Siirry pääsisältöön

Toukokuussa luettua: feministinen tilastopläjäys ja patikointia Hollywood-tähden kanssa

 

Tervehdys täältä Tukholman kesästä! Kuuma on mutta on tämä vaan niin taas niin ihanaa kun on kesä. Kesälomaan on vielä muutama viikko vaikkakin ensi viikolla vietämme lapsen ensimmäistä lomaviikkoa vuokramökillä Tukholman saaristossa. Aikomukseni on tehdä puolipäiväisesti töitä, ja loppupäivä sitten istuskella ihastelemassa merimaisemia.

Mieli on ollut jotenkin hajanainen viime viikkoina enkä ole oikein pystynyt keskittymään kirjojen lukemiseen. Parista kirjasta haluan nyt kuitenkin vinkata, joista toisen luin kirja-kirjana ja toisen kuuntelin kävelyretkiseurana. 

Saksanopettajani, jonka kanssa höpöttelen keskustelutunneilla kerran viikossa, oli lukenut talvella brittiläisen Caroline Criado Perezin tietokirjan "Näkymättömät naiset" ja hän kertoi minulle lukeneensa kirjasta kuinka Ruotsissa on kokeiltu menestyksekkäästi feministististä lumenaurausta. Siitä seuranneesta keskustelustamme inspiroiduin lainaamaan kirjan ja lukemaan sen itsekin, mikä olikin oikea silmät auki räväyttävä lukukokemus!

Tuo feministinen lumenauraus oli toki itselleni jo tuttu ilmiö, koska se on jo käytössä joissakin kunnissa täällä Ruotsissa. Juu, naurettiin sille myös täälläkin alussa mutta eipä naurattaisi jos lukisi Criado Perezin koosteen siitä, miksi tällainen naisia priorisoiva tienhuolto on jo pelkästään taloudellisesti kannattava. Kun pyörä- ja jalkakäytävät putsataan lumesta ennen autoteitä, säästetään pelkissä poisjäävissä jalkojen kipsauksissa ja muissa liukastumisonnettomuuksissa todella suuri summa. (Ja tämä ei tietenkään koske pelkästään naisia, käyttäväthän miehetkin jalkakäytäviä.)

Criado Perez on koonnut todellisen järkäleen täynnä esimerkkejä ja tilastolukuja ympäri maailmaa. Jossakin kirjan keskivaiheella kaikki ne luvut ja prosentit tuntuvat jo vähän raskailta lukea mutta samalla ymmärrän, että nämä luvut ovat tärkeitä. Kun iskee kovia lukuja pöytään niin ei pitäisi enää naurattaa.

Näin tuoreena autoilijana minua huolestuttaa erityisesti tieto siitä, että naisena minulla on lähes 50% suurempi riski vammautua vakavasti auto-onnettomuudessa. Ja tämä vain siksi, että autojen turvallisuutta testattaessa yleisimmin käytetyn testinuken koko vastaa keskivertomiehen kokoa (177cm, 76 kg). No, itse satun onnekseni olemaan aika lailla tämän keskivertomiehen kokoinen, mutta olenkin keskivertonaista kookkaampi. Suuri osa maailman autoilevista naisista on onnettomuuteen joutuessaan aika lailla oman onnensa nojassa.

Pianistina olin taas hämmentynyt Criado Perezin huomiosta, että pianon koskettimisto on suunniteltu miehen kädelle. Olen manaillut tässä 45 vuoden mittaisen amatööripianistin urani aikana sen monet kerrat kun sormet eivät riitä mutta ehkä vika ei olekaan omissa normaalimittaisissa sormissani vaan siinä, että koskettimistoa ei ole mukautettu erilaisten soittajien käden mukaan. Sama mittasuhdeongelma toistuu tietysti älypuhelimissa.

Criado Perez ottaa esille myös suuremman luokan epäkohtia ja itseäni liikutti erityisesti Brasilian faveloissa asuvien naisten kohtalo. Ensiajatuksena näiden slummialueiden purkaminen ja asukkaiden muuttaminen uusiin lähiöihin kuulostaa loistavalta, mutta... Uusien asuinalueiden (mies)suunnittelijat  eivät ymmärtäneet miten faveloiden sosiaalinen rakenne toimii. Perheet asuvat monen sukupolven yhteistalouksissa ja lähellä asuvien kanssa autetaan puolin ja toisin, esimerkiksi lasten perään katsomisessa. 

Uusissa lähiöissä asuntoihin mahtuu vain yksi sukupolvi, jolloin lastenhoito on vaikeampi järjestää. Lisäksi lähiö on rakennettu kauemmaksi, jolloin työmatka pidentyy. Usein juuri julkiseen liikenteesen ei panosteta (koska normina pidetään tietysti autolla kulkemista, joita siis ajavat pääasiassa miehet), bussit kulkevat harvoin ja matkat ovat pitkiä. Naisten työssäkäynti muuttuu uuteen lähiöön muutettaessa käytännössä mahdottomaksi.

 Criado Perezin kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen ja se antaa monia käytännön vinkkejä, joiden avulla voi itse yrittää muuttaa tätä ympäröivää maailmaamme. Kun seuraavan kerran esimerkiksi kuulet miten naisten kommentit liian alhaisesta työpaikan lämpötilasta torpataan miesten taholta "turhana valituksena", voit laittaa pöydälle faktatietoa siitä miten toimistojen lämpötilat on perinteisesti mitoitettu 40-vuotiaan, 70-kiloisen miehen aineenvaihduntaa vastaavaksi. Ja sitten katse toimistoon: kuinka moni siellä työskentelevistä osuu tähän oletusarvoon?

Toukokuisten kävelyjeni seuraksi valitsin näyttelija Demi Mooren, joka kirjassaan "Inside Out" kertoo oman tarinansa, lapsuudesta nykyhetkeen. Tiesin jo ennestään avioliitot Bruce Willisin ja Ashton Kutcherin kanssa ja olin aikoinani minäkin huokaillut überromanttista Ghost-elokuvaa katsoessani. Mutta Demi Moore on hyvin paljon muutakin, sen sain yllätyksekseni nyt kuulla.

En paljasta sen enempää Mooren tarinasta, sillä se on kuultava itsensä Demin kertomana. Hän ei säästele vanhempiaan eikä itseään kertoessaan rikkonaisesta lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Äitisuhteesta ei voi edes puhua ja Moore on käyttänyt varmasti satoja terapiatunteja päästäkseen yli lapsuuden kokemuksistaan. Mutta tätä kuunnellessani tuli tunne, että Moore on nyt voiton puolella ja sinut itsensä kanssa. Lukemistani julkkisomaelämäkerroista tämä kirja nousi ehdottomasti siihen huippukastiin. Lämmin suositus siis!

Ja nyt voin muuten jo suositella tätä uusinta patikointiseuraanikin: Anna-Liisa Haavikon kirjoittamaa elämäkertaa Kaari Utriosta, lukijana Erja Manto. En ole ehtinyt kuin vasta pari kertaa lenkille tämän naiskolmikon kanssa, mutta onneksi tässä on lukuisat kesäiset polut edessä odottamassa. Kaarin elämä on jännittävää kuultavaa ja olen siis vasta ehtinyt Kaarin teini-ikään!

**

Caroline Criado Perez: Invisible Women - Exposing Data Bias in a World Designed for Men (Chatto 2019)

(Näkymättömät naiset. Näin tilastot paljastavat miten maailma on suunniteltu miehille. WSOY 2020)


Demi Moore: Inside Out. A Memoir (Harper Collins 2019)

(Äänikirja. Lukijana Demi Moore)


Anna-Liisa Haavikko: Kaari (Siltala 2021)

(Äänikirja. Lukijana Erja Manto)

Kommentit

  1. Kiva kuulla kuulumisiasi! Tuon Näkymättömät naiset haluaisin lukea itsekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toukokuu hupsahtikin nopeasti, ei ollut tarkoitus pitää näin pitkää taukoa :) Suosittelen todellakin lukemaan tämän Näkymättömät naiset -kirjan, koin aika monta ahaa-elämystä!

      Poista
  2. Minulla on tuo Näkymättömät naiset ollut kesken jo yli vuoden. Aluksi luin ahmimalla, mutta sitten hieman hyydyin ja pistin kirjan jäähylle. Nyt luen sitä verkkaisesti silloin tällöin. Erityisesti liikennevaloissa odotellessa kirja tulee usein mieleeni. Täällä on paljon (valollisia) suojateitä, joissa kävelijä ensin painaa nappia päästäkseen joskus liikennevaloissa ns. saareen, jonka jälkeen saapi painaa uudelleen toista nappia, että pääsee loputkin tiestä yli. Ihan naurettavaa odotuttamista.

    Tuo Demi Mooren kirja alkoi nyt kiinnostaa. Yleensä ei kiinnosta julkkisten elämäkerrat tai muistelot, mutta poikkeuksia toki voi tulla. Niin kuin nyt!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Voittiko paras?

  Täällä Ruotsissa yritetään nyt toipua viikonlopun Mello-yllätyksestä. Vilken skräll! Ruotsia edustaa toukokuun Euroviisuissa suomenruotsalainen huumoriryhmä KAJ, jolle ennakkosuosikki Måns Zelmerlöw hävisi loppupeleissä vaivaiset 8 pistettä. Kansan mielipide näyttää olevan syvästi jakautunut. Monet olivat tyytyväisiä - vihdoinkin jotain omaperäistä sen sijaan että oltaisiin taas lähetetty sitä iänikuista sapluunapoppia. Sitä paitsi ihmiset kaipaavat näinä synkkinä aikoina huumoria! Toinen puoli kansasta pitää tulosta häpeällisenä: voittoa ei tällä viisulla tavoitella, tokkopa päästään edes finaaliin. Ja jotkut näkevät synkän tulevaisuuden koko kisalle: kun viime vuonna lähetettiin kaksi norjalaista ja tänä vuonna kolme suomalaista niin mitä ensi vuonna sitten - joukko tanskalaisia? ** Taiteessa on totisesti vaikea kilpailla, samanlaisia keskusteluja herättävät säännöllisesti myös eri kirjapalkinnot. Kuten nyt viimevuotinen saksankielisen alueen suurin kirjapalkinto, Deutscher Buc...

Henrik Ibsen: Nukkekoti (Klassikkohaaste 11)

Olen tänä kesänä lukenut  Minna Canthin ja ruotsalaisen naisasianaisen Ellen Keyn elämäkertoja. Molemmat olivat aktiivisia 1800-luvun loppupuolella ja molempien kohdalla mainitaan useaan otteeseen yksi heihin merkittävällä tavalla vaikuttanut teos: Henrik Ibsenin näytelmä Nukkekoti. Tämä oli taas yksi sellainen klassikko, jota en ollut tietenkään lukenut joten valintani tämänkertaiseen klassikkohaasteeseen oli helppo. Lisäksi kirjastosta löytyi tuore ruotsalainen painos, johon kirjailija Klas Östergren on kääntänyt neljä Ibsenin näytelmää. Kirja on osa ruotsalais-tanskalais-norjalaista yhteisprojektia, jossa yksi kirjailija kustakin maasta on kirjoittanut oman versionsa johonkin Ibsenin hahmoista pohjautuen. Tähän tulen toivottavasti palaamaan vielä myöhemmin! Vuonna 1880 Suomalainen Teatteri esitti Ibsenin Nukkekodin, vain pari vuotta näytelmän kantaesityksen jälkeen. Näytelmästä tuli suuri menestys, nuori Ida Aalberg Noran roolissa. Minna Canth seurasi tarkkaan Suomen r...

Kahden kulttuurin lähettiläät - Linn Ullmann ja Ranya ElRamly

Lokakuun lukuhelmiini kuuluvat nämä kaksi tytärten vanhemmistaan kirjoittamaa kirjaa. Toinen tyttärista on Liv Ullmannin ja Ingmar Bergmanin tytär Linn, kahden maan ja kahden kielen kasvatti. Toinen tytär on suomalainen Ranya Paasonen (joka julkaisi esikoiskirjansa tyttönimellään ElRamly), joka kertoo kasvamisesta kahden kulttuurin risteämässä, siinä välitilassa jossa pitää oppia vaikkapa kaksi erilaista tapaa kuoria appelsiini. Luin molemmat kirjat suurella mielenkiinnolla, kotonani on nimittäin kasvamassa tytär, joka kohtaa päivittäin nämä kulttuurien nokkakolarit. Kun isä vaatii, että syntymäpäiväsankarille tarjoillaan ruotsalaiseen tapaan aamupala sänkyyn ja äiti kauhistelee, että ei kai nyt sentään arkisena koulupäivänä. Tai kun jouluaattona klo 15 pitäisi katsoa miljoonien muiden ruotsalaisten tavoin tv:stä Kalle Ankaa samalla kun äiti hoputtaa joulusaunaan. Lisänä vielä kahden kielen lahja - tai taakka, riippuen aina tilanteesta. Linn Ullmann on omien sanojensa mukaan kir...

Ann Napolitanin "Kaunokaisia" - raportti eletystä elämästä

  Seuraan tiiviisti myös saksankielisiä kirjallisuusmarkkinoita ja huomasin juuri ennakkopostauksen sveitsiläisen Charles Lewinskyn tänä syksynä ilmestyvästä kirjasta "Täuschend echt" (Petollisen todellinen), jossa mainostoimiston copywriter menettää kaiken - työn, rakkauden ja rahat. Hän onnistuu kuitenkin tekoälyn avulla tuottamaan romaanin, "tositarinan", josta tulee suurmenestys. On kuitenkin yksi henkilö, entinen rakastettu, joka tietää että tarina ei ole totta...  Mieltä kutkuttava aihe! Vaikka samalla iskee mieleen ajatus, että kuinkakohan monta tekoälyllä tuotettua romaania tuolla maailmalla jo liikkuukaan? Minulla on itse asiassa jo yksi vahva ehdokas, enkä ole edes yksin epäilykseni kanssa, minkä huomasin kun tutkin asiaa. Kyseessä on ehkä tällä hetkellä kirjasomen eniten hehkutettu kirja, amerikkalaisen Ann Napolitanon "Hello Beautiful" (Kaunokaisia), jonka myös lukupiirimme päätti lukea. Huom! Jos haluat välttää juonipaljastuksia tai jos pidit ...

Miten voikin kirja mennä näin ihon alle!

  Alku oli todella lupaava. Tapasin kirjailijan paikallisen kirjastomme joulukuussa 2022 järjestämässä Antti Jalava  -illassa. jossa kirjailija kertoi olevansa suuri Suomen ystävä ja kirjoittaneensa juuri oman versionsa Aleksi Kiven "Seitsemästä veljeksestä". Mielenkiintoista! Ja kun kirjapiirini ehdotti nyt tätä kirjaa luettavaksemme, innostuin tietysti välittömästi.  Mutta mitä tapahtuikaan... Aloitin lukemisen innolla, mutta jo ensimmäisten sivujen jälkeen alkoi sisälläni kiehua. Miten kukaan jaksaa tällaista lukea? Raakaa kieltä, seksuaalista väkivaltaa, juopottelua, nälkää, sairautta... Vastenmielinen kirja! Aina tämä iänikuinen suomalaisten juopottelu ja väkivalta. Olen asunut Tukholmassa pian jo neljännesvuosisadan ja toiminut koko sen ajan kunniallisena toimihenkilönaisena. Osallistunut järjestötoimintaan, liittynyt kirkkokuoroon, maksanut veroni... Eikö minun tekemisilläni ole sitten mitään merkitystä? Edelleen vain ne samat Slussenin sissit näköjään hallits...