Siirry pääsisältöön

Hyvää lomaa minulle ja muista: Sei a Mensch!

 


Voi Eeva!! Anteeksi kun nyt näin puhuttelen sinua, mutta kun olen juuri lukenut Anna-Riikka Carlsonin kirjan, jossa hän puhuttelee sinua sinä-muodossa melkein 500 sivun verran niin se jää helposti päälle. Ja toisaalta, mielestäni Carlson edustaa kirjojesi lukijana meitä kaikkia, jotka luemme sinua, joten otan tämän vapauden.

Olin yllättynyt kun ilmaisit niin monesti epäuskosi siitä, että sinua muka luettaisiin. Mutta kyllä se vaan pitää paikkansa! Olen lukenut sinua koko ikäni, en järjestelmällisesti, mutta säännöllisesti. Usein silloin kun jokin tiukka paikka iskee eteen niin tiedän, että sinulta löytyy rohkaisevat ja uskoa antavat sanat. 

Minua on ehkä eniten kiehtonut kirjoissasi tuo karjalaisuus. En ole siellä koskaan asunut, mutta kolme neljästä isovanhemmastani on sieltä. Isäni oli koulupoika kun he lähtivät Viipurista evakkoon. Kahdesti. Joten Kolikkoinmäet ja Papulat ovat minulla muistoina päässä, vaikka en ole niissä paikoissa koskaan käynytkään.

Täällä Ruotsissa tämä karjalaisuuteni on sellainen salainen viitta. Täällä ei kukaan tiedä siitä mitään, ihmettelevät vain että onpas tuossa vilkas ja puhelias ihminen, vaikka on suomalainen. Tosin pari kuukautta sitten jouduin tilanteeseen, jossa paljastuin. Lääkärini kysyi tiukkaan sävyyn, olenko Karjalasta ja kun vastasin, että olen - ainakin 75 % perimästäni on sieltä, hän nyökkäili tyytyväisenä. Saatiin vastaus siihen miksi kolesteroliarvoni eivät laskeneet.

Iän myötä olen kasvanut kiinteämmäksi osaksi luontoa ja tämä tuo uusia tasoja myös sinun kirjojesi lukemiseen. Voi Eeva, olisit ollut ylpeä minusta jos olisit nähnyt miten taistelin täällä omalla asuinalueellani 50 vuotta vanhan puukujan puolesta. Asuntoyhtiön keskiäkäiset miehet olivat saaneet päähänsä, että vaahterat olivat tulleet tiensä päätökseen. En saanut pelastettua puita, mutta ne saatiin kaataa vasta kun oltiin haettu siihen lupa lääninhallitukselta. Samalla tuli ukaasi, että tilalle tuli istuttaa uudet puut.

Minun piti muuten lukea tämä Carlsonin kirja lomani alkajaisiksi, olin sitä oikein säästellyt. Tiedäthän se tunteen kun joku oikein hyvä kirja odottaa ja sitä nautintoa haluaisi vain pitkittää? Mutta sitten aloin vilkuilla ja selailla kirjaa ja yhtäkkiä olin keskellä sitä. Lomani alkaa tänään, kirja on jo luettu - mutta onneksi niitä kirjoja riittää. Löydän tuolta pinoistani varmasti toisenkin nautinnollisen teoksen.

Oli todella sydäntä pakahduttavaa lukea sinun ja Anna-Riikan ystävyydestä! Tiedätkö, minullakin on ollut kaksi sellaista ystävää, joiden kanssa meillä ei ehkä syntymävuosien kanssa mennyt yksi yhteen mutta sielumme löysivät toisensa. Heidän kanssaan sain kokea hurjia keskusteluja, historian siivet suorastaan lepattivat kun toinen ystävistäni kertoi parhaasta ystävästään vuosien takaa, "jonka eno oli muuten Eugen Schaumann". Tai kun tämä myöhempi ystäväni kertoi lapsuusvuosistaan 1930-luvun Berliinissä. Siinä saa perspektiiviä jos mitä!

Tästä Anna-Riikan (anteeksi, sinuttelen nyt sinuakin...) kirjasta jäi kuitenkin päällimmäisenä mieleen ihmisyyden ja hyvyyden puolustus. Siitä todellakin puhutaan aivan liian vähän, tajusin sen nyt kun luin tätä kirjaa ja - näin raamatullisesti ilmaisten - talletin sanat visusti sydämeeni. Tai lainatakseni sinua: "Tässä siirtyy oivalluksia. Aivoista." Lupaan viedä tämän oivalluksen eteenpäin ja otan sen nyt ihan ensimmäiseksi juuri alkaneen lomani motoksi. Kuten jiddishiksi sanotaan: Sei a mensch - ole ihmisiksi! Yritän...

**

Anna-Riikka Carlson: Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä (WSOY 2024)

Kommentit

  1. Yritin kuunnella tätä kirjaa äänikirjana, kun oli keväällä pieni jakso Storyteliä kokeilussa. Vaikka Carlson lukee itse, en oikein äänimuodossa pysynyt asiasta kärryillä. Mieluummin luen sitten joskus printtinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin hyvin kuvitella, että äänikirjana lukiessa tämä saattaa jäädä sekavaksi. Kirjan kronologia perustuu Carlsonin ja Kilven tapaamisiin, mutta muuten tässä hypellään tapahtumasta toiseen. Tässä on myös aika paljon "name droppingia" (mielestäni paikoin vähän liikaakin) ja kuunnellessa nimet menevät ainakin minulta helposti ohi. Suosittelen ehdottomasti paperiversiona tätä teosta 😊

      Poista
  2. Lämpimällä tatsilla kirjoitettu kirje-muotoinen juttu. Oli kiva lukea.
    Tämä kirja on minulla varauksessa.

    Monipuolista, antoisaa, villiä ja vapaata kesälomaa (varoituksista huolimatta)!
    Ehkä saamme lukea lomakuulumisia jossain välissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marjatta!! Loma on alkanut täysin eevakilpimäisessä hengessä, seuraava blogipostaus on jo muhimassa 😊

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ann Napolitanin "Kaunokaisia" - raportti eletystä elämästä

  Seuraan tiiviisti myös saksankielisiä kirjallisuusmarkkinoita ja huomasin juuri ennakkopostauksen sveitsiläisen Charles Lewinskyn tänä syksynä ilmestyvästä kirjasta "Täuschend echt" (Petollisen todellinen), jossa mainostoimiston copywriter menettää kaiken - työn, rakkauden ja rahat. Hän onnistuu kuitenkin tekoälyn avulla tuottamaan romaanin, "tositarinan", josta tulee suurmenestys. On kuitenkin yksi henkilö, entinen rakastettu, joka tietää että tarina ei ole totta...  Mieltä kutkuttava aihe! Vaikka samalla iskee mieleen ajatus, että kuinkakohan monta tekoälyllä tuotettua romaania tuolla maailmalla jo liikkuukaan? Minulla on itse asiassa jo yksi vahva ehdokas, enkä ole edes yksin epäilykseni kanssa, minkä huomasin kun tutkin asiaa. Kyseessä on ehkä tällä hetkellä kirjasomen eniten hehkutettu kirja, amerikkalaisen Ann Napolitanon "Hello Beautiful" (Kaunokaisia), jonka myös lukupiirimme päätti lukea. Huom! Jos haluat välttää juonipaljastuksia tai jos pidit

Pikkukaupungin ilot ja kirot - Philip Teirin Pietarsaari ja Stine Pilgaardin Jyllanti

  Marraskuun pimeydestä teitä tervehdin, rakkaat blogilukijani - tosin hiukan väräjävin koivin ja tukka pystyssä koronan kourista irti päästyäni. Kalenteriin katsominen  hermostuttaa, sitä saakin pistää tämän sairasviikon jäljiltä uusiksi. Mutta aivan ensimmäiseksi pistetään blogi ajantasalle! En pysty yleensä sairastellessani lukemaan, koska saan melkein aina silmä- ja päänsärkyä. Nytkin lepäilin lähinnä hiljaisuudessa tai radiosta musiikkiohjelmia kuunnellen. Mutta juuri ennen sairastumista minun piti tänne jo vuodattaa ajatuksiani kahdesta juuri lukemastani kirjasta ja yritän nyt saada kiinni niistä tunnelmista... Philip Teiriltä olen lukenut kai kaikki hänen romaaninsa ja olen niistä myös pitänyt. Tämän uusimman teoksen 'Eftermiddag i augusti' (suom. Elokuun varjot) laitoin tietysti sitten heti varaukseen. Nyt kirjan luettuani olen kuitenkin hiukan ehkä pettynyt, tämä uusin ei ollut nimittäin ihan samanlainen lukunautinto kuin Teirin aiemmat.  Vuonna 2020 ilmestynyttä Neits

Kirjatulvavaroitus - ja pari sanaa tuoreesta nobelistista

  Onpa tullut taas luettua! Kirjoja on levällään joka nurkassa, lainakirjoja on tällä hetkellä kerääntynyt peräti neljästä eri kirjastosta ja muistutusviestejä tulee tasaiseen tahtiin, että aina on jonkun kirjan lainausaika päättymässä.  Useimpien lainausaikaa olen saanut pidennettyä, mutta aina välillä iskee kauhun paikka - kirjaan on toinen varaus ja se pitää palauttaa jo parin päivän päästä. Ja sitten paahdan hiki hatussa, että ehdin lukea. Mutta vain jos kirja on hyvä. Huonot kirjat palautan lukemattomina. Olen nyt vihdoinkin oppinut sen, että elämää ei tuhlata kirjoihin, jotka eivät niin sanotusti vedä.  Kirjapinossa on ollut yksi pikalaina, ruotsalaisen journalistin Martin Gelinin juuri ilmestynyt teos Imorgon är jag långt härifrån  (Huomenna olen kaukana täältä). Ja se olikin onneksi kirja, joka veti heti mukaansa. Gelin muutti 23 vuotta sitten unelmakaupunkiinsa New Yorkiin, mutta nyt muuttokuorma palasi takaisin Eurooppaan. Päätös ei ollut helppo, mutta amerikkalaisen sosiaali

Henrik Ibsen: Nukkekoti (Klassikkohaaste 11)

Olen tänä kesänä lukenut  Minna Canthin ja ruotsalaisen naisasianaisen Ellen Keyn elämäkertoja. Molemmat olivat aktiivisia 1800-luvun loppupuolella ja molempien kohdalla mainitaan useaan otteeseen yksi heihin merkittävällä tavalla vaikuttanut teos: Henrik Ibsenin näytelmä Nukkekoti. Tämä oli taas yksi sellainen klassikko, jota en ollut tietenkään lukenut joten valintani tämänkertaiseen klassikkohaasteeseen oli helppo. Lisäksi kirjastosta löytyi tuore ruotsalainen painos, johon kirjailija Klas Östergren on kääntänyt neljä Ibsenin näytelmää. Kirja on osa ruotsalais-tanskalais-norjalaista yhteisprojektia, jossa yksi kirjailija kustakin maasta on kirjoittanut oman versionsa johonkin Ibsenin hahmoista pohjautuen. Tähän tulen toivottavasti palaamaan vielä myöhemmin! Vuonna 1880 Suomalainen Teatteri esitti Ibsenin Nukkekodin, vain pari vuotta näytelmän kantaesityksen jälkeen. Näytelmästä tuli suuri menestys, nuori Ida Aalberg Noran roolissa. Minna Canth seurasi tarkkaan Suomen rajoj

Kärsitkö unettomista öistä? Hanki oma Saisio!

  Alan jo pikkuhiljaa toipua tuosta viimeisimmästä lukushokistani eli Ann Napolitanon Kaunokaiset-romaanista . Jonka siis jo ehdin julistaa tekoälyn kirjoittamaksi ja kaikin puolin kelvottomaksi kirjaksi.  Sitten osui käsiini Hanna Weseliuksen viime vuonna ilmestynyt romaani "Nimetön" ja tajusin, ettei minun ole tarkoituskaan lukea mitään napolitanoja tai ferranteja. Tarvitsen juuri tällaista sopivasti sekavaa, ajassa ja paikassa hyppivää kerrontaa, joka jättää myös tyhjiä aukkoja niin ettei mielenkiintoni herpaannu. Tekstin pitää hengittää! Nyt sen taas opin: kirjallisuuden harrastajan tärkein ominaisuus on osata tunnistaa oma kirjailijatyyppinsä, ettei tuhlaa tätä lyhyttä elämäänsä vääränlaiseen kirjallisuuteen. Weseliuksen "Nimetön" on koukuttava ja kiehtova tarina yhdestä pitkän iän saavuttaneesta naisesta ja hänen elämästään. Ja mitä kaikkea siihen elämään voikaan mahtua!  Olen itse saanut kunnian olla ystävä kahdelle lähes sadanvuoden ikään eläneelle naiselle