Siirry pääsisältöön

Love is...

 


Bernardine Evaristo on eittämättä tämän hetken mielenkiintoisimpia kirjailijanimiä. Itse tutustuin häneen pandemia-aikana kun seurasin säännöllisesti BBC:n uutiskanavaa. Evaristo oli siellä aina silloin tällöin, aina sanavalmiina ja pilke silmäkulmassa. Aivan ensimmäiseksi etsin käsiini Evariston omaelämäkerrallisen esseekirjan 'Manifeston' ja ihastuin! Evariston tyyli on raikkaan rehellistä ja suorasanaista, mutta samalla humoristista.

Evaristo on kirjoittanut jo kauan. Goodreadsin lukija-arvioiden perusteella näyttää tosin siltä, että kirjojen taso heittelehtii jonkin verran, mutta huomasin Mr Lovermanin saaneen pääosin hyvät arviot, joten päätin lukea sen seuraavaksi. Ja jessus! Se tunne kun luet kirjan, jonka miljöötä ja henkilöitä et haluaisi millään jättää. Se tapahtui tässä.

Barrington Jedidiah Walker.

Barry to his friends.

Trouble to his wife.

Lyhyesti: kirjan päähenkilö Barry Walker on vanhempi herrasmies, joka viettää eläkeläiselämää. Mitään hiljaista hissuttelua hänen elämänsä ei kuitenkaan ole. Barrylla on pitkä avioliitto Carmelin kanssa, molemmat ovat syntyisin Antigualta mutta he ovat asuneet koko aikuiselämänsä Lontoossa. Perheeseen kuuluu myös kaksi aikuista tytärtä ja toisen tyttären poika. Barryn ja Carmelin suhde on tulehtunut, samoin Barryn ja vanhemman tyttären. Nuorempi tytär taas on ollut aina "isän tyttö", mikä puolestaan on herättänyt kismaa myös siskosten välillä.

Ja sitten on Morris, Barryn paras ystävä ja uskollinen kumppani. Hyvin pian lukija jo aavistaakin, että miesten välillä on kenties jotain syvempääkin. Ja tarina onkin sitten jo täydessä vaihdissa...

Enempää en paljasta, sillä tämän tarinan hienous on juuri sen rakenne, jossa Evaristo paljastaa vuorollaan sekä Barryn että Carmelin tarinat. Sillä myös Carmelilla on salaisuutensa. Evaristo pitää hyvää huolta kummastakin hahmostaan, vaikka itse tarina ei ole helppo. Mutta lukija ymmärtää - elämä ei ole aina yksinkertaista ja jotkut suuret päätökset, varsinkin väärät sellaiset, voivat värittää koko loppuelämän. Mutta koskaan ei ole liian myöhäistä!

Evaristolla on ollut hauskaa tätä kirjoittaessaan! Barry on kaikessa ärsyttävyydessäänkin hurmaava hahmo, oman tiensä kulkija ja street smart. Olisin oikeasti halunnut hypätä kirjan sisään ja pysähtyä hetkeksi juttusille hänen kanssaan. Minulle tuli itse asiassa tunne, että kirjailija on paljolti kirjoittanut tähän hahmoon myös itseänsä, niin lämpimästi Barry meille lukijoille esitellään. 

Tämän Evariston mestariteoksen myötä toivotan hyvää ystävänpäivää ja rakkaudenpäivää!


Bernardine Evaristo: Mr Loverman (Penguin, 2013)




Kommentit

  1. Minulla on juuri kesken Evariston hitti Tyttö, nainen, toinen. Yllätyin hauskuudesta kirjassa, jostain syystä en osannut odottaa huumoria. Muita kirjoja on kiilannut nyt edelle, mutta jospa sen lukaisisi vielä loppuun. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on minulla seuraavaksi suunnitteilla lukea! Evaristo on selkeästi humoristinen ihminen, näin sen jo niissä BBC:n haastatteluissa. Häntä on hauska kuunnella 🙂

      Poista
  2. Voi ei, Evaristokin minulle aivan uusi tuttavuus! Nyt en tee enää sitä, että ryntään hakemaan kirjastosta tai varaamaan kaiken mitä Evaristolta löytyy. Lainahyllyni ovat ääriään täynnä muuta mistä olen innostunut. Alan siis pitää vielä lukemattomien kiinnostavien listaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen myös siirtynyt listan kirjoittamiseen, täälläkin hirveät pinot kirjastokirjoja (paitsi että juuri tuli ilmoitus, että voin hakea sen sinun suosittelemasi Joonatan Tolan esikoiskirjan...) Mutta Evaristoon kannattaa ehdottomasti tutustua!

      Poista
  3. Minua oikeasti hävettää nyt tunnustaa, etten ole lukenut yhtäkään Evariston teosta (on kyllä lukulistalla), vaikka täällä hän on ollut (ja on) todella paljon esillä jos vähänkin kirjamaailmaa ja medioita seuraa.

    Olen alati siirtänyt Evariston johonkin määrittelemättömään odotustilaan ja sinne hän on sitten jäänyt. Ehkä nyt voisi vihdoin ottaa hänet esille! Mietin, että voisinkin aloittaa tällä teoksella. Olen selaillut Girl, Woman, Otheria mutta sen rakenne (ei välimerkkejä, muistelisin) on mietityttänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, olen huomannut BBC:tä seuratessa, että Evaristo on todellakin framilla 😀 Mutta hän on toisaalta loistava kohde medialle: älykäs, sanavalmis ja huumorintajuinen.

      Tätä Mr Lovermania voin lämpimästi suositella! Olen lukenut Evariston omaelämäesseekirjan Manifesto, mutta jo tässä Mr Lovermanissa Evaristo ottaa esille ne teemat, jotka hän kokee tärkeimmiksi elämässään. Lisäksi tämä voisi olla oppikirja "miten kirjoittaa hyvä romaani", sillä sen rakenne on esimerkillisen hyvin koottu. Tätä oli nautinto lukea! (Toivottavasti en nyt hehkuttanut liikaa 😄)

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rakas vihattu lähiöni

Kun aikoinaan muutimme mieheni kanssa yhteen ei vaihtoehtoja ollut kovinkaan monta. Jotta Tukholmassa saisi vuokra-asunnon on jonossa oltava, alueesta riippuen, 5-25 vuotta. Miehelläni oli vuokrakaksio mutta todennäköisyys, että joku haluaisi vaihtaa isomman asuntonsa pienempään tuntui aika olemattomalta. Niinpä lähdimme etsimään kotia yhdessä pankin kanssa. Mielessämme oli heti alue, jolla olimme käyneet monta kertaa kylässä ystäviemme rivitaloasunnossa. Asunnot olivat tilavia ja lähellä oli paljon metsää ja vettä. Ja kuinka ollakaan, unelmakotimme löytyi nopeasti! Muutimme syksyllä 2006 ja kotiuduimme nopeasti. Alue on luonnonkaunista ja naapurusto hauskasti monikulttuurista. Ainoa ongelma on se, että asumme "pahamaineisessa" tukholmalaislähiössä. Meille aikuisille siitä oli lähinnä vain hyötyä sillä asunnot olivat noin miljoona kruunua edullisempia kuin muilla alueilla. Mutta miehen teinityttäret huomasivat pian, että keskustassa asuvia kavereita oli vaikea saada ky...

Rouva C, oletan?

Aivan ensimmäiseksi tämän lukijan piti päivittää sisäinen kuvansa Minna Canthista. Tiedättehän sen kuvan, jossa Canth istuu musta hattu päässä, suu viivana ja silmissä väsynyt katse. Sen, jossa Canth näyttää jo vanhukselta paitsi että hän ei ollut vanhus eikä koskaan edes yltänyt siihen ikään. Minna Canth kuoli vain 53-vuotiaana! Mutta seitsemän lasta, puolison varhainen kuolema ja taloushuolet olivat vanhentaneet Minnaa auttamattomasti. Minna Rytisalon Minna on nuori tyttö, opettajaseminaarilainen, kihlattu ja sittemmin aviovaimo. Vaimo, josta Ferdinand-puoliso salaa toivoo, että tämä olisi vähän enemmän kuin muut, "tasainen, vähempään tyytyvä". Mutta olihan hän kuitenkin alunperin rakastunut juuri Minnan temperamentiin, älykkyyteen ja nokkeluuteen. "Minä en ole vaimoni vartija", toteaa Ferdinand ja Rytisalo kuvaakin Canthien avioliiton harvinaisen lämpimänä - eikä pelkästään tuon ajan mittapuun mukaan. Rytisalon romaanissa kuvataan hyvin 1800-luvun asennei...

Kevätsukkahousut jalassa matkaan monikielisyyden maailmoihin

  Mielessäni on pyörinyt viime päivinä Sinikka Nopolan pistämätön kirjan nimi "Tervehdin teitä kevätsukkahousuilla". En ole kyseistä kirjaa (vielä) lukenut, mutta tuo nimi on jäänyt mieleen. Siinä on jotain niin herkullisen suomalaista absurdia huumoria ja sanaleikittelyä. Ja joudun kerta kerran jälkeen toteamaan, että vaikka kuinka opiskelen näitä muita kieliäni ja vaikka pystyn niillä työhommatkin ihan asiallisesti hoitamaan, niin tätä oman kielen tuntua en niihin saa.  Se ei saa kuitenkaan lannistaa vieraiden kielten opiskelua, päinvastoin! Ihmettelyä riittää niissä muissakin kielissä, kuten nyt tässä minulle tällä hetkellä ajankohtaisessa saksan kielessä. Uudet kielet opastavat yllätyksellisille tutkimusmatkoille uusiin maailmoihin. Kuten edellisessä postauksessani mainitsin, nyt ei lueta kirjoja vaan kirjoitetaan lopputyötä. Tämä kevät menee monikielisyyden teorioiden parissa. Tutkielman runko on jo valmis, nyt pistetään paloja paikoilleen.  Ja täytyy sanoa, että tu...

Klassikkohaaste #14: Antti Jalava – Asfalttikukka

  Vaikka Ruotsissa asuu meitä suomentaustaisia n. 7% väestöstä, näkyy se yllättävän vähän ruotsalaisessa kirjallisuuskentässä. Itse asiassa vain kolme kirjaa on onnistunut herättämään ruotsalaismedian mielenkiinnon. Susanna Alakosken Svinalängorna (suomennettuna ’Sikalat’) ilmestyi 2006, jolloin se voitti Ruotsin arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon, August-palkinnon ja kirjasta tehtiin myös elokuva muutamaa vuotta myöhemmin. Eija Hetekivi Olsson julkaisi 2011 esikoisromaaninsa ’Ingenbarnsland’, jossa hän kuvaa suomalaissiirtolaisten elämää Göteborgissa. Kirja oli August-palkintoehdokkaana ja se on myöhemmin kasvanut trilogiaksi. Mutta suomalaisen siirtolaiskirjallisuuden pioneeri oli Antti Jalava (1949-2021), jolta vuonna 1980 ilmestyi paljon puhuttu romaani ’Asfaltblomman’ (suom. Pentti Saarikoski ’Asfalttikukka’). Kirja ei ollut kuitenkaan Jalavan esikoisteos, hän oli aikaisemmin kirjoittanut kirjat ’Matti’ ja ’Jag har inte bett att få komma’. Etsin oman aamulehteni Dagens...

Kun Suomen lapset lähtivät Ruotsiin - Anna Takanen: Sinä olet suruni

Tänään 15. joulukuuta on kulunut 80 vuotta ensimmäisen suomalaisia sotalapsia Tukholmaan kuljettaneen laivan lähdöstä. Ruotsiin lähti kaikkiaan sotaa pakoon  noin 70 000 lasta ja melkein neljäsosa heistä jäi palaamatta. Näihin lukuihin  mahtuu traagisia tarinoita, joita on kipuiltu sekä Suomessa että täällä Ruotsissa. Eikä asiasta ole sen kummemmin puhuttu, kummassakaan maassa. Yksi Ruotsiin jääneistä lapsista oli Anna Takasen Timo-isä, jonka tarinan Takanen on nyt kirjoittanut kirjaksi "Sörjen som blev". Mutta kirja ei ole pelkästään sotalapsen tarina sillä 80 vuoden takainen tragedia vaikuttaa monen perheen elämään edelleen. Takanen sanoo, että sotalapsen traumasta selviämiseen menee neljä sukupolvea. Tässä yhtälössä hän laskee itsensä kolmanneksi sukupolveksi. Anna Takanen eli lapsuutensa oudossa välitilassa. Hän oli syntynyt Ruotsissa ja puhui ruotsia, mutta sukunimensä vuoksi hänet luokiteltiin suomalaiseksi. Koulussa häntä kiusattiin juuri suomalaisuutensa takia...