Siirry pääsisältöön

Kirjahaahuilua

 


Olen tämän alkuvuoden aikana lukenut yllättävän paljon kirjoja, mutta sitten kun niistä pitäisi kirjoittaa jotain niin iskee stoppi. Olen selvästikin haahuilu-tilassa! Minulle haahuilu tarkoittaa päämäärätöntä vaeltamista, joko fyysistä tai henkistä, jonka aikana pistän aivot naulaan. Haahuilun aikana otan vastaan uusia ajatuksia ja näkymiä, usein ahmimalla, mutta niitä sen kummemmin analysoimatta. 

Pääsen yleensä purkamaan haahuilu-tarvettani matkojen kautta, mutta koska nyt ei ole matkusteltu niin harhailen sen sijaan kirjamaailmassa. Ja hyvin sekin toimii - olen sekä tavannut jänniä uusia ihmisiä että päässyt tutustumaan uusiin paikkoihin. Ja aika usein päässäni heränneet ajatukset eivät liity niinkään itse kirjaan vaan ihan johonkin toiseen mielleyhtymään.

Aivan ensimmäiseksi haluan esitellä teille nigerialais-brittiläisen kirjailijan Bernardine Evariston. Hän kiinnitti huomioni viime vuonna kun huomasin hänet BBC Worldillä milloin mitäkin asiaa kommentoimassa. Mieleeni jäi kuva naisesta, jolla on vankat mielipiteet ja joka osaa esittää ne rauhallisesti ja vakuuttavasti. Lisäksi huomasin hauskan tuikkeen silmissä.

Lopulta googlasin ja opin, että Evaristo voitti Booker-kirjapalkinnon 2019 - ensimmäisenä mustana naisena - kirjallaan 'Girl, Woman, Other'. Kerran sitten käydessäni lähikirjastossani hyllyssä komeili Evariston omaelämäkerrallinen esseekirja 'Manifesto. On never giving up'. Sanon "komeilla", sillä kirja on värikäs kuin puna-ara-lintu ja sitä ei voi kertakaikkiaan ohittaa pysähtymättä. Ja kun huomasin BBC:n haastatteluista tutut kasvot niin tietysti lainasin kirjan.

Bernardine Evaristo kertoo kirjassa elämästään, joka ei ole aina ollut helppo mutta sitä on on värittänyt Evariston päättäväisyys ja periksiantamattomuus. Tein sitten tietysti heti vertailuja omaan elämääni. Kuinka nuorena opiskelijana 90-luvulla hätäännyin lamasta enkä malttanut viedä opintojani loppuun. Kadotin oman sisäisen kompassini ja tein kaikenlaisia hanttihommia. Missä ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta näin jälkeenpäin ajatellen olisin voinut käyttää sen ajan järkevämmin. Ja ennen kaikkea ajatella enemmän mitä elämälläni haluaisin tehdä - ajatus, joka Evaristolla on ollut kirkkaana mielessä aivan nuoresta pitäen.

No, en joutunut onneksi mihinkään allikkoon. Opintoja on sittemmin kertynyt aika monesta yliopistosta ja työuranikin on alalla, joka on sydäntäni lähellä. Mutta Evaristoa lukiessani ymmärrän, että olisi tässä enemmänkin voinut ehtiä saada aikaiseksi. Enkä tarkoita mitään tyhjää suorittamista vaan sellaisten asioiden tekemistä, jotka saavat silmiin sen palon ja tuikkeen, jonka näen Evariston katseessa.

Evaristo tulee muuten toukokuussa Helsinki Lit-kirjatapahtumaan. Harkitsen vakavasti matkaa Helsinkiin sinä viikonloppuna!

Vielä lyhyet maininnat muutamasta kirjasta, jotka ovat sykähdyttäneet mieltäni tänä talvena:

Eräästä Tukholman kaupunginkirjaston sivupisteestä löysin suomenkielisten kirjojen hyllystä Katja Kallion hurmaavan elokuvaa käsittelevän esseekirjan "Valkokangastuksia". Kallio on Image-lehden elokuvakolumnisti ja osa kirjan teksteistä on julkaistu lehdessä aiemmin. Mutta koska en ole lukenut Imagea sitten 90-luvun muutettuani pois Suomesta niin tämä kirja oli minulle kaikin tavoin uudenuutukainen. 

Ensimmäinen ajatukseni: Katja Kallio kirjoittaa elokuvista juuri niinkuin itse haluaisin kirjoittaa kirjoista! Juuri tämä oman elämän peilaaminen taiteen kautta on mielestäni taiteen syvin olemus. Hiiteen hienot analyysit ja teoriat, täydellisin taide-elämys syntyy kun sen voi rinnastaa edes jollakin tasolla omaan arkielämäänsä. Ja sen Kallio osaa, esimerkiksi kertomalla, miten ranskalainen elokuva "tekee naiselle ihmeitä". Kyllä, se pitää paikkansa, olen tämän ilmiön myös itse päässyt kokemaan! 

Toinen ajatukseni: millä ihmeen ajalla ehdin katsoa kaikki nämä mielenkiintoiset elokuvat, joistaa Kallio kirjassaan vinkkaa?!

Kirsi Pylvänäisen Koronahelvetti taas löytyi lähikirjastoni suomenkielisestä hyllystä. Kirjan pahaenteinen nimi herätti huomioni ja luin sen nopeasti. Kirjan tapahtumat sijoittuvat sinne koronan ensimmäiseen kevääseen, joka leijuu mielessä outona muistona. Muistan absurdin tunnelman, joka silloin vallitsi. Kun ihmiset loikkasivat lenkkipolulla vastaantullessaan ojaan turvaan tai kun ostettiin joukolla vessapaperihyllyt tyhjiksi. Pylvänäisen kirja kertoo erään perheen tarinan, ja vaikka onneksi kukaan perheenjäsenistä ei kuollut niin sairaus kuritti perhettä rankasti.

Sinänsä tämä perheen sairauskertomut ei ollut enää uutta luettavaa, sillä lehdissä näitä tarinoita on ollut jo paljon. Oli kuitenkin mielenkiintoinen lukukokemus kurkata takaisin ensimmäiseen koronakevääseen, vaikkakin enemmän tuosta ajasta löytyy esimerkiksi Merete Mazzarellan kirjasta 'Syksystä syksyyn'. Myös ruotsalainen sarjakuvataiteilija Elin Lucassi on onnistunut Karantändagbokissaan vangitsemaan meidän lukuisten etätyöläisten kamppailun keittiönpöydän ääressä mielentilojen heitellessä laidasta laitaan.

Koronarajoitukset ovat kuitenkin tällä erää taas mennyttä elämää ja on varaa jopa hieman riehaantua. Niinpä haahuilen tällä hetkellä vanhan ystäväni Birgitta Stenbergin seurassa. Muistattehan hänet, jonka kanssa pääsin samaan sänkyyn Egyptin kuningas Farukin kanssa... Ruotsalainen kirjallisuudentutkija Paul Tenngart on kirjoittanut kirjan Stenbergin elämästä ja tuotannosta ja on osannut antaa kirjalleen osuvan nimenkin: "Birgitta Stenberg, lusten och litteraturen". 

Ruotsin sanan "lust" voi kääntää suomeksi monin eri tavoin, mutta tässä kohdin kääntäisin sen "elämänjanoksi". En ehkä itse tohtisi toivoa niin vauhdikasta elämää kuin mitä Stenberg eli yli 80-vuotisen elämänsä aikana, mutta ehkäpä sekin on osa taiteilijan elämää - ikäänkuin elää sijaiselämää meidän konttorityöläisten puolesta. Ja innostaa löytämään edes pieni tuikahdus elämänjanoa tämän ikuisen arjen keskellä.

Tenngartin kirjasta luen muuten myös, että Stenberg eli nuoruudessaan tässä naapurikylässä, tämän samaisen kotijärveni maisemissa. Niinpä voin jatkaa ihan fyysistäkin haahuilua kävelyretkilläni kuvitellen kuinka teini-ikäinen Stenberg käveli samoilla kylänraiteilla, tuskastuneena 50-luvun ahdasmieliseen ruotsalaiseen yhteiskuntaan ja haaveillen Pariisista. Sinne hän pääsikin ja tarinan loppu on ruotsalaisen kirjallisuuden historiaa.



Bernardine Evaristo: Manifesto. On never giving up (Hamish Hamilton 2021)

Katja Kallio: Valkokangastuksia (Otava 2019)

Kirsi Pylvänäinen: Koronahelvetti (WSOY 2021)

Elin Lucassi: Karantändagboken (Ordfron 2021)

Paul Tenngart: Världen väntar mig. Birgitta Stenbergm lusten & litteraturen (Natur & Kultur 2021)

Kommentit

  1. Kiitos näistä haahuiluista! Sain sinulta ihanan vinkin: tuon Evariston kirjan Girl, Woman, Other. Se ilmestyy suomeksi parin viikon päästä. Kirja kiinnostaa todella. Naisten Pankin lukupiirissä luemme mielellämme afrikkalaista kaunokirjallisuutta ja luulen että tämä sopisi hyvin lukupiiriimme. Ja onhan hyvä syy lähteä Helsingin Litiin. Sinne tulee kiinnostavia kirjailijoita, mm. Colson Whitehead.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun kävit lukemassa!! Bernardine Evaristo on uusi voimanaiseni, nyt kun Angela Merkel poistui taka-alalle 😀

      Poista
  2. Ihanaa! Odotan aina juttujasi, näitä on tosi kiva lukea. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, Anki <3 Välillä tuntuu, että nyt ei juttua irtoa millään mutta kyllähän tästäkin tuli taas pitkä raapustus.

      Poista
  3. Onpa aika hurja tyyppi tuo Birgitta Stenberg! Kiitos kaikista vinkeistäsi taas. Niin raikastavaa lukea näitä lukukokemuksia naapurimaasta , aina niissä on oma lisämausteensa. Kuten tuo Birgitta. Pitäisiköhän lukea Apelsinmannen, se on wikipedian mukaan tunnetuin hänen omaelämäkerrallisista romaaneistaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta oli oikea kauhuteini mutta ennen kuolemaansa hänet ennätettiin kohottaa "valtakunnan viisaiden" joukkoon. Sillä elämänkokemuksella tiesi todellakin, mistä puhui 😂 Hänen nuoruudenmuistelmansa todistavat 50-luvun ahdasmielisyydestä, jota vastaan hän siis rankasti kapinoi, ja siinä mielessä kirjat ovat tervettä vastapainoa niille mielipiteille, joiden mukaan 50-luku olisi ollut "vanhaa, hyvää aikaa".

      Poista
  4. Mielenkiintoisia kirjoja, käynpä taas seuraavaksi kirjaston sivuilla katsomassa, mitä sieltä löytyy.

    Haahuilu on ihan parasta. Itselläni on myös ollut sitä, ja välillä on hauskempi lukea kuin kirjoittaa.
    Mielenkiintoinen ajatus, että kun ei pääse kuljeksimaan niin haahuilee kirjojen maailmassa. Minulla on nyt ihan oikea matka huhtikuussa (jos kaikki menee hyvin) ja odotan siltä juuri avartumista käpertyneesstä tilasta kaiken lumen ja loskan keskellä.

    Laitan Helsinki Litin muistiin. Siellä näyttää olevan kiinnostavia keskustelupareja ja tarkempi ohjelmahan on tulossa jo maaliskuun alussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjat ovat olleet loistava korvike matkoille, mutta kyllähän sitä jo kaipaa oikeaakin maisemanvaihdosta. Mahtavaa, että pääset pääset sen nyt pian kokemaan!

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ingeborg Bachmann 100 vuotta – saksankielisen modernismin klassikko (Klassikkohaaste #23)

Tämänkertaiseen kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen pyörittelin mielessäni jo ihan toista kirjaa, kunnes yhtäkkiä tajusin, että nythän on Ingeborg Bachmann-juhlavuosi! Ja koska arvaan, että tämä saksankielisen kirjallisuuden moderni klassikkokirjailija ei ole kovin tuttu Suomessa, niin käytänpä tilaisuuden hyväkseni. Aloitetaan lyhyellä elämäkerralla: Ingeborg Bachmann syntyi 25. kesäkuuta 1926 Itävallan Klagenfurtissa. Bachmann aloitti opintonsa heti kun yliopistot avasivat ovensa sodan jälkeen aineinaan filosofia, psykologia ja germanistiikka ja hän väitteli tohtoriksi 1950 Martin Heideggeria käsittelevällä työllään. Opintojen jälkeen Bachmann työskenteli toimittajana, mutta oma kirjallinen ura sai vauhtia kun Bachmann tutustui Gruppe 47 -ryhmään, jossa hän tapasi saksankielisen kirjallisuuden huippunimiä, kuten Paul Celan, Heinrich Böll ja Günter Grass.  Bachmann julkaisi aluksi lyriikkaa ja radioteatterinäytelmiä ( Hörspiel oli sodanjälkeisessä Saksassa erittäin suosittu taid...

Kahden kulttuurin lähettiläät - Linn Ullmann ja Ranya ElRamly

Lokakuun lukuhelmiini kuuluvat nämä kaksi tytärten vanhemmistaan kirjoittamaa kirjaa. Toinen tyttärista on Liv Ullmannin ja Ingmar Bergmanin tytär Linn, kahden maan ja kahden kielen kasvatti. Toinen tytär on suomalainen Ranya Paasonen (joka julkaisi esikoiskirjansa tyttönimellään ElRamly), joka kertoo kasvamisesta kahden kulttuurin risteämässä, siinä välitilassa jossa pitää oppia vaikkapa kaksi erilaista tapaa kuoria appelsiini. Luin molemmat kirjat suurella mielenkiinnolla, kotonani on nimittäin kasvamassa tytär, joka kohtaa päivittäin nämä kulttuurien nokkakolarit. Kun isä vaatii, että syntymäpäiväsankarille tarjoillaan ruotsalaiseen tapaan aamupala sänkyyn ja äiti kauhistelee, että ei kai nyt sentään arkisena koulupäivänä. Tai kun jouluaattona klo 15 pitäisi katsoa miljoonien muiden ruotsalaisten tavoin tv:stä Kalle Ankaa samalla kun äiti hoputtaa joulusaunaan. Lisänä vielä kahden kielen lahja - tai taakka, riippuen aina tilanteesta. Linn Ullmann on omien sanojensa mukaan kir...

Rakas vihattu lähiöni

Kun aikoinaan muutimme mieheni kanssa yhteen ei vaihtoehtoja ollut kovinkaan monta. Jotta Tukholmassa saisi vuokra-asunnon on jonossa oltava, alueesta riippuen, 5-25 vuotta. Miehelläni oli vuokrakaksio mutta todennäköisyys, että joku haluaisi vaihtaa isomman asuntonsa pienempään tuntui aika olemattomalta. Niinpä lähdimme etsimään kotia yhdessä pankin kanssa. Mielessämme oli heti alue, jolla olimme käyneet monta kertaa kylässä ystäviemme rivitaloasunnossa. Asunnot olivat tilavia ja lähellä oli paljon metsää ja vettä. Ja kuinka ollakaan, unelmakotimme löytyi nopeasti! Muutimme syksyllä 2006 ja kotiuduimme nopeasti. Alue on luonnonkaunista ja naapurusto hauskasti monikulttuurista. Ainoa ongelma on se, että asumme "pahamaineisessa" tukholmalaislähiössä. Meille aikuisille siitä oli lähinnä vain hyötyä sillä asunnot olivat noin miljoona kruunua edullisempia kuin muilla alueilla. Mutta miehen teinityttäret huomasivat pian, että keskustassa asuvia kavereita oli vaikea saada ky...

Ruotsalaisia rakastajia, suomalaisia Tukholmassa ja universumin sitkein ötökkä

  Nyt ollaan jo syvällä syksyssä, Tukholmassa on satanut viime päivät kaatamalla ja muutenkin on ankean harmaata. Onneksi pääsin piristämään itseäni pari viikkoa sitten Turun kirjamessuille. Ehdin sinne tosin vain puoleksi päiväksi, mutta ohjelma oli suunniteltu niin sujuvaksi, että sain mahdutettua käyntiini neljä mielenkiintoista keskustelua. Kirjojakin olisin ostanut vaikka kuinka, mutta nämä Tukholman kotikirjastoni ovat taas vaihteeksi kunnostautuneet suomalaisten uutuuskirjojen hankinnassa, joten ei tarvitse enää kantaa Suomesta kirjoja varastoon.  Tässä muutama viime viikkojen kirjastovaraukseni, jotka ylsivät luettujen listalle: Amanda Romare: Halva Malmö består av killar som dumpat mig (Puolet kaupungin miehistä on jättänyt mut, Johnny Kniga 2023) Ensin kirjavinkki täältä Ruotsinmaalta, tai oikeammin Skånesta. Luin kesällä Amanda Romaren uusimman romaanin Judas, jossa hän on pitkän sinkkuajan jälkeen löytänyt vihdoin rakkauden. Ihastuin kirjan huumoriin ja erityises...

Kun Greta Gustafsson Hollywoodiin lähti

Gurra ja Moje oli sellainen pari, että 1920-luvun tukholmalaisympyrät olivat heille auttamattomasti liian pienet. Moje eli Mauritz Stiller oli ohjannut suurfilmin Gösta Berlingin taru, johon hän oli löytänyt nuoren teatteriopiskelijan Gurran eli Greta Gustafssonin. Tuosta ajasta kertoo esimerkiksi Lena Einhorn kirjassaan   Blekingegatan 32 . Gretalla oli suhde opiskelijaystäväänsä Mimi Pollackiin mutta se ei estänyt häntä tuntemasta vetoa temperamentiseen Mauritziin. Ja tunne oli molemminpuolinen, Stillerin homoseksuaalisuudesta huolimatta. Stiller oli päättänyt tehdä Gretasta tähden ja ensimmäinen etappi tällä tiellä vei Berliiniin, jossa Greta tähditti 1925 tehtyä skandaalielokuvaa  Die freudlose Gasse . Seuraava elokuvaprojekti oli jo sovittu, mutta Konstantinopolissa aloitetut kuvaukset jouduttiin keskeyttämään talousvaikeuksien vuoksi. Tässä vaiheessa avautuu uusi ovi - Hollywood. Ja juuri tästä hetkestä alkaa tarina kirjailijapari  Kerstin Gezeliuksen ja A...