Siirry pääsisältöön

Toukokuussa luettua: feministinen tilastopläjäys ja patikointia Hollywood-tähden kanssa

 

Tervehdys täältä Tukholman kesästä! Kuuma on mutta on tämä vaan niin taas niin ihanaa kun on kesä. Kesälomaan on vielä muutama viikko vaikkakin ensi viikolla vietämme lapsen ensimmäistä lomaviikkoa vuokramökillä Tukholman saaristossa. Aikomukseni on tehdä puolipäiväisesti töitä, ja loppupäivä sitten istuskella ihastelemassa merimaisemia.

Mieli on ollut jotenkin hajanainen viime viikkoina enkä ole oikein pystynyt keskittymään kirjojen lukemiseen. Parista kirjasta haluan nyt kuitenkin vinkata, joista toisen luin kirja-kirjana ja toisen kuuntelin kävelyretkiseurana. 

Saksanopettajani, jonka kanssa höpöttelen keskustelutunneilla kerran viikossa, oli lukenut talvella brittiläisen Caroline Criado Perezin tietokirjan "Näkymättömät naiset" ja hän kertoi minulle lukeneensa kirjasta kuinka Ruotsissa on kokeiltu menestyksekkäästi feministististä lumenaurausta. Siitä seuranneesta keskustelustamme inspiroiduin lainaamaan kirjan ja lukemaan sen itsekin, mikä olikin oikea silmät auki räväyttävä lukukokemus!

Tuo feministinen lumenauraus oli toki itselleni jo tuttu ilmiö, koska se on jo käytössä joissakin kunnissa täällä Ruotsissa. Juu, naurettiin sille myös täälläkin alussa mutta eipä naurattaisi jos lukisi Criado Perezin koosteen siitä, miksi tällainen naisia priorisoiva tienhuolto on jo pelkästään taloudellisesti kannattava. Kun pyörä- ja jalkakäytävät putsataan lumesta ennen autoteitä, säästetään pelkissä poisjäävissä jalkojen kipsauksissa ja muissa liukastumisonnettomuuksissa todella suuri summa. (Ja tämä ei tietenkään koske pelkästään naisia, käyttäväthän miehetkin jalkakäytäviä.)

Criado Perez on koonnut todellisen järkäleen täynnä esimerkkejä ja tilastolukuja ympäri maailmaa. Jossakin kirjan keskivaiheella kaikki ne luvut ja prosentit tuntuvat jo vähän raskailta lukea mutta samalla ymmärrän, että nämä luvut ovat tärkeitä. Kun iskee kovia lukuja pöytään niin ei pitäisi enää naurattaa.

Näin tuoreena autoilijana minua huolestuttaa erityisesti tieto siitä, että naisena minulla on lähes 50% suurempi riski vammautua vakavasti auto-onnettomuudessa. Ja tämä vain siksi, että autojen turvallisuutta testattaessa yleisimmin käytetyn testinuken koko vastaa keskivertomiehen kokoa (177cm, 76 kg). No, itse satun onnekseni olemaan aika lailla tämän keskivertomiehen kokoinen, mutta olenkin keskivertonaista kookkaampi. Suuri osa maailman autoilevista naisista on onnettomuuteen joutuessaan aika lailla oman onnensa nojassa.

Pianistina olin taas hämmentynyt Criado Perezin huomiosta, että pianon koskettimisto on suunniteltu miehen kädelle. Olen manaillut tässä 45 vuoden mittaisen amatööripianistin urani aikana sen monet kerrat kun sormet eivät riitä mutta ehkä vika ei olekaan omissa normaalimittaisissa sormissani vaan siinä, että koskettimistoa ei ole mukautettu erilaisten soittajien käden mukaan. Sama mittasuhdeongelma toistuu tietysti älypuhelimissa.

Criado Perez ottaa esille myös suuremman luokan epäkohtia ja itseäni liikutti erityisesti Brasilian faveloissa asuvien naisten kohtalo. Ensiajatuksena näiden slummialueiden purkaminen ja asukkaiden muuttaminen uusiin lähiöihin kuulostaa loistavalta, mutta... Uusien asuinalueiden (mies)suunnittelijat  eivät ymmärtäneet miten faveloiden sosiaalinen rakenne toimii. Perheet asuvat monen sukupolven yhteistalouksissa ja lähellä asuvien kanssa autetaan puolin ja toisin, esimerkiksi lasten perään katsomisessa. 

Uusissa lähiöissä asuntoihin mahtuu vain yksi sukupolvi, jolloin lastenhoito on vaikeampi järjestää. Lisäksi lähiö on rakennettu kauemmaksi, jolloin työmatka pidentyy. Usein juuri julkiseen liikenteesen ei panosteta (koska normina pidetään tietysti autolla kulkemista, joita siis ajavat pääasiassa miehet), bussit kulkevat harvoin ja matkat ovat pitkiä. Naisten työssäkäynti muuttuu uuteen lähiöön muutettaessa käytännössä mahdottomaksi.

 Criado Perezin kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen ja se antaa monia käytännön vinkkejä, joiden avulla voi itse yrittää muuttaa tätä ympäröivää maailmaamme. Kun seuraavan kerran esimerkiksi kuulet miten naisten kommentit liian alhaisesta työpaikan lämpötilasta torpataan miesten taholta "turhana valituksena", voit laittaa pöydälle faktatietoa siitä miten toimistojen lämpötilat on perinteisesti mitoitettu 40-vuotiaan, 70-kiloisen miehen aineenvaihduntaa vastaavaksi. Ja sitten katse toimistoon: kuinka moni siellä työskentelevistä osuu tähän oletusarvoon?

Toukokuisten kävelyjeni seuraksi valitsin näyttelija Demi Mooren, joka kirjassaan "Inside Out" kertoo oman tarinansa, lapsuudesta nykyhetkeen. Tiesin jo ennestään avioliitot Bruce Willisin ja Ashton Kutcherin kanssa ja olin aikoinani minäkin huokaillut überromanttista Ghost-elokuvaa katsoessani. Mutta Demi Moore on hyvin paljon muutakin, sen sain yllätyksekseni nyt kuulla.

En paljasta sen enempää Mooren tarinasta, sillä se on kuultava itsensä Demin kertomana. Hän ei säästele vanhempiaan eikä itseään kertoessaan rikkonaisesta lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Äitisuhteesta ei voi edes puhua ja Moore on käyttänyt varmasti satoja terapiatunteja päästäkseen yli lapsuuden kokemuksistaan. Mutta tätä kuunnellessani tuli tunne, että Moore on nyt voiton puolella ja sinut itsensä kanssa. Lukemistani julkkisomaelämäkerroista tämä kirja nousi ehdottomasti siihen huippukastiin. Lämmin suositus siis!

Ja nyt voin muuten jo suositella tätä uusinta patikointiseuraanikin: Anna-Liisa Haavikon kirjoittamaa elämäkertaa Kaari Utriosta, lukijana Erja Manto. En ole ehtinyt kuin vasta pari kertaa lenkille tämän naiskolmikon kanssa, mutta onneksi tässä on lukuisat kesäiset polut edessä odottamassa. Kaarin elämä on jännittävää kuultavaa ja olen siis vasta ehtinyt Kaarin teini-ikään!

**

Caroline Criado Perez: Invisible Women - Exposing Data Bias in a World Designed for Men (Chatto 2019)

(Näkymättömät naiset. Näin tilastot paljastavat miten maailma on suunniteltu miehille. WSOY 2020)


Demi Moore: Inside Out. A Memoir (Harper Collins 2019)

(Äänikirja. Lukijana Demi Moore)


Anna-Liisa Haavikko: Kaari (Siltala 2021)

(Äänikirja. Lukijana Erja Manto)

Kommentit

  1. Kiva kuulla kuulumisiasi! Tuon Näkymättömät naiset haluaisin lukea itsekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toukokuu hupsahtikin nopeasti, ei ollut tarkoitus pitää näin pitkää taukoa :) Suosittelen todellakin lukemaan tämän Näkymättömät naiset -kirjan, koin aika monta ahaa-elämystä!

      Poista
  2. Minulla on tuo Näkymättömät naiset ollut kesken jo yli vuoden. Aluksi luin ahmimalla, mutta sitten hieman hyydyin ja pistin kirjan jäähylle. Nyt luen sitä verkkaisesti silloin tällöin. Erityisesti liikennevaloissa odotellessa kirja tulee usein mieleeni. Täällä on paljon (valollisia) suojateitä, joissa kävelijä ensin painaa nappia päästäkseen joskus liikennevaloissa ns. saareen, jonka jälkeen saapi painaa uudelleen toista nappia, että pääsee loputkin tiestä yli. Ihan naurettavaa odotuttamista.

    Tuo Demi Mooren kirja alkoi nyt kiinnostaa. Yleensä ei kiinnosta julkkisten elämäkerrat tai muistelot, mutta poikkeuksia toki voi tulla. Niin kuin nyt!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kesä, jolloin juutuin Somerniemelle

  Voi, ei tästä kesästä 2021 nyt sitten tullutkaan "sitä suurta kirjakesää". En yksinkertaisesti jaksa lukea tällä hetkellä. Ajatukset laukkovat joka puolelle, keho ei malta istua rauhassa kahta sivua pidempään. Elokuvat ja tv-sarjat sen sijaan pitävät paikoillaan. Ja eihän tässä muuten olisi mitään hätää mutta mikäs se sellainen kirjabloggari muka on, joka ei viitsi lukea?! Mutta en nyt kuitenkaan hyvästejä tullut tänne jättämään vaan vain toivottamaan kaunista keskikesää. Jos tunnen itseni (minkä luulen tekeväni näin viidenkymmenen vuoden kokemuksella) niin olen taas viimeistään syyskuun alkuun mennessä iskukunnossa ja kirja kädessä. Tosin en nyt ihan ilman kirjavinkkejä poistu kesälaitumelle: kaksi kirjaa olen onnistunut kahlaamaan läpi ja oikeastaan vain sen ansiosta, että molemmat kirjat ovat sekä aiheeltaan että toteutukseltaa erittäin onnistuneita. Ja mielestäni molemmat sopivat hienosti juuri lomalukemisiksi! Jos olet vailla mielenkiintoista dekkaria, kokeilepa tällä

Nopeasti luettavia mutta paljon ajatuksia herättäviä kirjoja

  Tällä viikolla iski taas korona-ahdistus. Kun Isossa-Britanniassa availlaan pubeja ja Suomessa suunnitellaan "suht' normaalia" kesää niin mitä täällä Ruotsissa - tartuntaluvut ovat Euroopan pahimmat ja sairaalat kertovat olevansa voimavarojensa äärirajoilla. Etätyö jatkuu, näillä näkymin kai hamaan ikuisuuteen asti... Mutta seurustelen sitten näiden kirjojeni kanssa! Ne ovat todellisia luottokavereita ja jos seura ei miellytä voi aina laittaa kirjan kannet kiinni. No hard feelings! Luimme esimerkiksi kirjapiirini kanssa ranskalaisen Vanessa Springoran paljon puhutun kirjan 'Suostumus' ja se herätti keskustelua neljän hengen videolukupiirissämme. Olimme kaikki samaa mieltä siitä, että Springora on onnistunut kirjoittamaan tarinansa ällistyttävällä kylmäpäisyydellä, mikä tekee itse asialle oikeutta. Kirjassa ei sinänsä kauhistella vaan annetaan lukijalle mahdollisuus ottaa kantaa ja ennen kaikkea pohtia sitä, miten itse suhtautuisi jos lähipiirissä olisi vastaava

Pohjoiskorealaista arkielämää - Barbara Demick: Nothing To Envy: Ordinary Lives in North Korea (2009)

  Voi, voi... Jos oma elämä tuntuu vähän raskaalta niin ei ehkä kannata alkaa lukea reportaasikirjaa pohjoiskorealaisesta elämästä. Pohjois-Korean Kim Jong-un varoitti vastikään maata uhkaavasta nälänhädästä, joka saattaisi olla yhtä paha kuin 90-luvun nälänhätä, jolloin arvioiden mukaan kuoli satojatuhansia ihmisiä. Ja juuri siitä ajasta kertoo amerikkalaisen journalistin Barbara Demickin reportaasikirja 'Nothing To Envy: Ordinary Lives in North Korea'. Kirjan luettuani istun nyt täällä ja mietin minkälaisessa kurjuudessa pohjoiskorealaiset mahtavatkaan elää tällä hetkellä. Barbara Demick kuvaa siis kirjassaan lähinnä 90-luvun pohjoiskorealaista arkielämää. Kirjassa haastatellut perheet kertovat köyhyydestä, matkustusrajoituksista, epätasa-arvosta, aborteista ja nälänhädästä. Perheet on jaoteltu tiukasti eri kasteihin ja niiden välillä on vain yksi suunta - alaspäin. Avioliitto eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvien ihmisten välillä on ylempään luokkaan kuuluvalle kannattamaton, si

#joenpelto100: Elämän kirjailijat in memoriam

Kun Laila oli eroamassa ja muuttanut yksin Tuusulan Rantatielle, hän eli elämänsä vaikeimpia aikoja. Voimat olivat loppuneet kesken ja tyttäretkin olivat ulkomailla. Silloin apuun tuli Eeva Joenpelto, joka kesken muuton laittoi voipuneen Lailan järjestykseen. Hän julisti ystävälleen: ”Masentua ei saa, vaikeudet on voitettava ja ihmisestä itsestään riippuu, mihin hän pystyy”. Lailaan tämä lääkitys tehosi. Uusi koti alkoi tuntua omalta ja omanarvontunne palasi. (Helena Ruuska: Elämän kirjailija Eeva Joenpelto, WSOY 2015)   Olen 70-luvun lapsi, jonka äiti luki samoja kirjoja kuin muutkin 70-luvun äidit: Utriota, Hietamiestä ja Joenpeltoa. Kirjat tulivat kirjakerhon kautta ja kumma kyllä, vaikka äitini vuosien varrella tyhjensi kirjahyllyään useastikin, juuri nämä kirjat säilyivät hyllyssä viimeiseen asti. Kun selailen niitä, nenääni hiipii piipun tuoksu. Piippua polttanut isäni kuoli jo 1983, mutta nämä kirjat ovat onnistuneet säilömään lapsuuteni tärkeän tuoksumuiston. Tarkoitukseni