Siirry pääsisältöön

Kaukana kavala maailma

 


Seis maailma, tahdon ulos! Nyt riitti ilmastonmuutokset, koronat ja sodat - lähdin Mia Kankimäen kanssa Kiotoon! Matkaoppaanamme toimi tuhatluvun taitteessa elänyt hovinainen ja kirjailija Sei Shonagon. Mahtava reissu! Hengailtiin baareissa, temppelien puutarhoissa, teehuoneissa, kirjastoissa, katseltiin kirsikkapuiden kukkimista, hermoiltiin Fukushiman ydinvoimalaonnettomuutta, tehtiin pieni sivuretki Thaimaan Pattayalle ja juostiin kantapäät rakoilla Tokion ihmisvilinässä. Voiko täydellisempää lomaa ollakaan!

Välillä kävin vilkaisemassa BBC:n ja CNN:n vakavailmeisiä uutislähetyksiä, mutta palasin aina nopeasti Kankimäen seuraan. Meillä oli hauskaa! Naurettiin hassuille sattumuksille, sille japanilaismiehelle joka tenttasi Kankimäen suomalaisuutta kysymällä kuinka monta tuntia menee junalla Helsingistä Jyväskylään tai kun satunnainen tuttava luuli Kankimäen tutkimuksen kohteena olevan Pillow Bookin tarkoittavan sen tunnetumpaa muotoa eli pornografista kirjallisuutta.

En olisi kyllä halunnut olla paikan päällä kun tapahtui se suuri maanjäristys. Onko siitäkin muka jo 11 vuotta? Kyllä vain ja huomenna 11. maaliskuuta on peräti vuosipäivä. Onneksi sain kokea tämän turvallisesti Kankimäen kirjan kautta, olisin ollut varmasti aivan paniikissa. Niin oli Kankimäkikin, mutta se sopi toisaalta hyvin kirjan juonenkulkuun.

Yritin täällä mietiskellä, että mitä kirjallisuudenlajia tämä kirja edustaa. Tietokirja tämä ei oikeastaan ole kuin ehkä osittain. Elämäkertaa tässä on kyllä myös. Omaelämäkerta tämä sen sijaan on aika paljonkin. Takakannessa kerrotaan, että kirja oli valittu vuoden 2013 matkakirjaksi. Okei, sitäkin se on kieltämättä.

Mutta oikeastihan tämä on siis tyylipuhdas haahuilukirja! (Saanen tässä yhteydessä viitata edelliseen blogipostaukseeni, joka käsitteli kirjahaahuilua, mikä taas selittänee sen, miksi valitsin tämän kirjan juuri tässä ja nyt.)

Kankimäki on loistava kirjailija! Hän on nimittäin kirjoittanut juuri tismalleen sellaisen kirjan, jonka itse kirjoittaisin - jos saisin aikaiseksi. Nyt ei onneksi enää tarvitse kirjoittaa sitä omaa kirjaa, koska se on jo siis pistetty kansien väliin.

Yritin muuten eilen selittää sveitsiläiselle työkaverilleni iltapäiväkahvitellessamme millaisen kirjan pauloissa elän tällä hetkellä. Työkaverini on oikea kirjailija, jo kaksi dekkaria julkaissut ja kolmattakin pukkaa, joten halusin jakaa tämän kokemukseni juuri hänen kanssaan.

Selitin jotain "vaaleanpunaisesta kuplasta" ja "ajatushautomosta". Kerroin, että tämä kirja saa minut kummalliseen luovuuden olotilaan, jolloin tekisi mieli vain lukea kirjoja, käydä näyttelyissä, istua baareissa puhumassa satunnaisten ihmisten kanssa ja imeä itseensä vaikutteita. Tämä kahden vuoden koronakotoilu on oikeasti imenyt mieleni täysin kuiviin ja kirjaimellisesti janoan uusia virikkeitä. 

En halua kertoa oikeastaan enempää kirjan sisällöstä sillä tämä kirja pitää lukea ilman mitään ennakkokäsityksiä. Täytyy vain päättää, että nyt pakkaan repun ja lähden Kankimäen matkaan - wherever it takes me. 

PS. Tein myös oikean matkan: kävin ensimmäistä kertaa Helsingissä kahteen ja puoleen vuoteen! Saatiin mahdutettua ohjelmaan Ateneum, Oodi, Suomenlinna, Hesburger ja Hanna Bergholmin ensi-iltaelokuva Pahanhautoja. Näillä virikkeillä elänkin taas muutaman viikon!







**

Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin (Otava 2013)

Kommentit

  1. Jatka vain haahuilua ja siitä raportoimista, näitä on ihana lukea! Olen joskus silmäillyt tätä teosta, mutta en ole kuitenkaan tarttunut. Japani ei varsinaisesti ole mielenkiinnonkohteeni. Nyt mietin, että jos sittenkin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kannattaa ainakin vilkaista josko tämä kiinnostaisi sinuakin. Tämä on ennen kaikkea kirja elämisen jalosta taidosta 😀 (Ja kiitos kauniista sanoista, Anki!)

      Poista
  2. Ihana kirja. Hankin ensin itselleni teoksen Naiset joita ajattelen öisin, josta tuli minulle voimakirja. Sitten yritin pitkään löytää Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin, sillä se oli loppuunmyyty. Onneksi tuli uusi painos ja sain kirjan itselleni. Ihana kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuo "Naiset joita.." on tietysti listalla 😀 Mutta ajattelin odottaa hiukan sen kanssa, koska tämä eka kirja oli täydellinen knock-out!

      Poista
  3. Tämä oli ah niin ihastuttava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja yllätti minut täysin! En ollut tajunnut minkälainen helmi tämä on.

      Poista
  4. Minuun tämä kirja vaikutti samoin! Se aiheutti valtavan inspisvyöryn ja jotenkin huumasi olon muutenkin. Hassua, koska olin aloitellut kirjaa kerran aiemminkin, mutta se jäi kesken kunnes sitten toisella kerralla se vei mukanaan.

    Todella vaikea tosiaan tunkea tätä mihinkään lokeroon. Itse koin tämän eräänlaisena matkapäiväkirjana ja tässä matkan määrittelen myös symbolisella tasolla. Kerrassaan upea kirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, hauska kuulla, että kirja sai sinussa aikaan samanlaisen reaktion! Harvoin saa tällaista inspiraatiota kokea, harvinaislaatuinen kirja!

      Poista
  5. No tämäpä kuulostaa mahtavalta kirjalta! Kirjahaahuilu ja haahuilu ylipäätään on parasta elämässä. Kiitos suosituksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja ilmestyi jo 10 vuotta sitten ja nyt ihan sattumalta nappasin sen kirjastosta mukaani - onneksi!!

      Poista
  6. Olipa ihana postaus ja ihanan tuntuinen kirjakin! Tähän mennessä en jostain syystä ollut kiinnostunut tästä kirjasta, vaikka se on ollut paljon esillä, mutta nyt alkoi tuntua, että pakko saada lukea! Haahuilu on minustakin ihanaa, ja kaikenlaisen inspiraation toivotan mielelläni tervetulleeksi. Kiva kun olet myös päässyt käymään Helsingissä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kirja yllätti täysin! Lainasin sen oikeastaan ihan sattumalta, en kiinnostunut myöskään sen perusteella mitä olin kirjasta aiemmin nopeasti kuullut. Mutta kun aloin lukea niin se puhutteli minua ihan ensisivuilta lähtien. Kirjaa lukiessa ei saa tosin olla kiire, kerronta on nimittäin aika verkkaista 🤭

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avioliitosta, ulkopuolisuudesta ja muukalaisuudesta (ja hieman myös kuningatar Silviasta)

  Tällä viikolla täällä Ruotsissa on juhlistettu kuningasparin kultahääpäivää, joka huipentui eilisen lauantain juhlallisuuksiin. Tavallisen kansalaisen elämään juhla ei ole vaikuttanut, mutta rojalistille on ollut tarjolla roimasti herkkupaloja. Itse en ole rojalisti, vaikkakin toki kiinnostunut kuningashuoneista, mutta lähinnä niiden historiallisen merkityksen vuoksi. Mutta kuten jo olen aiemmin mielipiteeni ilmaissut : sukusiteeseen perustuva valtainstituutio ei mielestäni kuulu nykyaikaan. Kuningatar Silviaa olen tarkkaillut kuitenkin suurella mielenkiinnolla, olemmehan molemmat Ruotsiin tulleita maahanmuuttajia. Omaksi onnekseni tulin maahan ilman sen suurempia paineita; tarkoitus oli tehdä töitä kahdeksan kuukautta ja sitten lähteä takaisin kotiin (tai jonnekin aivan uuteen paikkaan), mutta kohtalo puuttui peliin, niin kuin sanotaan, ja täällä ollaan edelleen. Ruotsi on ollut minulle hyvä paikka elää ja toteuttaa itseäni ja ilokseni olen saanut olla myös avoimesti oma itseni....

Eeva Kilpi: Elämä edestakaisin (Klassikkohaaste #21)

Olen lukenut Eeva Kilpeä koko aikuiselämäni ja monet hänen teoksistaan jopa useaan otteeseen. Kilpi oli myös lohtukirjailijani, kun en päässyt koronasulun aikana Suomeen.  Lääkkeeksi Suomi-ikävääni  auttoi silloin Kilven herkkä ja hersyvä suomen kieli. Olen myös miettinyt voiko "elämän evakkous" siirtyä sukupolvelta toiselle. Ainakin omassa elämässäni tunnistan tätä samaa " nyssyköiden haalijan  -syndroomaa": "Että kaikki tarpeellinen on kasseissa ja pusseissa sängyn alla tai sängyn vieressä, käden ulottuvilla". Koskaan kun ei tiedä milloin se lähtö tulee. Anna-Riikka Carlsonin  kirjassa  "Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä" Kilpi epäilee, että tokko häntä enää kukaan lukee. Mutta kyllä vaan luetaan! Etenkin Kilven runoutta näkee siteerattavan säännöllisesti kirjasomessa. Proosatekstit ovat ehkä sitten jääneet vähemmälle huomiolle, ja juuri siksi haluankin nostaa esille tämänkertaisessa Klassikkohaastekirjoituksessani yhden Kilven varha...

Kuolleen naisen ruumis kauppatavarana

  Olen joskus miettinyt, että entäpä jos minut murhataan. Yhtäkkiä kuvani ja epiteettini "Mari, 54" keikkuisivat jokaisen iltapäivä- ja verkkolehden etusivulla. Viimeiset elintuntini raportoitaisiin minuutin tarkkuudella, murhatapani analysoitaisiin, ruumiinosani kuvailtaisiin kaiken kansan kauhisteltavaksi. Ehkäpä mainittaisiin, että olen yhden lapsen äiti. Sehän myy aina hiukan lisää, jos äiti murhataan. Todennäköisesti tämän enempää ei elämästäni kerrottaisi. Mutta ruumiillani myytäisiin irtopainoksia.  Tämä tuli nyt taas mieleeni kun täällä Ruotsissa menneellä viikolla raportoitiin alkaneesta oikeudenkäynnistä, jossa uhrina oli 21-vuotias tyttö. Jos googlaan tytön nimen ja iän, saan heti esille hänen kuvansa ja kaikki yksityiskohdat tapauksesta. Erikoisen tästä tapauksesta tekee se seikka, että murhasta syytettyinä on kaksi samanikäistä nuorta naista. Esillä on myös kuvia, joissa uhri on yhdessä tulevan murhaajansa kanssa. Murhaajan kasvot on häivytetty, mutta uhrin kasvo...

Poimintoja kesäkirjapinosta - vuoden tähän mennessä paras, yllättävin sekä suurin pettymys

Lomatunnelmissa Nyt on kesä siinä vaiheessa, että loma on juuri alkanut ja edessä on ensimmäinen kesäreissu. Siitä lisää sitten myöhemmin. Mutta ennen kuin katoan lomakirjapinoni kanssa teille tietymättömille, lienee paikallaan käydä lyhyesti läpi mitä kirjapino on tähän mennessä tarjonnut. On hyvä saada lukemani kirjat tänne bloginkin arkistoihin koska, kuten olen jo niin monasti huomannut, muisti on lyhyt. Hämmästyn yhä vain useammin vanhoja blogipostauksiani lukiessani mitä kaikkea on tullutkaan luettua ja mitä ajatuksia kirjat minussa ovat herättäneet. Mukavaa kun saa yllättää itsensä näin jälkikäteen! *** Nautinnollinen elämäkerta taiteilijaparin elämästä ja rakkaudesta Aloitan tämän vuoden toistaiseksi parhaalla kirjalla: Siri Hustvedtin Ghost Stories . Se sai minulta Goodreadsin tilastoihin merkittynä peräti viisi tähteä. Täyttä tähtimäärää en usein anna, mutta tässä kirjassa osui kohdallani kaikki oikeaan: upea tarina ja vieläpä elämäkerta, hienosti kirjoitettu, mielenkiint...

Terveisiä nuoruudesta!

Kun täti-ihminen saa luettavakseen nuoren miehen omaelämäkerrallisen teoksen, reaktiot menevät vuoristorataa. Ihastuksesta hämmästelyyn, naureskelusta ("voi kuule, kun tulet tähän ikään") kunnioitukseen ("vau, että se ymmärtää jo tuossa iässä!"). Päällimmäinen ajatukseni kirjan kannet suljettuani on kuitenkin ihailu siitä kuinka avoimesti Donner kertoo elämästään ja ajatuksistaan. Tunsin lukiessani vahvasti, että kirjailijan ääni on aito ja rehellinen. Donner kutsuu kirjaansa "omaelämäkerralliseksi esseeksi" ja hän kirjoittaa tekstejä 14 eri tunteen inspiroimana. Kappaleiden teemoja ovat esimerkiksi yksinäisyys, häpeä,  katkeruus ja itsekkyys. Donner sekoittaa tekstiinsä sekä hyvin omakohtaisia kokemuksia että yleisempää pohdintaa. Tack vare min ungdom vågar jag leverera förhastade påståenden som jag senare kommer att ångra, men för en stund lever de kanske och skapar något nytt. Välillä tekstissä vilahtaa myös se kuuluisa "virtahepo" ...