Siirry pääsisältöön

Äänikirjakävelyllä et koskaan kävele yksin

 


Viikonloppuna meitä täällä Tukholmassa hemmoteltiin hienolla aurinkoisella säällä, joten pääsin taas tarpomaan tuonne metsäpolulleni. Onneksi on nastat alla!

Puolisokin olisi innostunut tulemaan seuraksi mistä seurasi dilemma. Nämä viikonlopun pidemmät kävelylenkit ovat nimittäin äänikirjakuuntelemiseni primetime-aikaa. Tällä kertaa ongelma ratkesi sillä, että nastakengätön puoliso teki oman lyhyemmän ja jäättömän kävelylenkin.

Äänikirjojen suhteen olen muuten todellakin fiiliskuuntelija. Jotkut äänikirjat roikkuvat mukana kuukausikaupalla kun välillä kyllästyn ja sitten taas innostun. Sellainen tapaus on mm. Katri Helenan elämäkerta, jonka aloitin jo syksyllä, mutta jossa olen päässyt vasta puoliväliin. Katri Helena lukee itse tarinansa ja se on isoina paloina välillä vähän liiankin intensiivistä kerrontaa. 

Sama kokemus tuli myös näyttelijä Martti Suosalon elämäkerran kanssa. Suosalon kanssa viipyilin tuolla kotimetsissä melkein puoli vuotta, käytiin mustikassakin yhdessä. Lopulta kuuntelin loput tunnit lähes yhteen menoon ja sitten tulikin ikävä. Suosalo on mahtava kertoja!

Elämäkerrat ovat muuten itselleni sitä parasta äänikirjakuunneltavaa. Romaanien eri tarinatasot ja kertojaäänet saavat minut usein  stressaantumaan kun välillä pitää kelata taaksepäin, että kuka nyt sanoikin ja mitä. Mutta selkeäviivaisissa elämäntarinoiden kuvauksissa pysyn hyvin perässä ja kuuntelu on vain rentouttavaa.

Aivan ensimmäisiä kuuntelemiani kirjoja oli Merete Mazzarellan esseemäiset pohdiskelukirjat. Mazzarellan uusimmat valitsenkin nykyään aina äänikirjaversiona. Päiväkirjat ovat myös oiva kaveri äänikirjakävelyilleni. Niissä viipyillään usein hetkissä ja tunnelmissa, joten kuuntelunkaan ei tarvitse olla superaktiivista. Ja niin, en tosiaankaan kuuntele millään nopeutetuilla kierroksilla, tarvitsen rauhallista ja kiireetöntä kerrontaa.

Tässä oma tämänhetkinen äänikirjojen Top10-listani, joukossa tosin vielä jokunen keskeneräinenkin:

Anna-Liisa Haavikko: Kaari. Kirjailija Kaari Utrion elämä (Lukija: Erja Manto)

Pekka Hako: Kristallista savuksi. Kaija Saariahon elämä (Lukija: Jone Takamäki, Vera Kiiskinen)

Elina Hirvonen: Katri Helena (Lukija: Katri Helena)

Eeva Joenpelto: Vetää kaikista ovista (Lukija: Liisamaija Laaksonen)

Merete Mazzarella: Den violetta timmen (Lukija: Ann-Kristin Schevelew)

Aila Meriluoto: En minä vielä pääty (Lukija: Erja Manto)

Aila Meriluoto: Mekko meni taululle (Lukija: Seela Sella)

Demi Moore: Inside Out (Lukija: Demi Moore)

Johanna Venho; Martti Suosalon tähänastinen elämä (Lukija: Martti Suosalo)

Tara Westover: Opintiellä (Lukija: Karoliina Niskanen)

Ja lopuksi vielä muutama otos näistä äänikirjamaisemistani täältä Tukholman eteläkupeesta. Hassua muuten, että jos kirjassa on ollut jokin vahva kohtaus se saattaa jäädä mieleeni johonkin maisemaan kytkeytyneenä, tyyliin "tämän aukion kohdalla Katri Helena kuuli, että Timppa on kuollut". Se antaa kyllä jännittäviä lisävivahteita tälle niin arkiselle vakiolenkilleni!





Kommentit

  1. Upeat ulkoilumaastot sinulla – kyllä noissa maisemissa kelpaa kulkea ja kuunnella! <3

    Itse kuuntelen podcasteja lenkeillä. Niihin pystyn keskittymään hyvin kun taas laajemmat kokonaisuudet (esim. romaanit) voisi tuottaa vaikeuksia. Tosin nyt kun mainitsit esseet (tai siis esseemäiset pohdiskelukirjat), niin luulen että sellainen tyyli voisi toimia minullakin kuunnteltuna. Samoin ehkä muistelmat. Täytyy ehkä joskus kokeilla. Tosin olen niin moniin podcasteihin koukussa, etten tiedä riittääkö kunto ja tunnit päivässä, jos vielä pitäisi yrittää äänikirjat retkille ympätä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Podcasteja kuuntelen myös satunnaisesti, mutta en ole oikein onnistunut vielä löytämään sellaisia täysosumia. Testaan aina välillä uusia, mutta sitten ne jäävät... Ruben Stilleriä kuuntelen säännöllisesti Yleltä, mutta hän onkin sellainen hahmo jota olen kuunnellut eri välineistä koko ikäni. Meillä on täsmälleen sama huumori!

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ann Napolitanin "Kaunokaisia" - raportti eletystä elämästä

  Seuraan tiiviisti myös saksankielisiä kirjallisuusmarkkinoita ja huomasin juuri ennakkopostauksen sveitsiläisen Charles Lewinskyn tänä syksynä ilmestyvästä kirjasta "Täuschend echt" (Petollisen todellinen), jossa mainostoimiston copywriter menettää kaiken - työn, rakkauden ja rahat. Hän onnistuu kuitenkin tekoälyn avulla tuottamaan romaanin, "tositarinan", josta tulee suurmenestys. On kuitenkin yksi henkilö, entinen rakastettu, joka tietää että tarina ei ole totta...  Mieltä kutkuttava aihe! Vaikka samalla iskee mieleen ajatus, että kuinkakohan monta tekoälyllä tuotettua romaania tuolla maailmalla jo liikkuukaan? Minulla on itse asiassa jo yksi vahva ehdokas, enkä ole edes yksin epäilykseni kanssa, minkä huomasin kun tutkin asiaa. Kyseessä on ehkä tällä hetkellä kirjasomen eniten hehkutettu kirja, amerikkalaisen Ann Napolitanon "Hello Beautiful" (Kaunokaisia), jonka myös lukupiirimme päätti lukea. Huom! Jos haluat välttää juonipaljastuksia tai jos pidit

Pikkukaupungin ilot ja kirot - Philip Teirin Pietarsaari ja Stine Pilgaardin Jyllanti

  Marraskuun pimeydestä teitä tervehdin, rakkaat blogilukijani - tosin hiukan väräjävin koivin ja tukka pystyssä koronan kourista irti päästyäni. Kalenteriin katsominen  hermostuttaa, sitä saakin pistää tämän sairasviikon jäljiltä uusiksi. Mutta aivan ensimmäiseksi pistetään blogi ajantasalle! En pysty yleensä sairastellessani lukemaan, koska saan melkein aina silmä- ja päänsärkyä. Nytkin lepäilin lähinnä hiljaisuudessa tai radiosta musiikkiohjelmia kuunnellen. Mutta juuri ennen sairastumista minun piti tänne jo vuodattaa ajatuksiani kahdesta juuri lukemastani kirjasta ja yritän nyt saada kiinni niistä tunnelmista... Philip Teiriltä olen lukenut kai kaikki hänen romaaninsa ja olen niistä myös pitänyt. Tämän uusimman teoksen 'Eftermiddag i augusti' (suom. Elokuun varjot) laitoin tietysti sitten heti varaukseen. Nyt kirjan luettuani olen kuitenkin hiukan ehkä pettynyt, tämä uusin ei ollut nimittäin ihan samanlainen lukunautinto kuin Teirin aiemmat.  Vuonna 2020 ilmestynyttä Neits

Kirjatulvavaroitus - ja pari sanaa tuoreesta nobelistista

  Onpa tullut taas luettua! Kirjoja on levällään joka nurkassa, lainakirjoja on tällä hetkellä kerääntynyt peräti neljästä eri kirjastosta ja muistutusviestejä tulee tasaiseen tahtiin, että aina on jonkun kirjan lainausaika päättymässä.  Useimpien lainausaikaa olen saanut pidennettyä, mutta aina välillä iskee kauhun paikka - kirjaan on toinen varaus ja se pitää palauttaa jo parin päivän päästä. Ja sitten paahdan hiki hatussa, että ehdin lukea. Mutta vain jos kirja on hyvä. Huonot kirjat palautan lukemattomina. Olen nyt vihdoinkin oppinut sen, että elämää ei tuhlata kirjoihin, jotka eivät niin sanotusti vedä.  Kirjapinossa on ollut yksi pikalaina, ruotsalaisen journalistin Martin Gelinin juuri ilmestynyt teos Imorgon är jag långt härifrån  (Huomenna olen kaukana täältä). Ja se olikin onneksi kirja, joka veti heti mukaansa. Gelin muutti 23 vuotta sitten unelmakaupunkiinsa New Yorkiin, mutta nyt muuttokuorma palasi takaisin Eurooppaan. Päätös ei ollut helppo, mutta amerikkalaisen sosiaali

Henrik Ibsen: Nukkekoti (Klassikkohaaste 11)

Olen tänä kesänä lukenut  Minna Canthin ja ruotsalaisen naisasianaisen Ellen Keyn elämäkertoja. Molemmat olivat aktiivisia 1800-luvun loppupuolella ja molempien kohdalla mainitaan useaan otteeseen yksi heihin merkittävällä tavalla vaikuttanut teos: Henrik Ibsenin näytelmä Nukkekoti. Tämä oli taas yksi sellainen klassikko, jota en ollut tietenkään lukenut joten valintani tämänkertaiseen klassikkohaasteeseen oli helppo. Lisäksi kirjastosta löytyi tuore ruotsalainen painos, johon kirjailija Klas Östergren on kääntänyt neljä Ibsenin näytelmää. Kirja on osa ruotsalais-tanskalais-norjalaista yhteisprojektia, jossa yksi kirjailija kustakin maasta on kirjoittanut oman versionsa johonkin Ibsenin hahmoista pohjautuen. Tähän tulen toivottavasti palaamaan vielä myöhemmin! Vuonna 1880 Suomalainen Teatteri esitti Ibsenin Nukkekodin, vain pari vuotta näytelmän kantaesityksen jälkeen. Näytelmästä tuli suuri menestys, nuori Ida Aalberg Noran roolissa. Minna Canth seurasi tarkkaan Suomen rajoj

Kärsitkö unettomista öistä? Hanki oma Saisio!

  Alan jo pikkuhiljaa toipua tuosta viimeisimmästä lukushokistani eli Ann Napolitanon Kaunokaiset-romaanista . Jonka siis jo ehdin julistaa tekoälyn kirjoittamaksi ja kaikin puolin kelvottomaksi kirjaksi.  Sitten osui käsiini Hanna Weseliuksen viime vuonna ilmestynyt romaani "Nimetön" ja tajusin, ettei minun ole tarkoituskaan lukea mitään napolitanoja tai ferranteja. Tarvitsen juuri tällaista sopivasti sekavaa, ajassa ja paikassa hyppivää kerrontaa, joka jättää myös tyhjiä aukkoja niin ettei mielenkiintoni herpaannu. Tekstin pitää hengittää! Nyt sen taas opin: kirjallisuuden harrastajan tärkein ominaisuus on osata tunnistaa oma kirjailijatyyppinsä, ettei tuhlaa tätä lyhyttä elämäänsä vääränlaiseen kirjallisuuteen. Weseliuksen "Nimetön" on koukuttava ja kiehtova tarina yhdestä pitkän iän saavuttaneesta naisesta ja hänen elämästään. Ja mitä kaikkea siihen elämään voikaan mahtua!  Olen itse saanut kunnian olla ystävä kahdelle lähes sadanvuoden ikään eläneelle naiselle