Hannah ja Rosa - raskaansarjan naisista kevyellä otteella

 

Onnittelut itselleni, sillä olen nyt ottanut ensimmäisen askeleen lähemmäksi eurooppalaisen aatehistorian vahvoja naisia, Hannah Arendtia ja Rosa Luxemburgia. Tai "Hannahia" ja "Rosaa", kuten heitä näissä kahdessa lukemassani kirjassa tituleerataan.

Nimet Arendt ja Luxemburg ovat vilahtaneet ohitseni lukemattomia kertoja, mutta aiheina nämä henkilöt tuntuivat sen luokan raskaansarjalaisilta, että olen siirtänyt heitä lukulistallani aina vaan eteenpäin. Mutta nyt he suorastaan ryntäsivät luokseni - aika on kypsä, tässäpä pari kevyempää opusta meistä, aloita niistä!

Ruotsalainen filosofi ja kirjailija Ann Heberlein (aikaisempia teoksia mm. "En tahdo kuolla, en vain jaksa elää") on kirjoittanut erittäin helppotajuisen ja samalla kattavan johdatuksen Hannah Arendtin (1906-1975) elämään ja työhön. Heberlein käy läpi Arendtin koko elämän kronologisesti, alkaen lapsuudesta Königsbergissä (nykyinen Kaliningrad) ja siirtyen Berliinin ja Ranskan kautta lopulta Yhdysvaltoihin.

Juutalaissyntyinen Arendt seurasi tarkasti kotimaansa Saksan poliittista tilannetta ja teki jo vuonna 1933 ratkaisun paeta Ranskaan. Vuonna 1941 hän muutti miehensä kanssa Yhdysvaltoihin, jossa hän asui kuolemaansa asti. 

Arendt ei kuitenkaan koskaan hylännyt syntyperäänsä, vaikka opettelikin englannin kielen niin, että pystyi kirjoittamaan myös tällä uudella kielellä. Saksan kieli oli kuitenkin se rakkain, mitä myös ihmeteltiin. Miten Arendt edes halusi puhua tätä kieltä, jonka natsit olivat läpikotaisin turmelleet! Tähän Arendtilla oli selkeä vastaus: "Se ei todellakaan ollut saksan kieli, joka tuli hulluksi". 

Arendtin tunnetuimmat teokset käsittelevät juurikin Saksan natsimenneisyyttä. Arendt herätti huomiota, kun hän ilmoitti matkustavansa paikan päälle Jerusalemiin seuraamaan Adolf Eichmannin oikeudenkäyntiä 1961. Arendt raportoi The New Yorker -lehdelle ja kaksi vuotta myöhemmin ilmestyi kirja "A Report on the Banality of Evil". 

Kirjasta syntyi valtava kohu, joka seurasi Arendtia koko tämän loppuelämän ajan. Tutkittuaan Eichmannia koko oikeudenkäynnin ajan Arendt tuli nimittäin siihen lopputulokseen, että Eichmann ei ole syyllinen, sillä hän vain teki sen mitä hänen oli käsketty tehdä ja itse asiassa Eichamann noudatti maan voimassaolevia lakeja.

Eichmann ei Arendtin mukaan ollut mielipuoli, kuten eivät useimmat muutkaan natsijohdossa vaikuttaneet. He olivat tavallisia ihmisiä, jotka usein valitsivat "Mitläufer" -roolin - kuten Eichmann, jolle oli tyypillistä koko elämänsä ajan liittyä erinäisiin yhdistyksiin ja ryhmiin. (Eichmannin oman kuvauksen mukaan hän kärsi masennuksesta, jos ei saanut tuntea kuuluvansa johonkin ryhmään. Hän tarvitsi jonkin ulkoisen määränpään, johtotähden - määrittelemätön tulevaisuus tuntui pelottavalta.)

Tämä loppupäätelmä ei kuitenkaan poissulje sitä, että jokaisella ihmisellä on velvollisuus tehdä moraalisia päätöksiä, myös niissä tapauksissa jolloin se esimerkiksi totalitarismin vuoksi on vaikeaa ja näennäisesti jopa täysin hyödytöntä. Mutta tässä kohtaa on pakko lainata vanhaa kunnon Patti Smithiä: "People have the power".... Tätä mieltä oli myös Hanna ja tätä elämänfilosofiaa hän toteutti myös omassa elämässään.

Ai niin, mitenkäs se Hannah'n rakkauselämä? Ei hätää, sekin käsitellään perusteellisesti tässä Heberleinin kirjassa. Arendthan on ollut usein esillä myös rakastajansa Martin Heideggerin myötä, mutta tämän kirjan luettuani sanoisin, että lopetetaan se Heideggerista jankuttaminen. Hannah nimittäin löysi lopulta "sen oikean".

Ja nyt vielä sananen Rosasta! Ja rakkaudesta puheenollen, brittiläinen sarjakuvataiteilija Kate Evans menee niin pitkälle, että saamme nähdä Rosa Luxemburgin (1871-1919) rakkauselämästä enemmän kuin ehkä haluaisimmekaan. Mutta ei anneta sen häiritä, sillä kirjalla on paljon muuta annettavaa.

Ennenkaikkea Evans luo Luxemburgista kuvan intohimoisena ja pelottomana ihmisenä, sekä aatteessaan että rakkauselämässään. Kiinnostukseni heräsi ja haluan ehdottomasti lukea enemmän Luxemburgista! Valitettavasti Evans ei onnistu ihan pitämään kasassa kaikkea sitä materiaalia, jonka hän on kirjaansa halunnut mahduttaa, mutta jos haluaa pikaoppaan 1900-luvun alun sosialistisen filosofin ja vallankumousliikkeen ikoniseen johtohahmoon, tästä on hyvä aloittaa.

Kumpaakaan kirjaa ei valitettavasti ole suomennettu, mutta Helmetistä löytyvät molemmat teokset englanniksi ja Heberleinin Arendt-kirja tietysti myös ruotsiksi.

**

Ann Heberlein: Arendt: om kärlek och ondska: biografi (Mondial 2020)

Kate Evans: Red Rosa: a graphic biography of Rosa Luxemburg (Verso 2015)