Siirry pääsisältöön

Hyvää lomaa minulle ja muista: Sei a Mensch!

 


Voi Eeva!! Anteeksi kun nyt näin puhuttelen sinua, mutta kun olen juuri lukenut Anna-Riikka Carlsonin kirjan, jossa hän puhuttelee sinua sinä-muodossa melkein 500 sivun verran niin se jää helposti päälle. Ja toisaalta, mielestäni Carlson edustaa kirjojesi lukijana meitä kaikkia, jotka luemme sinua, joten otan tämän vapauden.

Olin yllättynyt kun ilmaisit niin monesti epäuskosi siitä, että sinua muka luettaisiin. Mutta kyllä se vaan pitää paikkansa! Olen lukenut sinua koko ikäni, en järjestelmällisesti, mutta säännöllisesti. Usein silloin kun jokin tiukka paikka iskee eteen niin tiedän, että sinulta löytyy rohkaisevat ja uskoa antavat sanat. 

Minua on ehkä eniten kiehtonut kirjoissasi tuo karjalaisuus. En ole siellä koskaan asunut, mutta kolme neljästä isovanhemmastani on sieltä. Isäni oli koulupoika kun he lähtivät Viipurista evakkoon. Kahdesti. Joten Kolikkoinmäet ja Papulat ovat minulla muistoina päässä, vaikka en ole niissä paikoissa koskaan käynytkään.

Täällä Ruotsissa tämä karjalaisuuteni on sellainen salainen viitta. Täällä ei kukaan tiedä siitä mitään, ihmettelevät vain että onpas tuossa vilkas ja puhelias ihminen, vaikka on suomalainen. Tosin pari kuukautta sitten jouduin tilanteeseen, jossa paljastuin. Lääkärini kysyi tiukkaan sävyyn, olenko Karjalasta ja kun vastasin, että olen - ainakin 75 % perimästäni on sieltä, hän nyökkäili tyytyväisenä. Saatiin vastaus siihen miksi kolesteroliarvoni eivät laskeneet.

Iän myötä olen kasvanut kiinteämmäksi osaksi luontoa ja tämä tuo uusia tasoja myös sinun kirjojesi lukemiseen. Voi Eeva, olisit ollut ylpeä minusta jos olisit nähnyt miten taistelin täällä omalla asuinalueellani 50 vuotta vanhan puukujan puolesta. Asuntoyhtiön keskiäkäiset miehet olivat saaneet päähänsä, että vaahterat olivat tulleet tiensä päätökseen. En saanut pelastettua puita, mutta ne saatiin kaataa vasta kun oltiin haettu siihen lupa lääninhallitukselta. Samalla tuli ukaasi, että tilalle tuli istuttaa uudet puut.

Minun piti muuten lukea tämä Carlsonin kirja lomani alkajaisiksi, olin sitä oikein säästellyt. Tiedäthän se tunteen kun joku oikein hyvä kirja odottaa ja sitä nautintoa haluaisi vain pitkittää? Mutta sitten aloin vilkuilla ja selailla kirjaa ja yhtäkkiä olin keskellä sitä. Lomani alkaa tänään, kirja on jo luettu - mutta onneksi niitä kirjoja riittää. Löydän tuolta pinoistani varmasti toisenkin nautinnollisen teoksen.

Oli todella sydäntä pakahduttavaa lukea sinun ja Anna-Riikan ystävyydestä! Tiedätkö, minullakin on ollut kaksi sellaista ystävää, joiden kanssa meillä ei ehkä syntymävuosien kanssa mennyt yksi yhteen mutta sielumme löysivät toisensa. Heidän kanssaan sain kokea hurjia keskusteluja, historian siivet suorastaan lepattivat kun toinen ystävistäni kertoi parhaasta ystävästään vuosien takaa, "jonka eno oli muuten Eugen Schaumann". Tai kun tämä myöhempi ystäväni kertoi lapsuusvuosistaan 1930-luvun Berliinissä. Siinä saa perspektiiviä jos mitä!

Tästä Anna-Riikan (anteeksi, sinuttelen nyt sinuakin...) kirjasta jäi kuitenkin päällimmäisenä mieleen ihmisyyden ja hyvyyden puolustus. Siitä todellakin puhutaan aivan liian vähän, tajusin sen nyt kun luin tätä kirjaa ja - näin raamatullisesti ilmaisten - talletin sanat visusti sydämeeni. Tai lainatakseni sinua: "Tässä siirtyy oivalluksia. Aivoista." Lupaan viedä tämän oivalluksen eteenpäin ja otan sen nyt ihan ensimmäiseksi juuri alkaneen lomani motoksi. Kuten jiddishiksi sanotaan: Sei a mensch - ole ihmisiksi! Yritän...

**

Anna-Riikka Carlson: Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä (WSOY 2024)

Kommentit

  1. Yritin kuunnella tätä kirjaa äänikirjana, kun oli keväällä pieni jakso Storyteliä kokeilussa. Vaikka Carlson lukee itse, en oikein äänimuodossa pysynyt asiasta kärryillä. Mieluummin luen sitten joskus printtinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin hyvin kuvitella, että äänikirjana lukiessa tämä saattaa jäädä sekavaksi. Kirjan kronologia perustuu Carlsonin ja Kilven tapaamisiin, mutta muuten tässä hypellään tapahtumasta toiseen. Tässä on myös aika paljon "name droppingia" (mielestäni paikoin vähän liikaakin) ja kuunnellessa nimet menevät ainakin minulta helposti ohi. Suosittelen ehdottomasti paperiversiona tätä teosta 😊

      Poista
  2. Lämpimällä tatsilla kirjoitettu kirje-muotoinen juttu. Oli kiva lukea.
    Tämä kirja on minulla varauksessa.

    Monipuolista, antoisaa, villiä ja vapaata kesälomaa (varoituksista huolimatta)!
    Ehkä saamme lukea lomakuulumisia jossain välissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marjatta!! Loma on alkanut täysin eevakilpimäisessä hengessä, seuraava blogipostaus on jo muhimassa 😊

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ingeborg Bachmann 100 vuotta – saksankielisen modernismin klassikko (Klassikkohaaste #23)

Tämänkertaiseen kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen pyörittelin mielessäni jo ihan toista kirjaa, kunnes yhtäkkiä tajusin, että nythän on Ingeborg Bachmann-juhlavuosi! Ja koska arvaan, että tämä saksankielisen kirjallisuuden moderni klassikkokirjailija ei ole kovin tuttu Suomessa, niin käytänpä tilaisuuden hyväkseni. Aloitetaan lyhyellä elämäkerralla: Ingeborg Bachmann syntyi 25. kesäkuuta 1926 Itävallan Klagenfurtissa. Bachmann aloitti opintonsa heti kun yliopistot avasivat ovensa sodan jälkeen aineinaan filosofia, psykologia ja germanistiikka ja hän väitteli tohtoriksi 1950 Martin Heideggeria käsittelevällä työllään. Opintojen jälkeen Bachmann työskenteli toimittajana, mutta oma kirjallinen ura sai vauhtia kun Bachmann tutustui Gruppe 47 -ryhmään, jossa hän tapasi saksankielisen kirjallisuuden huippunimiä, kuten Paul Celan, Heinrich Böll ja Günter Grass.  Bachmann julkaisi aluksi lyriikkaa ja radioteatterinäytelmiä ( Hörspiel oli sodanjälkeisessä Saksassa erittäin suosittu taid...

Klassikkohaaste #14: Antti Jalava – Asfalttikukka

  Vaikka Ruotsissa asuu meitä suomentaustaisia n. 7% väestöstä, näkyy se yllättävän vähän ruotsalaisessa kirjallisuuskentässä. Itse asiassa vain kolme kirjaa on onnistunut herättämään ruotsalaismedian mielenkiinnon. Susanna Alakosken Svinalängorna (suomennettuna ’Sikalat’) ilmestyi 2006, jolloin se voitti Ruotsin arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon, August-palkinnon ja kirjasta tehtiin myös elokuva muutamaa vuotta myöhemmin. Eija Hetekivi Olsson julkaisi 2011 esikoisromaaninsa ’Ingenbarnsland’, jossa hän kuvaa suomalaissiirtolaisten elämää Göteborgissa. Kirja oli August-palkintoehdokkaana ja se on myöhemmin kasvanut trilogiaksi. Mutta suomalaisen siirtolaiskirjallisuuden pioneeri oli Antti Jalava (1949-2021), jolta vuonna 1980 ilmestyi paljon puhuttu romaani ’Asfaltblomman’ (suom. Pentti Saarikoski ’Asfalttikukka’). Kirja ei ollut kuitenkaan Jalavan esikoisteos, hän oli aikaisemmin kirjoittanut kirjat ’Matti’ ja ’Jag har inte bett att få komma’. Etsin oman aamulehteni Dagens...

Eeva Kilpi: Elämä edestakaisin (Klassikkohaaste #21)

Olen lukenut Eeva Kilpeä koko aikuiselämäni ja monet hänen teoksistaan jopa useaan otteeseen. Kilpi oli myös lohtukirjailijani, kun en päässyt koronasulun aikana Suomeen.  Lääkkeeksi Suomi-ikävääni  auttoi silloin Kilven herkkä ja hersyvä suomen kieli. Olen myös miettinyt voiko "elämän evakkous" siirtyä sukupolvelta toiselle. Ainakin omassa elämässäni tunnistan tätä samaa " nyssyköiden haalijan  -syndroomaa": "Että kaikki tarpeellinen on kasseissa ja pusseissa sängyn alla tai sängyn vieressä, käden ulottuvilla". Koskaan kun ei tiedä milloin se lähtö tulee. Anna-Riikka Carlsonin  kirjassa  "Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä" Kilpi epäilee, että tokko häntä enää kukaan lukee. Mutta kyllä vaan luetaan! Etenkin Kilven runoutta näkee siteerattavan säännöllisesti kirjasomessa. Proosatekstit ovat ehkä sitten jääneet vähemmälle huomiolle, ja juuri siksi haluankin nostaa esille tämänkertaisessa Klassikkohaastekirjoituksessani yhden Kilven varha...

Miten voikin kirja mennä näin ihon alle!

  Alku oli todella lupaava. Tapasin kirjailijan paikallisen kirjastomme joulukuussa 2022 järjestämässä Antti Jalava  -illassa. jossa kirjailija kertoi olevansa suuri Suomen ystävä ja kirjoittaneensa juuri oman versionsa Aleksi Kiven "Seitsemästä veljeksestä". Mielenkiintoista! Ja kun kirjapiirini ehdotti nyt tätä kirjaa luettavaksemme, innostuin tietysti välittömästi.  Mutta mitä tapahtuikaan... Aloitin lukemisen innolla, mutta jo ensimmäisten sivujen jälkeen alkoi sisälläni kiehua. Miten kukaan jaksaa tällaista lukea? Raakaa kieltä, seksuaalista väkivaltaa, juopottelua, nälkää, sairautta... Vastenmielinen kirja! Aina tämä iänikuinen suomalaisten juopottelu ja väkivalta. Olen asunut Tukholmassa pian jo neljännesvuosisadan ja toiminut koko sen ajan kunniallisena toimihenkilönaisena. Osallistunut järjestötoimintaan, liittynyt kirkkokuoroon, maksanut veroni... Eikö minun tekemisilläni ole sitten mitään merkitystä? Edelleen vain ne samat Slussenin sissit näköjään hallits...

Saksaa puolin ja toisin

  Loma alkoi vauhdikkaasti pienellä junareissulla Manner-Eurooppaan. Testasimme tänä keväänä aloitetun suoran junayhteyden Tukholma-Hampuri ja hyvinhän se toimi. Tosin junamatka venyi molempiin suuntiin, mutta koska meillä ei ollut kummassakaan päässä jatkoyhteyksiä odottamassa niin saatoimme istua rauhallisina ja vain nauttia matkanteosta. Ensimmäiseksi lomakirjakseni valikoitui moderni saksalaisklassikko. Muistan kun Patrik Süskindin "Parfyymi" ilmestyi v. 1985 ja siitä tuli yhtä suuri jättimenestys kuin Umberto Econ Ruusun nimestä. Econ kirjan luin tuoreeltaan, Süskind saikin sitten odottaa peräti 41 vuotta. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1700-luvun Ranskaan. Päähenkilö Grenouille syntyy äpäränä ja, kuten hylätyn vauvan ensimmäinen hoitaja huomaa, ilman ihmistuoksua. Sen sijaan lapsella itsellään on ällistyttävä hajuaisti ja -muisti. Alkaa omituinen elämäntarina, jota kirja kuvaa ulkopuolisen kertojan silmin. Eteemme piirtyy 1700-luvun hajukakofonia ja armoton sääty-yhte...