Siirry pääsisältöön

Vihdoinkin Berliinissä!

 

Jostain syystä olen kovasti tykästynyt Berliiniin. Se ei ole mikään kovin kaunis kaupunki, jos vertaa muihin maailman suuriin turistikaupunkeihin, mutta Berliinin rosoisen ulkokuoren alta löytyy elämää nähnyt, hiukan väsähtänyt vanhus, joka kuitenkin elää täysillä tätä päivää. Ja Berliinillä on tarjota jokaiselle jotakin: lentokoneessa meitä oli sekalaisia seurueita - lapsiperheitä, vastarakastuneita pariskuntia, teknoklubiharrastajia. Ja sitten minä, jonka tarkoituksena oli koluta kaupungin museoita ja kulttuurikohteita niin paljon kuin neljään vuorokauteen niitä mahtuu.

Ja sain todellakin palata kotiin tyytyväisenä - askelmittariin kertyi 45 kilometriä! Paljon ehdin nähdä, mutta samalla listaan löytyi uusia kohteita, jotka täytyy tulla katsomaan. Ich bin noch nicht fertig mit dir, Berlin!

Tässä muutama kohokohta:

1. Jüdisches Museum - tämä on todennäköisesti yksi hienoimpia museoita, joissa olen koskaan käynyt! Paikka on enemmänkin muistomerkki ja sitä rakennettaessa ei ole edes yritetty tehdä perinteistä museota, mikä tekee paikasta todella jännittävän. Perusnäyttely (joka on todella laaja!) on ilmainen, joten ei haittaa jos ei ehdi kaikkea nähdä yhden käynnin aikana. Minullakin jäi nyt näyttelyn loppupuoli suosiolla seuraavaan kertaan.

2. Philharmonie Berlin - Berliinin filharmonikot on yksi maailman parhaimmista sinfoniaorkestereista, joten klassisen musiikin harrastajalle tämä on pakollinen käyntikohde. Ja juuri tänä viikonloppuna suomalaista konserttivierasta hemmoteltiin, ohjelmassa oli nimittäin "Ein finnischer Abend" Mikko Franckin johdolla! Rautavaaraa, Salosta ja Sibeliusta, vielen Dank!! Lippuni maksoi kohtuulliset 35 euroa, mutta sali on hienosti suunniteltu niin, että edullisimmiltakin paikoilta näkyy ja kuuluu hyvin. 

3. Siemensstadt - Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Berliinissä vallitsi kova asuntopula ja Berliiniin rakennettiin urakalla uusia kaupunginosia. 1920-luvun lopussa neljän arkkitehdin ryhmä (Der Ring) sai luvan suunnitella uuden asuntoalueeen Siemensin tehdasalueen lähelle, jonne juuri Siemensin ansiosta oli rakennettu rautatieyhteys. Alueelta löytyy informaatiotauluja, joissa kerrotaan kunkin arkkitehdin suunnittelemista talokokonaisuuksista. 

4. Käthe Kollwitz Museo - Tämä pieni mutta sitäkin vaikuttavampi näyttely esittelee saksalaisen graafikon ja kuvanveistäjän Käthe Kollwitzin (1867-1945) elämäntyön. Kollwitz kuvasi töissään tavallisia ihmisiä ja erityisesti niitä, joita elämä kohteli kaltoin. Nälkä ja kuolema ovat sinänsä rankkoja aiheita, mutta Kollwitzin hieno valon ja varjon välinen vuorovaikutus tekivät minuun syvän vaikutuksen. Museo sijaitsee Charlottenburgin linnan vieressä, joten näyttelyn jälkeen voi lepuuttaa mieltä linnan puistossa.

5. Leipzig - Ja jos jostain syystä tarvitsee hengähdystaukoa Berliinistä, vain runsaan tunnin junamatkan päästä löytyy Leipzig. Olin iloisesti yllättynyt kun löysin hurmaavan kaupungin, jossa on kahviloita! (Berliinistä kun löytyy lähinnä olutpaikkoja.) Kahvi on tärkeä osa kaupungin identiteettiä, ja on ollut sitä jo Johann Sebastian Bachin ajoista lähtien. Minut Leipzigiin houkutteli juurikin Bach, Mendelssohn ja Schumann, sillä kaupunki on todellinen klassisen musiikin mekka. Mutta kaupungilla on myös Stasi-menneisyys, jonka jäämistöön voi käydä tutustumassa  Die Runde Ecke -nimisessä paikassa. Tavaraa löytyy irtonenistä ja peruukeista lähtien, ja viimeistään tämän nähdessään ymmärtää kuinka järjettömästä systeemistä oikeasti oli kysymys.

Charlottenburg

Siemensstadt

Jüdisches Museum

Thomaskirche, Leipzig
Die Spree

Charlottenburg

Kommentit

  1. Olen ollut kahdesti Berliinissä, ensimmäinen kerta oli talvella, 10 päivän reissu, ja toinen viikko vapun aikaan. Jos menen vielä - ja toivottavasti menen - niin Käthe Kollwitz Museo ja Leipzig kiinnostaisivat.

    Sinulle seuraavalle kerralle suosittelen, ellet jo nähnyt, holokaustissa tapettujen eri ryhmien (muidenkin kuin juutalaisten) museoita ja muistomerkkejä. Minä kiersin silloin vappureissulla ne kaikki, kyllä tuli kilometrejä. Kävimme myös Sachsenhauseni keskitysleirillä, joka on Oranienburgissa aivan Berliinin liepeillä ja vaeltelimme vanhalla juutalaisten hautausmaalla.

    Silloin minun käydessä, onhan siitä jo vuosia, Berliinissä oli paljon kahviloita ihanine leivonnaisineen. Pitää minunkin sitten mennä Leipzigiin. Kyllä kahvilat ovat matkailijalle olennainen asia. Missäs muualla sitä levähtäisi ja keräisi voimia uusiin seikkailuihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostain syystä kaikki kahvilat pysyivät poissa reitiltäni, joka puolella oli vain biergarteneita. Ja jos joku kahvila olikin, niin se oli sitten tupaten täynnä. Leipzigissa kahvittelin sitten useampaan kertaan 😀

      Poista
  2. Kiitos hyvistä vinkkauksista, on ollut jo pidempään suunnitelmissa tehdä reissu Berliiniin :) Käthe Kollwitz museosta en ollut kuullutkaan ja se alkoi kyllä kiinnostaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Berliinissä riittää nähtävää, suosittelen lämpimästi!

      Poista
  3. Olen käynyt Berliinissä muutaman kerran ja pidän kaupungista kovasti. Kiva, että mainitsit Käthe Kollwitz -museon. Sinne kaikki turistit eivät löydä.
    Kuten Marjatasta minustakin tuntuu, että Berliinissä oli runsaasti hyviä kahviloita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä Käthe Kollwitz-museo oli vastikään muuttanut näihin uusiin tiloihin, toivottavasti sinne löytyy nyt kävijöitä kun se on sopivasti yhden turistirysän eli Charlottenburgin linnan kyljessä!

      Poista
  4. Kiva postaus ja hyvät kuvat. Berliini on niin ihana kaupunki. Kun luin postaustasi, tuli matkakuume. Edellisestä Berliinin vierailustani on kulunut jo kuusi vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haaveilin tästä matkasta koko pandemian ajan! Edellisestä reissustani Berliiniin oli myös se kuusi vuotta, mutta nyt on jo kova kiire takaisin 😀

      Poista
  5. Berliini ei ehkä ole kovin kaunis, mutta mielenkiintoinen ja monipuolinen kyllä. Löytyy nähtävää lapsille, kulttuuri-ihmisille ja toisaalta underground-porukalle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja se historia! Kaupunki on saanut kokea kovia... Parasta on kuitenkin ihmiset, aikamoisia persoonia tuli nähtyä tämänkin reissun aikana 😀 Yritin myös "salakuunnella" vanhempien ihmisten keskusteluja, berliinin murre on sekin luku sinänsä.

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miten voikin kirja mennä näin ihon alle!

  Alku oli todella lupaava. Tapasin kirjailijan paikallisen kirjastomme joulukuussa 2022 järjestämässä Antti Jalava  -illassa. jossa kirjailija kertoi olevansa suuri Suomen ystävä ja kirjoittaneensa juuri oman versionsa Aleksi Kiven "Seitsemästä veljeksestä". Mielenkiintoista! Ja kun kirjapiirini ehdotti nyt tätä kirjaa luettavaksemme, innostuin tietysti välittömästi.  Mutta mitä tapahtuikaan... Aloitin lukemisen innolla, mutta jo ensimmäisten sivujen jälkeen alkoi sisälläni kiehua. Miten kukaan jaksaa tällaista lukea? Raakaa kieltä, seksuaalista väkivaltaa, juopottelua, nälkää, sairautta... Vastenmielinen kirja! Aina tämä iänikuinen suomalaisten juopottelu ja väkivalta. Olen asunut Tukholmassa pian jo neljännesvuosisadan ja toiminut koko sen ajan kunniallisena toimihenkilönaisena. Osallistunut järjestötoimintaan, liittynyt kirkkokuoroon, maksanut veroni... Eikö minun tekemisilläni ole sitten mitään merkitystä? Edelleen vain ne samat Slussenin sissit näköjään hallitsevat ruot

Levoton lukija

  Nyt on taas sellainen hetki, että sanat eivät tunnu riittävän. Ja tämä koskee sekä lukemaani kirjallisuutta että elämää ylipäänsä. Ajatukset ovat Vantaalla ja siellä sattuneessa kouluampumisessa... Tämä postaukseni saa nyt olla pinnan raapaisuja, ohimeneviä ajatuksia, jotka ovat sujahtaneet lukemisteni lomassa. Sillä ajatuksia, niitä on totisesti riittänyt viimeisen parin viikon lukuorgiani tuoksinassa! Pari viikkoa sitten luin peräperää kaksi Juli Zehin ajankohtaista teosta. Saksalainen Zeh on kirjoittanut jo vuosituhannen vaihteesta lähtien, mutta nyt hänen kirjojaan vilahtaa siellä sun täällä. Saksassa Zeh tunnetaan kansalaisaktivistina ja aktivismi näkyy myös selkeästi näissä tuoreimmissa kirjoissa Yli-ihmisiä (Über Menschen, 2021) ja Zwischen Welten (2023, kirjoitettu yhdessä Simon Urbanin kanssa). Jos etsitte ajankohtaista yhteiskuntakritiikkiä, Juli Zeh is your woman! Palaan toivottavasti Juli Zehin maailmaan myöhemmin, tällä hetkellä sen kartoittaminen tuntuu ylivoimaiselta.

Mrs Orwellin näkymätön elämä - eli miten häivytetään nainen historiankirjoista

 Käytiin teinin kanssa hiihtolomalla Lontoossa. Hiihtämään ei sentään päästy, lomasta tuli enemmänkin kevätloma. Mutta olipa hienot neljä päivää, taas. Se kaupunki ei petä vierailijoitaan eivätkä varsinkaan sen asukkaat! Saatiin nauttia jälleen kerran lontoolaisesta asiakaspalvelusta ja smalltalkata ihan sielumme kyllyydestä.  Mikä siinä muuten onkin, että me täällä Pohjolassa niin ihannoimme tätä kasvotonta itsepalvelukulttuuria? Onhan se edullista ja tehokasta, mutta olemme kyllä onnistuneet tehokkaasti eliminoimaan myös kaiken inhimillisen ja kaikki hauskat ja yllättävät kohtaamiset. Siis kaiken sen elämänsuolan!  Mutta nyt asiaan...  ** Kirjallisena seuranani Lontooseen matkusti Anna Funder teoksellaan "Wifedom". Kävin ennen matkallelähtöä aika kovaa jaakobinpainia itseni kanssa, sillä oikeasti olisin halunnut ottaa mukaan ainakin viisi eri kirjaa. Mutta järki voitti, yhden kirjan taktiikalla lähdin matkaan ja se toimi hyvin. Kirja oli tarpeeksi hyvä ja tarpeeksi mielenki

Henrik Ibsen: Nukkekoti (Klassikkohaaste 11)

Olen tänä kesänä lukenut  Minna Canthin ja ruotsalaisen naisasianaisen Ellen Keyn elämäkertoja. Molemmat olivat aktiivisia 1800-luvun loppupuolella ja molempien kohdalla mainitaan useaan otteeseen yksi heihin merkittävällä tavalla vaikuttanut teos: Henrik Ibsenin näytelmä Nukkekoti. Tämä oli taas yksi sellainen klassikko, jota en ollut tietenkään lukenut joten valintani tämänkertaiseen klassikkohaasteeseen oli helppo. Lisäksi kirjastosta löytyi tuore ruotsalainen painos, johon kirjailija Klas Östergren on kääntänyt neljä Ibsenin näytelmää. Kirja on osa ruotsalais-tanskalais-norjalaista yhteisprojektia, jossa yksi kirjailija kustakin maasta on kirjoittanut oman versionsa johonkin Ibsenin hahmoista pohjautuen. Tähän tulen toivottavasti palaamaan vielä myöhemmin! Vuonna 1880 Suomalainen Teatteri esitti Ibsenin Nukkekodin, vain pari vuotta näytelmän kantaesityksen jälkeen. Näytelmästä tuli suuri menestys, nuori Ida Aalberg Noran roolissa. Minna Canth seurasi tarkkaan Suomen rajoj

Oman elämänsä kuningatar - David Ritz: The Life of Aretha Franklin (2014)

Elokuussa keskuudestamme poistunut soulkuningatar Aretha Franklin oli totisesti särmikäs persoona. Ulospäin hän halusi pitää yllä onnellisen elämän kulisseja viimeiseen asti mutta lähipiiri näki itsepäisen, suruunsa ruokaa ahmivan ja epävarman naisen. Mutta myös superlahjakkaan taiteilijan, jolla aina lopuksi oli kuitenkin sydän paikallaan kaikista erimielisyyksistä huolimatta. David Ritzin alkuperäinen idea oli tehdä tämä muistelmateos yhdessä itsensä Franklinin kanssa mutta jonkin aikaa tähden kanssa työskenneltyään Ritzin oli todettava, että tuloksena olisi vain suuren luokan satukirja. Kaksikon tiet erosivat ja Franklin jatkoi omia muistelmiansa, joista tuloksena syntyi kirja 'From These Roots'. David Ritz sai kuitenkin Franklinin sisarukset puolelleen ja suurelta osin juuri heidän ansiostaan syntyi  tämä elämäkerta, jota yleisesti pidetään todenmukaisempana kuin Franklinin omaa kirjaa. Franklinin sokeat pisteet oman elämänsä suhteen olivat lähipiirin tiedossa, joka