Siirry pääsisältöön

Kaukana kavala maailma

 


Seis maailma, tahdon ulos! Nyt riitti ilmastonmuutokset, koronat ja sodat - lähdin Mia Kankimäen kanssa Kiotoon! Matkaoppaanamme toimi tuhatluvun taitteessa elänyt hovinainen ja kirjailija Sei Shonagon. Mahtava reissu! Hengailtiin baareissa, temppelien puutarhoissa, teehuoneissa, kirjastoissa, katseltiin kirsikkapuiden kukkimista, hermoiltiin Fukushiman ydinvoimalaonnettomuutta, tehtiin pieni sivuretki Thaimaan Pattayalle ja juostiin kantapäät rakoilla Tokion ihmisvilinässä. Voiko täydellisempää lomaa ollakaan!

Välillä kävin vilkaisemassa BBC:n ja CNN:n vakavailmeisiä uutislähetyksiä, mutta palasin aina nopeasti Kankimäen seuraan. Meillä oli hauskaa! Naurettiin hassuille sattumuksille, sille japanilaismiehelle joka tenttasi Kankimäen suomalaisuutta kysymällä kuinka monta tuntia menee junalla Helsingistä Jyväskylään tai kun satunnainen tuttava luuli Kankimäen tutkimuksen kohteena olevan Pillow Bookin tarkoittavan sen tunnetumpaa muotoa eli pornografista kirjallisuutta.

En olisi kyllä halunnut olla paikan päällä kun tapahtui se suuri maanjäristys. Onko siitäkin muka jo 11 vuotta? Kyllä vain ja huomenna 11. maaliskuuta on peräti vuosipäivä. Onneksi sain kokea tämän turvallisesti Kankimäen kirjan kautta, olisin ollut varmasti aivan paniikissa. Niin oli Kankimäkikin, mutta se sopi toisaalta hyvin kirjan juonenkulkuun.

Yritin täällä mietiskellä, että mitä kirjallisuudenlajia tämä kirja edustaa. Tietokirja tämä ei oikeastaan ole kuin ehkä osittain. Elämäkertaa tässä on kyllä myös. Omaelämäkerta tämä sen sijaan on aika paljonkin. Takakannessa kerrotaan, että kirja oli valittu vuoden 2013 matkakirjaksi. Okei, sitäkin se on kieltämättä.

Mutta oikeastihan tämä on siis tyylipuhdas haahuilukirja! (Saanen tässä yhteydessä viitata edelliseen blogipostaukseeni, joka käsitteli kirjahaahuilua, mikä taas selittänee sen, miksi valitsin tämän kirjan juuri tässä ja nyt.)

Kankimäki on loistava kirjailija! Hän on nimittäin kirjoittanut juuri tismalleen sellaisen kirjan, jonka itse kirjoittaisin - jos saisin aikaiseksi. Nyt ei onneksi enää tarvitse kirjoittaa sitä omaa kirjaa, koska se on jo siis pistetty kansien väliin.

Yritin muuten eilen selittää sveitsiläiselle työkaverilleni iltapäiväkahvitellessamme millaisen kirjan pauloissa elän tällä hetkellä. Työkaverini on oikea kirjailija, jo kaksi dekkaria julkaissut ja kolmattakin pukkaa, joten halusin jakaa tämän kokemukseni juuri hänen kanssaan.

Selitin jotain "vaaleanpunaisesta kuplasta" ja "ajatushautomosta". Kerroin, että tämä kirja saa minut kummalliseen luovuuden olotilaan, jolloin tekisi mieli vain lukea kirjoja, käydä näyttelyissä, istua baareissa puhumassa satunnaisten ihmisten kanssa ja imeä itseensä vaikutteita. Tämä kahden vuoden koronakotoilu on oikeasti imenyt mieleni täysin kuiviin ja kirjaimellisesti janoan uusia virikkeitä. 

En halua kertoa oikeastaan enempää kirjan sisällöstä sillä tämä kirja pitää lukea ilman mitään ennakkokäsityksiä. Täytyy vain päättää, että nyt pakkaan repun ja lähden Kankimäen matkaan - wherever it takes me. 

PS. Tein myös oikean matkan: kävin ensimmäistä kertaa Helsingissä kahteen ja puoleen vuoteen! Saatiin mahdutettua ohjelmaan Ateneum, Oodi, Suomenlinna, Hesburger ja Hanna Bergholmin ensi-iltaelokuva Pahanhautoja. Näillä virikkeillä elänkin taas muutaman viikon!







**

Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin (Otava 2013)

Kommentit

  1. Jatka vain haahuilua ja siitä raportoimista, näitä on ihana lukea! Olen joskus silmäillyt tätä teosta, mutta en ole kuitenkaan tarttunut. Japani ei varsinaisesti ole mielenkiinnonkohteeni. Nyt mietin, että jos sittenkin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kannattaa ainakin vilkaista josko tämä kiinnostaisi sinuakin. Tämä on ennen kaikkea kirja elämisen jalosta taidosta 😀 (Ja kiitos kauniista sanoista, Anki!)

      Poista
  2. Ihana kirja. Hankin ensin itselleni teoksen Naiset joita ajattelen öisin, josta tuli minulle voimakirja. Sitten yritin pitkään löytää Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin, sillä se oli loppuunmyyty. Onneksi tuli uusi painos ja sain kirjan itselleni. Ihana kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuo "Naiset joita.." on tietysti listalla 😀 Mutta ajattelin odottaa hiukan sen kanssa, koska tämä eka kirja oli täydellinen knock-out!

      Poista
  3. Tämä oli ah niin ihastuttava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja yllätti minut täysin! En ollut tajunnut minkälainen helmi tämä on.

      Poista
  4. Minuun tämä kirja vaikutti samoin! Se aiheutti valtavan inspisvyöryn ja jotenkin huumasi olon muutenkin. Hassua, koska olin aloitellut kirjaa kerran aiemminkin, mutta se jäi kesken kunnes sitten toisella kerralla se vei mukanaan.

    Todella vaikea tosiaan tunkea tätä mihinkään lokeroon. Itse koin tämän eräänlaisena matkapäiväkirjana ja tässä matkan määrittelen myös symbolisella tasolla. Kerrassaan upea kirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, hauska kuulla, että kirja sai sinussa aikaan samanlaisen reaktion! Harvoin saa tällaista inspiraatiota kokea, harvinaislaatuinen kirja!

      Poista
  5. No tämäpä kuulostaa mahtavalta kirjalta! Kirjahaahuilu ja haahuilu ylipäätään on parasta elämässä. Kiitos suosituksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja ilmestyi jo 10 vuotta sitten ja nyt ihan sattumalta nappasin sen kirjastosta mukaani - onneksi!!

      Poista
  6. Olipa ihana postaus ja ihanan tuntuinen kirjakin! Tähän mennessä en jostain syystä ollut kiinnostunut tästä kirjasta, vaikka se on ollut paljon esillä, mutta nyt alkoi tuntua, että pakko saada lukea! Haahuilu on minustakin ihanaa, ja kaikenlaisen inspiraation toivotan mielelläni tervetulleeksi. Kiva kun olet myös päässyt käymään Helsingissä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kirja yllätti täysin! Lainasin sen oikeastaan ihan sattumalta, en kiinnostunut myöskään sen perusteella mitä olin kirjasta aiemmin nopeasti kuullut. Mutta kun aloin lukea niin se puhutteli minua ihan ensisivuilta lähtien. Kirjaa lukiessa ei saa tosin olla kiire, kerronta on nimittäin aika verkkaista 🤭

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mrs Orwellin näkymätön elämä - eli miten häivytetään nainen historiankirjoista

 Käytiin teinin kanssa hiihtolomalla Lontoossa. Hiihtämään ei sentään päästy, lomasta tuli enemmänkin kevätloma. Mutta olipa hienot neljä päivää, taas. Se kaupunki ei petä vierailijoitaan eivätkä varsinkaan sen asukkaat! Saatiin nauttia jälleen kerran lontoolaisesta asiakaspalvelusta ja smalltalkata ihan sielumme kyllyydestä.  Mikä siinä muuten onkin, että me täällä Pohjolassa niin ihannoimme tätä kasvotonta itsepalvelukulttuuria? Onhan se edullista ja tehokasta, mutta olemme kyllä onnistuneet tehokkaasti eliminoimaan myös kaiken inhimillisen ja kaikki hauskat ja yllättävät kohtaamiset. Siis kaiken sen elämänsuolan!  Mutta nyt asiaan...  ** Kirjallisena seuranani Lontooseen matkusti Anna Funder teoksellaan "Wifedom". Kävin ennen matkallelähtöä aika kovaa jaakobinpainia itseni kanssa, sillä oikeasti olisin halunnut ottaa mukaan ainakin viisi eri kirjaa. Mutta järki voitti, yhden kirjan taktiikalla lähdin matkaan ja se toimi hyvin. Kirja oli tarpeeksi hyvä ja tarpeeksi mielenki

Klassikkohaaste 18 - Erich Kästner: Tuuliajolla Berliinissä

  Olen parin viime vuoden aikana tutustunut oikein urakalla saksalaisin klassikoihin. Kiitos siitä kuuluu sattumanvaraiselle neronleimaukselleni, jonka johdosta aloin opiskella yliopistolla  saksan kieltä ja kulttuuria. Ja mitä klassikkoja sieltä onkaan pulpahtanut esiin! Vaikkapa nyt tämä Erich Kästnerin Fabian vuodelta 1931. Täytyy myöntää, että kirjallisuuskurssimme alkaessa Kästnerin teos oli se, jota ehkä kaikkein vähiten odotin. Olihan siellä tarjolla myös Mannia ja Kafkaa. Mutta kurssin lopussa se kirja, joka sitten kuitenkin eniten jäi päätäni vaivaamaan, oli juuri Fabian. Laitetaanpa tähän heti alkuun hyvät uutiset: kirja on suomennettu viime vuonna, joten jos tämän postaukseni jälkeen haluaa tutustua kirjaan tarkemmin siihen löytyy Vesa Tapio Valon tuore (ja hyvä!) suomennos vuodelta 2023 (Aviador). Suomeksi kirja on saanut tarinaa hyvin kuvaavan nimen "Tuuliajolla Berliinissä".  Jakob Fabian on kolmekymppinen kirjallisuustieteilijä, joka elättää itsensä erilaisilla

Kirjavuosi 2023: vanhoja tuttuja, uusia yllätyksiä ja vähän äänikirjojakin!

  Jokohan sitä uskaltaisi summata kirjavuoden 2023 hitit ja hudit? Paljon on tullut luettua, peräti 79 kirjaa ja melkein 20 000 sivua ja joukkoon mahtuu jos jonkinlaista. Tapani mukaan luen erittäin vähän uusia kirjoja, tulen yleensä noin 5-15 vuotta perässä, joten jos haluatte kuulla näkemyksiäni tänä vuonna ilmestyneistä kirjoista kannattaa jäädä seuraamaan tulevien vuosien blogikirjoituksiani... Vuoden rakas jälleennäkeminen on Linda Jakobsonin Kiinaa käsittelevä kirja ' Mureneva muuri ' (Kirjayhtymä 1988). Minulla oli vuosituhannen vaihtuessa jonkinlainen Kiina-kuume, joka tosin lauhtui heti kun pääsin käymään Pekingissä (never again...). Mutta Kiina kiehtoo edelleen maana ja kulttuurina, vaikkakin mieluiten näin turvallisen välimatkan päästä. Jakobsonin kirja on todella sekä viihdyttävä että paljon tietoa antava perusopus, joka kannattaa näköjään pitää visusti hyllyssä jatkossakin. Vuoden hauskin kirja - ja tässä tapauksessa arvaan kirjan olleen myös hauskin kirja kirjoi

Henrik Ibsen: Nukkekoti (Klassikkohaaste 11)

Olen tänä kesänä lukenut  Minna Canthin ja ruotsalaisen naisasianaisen Ellen Keyn elämäkertoja. Molemmat olivat aktiivisia 1800-luvun loppupuolella ja molempien kohdalla mainitaan useaan otteeseen yksi heihin merkittävällä tavalla vaikuttanut teos: Henrik Ibsenin näytelmä Nukkekoti. Tämä oli taas yksi sellainen klassikko, jota en ollut tietenkään lukenut joten valintani tämänkertaiseen klassikkohaasteeseen oli helppo. Lisäksi kirjastosta löytyi tuore ruotsalainen painos, johon kirjailija Klas Östergren on kääntänyt neljä Ibsenin näytelmää. Kirja on osa ruotsalais-tanskalais-norjalaista yhteisprojektia, jossa yksi kirjailija kustakin maasta on kirjoittanut oman versionsa johonkin Ibsenin hahmoista pohjautuen. Tähän tulen toivottavasti palaamaan vielä myöhemmin! Vuonna 1880 Suomalainen Teatteri esitti Ibsenin Nukkekodin, vain pari vuotta näytelmän kantaesityksen jälkeen. Näytelmästä tuli suuri menestys, nuori Ida Aalberg Noran roolissa. Minna Canth seurasi tarkkaan Suomen rajoj

Kirjabloggaajien joulukalenteri: 3. luukku - Talvirakkautta ja lahjakirjavinkki!

  Tervetuloa avaamaan kirjabloggaajien joulukalenterin kolmas luukku! Eilinen luukku avautui  Amman kirjablogissa  ja huomisen eli neljännen luukun avaa  Hemulin kirjahylly . Tänä vuonna joulukalenterin kokoamisesta ja visuaalisesta ilmeestä vastaa  Yöpöydän kirjat -blogi . Nyt kun muistelen näitä aikaisempia joulukalentereita niin olen aika monena vuotena tuonut teidät tänne Tukholmaan. Ja se ei ole mikään ihme, sillä tämä nykyinen kotikaupunkini on minulle joulukaupunkien ykkönen. Muistan tarkasti sen hetken kun rakastuin Tukholmaan. Se tapahtui vasta kun olin asunut täällä jo parisen vuotta. Olin itse asiassa aika skeptinen koko kaupunkia kohtaan, olinhan täällä vain muutaman kuukauden töissä ja sitten oli tarkoitus muuttaa takaisin "kotiin", eli Helsinkiin. Mutta elämä tunnetusti yllättää ja muutaman kuukauden mittainen pestini vakinaistui, nyt jo 23 vuoden ajaksi. Olin aluksi erittäin hämmentynyt - eihän minun tänne pitänyt jäädä! Kunnes eräs viisas ja vanhempi ruotsinsu