Siirry pääsisältöön

Vihdoinkin Berliinissä!

 

Jostain syystä olen kovasti tykästynyt Berliiniin. Se ei ole mikään kovin kaunis kaupunki, jos vertaa muihin maailman suuriin turistikaupunkeihin, mutta Berliinin rosoisen ulkokuoren alta löytyy elämää nähnyt, hiukan väsähtänyt vanhus, joka kuitenkin elää täysillä tätä päivää. Ja Berliinillä on tarjota jokaiselle jotakin: lentokoneessa meitä oli sekalaisia seurueita - lapsiperheitä, vastarakastuneita pariskuntia, teknoklubiharrastajia. Ja sitten minä, jonka tarkoituksena oli koluta kaupungin museoita ja kulttuurikohteita niin paljon kuin neljään vuorokauteen niitä mahtuu.

Ja sain todellakin palata kotiin tyytyväisenä - askelmittariin kertyi 45 kilometriä! Paljon ehdin nähdä, mutta samalla listaan löytyi uusia kohteita, jotka täytyy tulla katsomaan. Ich bin noch nicht fertig mit dir, Berlin!

Tässä muutama kohokohta:

1. Jüdisches Museum - tämä on todennäköisesti yksi hienoimpia museoita, joissa olen koskaan käynyt! Paikka on enemmänkin muistomerkki ja sitä rakennettaessa ei ole edes yritetty tehdä perinteistä museota, mikä tekee paikasta todella jännittävän. Perusnäyttely (joka on todella laaja!) on ilmainen, joten ei haittaa jos ei ehdi kaikkea nähdä yhden käynnin aikana. Minullakin jäi nyt näyttelyn loppupuoli suosiolla seuraavaan kertaan.

2. Philharmonie Berlin - Berliinin filharmonikot on yksi maailman parhaimmista sinfoniaorkestereista, joten klassisen musiikin harrastajalle tämä on pakollinen käyntikohde. Ja juuri tänä viikonloppuna suomalaista konserttivierasta hemmoteltiin, ohjelmassa oli nimittäin "Ein finnischer Abend" Mikko Franckin johdolla! Rautavaaraa, Salosta ja Sibeliusta, vielen Dank!! Lippuni maksoi kohtuulliset 35 euroa, mutta sali on hienosti suunniteltu niin, että edullisimmiltakin paikoilta näkyy ja kuuluu hyvin. 

3. Siemensstadt - Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Berliinissä vallitsi kova asuntopula ja Berliiniin rakennettiin urakalla uusia kaupunginosia. 1920-luvun lopussa neljän arkkitehdin ryhmä (Der Ring) sai luvan suunnitella uuden asuntoalueeen Siemensin tehdasalueen lähelle, jonne juuri Siemensin ansiosta oli rakennettu rautatieyhteys. Alueelta löytyy informaatiotauluja, joissa kerrotaan kunkin arkkitehdin suunnittelemista talokokonaisuuksista. 

4. Käthe Kollwitz Museo - Tämä pieni mutta sitäkin vaikuttavampi näyttely esittelee saksalaisen graafikon ja kuvanveistäjän Käthe Kollwitzin (1867-1945) elämäntyön. Kollwitz kuvasi töissään tavallisia ihmisiä ja erityisesti niitä, joita elämä kohteli kaltoin. Nälkä ja kuolema ovat sinänsä rankkoja aiheita, mutta Kollwitzin hieno valon ja varjon välinen vuorovaikutus tekivät minuun syvän vaikutuksen. Museo sijaitsee Charlottenburgin linnan vieressä, joten näyttelyn jälkeen voi lepuuttaa mieltä linnan puistossa.

5. Leipzig - Ja jos jostain syystä tarvitsee hengähdystaukoa Berliinistä, vain runsaan tunnin junamatkan päästä löytyy Leipzig. Olin iloisesti yllättynyt kun löysin hurmaavan kaupungin, jossa on kahviloita! (Berliinistä kun löytyy lähinnä olutpaikkoja.) Kahvi on tärkeä osa kaupungin identiteettiä, ja on ollut sitä jo Johann Sebastian Bachin ajoista lähtien. Minut Leipzigiin houkutteli juurikin Bach, Mendelssohn ja Schumann, sillä kaupunki on todellinen klassisen musiikin mekka. Mutta kaupungilla on myös Stasi-menneisyys, jonka jäämistöön voi käydä tutustumassa  Die Runde Ecke -nimisessä paikassa. Tavaraa löytyy irtonenistä ja peruukeista lähtien, ja viimeistään tämän nähdessään ymmärtää kuinka järjettömästä systeemistä oikeasti oli kysymys.

Charlottenburg

Siemensstadt

Jüdisches Museum

Thomaskirche, Leipzig
Die Spree

Charlottenburg

Kommentit

  1. Olen ollut kahdesti Berliinissä, ensimmäinen kerta oli talvella, 10 päivän reissu, ja toinen viikko vapun aikaan. Jos menen vielä - ja toivottavasti menen - niin Käthe Kollwitz Museo ja Leipzig kiinnostaisivat.

    Sinulle seuraavalle kerralle suosittelen, ellet jo nähnyt, holokaustissa tapettujen eri ryhmien (muidenkin kuin juutalaisten) museoita ja muistomerkkejä. Minä kiersin silloin vappureissulla ne kaikki, kyllä tuli kilometrejä. Kävimme myös Sachsenhauseni keskitysleirillä, joka on Oranienburgissa aivan Berliinin liepeillä ja vaeltelimme vanhalla juutalaisten hautausmaalla.

    Silloin minun käydessä, onhan siitä jo vuosia, Berliinissä oli paljon kahviloita ihanine leivonnaisineen. Pitää minunkin sitten mennä Leipzigiin. Kyllä kahvilat ovat matkailijalle olennainen asia. Missäs muualla sitä levähtäisi ja keräisi voimia uusiin seikkailuihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostain syystä kaikki kahvilat pysyivät poissa reitiltäni, joka puolella oli vain biergarteneita. Ja jos joku kahvila olikin, niin se oli sitten tupaten täynnä. Leipzigissa kahvittelin sitten useampaan kertaan 😀

      Poista
  2. Kiitos hyvistä vinkkauksista, on ollut jo pidempään suunnitelmissa tehdä reissu Berliiniin :) Käthe Kollwitz museosta en ollut kuullutkaan ja se alkoi kyllä kiinnostaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Berliinissä riittää nähtävää, suosittelen lämpimästi!

      Poista
  3. Olen käynyt Berliinissä muutaman kerran ja pidän kaupungista kovasti. Kiva, että mainitsit Käthe Kollwitz -museon. Sinne kaikki turistit eivät löydä.
    Kuten Marjatasta minustakin tuntuu, että Berliinissä oli runsaasti hyviä kahviloita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä Käthe Kollwitz-museo oli vastikään muuttanut näihin uusiin tiloihin, toivottavasti sinne löytyy nyt kävijöitä kun se on sopivasti yhden turistirysän eli Charlottenburgin linnan kyljessä!

      Poista
  4. Kiva postaus ja hyvät kuvat. Berliini on niin ihana kaupunki. Kun luin postaustasi, tuli matkakuume. Edellisestä Berliinin vierailustani on kulunut jo kuusi vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haaveilin tästä matkasta koko pandemian ajan! Edellisestä reissustani Berliiniin oli myös se kuusi vuotta, mutta nyt on jo kova kiire takaisin 😀

      Poista
  5. Berliini ei ehkä ole kovin kaunis, mutta mielenkiintoinen ja monipuolinen kyllä. Löytyy nähtävää lapsille, kulttuuri-ihmisille ja toisaalta underground-porukalle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja se historia! Kaupunki on saanut kokea kovia... Parasta on kuitenkin ihmiset, aikamoisia persoonia tuli nähtyä tämänkin reissun aikana 😀 Yritin myös "salakuunnella" vanhempien ihmisten keskusteluja, berliinin murre on sekin luku sinänsä.

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mrs Orwellin näkymätön elämä - eli miten häivytetään nainen historiankirjoista

 Käytiin teinin kanssa hiihtolomalla Lontoossa. Hiihtämään ei sentään päästy, lomasta tuli enemmänkin kevätloma. Mutta olipa hienot neljä päivää, taas. Se kaupunki ei petä vierailijoitaan eivätkä varsinkaan sen asukkaat! Saatiin nauttia jälleen kerran lontoolaisesta asiakaspalvelusta ja smalltalkata ihan sielumme kyllyydestä.  Mikä siinä muuten onkin, että me täällä Pohjolassa niin ihannoimme tätä kasvotonta itsepalvelukulttuuria? Onhan se edullista ja tehokasta, mutta olemme kyllä onnistuneet tehokkaasti eliminoimaan myös kaiken inhimillisen ja kaikki hauskat ja yllättävät kohtaamiset. Siis kaiken sen elämänsuolan!  Mutta nyt asiaan...  ** Kirjallisena seuranani Lontooseen matkusti Anna Funder teoksellaan "Wifedom". Kävin ennen matkallelähtöä aika kovaa jaakobinpainia itseni kanssa, sillä oikeasti olisin halunnut ottaa mukaan ainakin viisi eri kirjaa. Mutta järki voitti, yhden kirjan taktiikalla lähdin matkaan ja se toimi hyvin. Kirja oli tarpeeksi hyvä ja tarpeeksi mielenki

Klassikkohaaste 18 - Erich Kästner: Tuuliajolla Berliinissä

  Olen parin viime vuoden aikana tutustunut oikein urakalla saksalaisin klassikoihin. Kiitos siitä kuuluu sattumanvaraiselle neronleimaukselleni, jonka johdosta aloin opiskella yliopistolla  saksan kieltä ja kulttuuria. Ja mitä klassikkoja sieltä onkaan pulpahtanut esiin! Vaikkapa nyt tämä Erich Kästnerin Fabian vuodelta 1931. Täytyy myöntää, että kirjallisuuskurssimme alkaessa Kästnerin teos oli se, jota ehkä kaikkein vähiten odotin. Olihan siellä tarjolla myös Mannia ja Kafkaa. Mutta kurssin lopussa se kirja, joka sitten kuitenkin eniten jäi päätäni vaivaamaan, oli juuri Fabian. Laitetaanpa tähän heti alkuun hyvät uutiset: kirja on suomennettu viime vuonna, joten jos tämän postaukseni jälkeen haluaa tutustua kirjaan tarkemmin siihen löytyy Vesa Tapio Valon tuore (ja hyvä!) suomennos vuodelta 2023 (Aviador). Suomeksi kirja on saanut tarinaa hyvin kuvaavan nimen "Tuuliajolla Berliinissä".  Jakob Fabian on kolmekymppinen kirjallisuustieteilijä, joka elättää itsensä erilaisilla

Kirjavuosi 2023: vanhoja tuttuja, uusia yllätyksiä ja vähän äänikirjojakin!

  Jokohan sitä uskaltaisi summata kirjavuoden 2023 hitit ja hudit? Paljon on tullut luettua, peräti 79 kirjaa ja melkein 20 000 sivua ja joukkoon mahtuu jos jonkinlaista. Tapani mukaan luen erittäin vähän uusia kirjoja, tulen yleensä noin 5-15 vuotta perässä, joten jos haluatte kuulla näkemyksiäni tänä vuonna ilmestyneistä kirjoista kannattaa jäädä seuraamaan tulevien vuosien blogikirjoituksiani... Vuoden rakas jälleennäkeminen on Linda Jakobsonin Kiinaa käsittelevä kirja ' Mureneva muuri ' (Kirjayhtymä 1988). Minulla oli vuosituhannen vaihtuessa jonkinlainen Kiina-kuume, joka tosin lauhtui heti kun pääsin käymään Pekingissä (never again...). Mutta Kiina kiehtoo edelleen maana ja kulttuurina, vaikkakin mieluiten näin turvallisen välimatkan päästä. Jakobsonin kirja on todella sekä viihdyttävä että paljon tietoa antava perusopus, joka kannattaa näköjään pitää visusti hyllyssä jatkossakin. Vuoden hauskin kirja - ja tässä tapauksessa arvaan kirjan olleen myös hauskin kirja kirjoi

Kun Suomen lapset lähtivät Ruotsiin - Anna Takanen: Sinä olet suruni

Tänään 15. joulukuuta on kulunut 80 vuotta ensimmäisen suomalaisia sotalapsia Tukholmaan kuljettaneen laivan lähdöstä. Ruotsiin lähti kaikkiaan sotaa pakoon  noin 70 000 lasta ja melkein neljäsosa heistä jäi palaamatta. Näihin lukuihin  mahtuu traagisia tarinoita, joita on kipuiltu sekä Suomessa että täällä Ruotsissa. Eikä asiasta ole sen kummemmin puhuttu, kummassakaan maassa. Yksi Ruotsiin jääneistä lapsista oli Anna Takasen Timo-isä, jonka tarinan Takanen on nyt kirjoittanut kirjaksi "Sörjen som blev". Mutta kirja ei ole pelkästään sotalapsen tarina sillä 80 vuoden takainen tragedia vaikuttaa monen perheen elämään edelleen. Takanen sanoo, että sotalapsen traumasta selviämiseen menee neljä sukupolvea. Tässä yhtälössä hän laskee itsensä kolmanneksi sukupolveksi. Anna Takanen eli lapsuutensa oudossa välitilassa. Hän oli syntynyt Ruotsissa ja puhui ruotsia, mutta sukunimensä vuoksi hänet luokiteltiin suomalaiseksi. Koulussa häntä kiusattiin juuri suomalaisuutensa takia

Kirjabloggaajien joulukalenteri: 3. luukku - Talvirakkautta ja lahjakirjavinkki!

  Tervetuloa avaamaan kirjabloggaajien joulukalenterin kolmas luukku! Eilinen luukku avautui  Amman kirjablogissa  ja huomisen eli neljännen luukun avaa  Hemulin kirjahylly . Tänä vuonna joulukalenterin kokoamisesta ja visuaalisesta ilmeestä vastaa  Yöpöydän kirjat -blogi . Nyt kun muistelen näitä aikaisempia joulukalentereita niin olen aika monena vuotena tuonut teidät tänne Tukholmaan. Ja se ei ole mikään ihme, sillä tämä nykyinen kotikaupunkini on minulle joulukaupunkien ykkönen. Muistan tarkasti sen hetken kun rakastuin Tukholmaan. Se tapahtui vasta kun olin asunut täällä jo parisen vuotta. Olin itse asiassa aika skeptinen koko kaupunkia kohtaan, olinhan täällä vain muutaman kuukauden töissä ja sitten oli tarkoitus muuttaa takaisin "kotiin", eli Helsinkiin. Mutta elämä tunnetusti yllättää ja muutaman kuukauden mittainen pestini vakinaistui, nyt jo 23 vuoden ajaksi. Olin aluksi erittäin hämmentynyt - eihän minun tänne pitänyt jäädä! Kunnes eräs viisas ja vanhempi ruotsinsu