Siirry pääsisältöön

Vihdoinkin Berliinissä!

 

Jostain syystä olen kovasti tykästynyt Berliiniin. Se ei ole mikään kovin kaunis kaupunki, jos vertaa muihin maailman suuriin turistikaupunkeihin, mutta Berliinin rosoisen ulkokuoren alta löytyy elämää nähnyt, hiukan väsähtänyt vanhus, joka kuitenkin elää täysillä tätä päivää. Ja Berliinillä on tarjota jokaiselle jotakin: lentokoneessa meitä oli sekalaisia seurueita - lapsiperheitä, vastarakastuneita pariskuntia, teknoklubiharrastajia. Ja sitten minä, jonka tarkoituksena oli koluta kaupungin museoita ja kulttuurikohteita niin paljon kuin neljään vuorokauteen niitä mahtuu.

Ja sain todellakin palata kotiin tyytyväisenä - askelmittariin kertyi 45 kilometriä! Paljon ehdin nähdä, mutta samalla listaan löytyi uusia kohteita, jotka täytyy tulla katsomaan. Ich bin noch nicht fertig mit dir, Berlin!

Tässä muutama kohokohta:

1. Jüdisches Museum - tämä on todennäköisesti yksi hienoimpia museoita, joissa olen koskaan käynyt! Paikka on enemmänkin muistomerkki ja sitä rakennettaessa ei ole edes yritetty tehdä perinteistä museota, mikä tekee paikasta todella jännittävän. Perusnäyttely (joka on todella laaja!) on ilmainen, joten ei haittaa jos ei ehdi kaikkea nähdä yhden käynnin aikana. Minullakin jäi nyt näyttelyn loppupuoli suosiolla seuraavaan kertaan.

2. Philharmonie Berlin - Berliinin filharmonikot on yksi maailman parhaimmista sinfoniaorkestereista, joten klassisen musiikin harrastajalle tämä on pakollinen käyntikohde. Ja juuri tänä viikonloppuna suomalaista konserttivierasta hemmoteltiin, ohjelmassa oli nimittäin "Ein finnischer Abend" Mikko Franckin johdolla! Rautavaaraa, Salosta ja Sibeliusta, vielen Dank!! Lippuni maksoi kohtuulliset 35 euroa, mutta sali on hienosti suunniteltu niin, että edullisimmiltakin paikoilta näkyy ja kuuluu hyvin. 

3. Siemensstadt - Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Berliinissä vallitsi kova asuntopula ja Berliiniin rakennettiin urakalla uusia kaupunginosia. 1920-luvun lopussa neljän arkkitehdin ryhmä (Der Ring) sai luvan suunnitella uuden asuntoalueeen Siemensin tehdasalueen lähelle, jonne juuri Siemensin ansiosta oli rakennettu rautatieyhteys. Alueelta löytyy informaatiotauluja, joissa kerrotaan kunkin arkkitehdin suunnittelemista talokokonaisuuksista. 

4. Käthe Kollwitz Museo - Tämä pieni mutta sitäkin vaikuttavampi näyttely esittelee saksalaisen graafikon ja kuvanveistäjän Käthe Kollwitzin (1867-1945) elämäntyön. Kollwitz kuvasi töissään tavallisia ihmisiä ja erityisesti niitä, joita elämä kohteli kaltoin. Nälkä ja kuolema ovat sinänsä rankkoja aiheita, mutta Kollwitzin hieno valon ja varjon välinen vuorovaikutus tekivät minuun syvän vaikutuksen. Museo sijaitsee Charlottenburgin linnan vieressä, joten näyttelyn jälkeen voi lepuuttaa mieltä linnan puistossa.

5. Leipzig - Ja jos jostain syystä tarvitsee hengähdystaukoa Berliinistä, vain runsaan tunnin junamatkan päästä löytyy Leipzig. Olin iloisesti yllättynyt kun löysin hurmaavan kaupungin, jossa on kahviloita! (Berliinistä kun löytyy lähinnä olutpaikkoja.) Kahvi on tärkeä osa kaupungin identiteettiä, ja on ollut sitä jo Johann Sebastian Bachin ajoista lähtien. Minut Leipzigiin houkutteli juurikin Bach, Mendelssohn ja Schumann, sillä kaupunki on todellinen klassisen musiikin mekka. Mutta kaupungilla on myös Stasi-menneisyys, jonka jäämistöön voi käydä tutustumassa  Die Runde Ecke -nimisessä paikassa. Tavaraa löytyy irtonenistä ja peruukeista lähtien, ja viimeistään tämän nähdessään ymmärtää kuinka järjettömästä systeemistä oikeasti oli kysymys.

Charlottenburg

Siemensstadt

Jüdisches Museum

Thomaskirche, Leipzig
Die Spree

Charlottenburg

Kommentit

  1. Olen ollut kahdesti Berliinissä, ensimmäinen kerta oli talvella, 10 päivän reissu, ja toinen viikko vapun aikaan. Jos menen vielä - ja toivottavasti menen - niin Käthe Kollwitz Museo ja Leipzig kiinnostaisivat.

    Sinulle seuraavalle kerralle suosittelen, ellet jo nähnyt, holokaustissa tapettujen eri ryhmien (muidenkin kuin juutalaisten) museoita ja muistomerkkejä. Minä kiersin silloin vappureissulla ne kaikki, kyllä tuli kilometrejä. Kävimme myös Sachsenhauseni keskitysleirillä, joka on Oranienburgissa aivan Berliinin liepeillä ja vaeltelimme vanhalla juutalaisten hautausmaalla.

    Silloin minun käydessä, onhan siitä jo vuosia, Berliinissä oli paljon kahviloita ihanine leivonnaisineen. Pitää minunkin sitten mennä Leipzigiin. Kyllä kahvilat ovat matkailijalle olennainen asia. Missäs muualla sitä levähtäisi ja keräisi voimia uusiin seikkailuihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostain syystä kaikki kahvilat pysyivät poissa reitiltäni, joka puolella oli vain biergarteneita. Ja jos joku kahvila olikin, niin se oli sitten tupaten täynnä. Leipzigissa kahvittelin sitten useampaan kertaan 😀

      Poista
  2. Kiitos hyvistä vinkkauksista, on ollut jo pidempään suunnitelmissa tehdä reissu Berliiniin :) Käthe Kollwitz museosta en ollut kuullutkaan ja se alkoi kyllä kiinnostaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Berliinissä riittää nähtävää, suosittelen lämpimästi!

      Poista
  3. Olen käynyt Berliinissä muutaman kerran ja pidän kaupungista kovasti. Kiva, että mainitsit Käthe Kollwitz -museon. Sinne kaikki turistit eivät löydä.
    Kuten Marjatasta minustakin tuntuu, että Berliinissä oli runsaasti hyviä kahviloita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä Käthe Kollwitz-museo oli vastikään muuttanut näihin uusiin tiloihin, toivottavasti sinne löytyy nyt kävijöitä kun se on sopivasti yhden turistirysän eli Charlottenburgin linnan kyljessä!

      Poista
  4. Kiva postaus ja hyvät kuvat. Berliini on niin ihana kaupunki. Kun luin postaustasi, tuli matkakuume. Edellisestä Berliinin vierailustani on kulunut jo kuusi vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haaveilin tästä matkasta koko pandemian ajan! Edellisestä reissustani Berliiniin oli myös se kuusi vuotta, mutta nyt on jo kova kiire takaisin 😀

      Poista
  5. Berliini ei ehkä ole kovin kaunis, mutta mielenkiintoinen ja monipuolinen kyllä. Löytyy nähtävää lapsille, kulttuuri-ihmisille ja toisaalta underground-porukalle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja se historia! Kaupunki on saanut kokea kovia... Parasta on kuitenkin ihmiset, aikamoisia persoonia tuli nähtyä tämänkin reissun aikana 😀 Yritin myös "salakuunnella" vanhempien ihmisten keskusteluja, berliinin murre on sekin luku sinänsä.

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Päättyvän kirjavuoden kohokohdat sekä mitä odotan uudelta vuodelta

  Nyt pistetään taas päättyvä kirjavuosi pakettiin! Siitä tulikin yllättävän runsas, olen lukenut peräti 92 kirjaa. Ja onnistuin käymään 14 maassa, tosin pääosin liikuin taas täällä Euroopassa. Mutta miehet, ne ne vain loistavat poissolollaan: naiskirjailijoita kertyi 71 ja miehiä vaivaiset 21. Mutta kuten olen jo moneen kertaan todennut: luen kirjoja summamutikassa sen kummemmin suunnittelematta ja nähtävästi mieskirjailijoilla on vaikeuksia herättää huomioni. Yritän taas ensi vuonna tiirailla tarkemmin! Goodsreadsin kirjavuotta tutkiessani mieleen nousivat erityisesti seuraavat kirjat: Sydäntä sykähdyttävä kirja : Anna Funderin Wifedom - Mrs Orwell's Invisible Life oli pitkään vuoden paras lukemani kirja, mutta sitten tuli se Heini Junkkaalan Saisio-opus... Mutta Funderin kirjan päähenkilö, Eileen Blair ei jätä mieltäni rauhaan. Erityisesti mietin sitä, kuinka monta eileenia sitä onkaan maailmanhistoriassa, jotka eivät koskaan saaneet sitä tunnustusta jonka olisivat ansainneet. ...

Ann Napolitanin "Kaunokaisia" - raportti eletystä elämästä

  Seuraan tiiviisti myös saksankielisiä kirjallisuusmarkkinoita ja huomasin juuri ennakkopostauksen sveitsiläisen Charles Lewinskyn tänä syksynä ilmestyvästä kirjasta "Täuschend echt" (Petollisen todellinen), jossa mainostoimiston copywriter menettää kaiken - työn, rakkauden ja rahat. Hän onnistuu kuitenkin tekoälyn avulla tuottamaan romaanin, "tositarinan", josta tulee suurmenestys. On kuitenkin yksi henkilö, entinen rakastettu, joka tietää että tarina ei ole totta...  Mieltä kutkuttava aihe! Vaikka samalla iskee mieleen ajatus, että kuinkakohan monta tekoälyllä tuotettua romaania tuolla maailmalla jo liikkuukaan? Minulla on itse asiassa jo yksi vahva ehdokas, enkä ole edes yksin epäilykseni kanssa, minkä huomasin kun tutkin asiaa. Kyseessä on ehkä tällä hetkellä kirjasomen eniten hehkutettu kirja, amerikkalaisen Ann Napolitanon "Hello Beautiful" (Kaunokaisia), jonka myös lukupiirimme päätti lukea. Huom! Jos haluat välttää juonipaljastuksia tai jos pidit ...

Ágota Kristóf: Lukutaidoton - Monikielisyydestä ja uimaan oppimisesta

  Huomenna alkaa sitten taas arki. Vauhdikkaan syksyn jälkeen palautuminen vei vähän enemmän aikaa kuin olin suunnitellut. En ollut jouluaattonakaan vielä ihan parhaimmillani. Mutta tänään alkoi olla jo sellainen olo, että ehkä tästä taas noustaan. Olen ehtinyt onneksi lukea melkein niin paljon kuin olin suunnitellutkin. Tosin varsinaiset "lukuromaanit" jäivät nyt lukematta, olen enemmänkin keräillyt irtonaisia ajatuksia ja ideoita, jotka ovat minua syystä tai toisesta puhutelleet. Kuten jo vuosikoontipostauksessani mainitsin, kirjat löytävät luokseni hyvin sattumanvaraisesti ja yllättäviäkin teitä. Unkarilais-sveitsiläisen Ágota Kristófin omaelämäkerrallisen (vai ovatko kaikki hänen kirjansa itse asiassa omaelämäkerrallisia..?) teoksen L'Analphabète , Lukutaidoton, löysin eräästä artikkelista, jossa käsiteltiin kaksikielisyyttä. Kristóf kertoo yhdentoista luvun mittaisessa pienessä kirjassa paostaan Unkarista ensin Itävaltaan, josta tie vei Sveitsiin.  Sattuma johdattaa...

Moderni klassikko, joka vie 70-luvun alun Tukholmaan

  Olen tässä vuosien varrella aina silloin tällöin törmännyt ruotsalaiskirjailija Gun-Britt Sundströmin nimeen, mutta koska häneltä ei ole ilmestynyt uusia romaaneja sitten vuoden 1976 jymymenestyksensä jälkeen niin en ole sattunut vielä lukemaan hänen tuotantoaan. Mutta nyt kun törmäsin taas Sundströmin Maken-romaaniin lukiessani Märta Tikkasen kirje-elämäkertaa  niin päätin siltä istumalta tutustua kirjaan.  Tikkanen ei ollut kovin vaikuttunut romaanista enkä sitä kyllä yhtään ihmettele, sillä Sundströmin ja Tikkasen kirjalliset tyylit ovat kuin eri planeetoilta. Mutta itse ihastuin Sundströmin nasevaan sanailuun ja lakoniseen itseironiaan. Tästä tekstistä tuli mieleen lapsena rakastamani Merri Vikin Lotta-kirjat juurikin samanlaisen huumorinsa ja ennen kaikkea molemmissa kirjoissa esiintyvän omanarvon tuntevan nuoren tytön/naisen ansiosta. Kirjassa "Maken" (suomeksi 'aviomies') nuori opiskelijatyttö Martina kertoo elämästään ja rakkaussuhteestaan Gustaviin. Ja kerr...

Miten voikin kirja mennä näin ihon alle!

  Alku oli todella lupaava. Tapasin kirjailijan paikallisen kirjastomme joulukuussa 2022 järjestämässä Antti Jalava  -illassa. jossa kirjailija kertoi olevansa suuri Suomen ystävä ja kirjoittaneensa juuri oman versionsa Aleksi Kiven "Seitsemästä veljeksestä". Mielenkiintoista! Ja kun kirjapiirini ehdotti nyt tätä kirjaa luettavaksemme, innostuin tietysti välittömästi.  Mutta mitä tapahtuikaan... Aloitin lukemisen innolla, mutta jo ensimmäisten sivujen jälkeen alkoi sisälläni kiehua. Miten kukaan jaksaa tällaista lukea? Raakaa kieltä, seksuaalista väkivaltaa, juopottelua, nälkää, sairautta... Vastenmielinen kirja! Aina tämä iänikuinen suomalaisten juopottelu ja väkivalta. Olen asunut Tukholmassa pian jo neljännesvuosisadan ja toiminut koko sen ajan kunniallisena toimihenkilönaisena. Osallistunut järjestötoimintaan, liittynyt kirkkokuoroon, maksanut veroni... Eikö minun tekemisilläni ole sitten mitään merkitystä? Edelleen vain ne samat Slussenin sissit näköjään hallits...