Siirry pääsisältöön

Äänikirjakävelyllä et koskaan kävele yksin

 


Viikonloppuna meitä täällä Tukholmassa hemmoteltiin hienolla aurinkoisella säällä, joten pääsin taas tarpomaan tuonne metsäpolulleni. Onneksi on nastat alla!

Puolisokin olisi innostunut tulemaan seuraksi mistä seurasi dilemma. Nämä viikonlopun pidemmät kävelylenkit ovat nimittäin äänikirjakuuntelemiseni primetime-aikaa. Tällä kertaa ongelma ratkesi sillä, että nastakengätön puoliso teki oman lyhyemmän ja jäättömän kävelylenkin.

Äänikirjojen suhteen olen muuten todellakin fiiliskuuntelija. Jotkut äänikirjat roikkuvat mukana kuukausikaupalla kun välillä kyllästyn ja sitten taas innostun. Sellainen tapaus on mm. Katri Helenan elämäkerta, jonka aloitin jo syksyllä, mutta jossa olen päässyt vasta puoliväliin. Katri Helena lukee itse tarinansa ja se on isoina paloina välillä vähän liiankin intensiivistä kerrontaa. 

Sama kokemus tuli myös näyttelijä Martti Suosalon elämäkerran kanssa. Suosalon kanssa viipyilin tuolla kotimetsissä melkein puoli vuotta, käytiin mustikassakin yhdessä. Lopulta kuuntelin loput tunnit lähes yhteen menoon ja sitten tulikin ikävä. Suosalo on mahtava kertoja!

Elämäkerrat ovat muuten itselleni sitä parasta äänikirjakuunneltavaa. Romaanien eri tarinatasot ja kertojaäänet saavat minut usein  stressaantumaan kun välillä pitää kelata taaksepäin, että kuka nyt sanoikin ja mitä. Mutta selkeäviivaisissa elämäntarinoiden kuvauksissa pysyn hyvin perässä ja kuuntelu on vain rentouttavaa.

Aivan ensimmäisiä kuuntelemiani kirjoja oli Merete Mazzarellan esseemäiset pohdiskelukirjat. Mazzarellan uusimmat valitsenkin nykyään aina äänikirjaversiona. Päiväkirjat ovat myös oiva kaveri äänikirjakävelyilleni. Niissä viipyillään usein hetkissä ja tunnelmissa, joten kuuntelunkaan ei tarvitse olla superaktiivista. Ja niin, en tosiaankaan kuuntele millään nopeutetuilla kierroksilla, tarvitsen rauhallista ja kiireetöntä kerrontaa.

Tässä oma tämänhetkinen äänikirjojen Top10-listani, joukossa tosin vielä jokunen keskeneräinenkin:

Anna-Liisa Haavikko: Kaari. Kirjailija Kaari Utrion elämä (Lukija: Erja Manto)

Pekka Hako: Kristallista savuksi. Kaija Saariahon elämä (Lukija: Jone Takamäki, Vera Kiiskinen)

Elina Hirvonen: Katri Helena (Lukija: Katri Helena)

Eeva Joenpelto: Vetää kaikista ovista (Lukija: Liisamaija Laaksonen)

Merete Mazzarella: Den violetta timmen (Lukija: Ann-Kristin Schevelew)

Aila Meriluoto: En minä vielä pääty (Lukija: Erja Manto)

Aila Meriluoto: Mekko meni taululle (Lukija: Seela Sella)

Demi Moore: Inside Out (Lukija: Demi Moore)

Johanna Venho; Martti Suosalon tähänastinen elämä (Lukija: Martti Suosalo)

Tara Westover: Opintiellä (Lukija: Karoliina Niskanen)

Ja lopuksi vielä muutama otos näistä äänikirjamaisemistani täältä Tukholman eteläkupeesta. Hassua muuten, että jos kirjassa on ollut jokin vahva kohtaus se saattaa jäädä mieleeni johonkin maisemaan kytkeytyneenä, tyyliin "tämän aukion kohdalla Katri Helena kuuli, että Timppa on kuollut". Se antaa kyllä jännittäviä lisävivahteita tälle niin arkiselle vakiolenkilleni!





Kommentit

  1. Upeat ulkoilumaastot sinulla – kyllä noissa maisemissa kelpaa kulkea ja kuunnella! <3

    Itse kuuntelen podcasteja lenkeillä. Niihin pystyn keskittymään hyvin kun taas laajemmat kokonaisuudet (esim. romaanit) voisi tuottaa vaikeuksia. Tosin nyt kun mainitsit esseet (tai siis esseemäiset pohdiskelukirjat), niin luulen että sellainen tyyli voisi toimia minullakin kuunnteltuna. Samoin ehkä muistelmat. Täytyy ehkä joskus kokeilla. Tosin olen niin moniin podcasteihin koukussa, etten tiedä riittääkö kunto ja tunnit päivässä, jos vielä pitäisi yrittää äänikirjat retkille ympätä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Podcasteja kuuntelen myös satunnaisesti, mutta en ole oikein onnistunut vielä löytämään sellaisia täysosumia. Testaan aina välillä uusia, mutta sitten ne jäävät... Ruben Stilleriä kuuntelen säännöllisesti Yleltä, mutta hän onkin sellainen hahmo jota olen kuunnellut eri välineistä koko ikäni. Meillä on täsmälleen sama huumori!

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mutta saako näin oikeasti kirjoittaa?

  Tällä kertaa haluan kirjoittaa kahdesta kirjasta, jotka ovat jääneet vaivaamaan mieltäni. Molemmissa  on käytetty henkilöhahmoina oikeita historian henkilöitä, mutta kyseiset kirjat eivät ole elämäkertoja vaan fiktion ja faktan sekoituksia. Saksalaisen Daniel Kehlmannin Lichtspiel (suomennettu nimellä Ohjaaja) kertoo mykkäelokuvakauden legendaarisesta elokuvaohjaajasta, W.G. Pabstista. Kirjassa häntä tituleerataan "Greta Garbon löytäjäksi" - väite, joka vetää mutkat suoriksi, sillä ensinhän Garbon löysi Mauritz Stiller . Jo tässä vaiheessa tuntosarveni alkavat väristä... W.G. Pabst palaa epäonnistuneen Hollywood-debyyttinsä jälkeen Eurooppaan, tarkoituksenaan vierailla vanhan äitinsä luona. Saksan poliittinen tilanne on kuitenkin kärjistynyt Pabstin poissaolon aikana ja hän ajautuu natsihallinnon propagandakoneiston sätkynukeksi. Kehlmann kuvaa jännittävästi natsi-Saksassa vallinneita realiteettejä, joiden pohjalta kukin joutui tekemään päätöksensä - olenko mukana vai leiki...

Sirpaleita Anna-Leena Härkösen elämästä - ja vähän omastanikin...

Nyt se vihdoin tuli! Tilaamani Taskupainos! Kävin hakemassa kirjastosta ja 24 tuntia myöhemmin kirja oli luettu. Olisin lukenut nopeamminkin, jos työt ja kotihommat eivät olisi estäneet. Ja kirja oli muuten aivan liian lyhyt. Anna-Leena Härkösen tarinointia olisin jaksanut vähintään yhtä kauan kuin Pirkko Saisiotakin. Anna-Leena Härkönen on lempikirjailijani ja yksi niitä harvoja joita luen yhä uudestaan. Hän on myös lohtukirjailijani - samalla tavalla kuin makaronilaatikko on lohturuokani, jota pitää saada kun elämä kohtelee kaltoin. Katja Kallion ystävästään kirjoittama muistelmateos on onneksi täysosuma. Kirjan rakenne on tarkoituksella spiraalimainen, ei aikajärjestyksessä kerrottu ja se toimii todella hyvin. Kerronta on tajunnanvirtamaista - ikäänkuin istuisin saman pöydän ääressä kuuntelemassa Härkösen jutustelua.  Kirjan kerronta on puhtaasti Härköstä itseään, sillä Kallio ei tähän kirjaan ole halunnut haastatella muista ihmisiä. " Mua kiinnostaa sun kokemus elämästä. Että ...

Klassikkohaaste #14: Antti Jalava – Asfalttikukka

  Vaikka Ruotsissa asuu meitä suomentaustaisia n. 7% väestöstä, näkyy se yllättävän vähän ruotsalaisessa kirjallisuuskentässä. Itse asiassa vain kolme kirjaa on onnistunut herättämään ruotsalaismedian mielenkiinnon. Susanna Alakosken Svinalängorna (suomennettuna ’Sikalat’) ilmestyi 2006, jolloin se voitti Ruotsin arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon, August-palkinnon ja kirjasta tehtiin myös elokuva muutamaa vuotta myöhemmin. Eija Hetekivi Olsson julkaisi 2011 esikoisromaaninsa ’Ingenbarnsland’, jossa hän kuvaa suomalaissiirtolaisten elämää Göteborgissa. Kirja oli August-palkintoehdokkaana ja se on myöhemmin kasvanut trilogiaksi. Mutta suomalaisen siirtolaiskirjallisuuden pioneeri oli Antti Jalava (1949-2021), jolta vuonna 1980 ilmestyi paljon puhuttu romaani ’Asfaltblomman’ (suom. Pentti Saarikoski ’Asfalttikukka’). Kirja ei ollut kuitenkaan Jalavan esikoisteos, hän oli aikaisemmin kirjoittanut kirjat ’Matti’ ja ’Jag har inte bett att få komma’. Etsin oman aamulehteni Dagens...

Kiitos tästä kesästä, Aulikki Oksanen!

  Olen myöhäisherännäinen monien asioiden suhteen, mutta kun löydän jotain innostavaa niin lähdenkin sitten täysillä mukaan. Ja tänä kesänä tämän palavan innostukseni herätti Aulikki Oksanen ! Kaikki alkoi siitä kun luin Helena Ruuskan viime vuonna ilmestyneen elämäkerran Aulikki Oksasesta. Olen lukenut Ruuskalta kaikki hänen kirjoittamansa elämäkerrat (Hugo Simberg, Marja-Liisa Vartio, Mary Gallen-Kallela ja Eeva Joenpelto) ja kaikki nämä kirjat ovat olleet huikeita aikamatkoja. Ruuska on taitava nitomaan tutkimansa henkilön elämänvaiheet suurempaan historiankehykseen samalla kun hän ripottelee matkan varrelle jännittäviä hippusia kunkin ajan arjesta ja omituisuuksista.  Oksanen eroaa muista Ruuskan kohteista sillä, että hän on vielä mitä suuremmiten elossa, jolloin hän on ollut itse mukana kirjan teossa. Koko prosessi vei kolme vuotta ja valmistui Oksasen 80-vuotispäiväksi. Ruuska sai haastatella koko Oksasen klaanin isompia lastenlapsia myöten ja paikoin lukija onkin kuin ...

Ranskattaretko eivät muka liho?

  Kävin taas kirpparilla, kukkaruukkuja vain ostamassa, mutta mukaan tuli tietysti myös muutama pokkari. Jotka tosin sitten vien taas luettuani takaisin, tästä paikallisesta kirpparista on tullut itselleni vähän sellainen maksullinen kirjasto. Mutta hyvään tarkoitukseen ne menevät onneksi roposeni. Nyt iski silmään pari ruotsalaista tietokirjaa, joista on niiden ilmestymisen aikoihin kohkattu enemmänkin. Ruotsalainen psykiatri David Eberhard kirjoitti v. 2006 kirjan siitä, miten ruotsalaisista on tullut "turvallisuusnarkomaaneja" (minkä teesin kyllä näin äkkilukemalta allekirjoitan, katsotaan olenko samaa mieltä luettuani koko kirjan). Toisessa kirjassa taas tiedetoimittaja Karin Bojs yhdessä Peter Sjölundin kanssa kertoo mistä ruotsalaiset ovat peräisin. Odotan mielenkiinnolla! Lisäksi löysin vielä yhden Niklas Natt och Dag -dekkarin, joihin olen halunnut tutustua jo kauan. Ja sitten siellä seistä törötti yksi suomenkielinen kirja, joka oli tietysti pakko ottaa, ihan jo pelk...