Siirry pääsisältöön

Kaukana kavala maailma

 


Seis maailma, tahdon ulos! Nyt riitti ilmastonmuutokset, koronat ja sodat - lähdin Mia Kankimäen kanssa Kiotoon! Matkaoppaanamme toimi tuhatluvun taitteessa elänyt hovinainen ja kirjailija Sei Shonagon. Mahtava reissu! Hengailtiin baareissa, temppelien puutarhoissa, teehuoneissa, kirjastoissa, katseltiin kirsikkapuiden kukkimista, hermoiltiin Fukushiman ydinvoimalaonnettomuutta, tehtiin pieni sivuretki Thaimaan Pattayalle ja juostiin kantapäät rakoilla Tokion ihmisvilinässä. Voiko täydellisempää lomaa ollakaan!

Välillä kävin vilkaisemassa BBC:n ja CNN:n vakavailmeisiä uutislähetyksiä, mutta palasin aina nopeasti Kankimäen seuraan. Meillä oli hauskaa! Naurettiin hassuille sattumuksille, sille japanilaismiehelle joka tenttasi Kankimäen suomalaisuutta kysymällä kuinka monta tuntia menee junalla Helsingistä Jyväskylään tai kun satunnainen tuttava luuli Kankimäen tutkimuksen kohteena olevan Pillow Bookin tarkoittavan sen tunnetumpaa muotoa eli pornografista kirjallisuutta.

En olisi kyllä halunnut olla paikan päällä kun tapahtui se suuri maanjäristys. Onko siitäkin muka jo 11 vuotta? Kyllä vain ja huomenna 11. maaliskuuta on peräti vuosipäivä. Onneksi sain kokea tämän turvallisesti Kankimäen kirjan kautta, olisin ollut varmasti aivan paniikissa. Niin oli Kankimäkikin, mutta se sopi toisaalta hyvin kirjan juonenkulkuun.

Yritin täällä mietiskellä, että mitä kirjallisuudenlajia tämä kirja edustaa. Tietokirja tämä ei oikeastaan ole kuin ehkä osittain. Elämäkertaa tässä on kyllä myös. Omaelämäkerta tämä sen sijaan on aika paljonkin. Takakannessa kerrotaan, että kirja oli valittu vuoden 2013 matkakirjaksi. Okei, sitäkin se on kieltämättä.

Mutta oikeastihan tämä on siis tyylipuhdas haahuilukirja! (Saanen tässä yhteydessä viitata edelliseen blogipostaukseeni, joka käsitteli kirjahaahuilua, mikä taas selittänee sen, miksi valitsin tämän kirjan juuri tässä ja nyt.)

Kankimäki on loistava kirjailija! Hän on nimittäin kirjoittanut juuri tismalleen sellaisen kirjan, jonka itse kirjoittaisin - jos saisin aikaiseksi. Nyt ei onneksi enää tarvitse kirjoittaa sitä omaa kirjaa, koska se on jo siis pistetty kansien väliin.

Yritin muuten eilen selittää sveitsiläiselle työkaverilleni iltapäiväkahvitellessamme millaisen kirjan pauloissa elän tällä hetkellä. Työkaverini on oikea kirjailija, jo kaksi dekkaria julkaissut ja kolmattakin pukkaa, joten halusin jakaa tämän kokemukseni juuri hänen kanssaan.

Selitin jotain "vaaleanpunaisesta kuplasta" ja "ajatushautomosta". Kerroin, että tämä kirja saa minut kummalliseen luovuuden olotilaan, jolloin tekisi mieli vain lukea kirjoja, käydä näyttelyissä, istua baareissa puhumassa satunnaisten ihmisten kanssa ja imeä itseensä vaikutteita. Tämä kahden vuoden koronakotoilu on oikeasti imenyt mieleni täysin kuiviin ja kirjaimellisesti janoan uusia virikkeitä. 

En halua kertoa oikeastaan enempää kirjan sisällöstä sillä tämä kirja pitää lukea ilman mitään ennakkokäsityksiä. Täytyy vain päättää, että nyt pakkaan repun ja lähden Kankimäen matkaan - wherever it takes me. 

PS. Tein myös oikean matkan: kävin ensimmäistä kertaa Helsingissä kahteen ja puoleen vuoteen! Saatiin mahdutettua ohjelmaan Ateneum, Oodi, Suomenlinna, Hesburger ja Hanna Bergholmin ensi-iltaelokuva Pahanhautoja. Näillä virikkeillä elänkin taas muutaman viikon!







**

Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin (Otava 2013)

Kommentit

  1. Jatka vain haahuilua ja siitä raportoimista, näitä on ihana lukea! Olen joskus silmäillyt tätä teosta, mutta en ole kuitenkaan tarttunut. Japani ei varsinaisesti ole mielenkiinnonkohteeni. Nyt mietin, että jos sittenkin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kannattaa ainakin vilkaista josko tämä kiinnostaisi sinuakin. Tämä on ennen kaikkea kirja elämisen jalosta taidosta 😀 (Ja kiitos kauniista sanoista, Anki!)

      Poista
  2. Ihana kirja. Hankin ensin itselleni teoksen Naiset joita ajattelen öisin, josta tuli minulle voimakirja. Sitten yritin pitkään löytää Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin, sillä se oli loppuunmyyty. Onneksi tuli uusi painos ja sain kirjan itselleni. Ihana kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuo "Naiset joita.." on tietysti listalla 😀 Mutta ajattelin odottaa hiukan sen kanssa, koska tämä eka kirja oli täydellinen knock-out!

      Poista
  3. Tämä oli ah niin ihastuttava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja yllätti minut täysin! En ollut tajunnut minkälainen helmi tämä on.

      Poista
  4. Minuun tämä kirja vaikutti samoin! Se aiheutti valtavan inspisvyöryn ja jotenkin huumasi olon muutenkin. Hassua, koska olin aloitellut kirjaa kerran aiemminkin, mutta se jäi kesken kunnes sitten toisella kerralla se vei mukanaan.

    Todella vaikea tosiaan tunkea tätä mihinkään lokeroon. Itse koin tämän eräänlaisena matkapäiväkirjana ja tässä matkan määrittelen myös symbolisella tasolla. Kerrassaan upea kirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, hauska kuulla, että kirja sai sinussa aikaan samanlaisen reaktion! Harvoin saa tällaista inspiraatiota kokea, harvinaislaatuinen kirja!

      Poista
  5. No tämäpä kuulostaa mahtavalta kirjalta! Kirjahaahuilu ja haahuilu ylipäätään on parasta elämässä. Kiitos suosituksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja ilmestyi jo 10 vuotta sitten ja nyt ihan sattumalta nappasin sen kirjastosta mukaani - onneksi!!

      Poista
  6. Olipa ihana postaus ja ihanan tuntuinen kirjakin! Tähän mennessä en jostain syystä ollut kiinnostunut tästä kirjasta, vaikka se on ollut paljon esillä, mutta nyt alkoi tuntua, että pakko saada lukea! Haahuilu on minustakin ihanaa, ja kaikenlaisen inspiraation toivotan mielelläni tervetulleeksi. Kiva kun olet myös päässyt käymään Helsingissä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kirja yllätti täysin! Lainasin sen oikeastaan ihan sattumalta, en kiinnostunut myöskään sen perusteella mitä olin kirjasta aiemmin nopeasti kuullut. Mutta kun aloin lukea niin se puhutteli minua ihan ensisivuilta lähtien. Kirjaa lukiessa ei saa tosin olla kiire, kerronta on nimittäin aika verkkaista 🤭

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miten voikin kirja mennä näin ihon alle!

  Alku oli todella lupaava. Tapasin kirjailijan paikallisen kirjastomme joulukuussa 2022 järjestämässä Antti Jalava  -illassa. jossa kirjailija kertoi olevansa suuri Suomen ystävä ja kirjoittaneensa juuri oman versionsa Aleksi Kiven "Seitsemästä veljeksestä". Mielenkiintoista! Ja kun kirjapiirini ehdotti nyt tätä kirjaa luettavaksemme, innostuin tietysti välittömästi.  Mutta mitä tapahtuikaan... Aloitin lukemisen innolla, mutta jo ensimmäisten sivujen jälkeen alkoi sisälläni kiehua. Miten kukaan jaksaa tällaista lukea? Raakaa kieltä, seksuaalista väkivaltaa, juopottelua, nälkää, sairautta... Vastenmielinen kirja! Aina tämä iänikuinen suomalaisten juopottelu ja väkivalta. Olen asunut Tukholmassa pian jo neljännesvuosisadan ja toiminut koko sen ajan kunniallisena toimihenkilönaisena. Osallistunut järjestötoimintaan, liittynyt kirkkokuoroon, maksanut veroni... Eikö minun tekemisilläni ole sitten mitään merkitystä? Edelleen vain ne samat Slussenin sissit näköjään hallitsevat ruot

Levoton lukija

  Nyt on taas sellainen hetki, että sanat eivät tunnu riittävän. Ja tämä koskee sekä lukemaani kirjallisuutta että elämää ylipäänsä. Ajatukset ovat Vantaalla ja siellä sattuneessa kouluampumisessa... Tämä postaukseni saa nyt olla pinnan raapaisuja, ohimeneviä ajatuksia, jotka ovat sujahtaneet lukemisteni lomassa. Sillä ajatuksia, niitä on totisesti riittänyt viimeisen parin viikon lukuorgiani tuoksinassa! Pari viikkoa sitten luin peräperää kaksi Juli Zehin ajankohtaista teosta. Saksalainen Zeh on kirjoittanut jo vuosituhannen vaihteesta lähtien, mutta nyt hänen kirjojaan vilahtaa siellä sun täällä. Saksassa Zeh tunnetaan kansalaisaktivistina ja aktivismi näkyy myös selkeästi näissä tuoreimmissa kirjoissa Yli-ihmisiä (Über Menschen, 2021) ja Zwischen Welten (2023, kirjoitettu yhdessä Simon Urbanin kanssa). Jos etsitte ajankohtaista yhteiskuntakritiikkiä, Juli Zeh is your woman! Palaan toivottavasti Juli Zehin maailmaan myöhemmin, tällä hetkellä sen kartoittaminen tuntuu ylivoimaiselta.

Äänikirja soikoon!

Vuoden 2019 lopussa kirjailija Laura Lindstedt kirjoitti provosoivan puheenvuoron Helsingin Sanomissa.  Lindstedt käsitteli artikkelissaan yhä suositummaksi kasvavaa äänikirja-formaattia ja pohti mihin sen suosio tulee lopulta johtamaan. Tuleeko kirjallisuus tyhmistymään ja yksinkertaistumaan äänikirjan suosion myötä? En oikein osannut sanoa asiaan juuta taikka jaata sillä en ollut lukenut/kuunnellut yhtäkään äänikirjaa. Niin, saako tuosta äänikirjan kuuntelemisesta edes sanoa, että on "lukenut" kirjan? Jaoin Lindstedtin artikkelin Twitterissä ja kysyin, miten tähän äänikirjan "lukemiseen" pitäisi suhtautua. Monet reagoivat kysymykseeni ja huomasin välittömästi, että tämä on kuuma aihe! Joukosta löytyi kaltaisiani, jotka eivät olleet edes kokeilleet äänikirjoja ja vannoivat paperikirjan nimeen. Ja sitten oli heitä, jotka kuuntelivat paljon mutta jotka lukivat myös edelleen perinteisiä kirjoja. Monille äänikirjat tuntuivat olevan automatkojen viihdykettä. Ja

Olipa kerran DDR

  Saksan opinnot alkoivat taas yliopistolla ja tein pienen lämmittelykierroksen lukemalla brittiläis-saksalaisen historioitsijan Katja Hoyerin teoksen "Muurin takana. Itä-Saksan historia 1949-90". Kirjaa on kovasti kehuttu, koska se antaa aikaisempaa monipuolisemman kuvan DDR:stä. Itä-Saksaahan muistellaan yleensä lähinnä sen julman Stasi-historian kautta tai sitten naureskellaan hyväntahtoisesti Ostalgia-ilmiölle.  Hoyer tekee kirjassaan vakavan yrityksen antaa DDR:stä tasapainoisemman kuvan. Kaikki ei ollut kurjuutta! Esimerkiksi se seikka, miten naiset ja työläisluokkaan syntyneet lapset saattoivat päästä hyvään työuraan käsiksi, oli monelle elintärkeä asia. Yhdistymisen huumassa unohtui, että monet näistä koulutuksista ja työurista osoittautuivatkin sitten täysin hyödyttömiksi.  Miten kävi kaikille näille elämäntyönsä menettäneille? Siihen ei Hoyerinkaan kirja valitettavasti anna kovin selventävää vastausta, sillä tarina päättyy - monien muiden DDR:stä kertovien kirjojen

Oman elämänsä kuningatar - David Ritz: The Life of Aretha Franklin (2014)

Elokuussa keskuudestamme poistunut soulkuningatar Aretha Franklin oli totisesti särmikäs persoona. Ulospäin hän halusi pitää yllä onnellisen elämän kulisseja viimeiseen asti mutta lähipiiri näki itsepäisen, suruunsa ruokaa ahmivan ja epävarman naisen. Mutta myös superlahjakkaan taiteilijan, jolla aina lopuksi oli kuitenkin sydän paikallaan kaikista erimielisyyksistä huolimatta. David Ritzin alkuperäinen idea oli tehdä tämä muistelmateos yhdessä itsensä Franklinin kanssa mutta jonkin aikaa tähden kanssa työskenneltyään Ritzin oli todettava, että tuloksena olisi vain suuren luokan satukirja. Kaksikon tiet erosivat ja Franklin jatkoi omia muistelmiansa, joista tuloksena syntyi kirja 'From These Roots'. David Ritz sai kuitenkin Franklinin sisarukset puolelleen ja suurelta osin juuri heidän ansiostaan syntyi  tämä elämäkerta, jota yleisesti pidetään todenmukaisempana kuin Franklinin omaa kirjaa. Franklinin sokeat pisteet oman elämänsä suhteen olivat lähipiirin tiedossa, joka