Toukokuussa luettua: feministinen tilastopläjäys ja patikointia Hollywood-tähden kanssa

 

Tervehdys täältä Tukholman kesästä! Kuuma on mutta on tämä vaan niin taas niin ihanaa kun on kesä. Kesälomaan on vielä muutama viikko vaikkakin ensi viikolla vietämme lapsen ensimmäistä lomaviikkoa vuokramökillä Tukholman saaristossa. Aikomukseni on tehdä puolipäiväisesti töitä, ja loppupäivä sitten istuskella ihastelemassa merimaisemia.

Mieli on ollut jotenkin hajanainen viime viikkoina enkä ole oikein pystynyt keskittymään kirjojen lukemiseen. Parista kirjasta haluan nyt kuitenkin vinkata, joista toisen luin kirja-kirjana ja toisen kuuntelin kävelyretkiseurana. 

Saksanopettajani, jonka kanssa höpöttelen keskustelutunneilla kerran viikossa, oli lukenut talvella brittiläisen Caroline Criado Perezin tietokirjan "Näkymättömät naiset" ja hän kertoi minulle lukeneensa kirjasta kuinka Ruotsissa on kokeiltu menestyksekkäästi feministististä lumenaurausta. Siitä seuranneesta keskustelustamme inspiroiduin lainaamaan kirjan ja lukemaan sen itsekin, mikä olikin oikea silmät auki räväyttävä lukukokemus!

Tuo feministinen lumenauraus oli toki itselleni jo tuttu ilmiö, koska se on jo käytössä joissakin kunnissa täällä Ruotsissa. Juu, naurettiin sille myös täälläkin alussa mutta eipä naurattaisi jos lukisi Criado Perezin koosteen siitä, miksi tällainen naisia priorisoiva tienhuolto on jo pelkästään taloudellisesti kannattava. Kun pyörä- ja jalkakäytävät putsataan lumesta ennen autoteitä, säästetään pelkissä poisjäävissä jalkojen kipsauksissa ja muissa liukastumisonnettomuuksissa todella suuri summa. (Ja tämä ei tietenkään koske pelkästään naisia, käyttäväthän miehetkin jalkakäytäviä.)

Criado Perez on koonnut todellisen järkäleen täynnä esimerkkejä ja tilastolukuja ympäri maailmaa. Jossakin kirjan keskivaiheella kaikki ne luvut ja prosentit tuntuvat jo vähän raskailta lukea mutta samalla ymmärrän, että nämä luvut ovat tärkeitä. Kun iskee kovia lukuja pöytään niin ei pitäisi enää naurattaa.

Näin tuoreena autoilijana minua huolestuttaa erityisesti tieto siitä, että naisena minulla on lähes 50% suurempi riski vammautua vakavasti auto-onnettomuudessa. Ja tämä vain siksi, että autojen turvallisuutta testattaessa yleisimmin käytetyn testinuken koko vastaa keskivertomiehen kokoa (177cm, 76 kg). No, itse satun onnekseni olemaan aika lailla tämän keskivertomiehen kokoinen, mutta olenkin keskivertonaista kookkaampi. Suuri osa maailman autoilevista naisista on onnettomuuteen joutuessaan aika lailla oman onnensa nojassa.

Pianistina olin taas hämmentynyt Criado Perezin huomiosta, että pianon koskettimisto on suunniteltu miehen kädelle. Olen manaillut tässä 45 vuoden mittaisen amatööripianistin urani aikana sen monet kerrat kun sormet eivät riitä mutta ehkä vika ei olekaan omissa normaalimittaisissa sormissani vaan siinä, että koskettimistoa ei ole mukautettu erilaisten soittajien käden mukaan. Sama mittasuhdeongelma toistuu tietysti älypuhelimissa.

Criado Perez ottaa esille myös suuremman luokan epäkohtia ja itseäni liikutti erityisesti Brasilian faveloissa asuvien naisten kohtalo. Ensiajatuksena näiden slummialueiden purkaminen ja asukkaiden muuttaminen uusiin lähiöihin kuulostaa loistavalta, mutta... Uusien asuinalueiden (mies)suunnittelijat  eivät ymmärtäneet miten faveloiden sosiaalinen rakenne toimii. Perheet asuvat monen sukupolven yhteistalouksissa ja lähellä asuvien kanssa autetaan puolin ja toisin, esimerkiksi lasten perään katsomisessa. 

Uusissa lähiöissä asuntoihin mahtuu vain yksi sukupolvi, jolloin lastenhoito on vaikeampi järjestää. Lisäksi lähiö on rakennettu kauemmaksi, jolloin työmatka pidentyy. Usein juuri julkiseen liikenteesen ei panosteta (koska normina pidetään tietysti autolla kulkemista, joita siis ajavat pääasiassa miehet), bussit kulkevat harvoin ja matkat ovat pitkiä. Naisten työssäkäynti muuttuu uuteen lähiöön muutettaessa käytännössä mahdottomaksi.

 Criado Perezin kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen ja se antaa monia käytännön vinkkejä, joiden avulla voi itse yrittää muuttaa tätä ympäröivää maailmaamme. Kun seuraavan kerran esimerkiksi kuulet miten naisten kommentit liian alhaisesta työpaikan lämpötilasta torpataan miesten taholta "turhana valituksena", voit laittaa pöydälle faktatietoa siitä miten toimistojen lämpötilat on perinteisesti mitoitettu 40-vuotiaan, 70-kiloisen miehen aineenvaihduntaa vastaavaksi. Ja sitten katse toimistoon: kuinka moni siellä työskentelevistä osuu tähän oletusarvoon?

Toukokuisten kävelyjeni seuraksi valitsin näyttelija Demi Mooren, joka kirjassaan "Inside Out" kertoo oman tarinansa, lapsuudesta nykyhetkeen. Tiesin jo ennestään avioliitot Bruce Willisin ja Ashton Kutcherin kanssa ja olin aikoinani minäkin huokaillut überromanttista Ghost-elokuvaa katsoessani. Mutta Demi Moore on hyvin paljon muutakin, sen sain yllätyksekseni nyt kuulla.

En paljasta sen enempää Mooren tarinasta, sillä se on kuultava itsensä Demin kertomana. Hän ei säästele vanhempiaan eikä itseään kertoessaan rikkonaisesta lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Äitisuhteesta ei voi edes puhua ja Moore on käyttänyt varmasti satoja terapiatunteja päästäkseen yli lapsuuden kokemuksistaan. Mutta tätä kuunnellessani tuli tunne, että Moore on nyt voiton puolella ja sinut itsensä kanssa. Lukemistani julkkisomaelämäkerroista tämä kirja nousi ehdottomasti siihen huippukastiin. Lämmin suositus siis!

Ja nyt voin muuten jo suositella tätä uusinta patikointiseuraanikin: Anna-Liisa Haavikon kirjoittamaa elämäkertaa Kaari Utriosta, lukijana Erja Manto. En ole ehtinyt kuin vasta pari kertaa lenkille tämän naiskolmikon kanssa, mutta onneksi tässä on lukuisat kesäiset polut edessä odottamassa. Kaarin elämä on jännittävää kuultavaa ja olen siis vasta ehtinyt Kaarin teini-ikään!

**

Caroline Criado Perez: Invisible Women - Exposing Data Bias in a World Designed for Men (Chatto 2019)

(Näkymättömät naiset. Näin tilastot paljastavat miten maailma on suunniteltu miehille. WSOY 2020)

Demi Moore: Inside Out. A Memoir (Harper Collins 2019)

(Äänikirja. Lukijana Demi Moore)

Anna-Liisa Haavikko: Kaari (Siltala 2021)

(Äänikirja. Lukijana Erja Manto)