Siirry pääsisältöön

Vihdoinkin Berliinissä!

 

Jostain syystä olen kovasti tykästynyt Berliiniin. Se ei ole mikään kovin kaunis kaupunki, jos vertaa muihin maailman suuriin turistikaupunkeihin, mutta Berliinin rosoisen ulkokuoren alta löytyy elämää nähnyt, hiukan väsähtänyt vanhus, joka kuitenkin elää täysillä tätä päivää. Ja Berliinillä on tarjota jokaiselle jotakin: lentokoneessa meitä oli sekalaisia seurueita - lapsiperheitä, vastarakastuneita pariskuntia, teknoklubiharrastajia. Ja sitten minä, jonka tarkoituksena oli koluta kaupungin museoita ja kulttuurikohteita niin paljon kuin neljään vuorokauteen niitä mahtuu.

Ja sain todellakin palata kotiin tyytyväisenä - askelmittariin kertyi 45 kilometriä! Paljon ehdin nähdä, mutta samalla listaan löytyi uusia kohteita, jotka täytyy tulla katsomaan. Ich bin noch nicht fertig mit dir, Berlin!

Tässä muutama kohokohta:

1. Jüdisches Museum - tämä on todennäköisesti yksi hienoimpia museoita, joissa olen koskaan käynyt! Paikka on enemmänkin muistomerkki ja sitä rakennettaessa ei ole edes yritetty tehdä perinteistä museota, mikä tekee paikasta todella jännittävän. Perusnäyttely (joka on todella laaja!) on ilmainen, joten ei haittaa jos ei ehdi kaikkea nähdä yhden käynnin aikana. Minullakin jäi nyt näyttelyn loppupuoli suosiolla seuraavaan kertaan.

2. Philharmonie Berlin - Berliinin filharmonikot on yksi maailman parhaimmista sinfoniaorkestereista, joten klassisen musiikin harrastajalle tämä on pakollinen käyntikohde. Ja juuri tänä viikonloppuna suomalaista konserttivierasta hemmoteltiin, ohjelmassa oli nimittäin "Ein finnischer Abend" Mikko Franckin johdolla! Rautavaaraa, Salosta ja Sibeliusta, vielen Dank!! Lippuni maksoi kohtuulliset 35 euroa, mutta sali on hienosti suunniteltu niin, että edullisimmiltakin paikoilta näkyy ja kuuluu hyvin. 

3. Siemensstadt - Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Berliinissä vallitsi kova asuntopula ja Berliiniin rakennettiin urakalla uusia kaupunginosia. 1920-luvun lopussa neljän arkkitehdin ryhmä (Der Ring) sai luvan suunnitella uuden asuntoalueeen Siemensin tehdasalueen lähelle, jonne juuri Siemensin ansiosta oli rakennettu rautatieyhteys. Alueelta löytyy informaatiotauluja, joissa kerrotaan kunkin arkkitehdin suunnittelemista talokokonaisuuksista. 

4. Käthe Kollwitz Museo - Tämä pieni mutta sitäkin vaikuttavampi näyttely esittelee saksalaisen graafikon ja kuvanveistäjän Käthe Kollwitzin (1867-1945) elämäntyön. Kollwitz kuvasi töissään tavallisia ihmisiä ja erityisesti niitä, joita elämä kohteli kaltoin. Nälkä ja kuolema ovat sinänsä rankkoja aiheita, mutta Kollwitzin hieno valon ja varjon välinen vuorovaikutus tekivät minuun syvän vaikutuksen. Museo sijaitsee Charlottenburgin linnan vieressä, joten näyttelyn jälkeen voi lepuuttaa mieltä linnan puistossa.

5. Leipzig - Ja jos jostain syystä tarvitsee hengähdystaukoa Berliinistä, vain runsaan tunnin junamatkan päästä löytyy Leipzig. Olin iloisesti yllättynyt kun löysin hurmaavan kaupungin, jossa on kahviloita! (Berliinistä kun löytyy lähinnä olutpaikkoja.) Kahvi on tärkeä osa kaupungin identiteettiä, ja on ollut sitä jo Johann Sebastian Bachin ajoista lähtien. Minut Leipzigiin houkutteli juurikin Bach, Mendelssohn ja Schumann, sillä kaupunki on todellinen klassisen musiikin mekka. Mutta kaupungilla on myös Stasi-menneisyys, jonka jäämistöön voi käydä tutustumassa  Die Runde Ecke -nimisessä paikassa. Tavaraa löytyy irtonenistä ja peruukeista lähtien, ja viimeistään tämän nähdessään ymmärtää kuinka järjettömästä systeemistä oikeasti oli kysymys.

Charlottenburg

Siemensstadt

Jüdisches Museum

Thomaskirche, Leipzig
Die Spree

Charlottenburg

Kommentit

  1. Olen ollut kahdesti Berliinissä, ensimmäinen kerta oli talvella, 10 päivän reissu, ja toinen viikko vapun aikaan. Jos menen vielä - ja toivottavasti menen - niin Käthe Kollwitz Museo ja Leipzig kiinnostaisivat.

    Sinulle seuraavalle kerralle suosittelen, ellet jo nähnyt, holokaustissa tapettujen eri ryhmien (muidenkin kuin juutalaisten) museoita ja muistomerkkejä. Minä kiersin silloin vappureissulla ne kaikki, kyllä tuli kilometrejä. Kävimme myös Sachsenhauseni keskitysleirillä, joka on Oranienburgissa aivan Berliinin liepeillä ja vaeltelimme vanhalla juutalaisten hautausmaalla.

    Silloin minun käydessä, onhan siitä jo vuosia, Berliinissä oli paljon kahviloita ihanine leivonnaisineen. Pitää minunkin sitten mennä Leipzigiin. Kyllä kahvilat ovat matkailijalle olennainen asia. Missäs muualla sitä levähtäisi ja keräisi voimia uusiin seikkailuihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostain syystä kaikki kahvilat pysyivät poissa reitiltäni, joka puolella oli vain biergarteneita. Ja jos joku kahvila olikin, niin se oli sitten tupaten täynnä. Leipzigissa kahvittelin sitten useampaan kertaan 😀

      Poista
  2. Kiitos hyvistä vinkkauksista, on ollut jo pidempään suunnitelmissa tehdä reissu Berliiniin :) Käthe Kollwitz museosta en ollut kuullutkaan ja se alkoi kyllä kiinnostaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Berliinissä riittää nähtävää, suosittelen lämpimästi!

      Poista
  3. Olen käynyt Berliinissä muutaman kerran ja pidän kaupungista kovasti. Kiva, että mainitsit Käthe Kollwitz -museon. Sinne kaikki turistit eivät löydä.
    Kuten Marjatasta minustakin tuntuu, että Berliinissä oli runsaasti hyviä kahviloita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä Käthe Kollwitz-museo oli vastikään muuttanut näihin uusiin tiloihin, toivottavasti sinne löytyy nyt kävijöitä kun se on sopivasti yhden turistirysän eli Charlottenburgin linnan kyljessä!

      Poista
  4. Kiva postaus ja hyvät kuvat. Berliini on niin ihana kaupunki. Kun luin postaustasi, tuli matkakuume. Edellisestä Berliinin vierailustani on kulunut jo kuusi vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haaveilin tästä matkasta koko pandemian ajan! Edellisestä reissustani Berliiniin oli myös se kuusi vuotta, mutta nyt on jo kova kiire takaisin 😀

      Poista
  5. Berliini ei ehkä ole kovin kaunis, mutta mielenkiintoinen ja monipuolinen kyllä. Löytyy nähtävää lapsille, kulttuuri-ihmisille ja toisaalta underground-porukalle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja se historia! Kaupunki on saanut kokea kovia... Parasta on kuitenkin ihmiset, aikamoisia persoonia tuli nähtyä tämänkin reissun aikana 😀 Yritin myös "salakuunnella" vanhempien ihmisten keskusteluja, berliinin murre on sekin luku sinänsä.

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lisää miehiä!

Hei pitkästä aikaa! Viimeksi kirjoitin tänne blogiini Markus Nummen loistavasta  Käräjät -kirjasta ja mitä lie nyt tapahtunut, mutta olen lukenut mieskirjailijoita enemmänkin! Ihmettelen aina vuoden lopussa lukutilastoani laatiessa miten lukemani kirjailijat ovat melkein 90%:sesti naisia. Mutta tänä vuonna tilastoihini saattaakin tulla yllättävä piikki... Viimeisin lukemani kirja on ohut ja pettävän kevyen oloinen Antti Röngän "Kiltti poika" . En ole jaksanut viimeiseen kuukauteen lukea mitään pidempää tekstikokonaisuutta ja tämä tuntui kirjastopinokirjoista siltä helpoimmalta. Mutta Röngän tajunnanvirtamainen teksti vaatii tarkkaavaisuutta ja keskittymistä, ja kirjan lukemiseen meni useampi päivä, vaikka sivuja on vain 160. "Kiltti poika" on kertomus muutaman vuorokauden mittaisesta ajanjaksosta, jona aikana päähenkilö täyttää 27 vuotta. Tästä on myös tarkoitus tulla se viimeinen syntymäpäivä. Kevät, itsemurhaajien vuodenaika. Että joutuu kuljettamaan kaikkea sitä ...

Döden, döden, döden...

Tunnetussa anekdootissa Astrid Lindgren kertoi kuinka hän vanhenevien sisarustensa kanssa aloitti aina puhelut sanoilla "döden, döden, döden...". Näin oli tämä ikävä mutta enenevissä määrin elämään kuuluva asia poiskäsitelty ja voitiin siirtyä mukavampiin aiheisiin. Uusi suosikkikirjailijani Maggie O'Farrell on myös tarttunut härkää sarvista ja kertoo tässä muistelmiksi luokitellussa kirjassaan 17 kerrasta, jolloin kuolema on liipaissut läheltä. Aihe saattaa kuulostaa synkältä, makaaberiltakin ehkä, mutta voin vakuuttaa, että O'Farrell on luonut näistä kertomuksista maagista luettavaa! There is nothing unique or special in a near-death experience. They are not rare; everyone, I would venture, has had them, at one time or another, perhaps without even realising it. The brush of a van too close to your bicycle, the tired medicin who realises that a dosage ought to be checked one final time, the driver who has drunk too much and is reluctantly persuaded to relinq...

Lukunautinto, pitkästä aikaa! (Markus Nummi: Käräjät)

Sain pitkästä aikaa kokea oikean lukunautinnon! Mikä sopikin hyvin tähän parhaillaan menevän lukuviikon teemaan "löydä lukufiilis!". Oma salaisuuteni lukufiiliksen takaamiseksi oli pitkä viikonloppu, paksu kirja ja rentouttava miljöö. Tämä yhtälö toteutuu yleensä juuri näin pääsiäisenä - muistan esimerkiksi Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläisen olleen juuri tällainen täysosuma. Olin tässä jo useamman viikon säästellyt kirjastosta varaamaani Markus Nummen Käräjät-teosta, joka tuli sen verran ajoissa, että jouduin sen lainaa jo pari kertaa pidentämään. Mutta aikataulu piti ja ehdin lukea kirjan ennen kuin lopullinen palautuspäivä tuli eteen. Tämä Käräjät tosin oli vähän riskaabeli valinta. Ensinnäkin se on paksu, melkein 600 sivua. En mielelläni ryhdy tällaisiin luku-urakoihin jos ei ole taetta siitä, että kirja on oikeasti hyvä. Siitä kirjan hyvyydestä olin kyllä saanut paljon vinkkejä kirjasomea ja -blogeja selatessani, mutta siitä tuli se toinen mutta... olen aika monta kertaa ...

Ann Napolitanin "Kaunokaisia" - raportti eletystä elämästä

  Seuraan tiiviisti myös saksankielisiä kirjallisuusmarkkinoita ja huomasin juuri ennakkopostauksen sveitsiläisen Charles Lewinskyn tänä syksynä ilmestyvästä kirjasta "Täuschend echt" (Petollisen todellinen), jossa mainostoimiston copywriter menettää kaiken - työn, rakkauden ja rahat. Hän onnistuu kuitenkin tekoälyn avulla tuottamaan romaanin, "tositarinan", josta tulee suurmenestys. On kuitenkin yksi henkilö, entinen rakastettu, joka tietää että tarina ei ole totta...  Mieltä kutkuttava aihe! Vaikka samalla iskee mieleen ajatus, että kuinkakohan monta tekoälyllä tuotettua romaania tuolla maailmalla jo liikkuukaan? Minulla on itse asiassa jo yksi vahva ehdokas, enkä ole edes yksin epäilykseni kanssa, minkä huomasin kun tutkin asiaa. Kyseessä on ehkä tällä hetkellä kirjasomen eniten hehkutettu kirja, amerikkalaisen Ann Napolitanon "Hello Beautiful" (Kaunokaisia), jonka myös lukupiirimme päätti lukea. Huom! Jos haluat välttää juonipaljastuksia tai jos pidit ...

Klassikkohaaste #14: Antti Jalava – Asfalttikukka

  Vaikka Ruotsissa asuu meitä suomentaustaisia n. 7% väestöstä, näkyy se yllättävän vähän ruotsalaisessa kirjallisuuskentässä. Itse asiassa vain kolme kirjaa on onnistunut herättämään ruotsalaismedian mielenkiinnon. Susanna Alakosken Svinalängorna (suomennettuna ’Sikalat’) ilmestyi 2006, jolloin se voitti Ruotsin arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon, August-palkinnon ja kirjasta tehtiin myös elokuva muutamaa vuotta myöhemmin. Eija Hetekivi Olsson julkaisi 2011 esikoisromaaninsa ’Ingenbarnsland’, jossa hän kuvaa suomalaissiirtolaisten elämää Göteborgissa. Kirja oli August-palkintoehdokkaana ja se on myöhemmin kasvanut trilogiaksi. Mutta suomalaisen siirtolaiskirjallisuuden pioneeri oli Antti Jalava (1949-2021), jolta vuonna 1980 ilmestyi paljon puhuttu romaani ’Asfaltblomman’ (suom. Pentti Saarikoski ’Asfalttikukka’). Kirja ei ollut kuitenkaan Jalavan esikoisteos, hän oli aikaisemmin kirjoittanut kirjat ’Matti’ ja ’Jag har inte bett att få komma’. Etsin oman aamulehteni Dagens...