön keskiäkäiset miehet olivat saaneet päähänsä, että vaahterat olivat tulleet tiensä päätökseen. En saanut pelastettua puita, mutta ne saatiin kaataa vasta kun oltiin haettu siihen lupa lääninhallitukselta. Samalla tuli ukaasi, että tilalle tuli istuttaa uudet puut.

Minun piti muuten lukea tämä Carlsonin kirja lomani alkajaisiksi, olin sitä oikein säästellyt. Tiedäthän se tunteen kun joku oikein hyvä kirja odottaa ja sitä nautintoa haluaisi vain pitkittää? Mutta sitten aloin vilkuilla ja selailla kirjaa ja yhtäkkiä olin keskellä sitä. Lomani alkaa tänään, kirja on jo luettu - mutta onneksi niitä kirjoja riittää. Löydän tuolta pinoistani varmasti toisenkin nautinnollisen teoksen.

Oli todella sydäntä pakahduttavaa lukea sinun ja Anna-Riikan ystävyydestä! Tiedätkö, minullakin on ollut kaksi sellaista ystävää, joiden kanssa meillä ei ehkä syntymävuosien kanssa mennyt yksi yhteen mutta sielumme löysivät toisensa. Heidän kanssaan sain kokea hurjia keskusteluja, historian siivet suorastaan lepattivat kun toinen ystävistäni kertoi parhaasta ystävästään vuosien takaa, "jonka eno oli muuten Eugen Schaumann". Tai kun tämä myöhempi ystäväni kertoi lapsuusvuosistaan 1930-luvun Berliinissä. Siinä saa perspektiiviä jos mitä!

Tästä Anna-Riikan (anteeksi, sinuttelen nyt sinuakin...) kirjasta jäi kuitenkin päällimmäisenä mieleen ihmisyyden ja hyvyyden puolustus. Siitä todellakin puhutaan aivan liian vähän, tajusin sen nyt kun luin tätä kirjaa ja - näin raamatullisesti ilmaisten - talletin sanat visusti sydämeeni. Tai lainatakseni sinua: "Tässä siirtyy oivalluksia. Aivoista." Lupaan viedä tämän oivalluksen eteenpäin ja otan sen nyt ihan ensimmäiseksi juuri alkaneen lomani motoksi. Kuten jiddishiksi sanotaan: Sei a mensch - ole ihmisiksi! Yritän...

**

Anna-Riikka Carlson: Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä (WSOY 2024)