Siirry pääsisältöön

Kaukana kavala maailma

 


Seis maailma, tahdon ulos! Nyt riitti ilmastonmuutokset, koronat ja sodat - lähdin Mia Kankimäen kanssa Kiotoon! Matkaoppaanamme toimi tuhatluvun taitteessa elänyt hovinainen ja kirjailija Sei Shonagon. Mahtava reissu! Hengailtiin baareissa, temppelien puutarhoissa, teehuoneissa, kirjastoissa, katseltiin kirsikkapuiden kukkimista, hermoiltiin Fukushiman ydinvoimalaonnettomuutta, tehtiin pieni sivuretki Thaimaan Pattayalle ja juostiin kantapäät rakoilla Tokion ihmisvilinässä. Voiko täydellisempää lomaa ollakaan!

Välillä kävin vilkaisemassa BBC:n ja CNN:n vakavailmeisiä uutislähetyksiä, mutta palasin aina nopeasti Kankimäen seuraan. Meillä oli hauskaa! Naurettiin hassuille sattumuksille, sille japanilaismiehelle joka tenttasi Kankimäen suomalaisuutta kysymällä kuinka monta tuntia menee junalla Helsingistä Jyväskylään tai kun satunnainen tuttava luuli Kankimäen tutkimuksen kohteena olevan Pillow Bookin tarkoittavan sen tunnetumpaa muotoa eli pornografista kirjallisuutta.

En olisi kyllä halunnut olla paikan päällä kun tapahtui se suuri maanjäristys. Onko siitäkin muka jo 11 vuotta? Kyllä vain ja huomenna 11. maaliskuuta on peräti vuosipäivä. Onneksi sain kokea tämän turvallisesti Kankimäen kirjan kautta, olisin ollut varmasti aivan paniikissa. Niin oli Kankimäkikin, mutta se sopi toisaalta hyvin kirjan juonenkulkuun.

Yritin täällä mietiskellä, että mitä kirjallisuudenlajia tämä kirja edustaa. Tietokirja tämä ei oikeastaan ole kuin ehkä osittain. Elämäkertaa tässä on kyllä myös. Omaelämäkerta tämä sen sijaan on aika paljonkin. Takakannessa kerrotaan, että kirja oli valittu vuoden 2013 matkakirjaksi. Okei, sitäkin se on kieltämättä.

Mutta oikeastihan tämä on siis tyylipuhdas haahuilukirja! (Saanen tässä yhteydessä viitata edelliseen blogipostaukseeni, joka käsitteli kirjahaahuilua, mikä taas selittänee sen, miksi valitsin tämän kirjan juuri tässä ja nyt.)

Kankimäki on loistava kirjailija! Hän on nimittäin kirjoittanut juuri tismalleen sellaisen kirjan, jonka itse kirjoittaisin - jos saisin aikaiseksi. Nyt ei onneksi enää tarvitse kirjoittaa sitä omaa kirjaa, koska se on jo siis pistetty kansien väliin.

Yritin muuten eilen selittää sveitsiläiselle työkaverilleni iltapäiväkahvitellessamme millaisen kirjan pauloissa elän tällä hetkellä. Työkaverini on oikea kirjailija, jo kaksi dekkaria julkaissut ja kolmattakin pukkaa, joten halusin jakaa tämän kokemukseni juuri hänen kanssaan.

Selitin jotain "vaaleanpunaisesta kuplasta" ja "ajatushautomosta". Kerroin, että tämä kirja saa minut kummalliseen luovuuden olotilaan, jolloin tekisi mieli vain lukea kirjoja, käydä näyttelyissä, istua baareissa puhumassa satunnaisten ihmisten kanssa ja imeä itseensä vaikutteita. Tämä kahden vuoden koronakotoilu on oikeasti imenyt mieleni täysin kuiviin ja kirjaimellisesti janoan uusia virikkeitä. 

En halua kertoa oikeastaan enempää kirjan sisällöstä sillä tämä kirja pitää lukea ilman mitään ennakkokäsityksiä. Täytyy vain päättää, että nyt pakkaan repun ja lähden Kankimäen matkaan - wherever it takes me. 

PS. Tein myös oikean matkan: kävin ensimmäistä kertaa Helsingissä kahteen ja puoleen vuoteen! Saatiin mahdutettua ohjelmaan Ateneum, Oodi, Suomenlinna, Hesburger ja Hanna Bergholmin ensi-iltaelokuva Pahanhautoja. Näillä virikkeillä elänkin taas muutaman viikon!







**

Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin (Otava 2013)

Kommentit

  1. Jatka vain haahuilua ja siitä raportoimista, näitä on ihana lukea! Olen joskus silmäillyt tätä teosta, mutta en ole kuitenkaan tarttunut. Japani ei varsinaisesti ole mielenkiinnonkohteeni. Nyt mietin, että jos sittenkin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kannattaa ainakin vilkaista josko tämä kiinnostaisi sinuakin. Tämä on ennen kaikkea kirja elämisen jalosta taidosta 😀 (Ja kiitos kauniista sanoista, Anki!)

      Poista
  2. Ihana kirja. Hankin ensin itselleni teoksen Naiset joita ajattelen öisin, josta tuli minulle voimakirja. Sitten yritin pitkään löytää Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin, sillä se oli loppuunmyyty. Onneksi tuli uusi painos ja sain kirjan itselleni. Ihana kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuo "Naiset joita.." on tietysti listalla 😀 Mutta ajattelin odottaa hiukan sen kanssa, koska tämä eka kirja oli täydellinen knock-out!

      Poista
  3. Tämä oli ah niin ihastuttava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja yllätti minut täysin! En ollut tajunnut minkälainen helmi tämä on.

      Poista
  4. Minuun tämä kirja vaikutti samoin! Se aiheutti valtavan inspisvyöryn ja jotenkin huumasi olon muutenkin. Hassua, koska olin aloitellut kirjaa kerran aiemminkin, mutta se jäi kesken kunnes sitten toisella kerralla se vei mukanaan.

    Todella vaikea tosiaan tunkea tätä mihinkään lokeroon. Itse koin tämän eräänlaisena matkapäiväkirjana ja tässä matkan määrittelen myös symbolisella tasolla. Kerrassaan upea kirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, hauska kuulla, että kirja sai sinussa aikaan samanlaisen reaktion! Harvoin saa tällaista inspiraatiota kokea, harvinaislaatuinen kirja!

      Poista
  5. No tämäpä kuulostaa mahtavalta kirjalta! Kirjahaahuilu ja haahuilu ylipäätään on parasta elämässä. Kiitos suosituksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja ilmestyi jo 10 vuotta sitten ja nyt ihan sattumalta nappasin sen kirjastosta mukaani - onneksi!!

      Poista
  6. Olipa ihana postaus ja ihanan tuntuinen kirjakin! Tähän mennessä en jostain syystä ollut kiinnostunut tästä kirjasta, vaikka se on ollut paljon esillä, mutta nyt alkoi tuntua, että pakko saada lukea! Haahuilu on minustakin ihanaa, ja kaikenlaisen inspiraation toivotan mielelläni tervetulleeksi. Kiva kun olet myös päässyt käymään Helsingissä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kirja yllätti täysin! Lainasin sen oikeastaan ihan sattumalta, en kiinnostunut myöskään sen perusteella mitä olin kirjasta aiemmin nopeasti kuullut. Mutta kun aloin lukea niin se puhutteli minua ihan ensisivuilta lähtien. Kirjaa lukiessa ei saa tosin olla kiire, kerronta on nimittäin aika verkkaista 🤭

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kolmen saaren välissä – lapsen ääni vanhempien tarinassa

  Olen nyt elämäkerrallisten kirjojen pyörteessä. Ja ihan mielelläni, sillä mikäänhän ei ole ihmeellisempää kuin aito, eletty elämä. Tällä kertaa siitä pääsi minulle kertomaan Sophia Jansson. Kun katsoin kirjan kantta, tulkitsin automaattisesti kolme saarta tarkoittamaan kolmen perheenjäsenen erillisiä saarekkeita: äitiä, isää ja kertoja-Sophiaa. Mutta jo alkusivuilla kolme saarta saa myös konkreettisemman merkityksen, sillä tarinan miljöö jakautuu kolmella eri saarella koettuun: Tonga, Ibiza ja oma pikkusaari Suomenlahdella. Sophia Jansson on kirjoittanut intiimin kirjan omasta taustastaan ja vanhemmistaan Lassesta ja Nitasta, joista kuin kohtalon oikusta tulee isä ja äiti. Molemmat nimittäin rakastuvat tahoillaan oman sukupuolen ihmisiin. Mutta porvarillinen avioliitto solmitaan, kun lapsi on ilmoittanut tulostaan. Liitto ei kuitenkaan lopulta pääty hyvin, sillä äiti Nita kärsii pahasta alkoholismista ja hän kuolee vain 38-vuotiaana. Sophian elämäkin olisi voinut ajautua aivan to...

Reidar ulos muotista

  Muisto Lontoosta vuodelta 1988: ollaan opiskelukaverin kanssa lähdetty Tampereelta ex tempore -reissulle Lontooseen. Punta on edullinen ja kierrämme innolla kauppoja, erityisesti kirjakauppoja. Erään kaupan takaosassa huomaan hyllyllä kirjan, jonka tekijänimi hätkähdyttää pahemman kerran. Haen matkakumppanini paikalle ja kysyn onko hän kuullut koskaan tällaisesta tyypistä. Ei ollut hänkään. Selaillaan kirjaa ja ihmetellään. Kuka tämä tällainen Tom of Finland muka on?! Tämä muisto todistakoon puolestaan sitä Noora Vaaralankin kirjassaan esille tuomaa faktaa, että homoseksuaalisuus oli Suomessa vaiettu aihe vielä 90-luvulle asti. Toki tiesimme asiasta ja tiesimme myös jos lähipiirissä joku oli seksuaaliselta suuntautumiseltaan homoseksuaali. Mutta siitä ei puhuttu sen kummemmin.  Taiteilija Reidar Särestöniemi oli homoseksuaali. Hän mukautui aikansa yhteiskuntaan eikä tuonut suuntautumistaan mitenkään julki. Tosin hän ei myöskään sitä peitellyt, lähipiiri tiesi asiasta. Ja nä...

Kun Suomen lapset lähtivät Ruotsiin - Anna Takanen: Sinä olet suruni

Tänään 15. joulukuuta on kulunut 80 vuotta ensimmäisen suomalaisia sotalapsia Tukholmaan kuljettaneen laivan lähdöstä. Ruotsiin lähti kaikkiaan sotaa pakoon  noin 70 000 lasta ja melkein neljäsosa heistä jäi palaamatta. Näihin lukuihin  mahtuu traagisia tarinoita, joita on kipuiltu sekä Suomessa että täällä Ruotsissa. Eikä asiasta ole sen kummemmin puhuttu, kummassakaan maassa. Yksi Ruotsiin jääneistä lapsista oli Anna Takasen Timo-isä, jonka tarinan Takanen on nyt kirjoittanut kirjaksi "Sörjen som blev". Mutta kirja ei ole pelkästään sotalapsen tarina sillä 80 vuoden takainen tragedia vaikuttaa monen perheen elämään edelleen. Takanen sanoo, että sotalapsen traumasta selviämiseen menee neljä sukupolvea. Tässä yhtälössä hän laskee itsensä kolmanneksi sukupolveksi. Anna Takanen eli lapsuutensa oudossa välitilassa. Hän oli syntynyt Ruotsissa ja puhui ruotsia, mutta sukunimensä vuoksi hänet luokiteltiin suomalaiseksi. Koulussa häntä kiusattiin juuri suomalaisuutensa takia...

Tove Alsterdal punoo menneisyyden kiehtoviksi kertomuksiksi

  Miten olinkin onnistunut unohtamaan Tove Alsterdalin ! Luin häneltä joskus aikoinaan dekkarin I tystnaden begravd (suomennos "Haudattu hiljaisuudessa") vuodelta 2012, mutta koska tämä oli kauan ennen kirjablogini perustamista niin en muista kirjasta muuta kuin, että se oli hyvä. Nyt olen onneksi löytänyt Alsterdalin uudestaan ja olen jälleen kerran otettu. Tosin Alsterdalin vuonna 2019 ilmestyneestä (ja tänä vuonna suomennetusta) dekkarista Blindtunnel (Salakäytävä) jäi vähän ristiriitaiset ajatukset. Alsterdal onnistuu erinomaisesti kirjan historiallisessa taustoituksessa ja löysin kirjan alunperin juuri siksi, että tarina sijoittuu entisen Sudeettialueen, nykyisen Tšekin tasavallan alueelle.  Salakäytävä-dekkarissa ruotsalainen aviopari Sonja ja Daniel etsivät uutta suuntaa elämäänsä erinäisten takaiskujen jälkeen ja päätyvät ostamaan vanhan ja ränsistyneen viinitilan yhdestä itäisen Euroopan maaseutukylistä. Eipä aikaakaan ja pariskunta on keskellä murhavyyhteä, jonka ...

Kiitos tästä kesästä, Aulikki Oksanen!

  Olen myöhäisherännäinen monien asioiden suhteen, mutta kun löydän jotain innostavaa niin lähdenkin sitten täysillä mukaan. Ja tänä kesänä tämän palavan innostukseni herätti Aulikki Oksanen ! Kaikki alkoi siitä kun luin Helena Ruuskan viime vuonna ilmestyneen elämäkerran Aulikki Oksasesta. Olen lukenut Ruuskalta kaikki hänen kirjoittamansa elämäkerrat (Hugo Simberg, Marja-Liisa Vartio, Mary Gallen-Kallela ja Eeva Joenpelto) ja kaikki nämä kirjat ovat olleet huikeita aikamatkoja. Ruuska on taitava nitomaan tutkimansa henkilön elämänvaiheet suurempaan historiankehykseen samalla kun hän ripottelee matkan varrelle jännittäviä hippusia kunkin ajan arjesta ja omituisuuksista.  Oksanen eroaa muista Ruuskan kohteista sillä, että hän on vielä mitä suuremmiten elossa, jolloin hän on ollut itse mukana kirjan teossa. Koko prosessi vei kolme vuotta ja valmistui Oksasen 80-vuotispäiväksi. Ruuska sai haastatella koko Oksasen klaanin isompia lastenlapsia myöten ja paikoin lukija onkin kuin ...