Siirry pääsisältöön

Hannah ja Rosa - raskaansarjan naisista kevyellä otteella

 

Onnittelut itselleni, sillä olen nyt ottanut ensimmäisen askeleen lähemmäksi eurooppalaisen aatehistorian vahvoja naisia, Hannah Arendtia ja Rosa Luxemburgia. Tai "Hannahia" ja "Rosaa", kuten heitä näissä kahdessa lukemassani kirjassa tituleerataan.

Nimet Arendt ja Luxemburg ovat vilahtaneet ohitseni lukemattomia kertoja, mutta aiheina nämä henkilöt tuntuivat sen luokan raskaansarjalaisilta, että olen siirtänyt heitä lukulistallani aina vaan eteenpäin. Mutta nyt he suorastaan ryntäsivät luokseni - aika on kypsä, tässäpä pari kevyempää opusta meistä, aloita niistä!

Ruotsalainen filosofi ja kirjailija Ann Heberlein (aikaisempia teoksia mm. "En tahdo kuolla, en vain jaksa elää") on kirjoittanut erittäin helppotajuisen ja samalla kattavan johdatuksen Hannah Arendtin (1906-1975) elämään ja työhön. Heberlein käy läpi Arendtin koko elämän kronologisesti, alkaen lapsuudesta Königsbergissä (nykyinen Kaliningrad) ja siirtyen Berliinin ja Ranskan kautta lopulta Yhdysvaltoihin.

Juutalaissyntyinen Arendt seurasi tarkasti kotimaansa Saksan poliittista tilannetta ja teki jo vuonna 1933 ratkaisun paeta Ranskaan. Vuonna 1941 hän muutti miehensä kanssa Yhdysvaltoihin, jossa hän asui kuolemaansa asti. 

Arendt ei kuitenkaan koskaan hylännyt syntyperäänsä, vaikka opettelikin englannin kielen niin, että pystyi kirjoittamaan myös tällä uudella kielellä. Saksan kieli oli kuitenkin se rakkain, mitä myös ihmeteltiin. Miten Arendt edes halusi puhua tätä kieltä, jonka natsit olivat läpikotaisin turmelleet! Tähän Arendtilla oli selkeä vastaus: "Se ei todellakaan ollut saksan kieli, joka tuli hulluksi". 

Arendtin tunnetuimmat teokset käsittelevät juurikin Saksan natsimenneisyyttä. Arendt herätti huomiota, kun hän ilmoitti matkustavansa paikan päälle Jerusalemiin seuraamaan Adolf Eichmannin oikeudenkäyntiä 1961. Arendt raportoi The New Yorker -lehdelle ja kaksi vuotta myöhemmin ilmestyi kirja "A Report on the Banality of Evil". 

Kirjasta syntyi valtava kohu, joka seurasi Arendtia koko tämän loppuelämän ajan. Tutkittuaan Eichmannia koko oikeudenkäynnin ajan Arendt tuli nimittäin siihen lopputulokseen, että Eichmann ei ole syyllinen, sillä hän vain teki sen mitä hänen oli käsketty tehdä ja itse asiassa Eichamann noudatti maan voimassaolevia lakeja.

Eichmann ei Arendtin mukaan ollut mielipuoli, kuten eivät useimmat muutkaan natsijohdossa vaikuttaneet. He olivat tavallisia ihmisiä, jotka usein valitsivat "Mitläufer" -roolin - kuten Eichmann, jolle oli tyypillistä koko elämänsä ajan liittyä erinäisiin yhdistyksiin ja ryhmiin. (Eichmannin oman kuvauksen mukaan hän kärsi masennuksesta, jos ei saanut tuntea kuuluvansa johonkin ryhmään. Hän tarvitsi jonkin ulkoisen määränpään, johtotähden - määrittelemätön tulevaisuus tuntui pelottavalta.)

Tämä loppupäätelmä ei kuitenkaan poissulje sitä, että jokaisella ihmisellä on velvollisuus tehdä moraalisia päätöksiä, myös niissä tapauksissa jolloin se esimerkiksi totalitarismin vuoksi on vaikeaa ja näennäisesti jopa täysin hyödytöntä. Mutta tässä kohtaa on pakko lainata vanhaa kunnon Patti Smithiä: "People have the power".... Tätä mieltä oli myös Hanna ja tätä elämänfilosofiaa hän toteutti myös omassa elämässään.

Ai niin, mitenkäs se Hannah'n rakkauselämä? Ei hätää, sekin käsitellään perusteellisesti tässä Heberleinin kirjassa. Arendthan on ollut usein esillä myös rakastajansa Martin Heideggerin myötä, mutta tämän kirjan luettuani sanoisin, että lopetetaan se Heideggerista jankuttaminen. Hannah nimittäin löysi lopulta "sen oikean".

Ja nyt vielä sananen Rosasta! Ja rakkaudesta puheenollen, brittiläinen sarjakuvataiteilija Kate Evans menee niin pitkälle, että saamme nähdä Rosa Luxemburgin (1871-1919) rakkauselämästä enemmän kuin ehkä haluaisimmekaan. Mutta ei anneta sen häiritä, sillä kirjalla on paljon muuta annettavaa.

Ennenkaikkea Evans luo Luxemburgista kuvan intohimoisena ja pelottomana ihmisenä, sekä aatteessaan että rakkauselämässään. Kiinnostukseni heräsi ja haluan ehdottomasti lukea enemmän Luxemburgista! Valitettavasti Evans ei onnistu ihan pitämään kasassa kaikkea sitä materiaalia, jonka hän on kirjaansa halunnut mahduttaa, mutta jos haluaa pikaoppaan 1900-luvun alun sosialistisen filosofin ja vallankumousliikkeen ikoniseen johtohahmoon, tästä on hyvä aloittaa.

Kumpaakaan kirjaa ei valitettavasti ole suomennettu, mutta Helmetistä löytyvät molemmat teokset englanniksi ja Heberleinin Arendt-kirja tietysti myös ruotsiksi.

**

Ann Heberlein: Arendt: om kärlek och ondska: biografi (Mondial 2020)

Kate Evans: Red Rosa: a graphic biography of Rosa Luxemburg (Verso 2015)


Kommentit

  1. Rosa Luxemburg oli vielä 70-luvun vasemmistolaisessa aallossa kova nimi, mutta hänen tähtensä on tainnut sittemmin himmetä. Hannah Arendt sen sijaan on kai edelleen arvostettu ja luettu filosofi. Olen monessa yhteydessä törmännyt tuohon Totalitarismin syntyyn, mutta lukenut en ole. Tällaisissa elämäkerrallisissa kirjoissa ajatukset on kai suodatettu vähän helpommin omaksuttavaan muotoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arendtia näkee nyt taas siteerattavan useammin, ehkä tämä äärioikeiston nousu Euroopassa on syynä siihen?

      Poista
  2. Mielenkiintoisia naisia! Pakko myöntää, etten Luxemburgista tiedä oikein mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama minulla, tiesin vain Luxemburgin nimeltä. Mutta tämän luettuani ymmärsin, että oli kyllä melkoinen persoona ja yritän löytää nyt lisää luettavaa hänestä.

      Poista
  3. Totalitarismin synty on tuttu ja joskus opintoihin luettu teos, mutta muuten on jäänyt kyllä Arendtin tuotanto vähäiselle huomiolle. Kiinnostava nainen kyllä, kuten Luxemburgkin. Varmasti äärioikeuston nousu vaikuttaa Arendtinkin näkyvyyteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä tulee nyt yliopistolla syksyllä kurssi, jossa käsitellään juurikin tuota Arendtin kirjaa 'Totalitarismin synty'. Sellaisia aikoja eletään, että tällaiselle kurssille on kysyntää...

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ingeborg Bachmann 100 vuotta – saksankielisen modernismin klassikko (Klassikkohaaste #23)

Tämänkertaiseen kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen pyörittelin mielessäni jo ihan toista kirjaa, kunnes yhtäkkiä tajusin, että nythän on Ingeborg Bachmann-juhlavuosi! Ja koska arvaan, että tämä saksankielisen kirjallisuuden moderni klassikkokirjailija ei ole kovin tuttu Suomessa, niin käytänpä tilaisuuden hyväkseni. Aloitetaan lyhyellä elämäkerralla: Ingeborg Bachmann syntyi 25. kesäkuuta 1926 Itävallan Klagenfurtissa. Bachmann aloitti opintonsa heti kun yliopistot avasivat ovensa sodan jälkeen aineinaan filosofia, psykologia ja germanistiikka ja hän väitteli tohtoriksi 1950 Martin Heideggeria käsittelevällä työllään. Opintojen jälkeen Bachmann työskenteli toimittajana, mutta oma kirjallinen ura sai vauhtia kun Bachmann tutustui Gruppe 47 -ryhmään, jossa hän tapasi saksankielisen kirjallisuuden huippunimiä, kuten Paul Celan, Heinrich Böll ja Günter Grass.  Bachmann julkaisi aluksi lyriikkaa ja radioteatterinäytelmiä ( Hörspiel oli sodanjälkeisessä Saksassa erittäin suosittu taid...

Kun Greta Gustafsson Hollywoodiin lähti

Gurra ja Moje oli sellainen pari, että 1920-luvun tukholmalaisympyrät olivat heille auttamattomasti liian pienet. Moje eli Mauritz Stiller oli ohjannut suurfilmin Gösta Berlingin taru, johon hän oli löytänyt nuoren teatteriopiskelijan Gurran eli Greta Gustafssonin. Tuosta ajasta kertoo esimerkiksi Lena Einhorn kirjassaan   Blekingegatan 32 . Gretalla oli suhde opiskelijaystäväänsä Mimi Pollackiin mutta se ei estänyt häntä tuntemasta vetoa temperamentiseen Mauritziin. Ja tunne oli molemminpuolinen, Stillerin homoseksuaalisuudesta huolimatta. Stiller oli päättänyt tehdä Gretasta tähden ja ensimmäinen etappi tällä tiellä vei Berliiniin, jossa Greta tähditti 1925 tehtyä skandaalielokuvaa  Die freudlose Gasse . Seuraava elokuvaprojekti oli jo sovittu, mutta Konstantinopolissa aloitetut kuvaukset jouduttiin keskeyttämään talousvaikeuksien vuoksi. Tässä vaiheessa avautuu uusi ovi - Hollywood. Ja juuri tästä hetkestä alkaa tarina kirjailijapari  Kerstin Gezeliuksen ja A...

Ruotsalaisia rakastajia, suomalaisia Tukholmassa ja universumin sitkein ötökkä

  Nyt ollaan jo syvällä syksyssä, Tukholmassa on satanut viime päivät kaatamalla ja muutenkin on ankean harmaata. Onneksi pääsin piristämään itseäni pari viikkoa sitten Turun kirjamessuille. Ehdin sinne tosin vain puoleksi päiväksi, mutta ohjelma oli suunniteltu niin sujuvaksi, että sain mahdutettua käyntiini neljä mielenkiintoista keskustelua. Kirjojakin olisin ostanut vaikka kuinka, mutta nämä Tukholman kotikirjastoni ovat taas vaihteeksi kunnostautuneet suomalaisten uutuuskirjojen hankinnassa, joten ei tarvitse enää kantaa Suomesta kirjoja varastoon.  Tässä muutama viime viikkojen kirjastovaraukseni, jotka ylsivät luettujen listalle: Amanda Romare: Halva Malmö består av killar som dumpat mig (Puolet kaupungin miehistä on jättänyt mut, Johnny Kniga 2023) Ensin kirjavinkki täältä Ruotsinmaalta, tai oikeammin Skånesta. Luin kesällä Amanda Romaren uusimman romaanin Judas, jossa hän on pitkän sinkkuajan jälkeen löytänyt vihdoin rakkauden. Ihastuin kirjan huumoriin ja erityises...

Tornionlaaksosta kajahtaa!

"Kronikka köyhästä suomalaisperheestä" (Expressen), "Nina Wähä kirjoittaa hauskasti helvetillisestä pimeydestä" (Dagens Nyheter), "Perheromaani joka muuttuu dekkariksi..." (Aftonbladet). Koko vuoden olen lukenut näitä ylistäviä lausuntoja alkuvuodesta ilmestyneestä Nina Wähän romaanista "Testamente" mutta olen tuntenut vastahakoisuutta tarttua kirjaan. Taasko yksi kuvaus suomalaisesta kurjuudesta, alkoholismista, väkivallasta? Miksi ruotsalaiset rakastavat näitä kuvauksia köyhistä suomalaisperheistä? Susanna Alakosken Sikalat, Eija Hetekivi Olssonin Ingenbarnsland... Mutta lokakuussa julkistettu August-palkintoehdokkuus mursi vastarintani. Pakkohan tämä on nyt lukea! Tosin kirja ei ole dekkari eikä edes kovin hauska, paitsi jos pitää pitää anttituurimaisesta huumorista. Mutta hurja tarina, sitä tämä on! Jo alkusivuilla huomaan olevani keskellä tornionlaaksolaista ihmissuhdehässäkkää. Kirjailija on ystävällisesti listannut tarinan henki...

Voidaanko puhua hetki Saksan historiasta?

  Aloitin viime syksynä saksan opinnot yliopistossa, jossa luen pari kurssia lukukausittain työn ohessa. Opintoihin kuuluu myös kurssi, jolla käydään läpi Saksan historiaa ja kulttuuria. Tällä ensimmäisellä kurssilla painopiste on ollut DDR:n historiassa ja Saksojen yhdistymisen jälkeisessä murrosajassa. Olen oppinut paljon uutta ja ennen kaikkea olen ymmärtänyt, kuinka vähän loppujen lopuksi tiedänkään Saksan historiasta. Ja kyseessä on sentään Euroopan väkirikkain maa! Olen nyt syksyn aikana katsonut useammankin dokumenttiohjelman saksalaisen  ARD:n mediateekistä ja lainannut kirjastosta Saksan historiaa käsitteleviä kirjoja. Kaksi todellista täysosumaakin sieltä löytyi. Nora Krugin Heimat on sarjakuvan keinoin kerrottu tarina Krugin perheen historiasta ja taustasta. Saksalainen Krug (s. 1977) muuttaa nuorena aikuisena Yhdysvaltoihin, jossa hän joutuu kerta toisensa jälkeen kommentoimaan toisen maailmansodan tapahtumia. Tämä siis aina sen jälkeen kun vastapuoli saa kuulla Kr...