Siirry pääsisältöön

Toukokuussa luettua: feministinen tilastopläjäys ja patikointia Hollywood-tähden kanssa

 

Tervehdys täältä Tukholman kesästä! Kuuma on mutta on tämä vaan niin taas niin ihanaa kun on kesä. Kesälomaan on vielä muutama viikko vaikkakin ensi viikolla vietämme lapsen ensimmäistä lomaviikkoa vuokramökillä Tukholman saaristossa. Aikomukseni on tehdä puolipäiväisesti töitä, ja loppupäivä sitten istuskella ihastelemassa merimaisemia.

Mieli on ollut jotenkin hajanainen viime viikkoina enkä ole oikein pystynyt keskittymään kirjojen lukemiseen. Parista kirjasta haluan nyt kuitenkin vinkata, joista toisen luin kirja-kirjana ja toisen kuuntelin kävelyretkiseurana. 

Saksanopettajani, jonka kanssa höpöttelen keskustelutunneilla kerran viikossa, oli lukenut talvella brittiläisen Caroline Criado Perezin tietokirjan "Näkymättömät naiset" ja hän kertoi minulle lukeneensa kirjasta kuinka Ruotsissa on kokeiltu menestyksekkäästi feministististä lumenaurausta. Siitä seuranneesta keskustelustamme inspiroiduin lainaamaan kirjan ja lukemaan sen itsekin, mikä olikin oikea silmät auki räväyttävä lukukokemus!

Tuo feministinen lumenauraus oli toki itselleni jo tuttu ilmiö, koska se on jo käytössä joissakin kunnissa täällä Ruotsissa. Juu, naurettiin sille myös täälläkin alussa mutta eipä naurattaisi jos lukisi Criado Perezin koosteen siitä, miksi tällainen naisia priorisoiva tienhuolto on jo pelkästään taloudellisesti kannattava. Kun pyörä- ja jalkakäytävät putsataan lumesta ennen autoteitä, säästetään pelkissä poisjäävissä jalkojen kipsauksissa ja muissa liukastumisonnettomuuksissa todella suuri summa. (Ja tämä ei tietenkään koske pelkästään naisia, käyttäväthän miehetkin jalkakäytäviä.)

Criado Perez on koonnut todellisen järkäleen täynnä esimerkkejä ja tilastolukuja ympäri maailmaa. Jossakin kirjan keskivaiheella kaikki ne luvut ja prosentit tuntuvat jo vähän raskailta lukea mutta samalla ymmärrän, että nämä luvut ovat tärkeitä. Kun iskee kovia lukuja pöytään niin ei pitäisi enää naurattaa.

Näin tuoreena autoilijana minua huolestuttaa erityisesti tieto siitä, että naisena minulla on lähes 50% suurempi riski vammautua vakavasti auto-onnettomuudessa. Ja tämä vain siksi, että autojen turvallisuutta testattaessa yleisimmin käytetyn testinuken koko vastaa keskivertomiehen kokoa (177cm, 76 kg). No, itse satun onnekseni olemaan aika lailla tämän keskivertomiehen kokoinen, mutta olenkin keskivertonaista kookkaampi. Suuri osa maailman autoilevista naisista on onnettomuuteen joutuessaan aika lailla oman onnensa nojassa.

Pianistina olin taas hämmentynyt Criado Perezin huomiosta, että pianon koskettimisto on suunniteltu miehen kädelle. Olen manaillut tässä 45 vuoden mittaisen amatööripianistin urani aikana sen monet kerrat kun sormet eivät riitä mutta ehkä vika ei olekaan omissa normaalimittaisissa sormissani vaan siinä, että koskettimistoa ei ole mukautettu erilaisten soittajien käden mukaan. Sama mittasuhdeongelma toistuu tietysti älypuhelimissa.

Criado Perez ottaa esille myös suuremman luokan epäkohtia ja itseäni liikutti erityisesti Brasilian faveloissa asuvien naisten kohtalo. Ensiajatuksena näiden slummialueiden purkaminen ja asukkaiden muuttaminen uusiin lähiöihin kuulostaa loistavalta, mutta... Uusien asuinalueiden (mies)suunnittelijat  eivät ymmärtäneet miten faveloiden sosiaalinen rakenne toimii. Perheet asuvat monen sukupolven yhteistalouksissa ja lähellä asuvien kanssa autetaan puolin ja toisin, esimerkiksi lasten perään katsomisessa. 

Uusissa lähiöissä asuntoihin mahtuu vain yksi sukupolvi, jolloin lastenhoito on vaikeampi järjestää. Lisäksi lähiö on rakennettu kauemmaksi, jolloin työmatka pidentyy. Usein juuri julkiseen liikenteesen ei panosteta (koska normina pidetään tietysti autolla kulkemista, joita siis ajavat pääasiassa miehet), bussit kulkevat harvoin ja matkat ovat pitkiä. Naisten työssäkäynti muuttuu uuteen lähiöön muutettaessa käytännössä mahdottomaksi.

 Criado Perezin kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen ja se antaa monia käytännön vinkkejä, joiden avulla voi itse yrittää muuttaa tätä ympäröivää maailmaamme. Kun seuraavan kerran esimerkiksi kuulet miten naisten kommentit liian alhaisesta työpaikan lämpötilasta torpataan miesten taholta "turhana valituksena", voit laittaa pöydälle faktatietoa siitä miten toimistojen lämpötilat on perinteisesti mitoitettu 40-vuotiaan, 70-kiloisen miehen aineenvaihduntaa vastaavaksi. Ja sitten katse toimistoon: kuinka moni siellä työskentelevistä osuu tähän oletusarvoon?

Toukokuisten kävelyjeni seuraksi valitsin näyttelija Demi Mooren, joka kirjassaan "Inside Out" kertoo oman tarinansa, lapsuudesta nykyhetkeen. Tiesin jo ennestään avioliitot Bruce Willisin ja Ashton Kutcherin kanssa ja olin aikoinani minäkin huokaillut überromanttista Ghost-elokuvaa katsoessani. Mutta Demi Moore on hyvin paljon muutakin, sen sain yllätyksekseni nyt kuulla.

En paljasta sen enempää Mooren tarinasta, sillä se on kuultava itsensä Demin kertomana. Hän ei säästele vanhempiaan eikä itseään kertoessaan rikkonaisesta lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Äitisuhteesta ei voi edes puhua ja Moore on käyttänyt varmasti satoja terapiatunteja päästäkseen yli lapsuuden kokemuksistaan. Mutta tätä kuunnellessani tuli tunne, että Moore on nyt voiton puolella ja sinut itsensä kanssa. Lukemistani julkkisomaelämäkerroista tämä kirja nousi ehdottomasti siihen huippukastiin. Lämmin suositus siis!

Ja nyt voin muuten jo suositella tätä uusinta patikointiseuraanikin: Anna-Liisa Haavikon kirjoittamaa elämäkertaa Kaari Utriosta, lukijana Erja Manto. En ole ehtinyt kuin vasta pari kertaa lenkille tämän naiskolmikon kanssa, mutta onneksi tässä on lukuisat kesäiset polut edessä odottamassa. Kaarin elämä on jännittävää kuultavaa ja olen siis vasta ehtinyt Kaarin teini-ikään!

**

Caroline Criado Perez: Invisible Women - Exposing Data Bias in a World Designed for Men (Chatto 2019)

(Näkymättömät naiset. Näin tilastot paljastavat miten maailma on suunniteltu miehille. WSOY 2020)


Demi Moore: Inside Out. A Memoir (Harper Collins 2019)

(Äänikirja. Lukijana Demi Moore)


Anna-Liisa Haavikko: Kaari (Siltala 2021)

(Äänikirja. Lukijana Erja Manto)

Kommentit

  1. Kiva kuulla kuulumisiasi! Tuon Näkymättömät naiset haluaisin lukea itsekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toukokuu hupsahtikin nopeasti, ei ollut tarkoitus pitää näin pitkää taukoa :) Suosittelen todellakin lukemaan tämän Näkymättömät naiset -kirjan, koin aika monta ahaa-elämystä!

      Poista
  2. Minulla on tuo Näkymättömät naiset ollut kesken jo yli vuoden. Aluksi luin ahmimalla, mutta sitten hieman hyydyin ja pistin kirjan jäähylle. Nyt luen sitä verkkaisesti silloin tällöin. Erityisesti liikennevaloissa odotellessa kirja tulee usein mieleeni. Täällä on paljon (valollisia) suojateitä, joissa kävelijä ensin painaa nappia päästäkseen joskus liikennevaloissa ns. saareen, jonka jälkeen saapi painaa uudelleen toista nappia, että pääsee loputkin tiestä yli. Ihan naurettavaa odotuttamista.

    Tuo Demi Mooren kirja alkoi nyt kiinnostaa. Yleensä ei kiinnosta julkkisten elämäkerrat tai muistelot, mutta poikkeuksia toki voi tulla. Niin kuin nyt!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Eeva Kilpi: Elämä edestakaisin (Klassikkohaaste #21)

Olen lukenut Eeva Kilpeä koko aikuiselämäni ja monet hänen teoksistaan jopa useaan otteeseen. Kilpi oli myös lohtukirjailijani, kun en päässyt koronasulun aikana Suomeen.  Lääkkeeksi Suomi-ikävääni  auttoi silloin Kilven herkkä ja hersyvä suomen kieli. Olen myös miettinyt voiko "elämän evakkous" siirtyä sukupolvelta toiselle. Ainakin omassa elämässäni tunnistan tätä samaa " nyssyköiden haalijan  -syndroomaa": "Että kaikki tarpeellinen on kasseissa ja pusseissa sängyn alla tai sängyn vieressä, käden ulottuvilla". Koskaan kun ei tiedä milloin se lähtö tulee. Anna-Riikka Carlsonin  kirjassa  "Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä" Kilpi epäilee, että tokko häntä enää kukaan lukee. Mutta kyllä vaan luetaan! Etenkin Kilven runoutta näkee siteerattavan säännöllisesti kirjasomessa. Proosatekstit ovat ehkä sitten jääneet vähemmälle huomiolle, ja juuri siksi haluankin nostaa esille tämänkertaisessa Klassikkohaastekirjoituksessani yhden Kilven varha...

Lomaseurana Floris ja Amélie Nothomb

  Lomatervehdys Ruotsin länsirannikolta, jonne saavuimme eilen. Valitettavasti samaan aikaan paikkakunnalle saapui myös Floris-myrsky, joten tämä ensimmäinen päivä ollaan vietetty sisätiloissa. Tuuli on hirmuinen ja vanha puinen vuokratalomme huojuu ja natisee liitoksissaan.  Mutta ei hätää, tämän päivän seuralaisekseni sain belgialaisen kirjailijan Amélie Nothombin ja hänen uusimman ruotsinnetun teoksensa Psykopomp. Nothombin kirjoja on käännetty suomeksi ja ruotsiksi melko sattumanvaraisesti ja tämä olikin nyt viimeinen lukemani käännös. Eli tästä eteenpäin pitää sitten selviytyä ruostuneella ranskallani. Ja luettavaahan riittää, sillä Nothomb on julkaissut uuden romaanin joka vuosi sitten esikoisensa, joka ilmestyi 1992. Psykopomp on Nothombin henkilökohtaisin teos. Kirja alkaa varhaislapsuuden muistoilla ja ensimmäisestä traumaattisesta kokemuksesta kun Japanissa syntynyt diplomaattiperheen tytär joutuu isänsä asemamaan vaihduttua jättämään rakkaan synnyinmaans...

Rantalomailua ja uusi rohkeampi minä

  Kesän säästä voidaan olla monta mieltä, mutta sitä iloa minulta ei poisteta, että ensimmäinen lomaviikkoni oli oikea rantaloma. Ja vieläpä niissä samoissa maisemissa, joissa tämä maallinen taipaleeni aikoinaan sai alkunsa. Ollaan siis Helsingin Lauttasaaressa. Blogini päivitys on viime viikkoina jäänyt taka-alalle, vaikka ideoita ja ajatuksia on syntynyt ja pari tekstinaloitustakin olen näköjään saanut jo aikaiseksi. Kun lomanalkajaiseksi kasasin yhteen pinoon kaikki keskenolevat kirjani, niitä kertyi peräti 17. Luen sivun sieltä, toisen täältä - päähäni mahtuu juuri nyt vain hajahuomioita. Olen myös huomannut, että hakeudun tällä hetkellä mieluummin elämäkertojen ja tietokirjojen pariin. Fiktio ei jostain syystä sytytä. Olisiko sitten syynä tämä vallitseva maailmantilanne, joka oikeasti alkaa olla jo taruakin ihmeellisempää. Ainoa kirja, jonka olen onnistunut lukemaan loppuun asti viimeisen parin viikon aikana, on Minna Salamin Sensuous Knowledge. Ja nyt olen vahvast...

Lukunautinto, pitkästä aikaa! (Markus Nummi: Käräjät)

Sain pitkästä aikaa kokea oikean lukunautinnon! Mikä sopikin hyvin tähän parhaillaan menevän lukuviikon teemaan "löydä lukufiilis!". Oma salaisuuteni lukufiiliksen takaamiseksi oli pitkä viikonloppu, paksu kirja ja rentouttava miljöö. Tämä yhtälö toteutuu yleensä juuri näin pääsiäisenä - muistan esimerkiksi Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläisen olleen juuri tällainen täysosuma. Olin tässä jo useamman viikon säästellyt kirjastosta varaamaani Markus Nummen Käräjät-teosta, joka tuli sen verran ajoissa, että jouduin sen lainaa jo pari kertaa pidentämään. Mutta aikataulu piti ja ehdin lukea kirjan ennen kuin lopullinen palautuspäivä tuli eteen. Tämä Käräjät tosin oli vähän riskaabeli valinta. Ensinnäkin se on paksu, melkein 600 sivua. En mielelläni ryhdy tällaisiin luku-urakoihin jos ei ole taetta siitä, että kirja on oikeasti hyvä. Siitä kirjan hyvyydestä olin kyllä saanut paljon vinkkejä kirjasomea ja -blogeja selatessani, mutta siitä tuli se toinen mutta... olen aika monta kertaa ...

Ranskattaretko eivät muka liho?

  Kävin taas kirpparilla, kukkaruukkuja vain ostamassa, mutta mukaan tuli tietysti myös muutama pokkari. Jotka tosin sitten vien taas luettuani takaisin, tästä paikallisesta kirpparista on tullut itselleni vähän sellainen maksullinen kirjasto. Mutta hyvään tarkoitukseen ne menevät onneksi roposeni. Nyt iski silmään pari ruotsalaista tietokirjaa, joista on niiden ilmestymisen aikoihin kohkattu enemmänkin. Ruotsalainen psykiatri David Eberhard kirjoitti v. 2006 kirjan siitä, miten ruotsalaisista on tullut "turvallisuusnarkomaaneja" (minkä teesin kyllä näin äkkilukemalta allekirjoitan, katsotaan olenko samaa mieltä luettuani koko kirjan). Toisessa kirjassa taas tiedetoimittaja Karin Bojs yhdessä Peter Sjölundin kanssa kertoo mistä ruotsalaiset ovat peräisin. Odotan mielenkiinnolla! Lisäksi löysin vielä yhden Niklas Natt och Dag -dekkarin, joihin olen halunnut tutustua jo kauan. Ja sitten siellä seistä törötti yksi suomenkielinen kirja, joka oli tietysti pakko ottaa, ihan jo pelk...