Siirry pääsisältöön

Lukuvuoden tilinpäätös

 

Tänään on vuoden viimeinen päivä ja huomenna kaikki alkaa taas alusta! Kirjavuoren kerryttäminen, upeiden lukuelämysten jahtaaminen, hienojen kirjakuvien näppääminen. Lukeminen on nykyään sosiaalisen median ansiosta mukavan yhteisöllistä, enää ei tarvitse istua kököttää yksin kirjan kanssa vaan ympärillä on valtava kirjaharrastajien verkosto. Ja tietysti sitä haluaa jakaa omia lukukokemuksia kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti, mikä sitten saattaa välillä stressatakin...

Vuosi sitten päätin, että lukisin tänä vuonna kirjoja vähintään 20 eri maasta. Se lupaus ei toteutunut. Kuten ei myöskään se suunnitelma, että kirjoittaisin tänne blogiini kerran viikossa, ikäänkuin viikkoraportin sen sijaan että kirjoittaisin postauksen aina kustakin kirjasta. Blogipostauksia kertyi vajaa 30, mikä on kyllä sekin oikein hyvä. Syksyllä esimerkiksi juutuin lukemaan Eeva Joenpellon Lohja-sarjaa, enkä oikein jaksanut siitä joka viikko jankuttaa. Ja sitten oli viikkoja, jolloin en lukenut yhtään mitään.

Goodreadsin mukaan luin tänä vuonna 63 kirjaa ja sehän on ihan kelpo saavutus. Kirja, jolla on eniten lukijoita myös Goodreadsissa, on - yllätys, yllätys - Jojo Moyesin Tähtien antaja.Vähiten lukijoita taas oli Juhani Niemen Kulttuuripamaus-kirjalla, olin itse asiassa kirjan ensimmäinen Goodreads-lukija, mutta toivottavasti kirja saa pian muitakin lukijoita. Suosittelen sitä ainakin kaikille, joita kiinnostaa ruotsinsuomalainen kulttuuri. 

Parhaimmat arvostelut Goodsreadsissa puolestaan oli saanut Riad Sattoufin Tulevaisuuden arabi 4. Sattoufin kirjasarja  on omaelämäkerrallinen kertomus kirjailijan omasta lapsuus- ja nuoruusvuosista ja hurja kuvaus lapsuudenperheen sisäisistä ristiriidoista. Muslimi-isä ja ranskalaisäiti yrittävät löytää sopuisaa tapaa elää yhdessä, mutta tässä neljännen osan lopussa se näyttää kariutuvan täysin. Suomeksi sarjan viides osa on jo ilmestynyt, me täällä Ruotsissa odotamme vielä ruotsinnosta.

Instagramin seuraajillanikin on oma mielipide, se näkyy tuosta yhdeksän kuvan sarjasta, jossa on vuoden aikana "klikatuimmat" kuvani. Kuvat eivät kerro sinänsä mitään itse kirjoista, onpa siinä mukana sellainenkin kirja, jonka jätin suosiolla kesken koska kerronta oli todella töksähtelevää ja tylsää. Mutta hienon kuvan siitä onnistuin kuitenkin napsaisemaan!

Ja sitten on tietysti Helmet-lukuhaaste! Viime vuonna päätin jättää koko haasteen kokoamisen viimeiseen päivään ja niin teen nytkin. Eli vuorossa on Helmet-bingo! Tällä kertaa onnistuin täyttämään 63 kirjalla 44 kohtaa. Satukirjat ja kissakuvalla kuvitetut kirjankannet jäivät puuttumaan - tämä lienee seurausta siitä, että lapsi on alkanut lukea itse emmekä enää harrasta iltasatuja. Sen tavan elvyttäminen voisikin muuten olla hyvä uuden kirjavuoden lupaus...

Jännittävää uutta lukuvuotta 2022!

Kommentit

  1. Hienoja kuvia olet ottanut! Kirjoistasi olen lukenut vain Kaarin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaari olikin vuoden ehdoton kohokohta! Jäin oikeasti kaipaamaan Somerniemeä mutta onneksi Utrio on innokas Facebook-päivittäjä ja pitää meitä lukijoita hyvin ajantasalla 😊

      Poista
  2. Jojo Moyesin Tähtien antaja oli minustakin hyvä kirja. Blogissasi on aina mukava käydä, eli jatketaan hyvää yhteistyötä myös ensi vuonna. Hyvää Uutta Vuotta ja samalla hyvää lukuvuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin, Anneli! Käyn myös aina katsomassa sinun kirjavinkkisi, sinulla on todella laaja kirjamaku ja usein jänniä kirjoja esillä 😀

      Poista
  3. Meillä melkein sama kokonaisuluettuejen määrä, “hävisin” sinulle vain yhdellä :D 63 on kyllä komea määrä, vaikka tunnustan että itse hieman petyin omaan lukuuni, kun olisi ollut potentiaalia lukea enemmän, mutta kaikenlaisten keskittymisvaikeuksien takia meni osa lukuvuodesta “pilalle”. Noh, jospa ensi vuosi olisi kaikin puolin parempi!

    Kiinnostaa tuo Tulevaisuuden arabi, harmillisesti sitä ei saa meidän kirjastoista. Ehkä pitää jossain vaiheessa ostaa se tai lainata Suomessa kirjastosta.

    Kirja- ja lukurikasta ja muutenkin hyvää uutta vuotta 2022!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pari vuotta sitten olisin ollut tähän tulokseen pettynyt, pidin silloin sellaista 100 kirjan vuositulosta kelvollisena saavutuksena. Mutta vuosi sitten päätin heittää kaikki tavoitteet romukoppaan. Ainoa tavoitteeni on oikeastaan se, että lukisin vain
      mielenkiintoisia ja hyviä kirjoja 😊

      Toivottavasti saat tuon Tulevaisuuden arabin jostain käsiisi, se on todella hyvä!!

      Hyvää tulevaa uutta vuotta!

      Poista
  4. Oletko Someron suunnalta kotoisin? Se on kaunista seutua, ystäviä asuu siellä. Minulla olisi ollut mahdollisuus tavata Kaari Utrio siellä kesällä 2018, mutta olin murtanut nilkkani pahasti ja pysyin kotona jalka kipsissä kuin tatti 😏 Kaari oli upea äänikirjakokemus! Minä en ole enää työelämässä, joten kirjoille on aikaa. Sinun lukusaldosi on aivan riittävä. Toivotaan, että pandemia joskus taas hellittää, että voimme uskaltaa mennä normaalimmin. Hyvää uutta lukuvuotta & kaikkea hyvää vuodelle 2022!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole koskaan käynyt Somerolla päinkään mutta tuossa Kaari-kirjassa sitä seutua kuvataan niin kauniisti ja eläväisesti, että olen siellä mielestäni käynyt 😀 Kuuntelin kirjan myös äänikirjana, todella hieno elämys!

      Hyvää uutta kirjavuotta 2022!

      Poista
  5. Ihailen ihmisiä, jotka jaksavat ja osaavat panostaa kuviin. Oikein nättejä otoksia! Sinun koosteitasi ja kuulumisiasi on ollut mukavaa lukea. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anki 😊 Ja kiitos samoin, olen saanut vuoden aikana monta hyvää klassikkovinkkiä blogistasi!

      Poista
  6. Kiitos. Kulttuuripamaus näyttää tosi mielenkiintoiselta. Olen ehkä ohittanut sen tässä blogissasi, koska en muista siitä lukeneeni, joten otan nyt tästä katsauksestasi kopin siitä. Rrrakastan Tukholmaa ja Ruotsia♥♥♥
    Hyvää Uutta Vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole ehtinyt vielä Niemen kirjasta kirjoittaa tuon enempää mutta yritän laittaa siitä muutaman rivin. Itseäni se kiinnosti todella paljon sillä Niemi on pyörinyt näitä samoja piirejä kuin minäkin. Tämä on vähän sellainen Ankkalampi, tämä ruotsinsuomalainen kulttuuriyhteisö 😆

      Hyvää uutta vuotta, Leena!

      Poista
  7. Tulevaisuuden arabi kiinnostaa minuakin. Panen muistiin.

    Itse en jaksa viedä kirjoituksiani minnekään muualle enkä paljon osallistua haasteisiinkaan.
    Lukeminen on kuitenkin se tärkein ja usein käy niin, että haluan lukea vain itselleni, ei blogikirjoitus mielessä, jolloin siinä sivussa saattaa syntyä ajatus jakaa jotain lukemastaan.

    Hyvää kirja- ym vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogia aloitellessani kuusi vuotta sitten luin paljolti blogi edellä mutta kyllästyin siihen aika nopeasti. Nyt luen myös, kuten sinäkin, vain itselleni ja kirjoitan blogiin jos jotain ajatuksia syntyy. Aina ei synny 🤭

      Poista
  8. Olen usein ihaillut blogisi kauniita kuvia (varsinkin maisemakuvat ovat hienoja!), ja kirjakuvauksiasi on hauska lukea. Minullakin on nyt sellainen tunne, että jotkin luetut kirjat saavat jäädä bloggaamatta, jos tuntuu, ettei jaksa sitä tehdä. Joskus on kiva ihan vain lukea ja olla ajattelematta mitä kirjasta kirjoittaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, suuri kiitos kehuista ❤ Valokuvaus on yksi rakkaimpia harrastuksiani, tosin nykyään näppäilen kuvia vain tällä kännykkäkamerallani. Onnekseni myös satun asumaan luonnonkauniilla alueella, useimmat kuvat ovat juuri täältä (ja varsinkin viimeisen kahden vuoden ajan, jolloin olen koronan vuoksi liikkunut vain 200 km säteellä 😀).

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mrs Orwellin näkymätön elämä - eli miten häivytetään nainen historiankirjoista

 Käytiin teinin kanssa hiihtolomalla Lontoossa. Hiihtämään ei sentään päästy, lomasta tuli enemmänkin kevätloma. Mutta olipa hienot neljä päivää, taas. Se kaupunki ei petä vierailijoitaan eivätkä varsinkaan sen asukkaat! Saatiin nauttia jälleen kerran lontoolaisesta asiakaspalvelusta ja smalltalkata ihan sielumme kyllyydestä.  Mikä siinä muuten onkin, että me täällä Pohjolassa niin ihannoimme tätä kasvotonta itsepalvelukulttuuria? Onhan se edullista ja tehokasta, mutta olemme kyllä onnistuneet tehokkaasti eliminoimaan myös kaiken inhimillisen ja kaikki hauskat ja yllättävät kohtaamiset. Siis kaiken sen elämänsuolan!  Mutta nyt asiaan...  ** Kirjallisena seuranani Lontooseen matkusti Anna Funder teoksellaan "Wifedom". Kävin ennen matkallelähtöä aika kovaa jaakobinpainia itseni kanssa, sillä oikeasti olisin halunnut ottaa mukaan ainakin viisi eri kirjaa. Mutta järki voitti, yhden kirjan taktiikalla lähdin matkaan ja se toimi hyvin. Kirja oli tarpeeksi hyvä ja tarpeeksi mielenki

Klassikkohaaste 18 - Erich Kästner: Tuuliajolla Berliinissä

  Olen parin viime vuoden aikana tutustunut oikein urakalla saksalaisin klassikoihin. Kiitos siitä kuuluu sattumanvaraiselle neronleimaukselleni, jonka johdosta aloin opiskella yliopistolla  saksan kieltä ja kulttuuria. Ja mitä klassikkoja sieltä onkaan pulpahtanut esiin! Vaikkapa nyt tämä Erich Kästnerin Fabian vuodelta 1931. Täytyy myöntää, että kirjallisuuskurssimme alkaessa Kästnerin teos oli se, jota ehkä kaikkein vähiten odotin. Olihan siellä tarjolla myös Mannia ja Kafkaa. Mutta kurssin lopussa se kirja, joka sitten kuitenkin eniten jäi päätäni vaivaamaan, oli juuri Fabian. Laitetaanpa tähän heti alkuun hyvät uutiset: kirja on suomennettu viime vuonna, joten jos tämän postaukseni jälkeen haluaa tutustua kirjaan tarkemmin siihen löytyy Vesa Tapio Valon tuore (ja hyvä!) suomennos vuodelta 2023 (Aviador). Suomeksi kirja on saanut tarinaa hyvin kuvaavan nimen "Tuuliajolla Berliinissä".  Jakob Fabian on kolmekymppinen kirjallisuustieteilijä, joka elättää itsensä erilaisilla

Kirjavuosi 2023: vanhoja tuttuja, uusia yllätyksiä ja vähän äänikirjojakin!

  Jokohan sitä uskaltaisi summata kirjavuoden 2023 hitit ja hudit? Paljon on tullut luettua, peräti 79 kirjaa ja melkein 20 000 sivua ja joukkoon mahtuu jos jonkinlaista. Tapani mukaan luen erittäin vähän uusia kirjoja, tulen yleensä noin 5-15 vuotta perässä, joten jos haluatte kuulla näkemyksiäni tänä vuonna ilmestyneistä kirjoista kannattaa jäädä seuraamaan tulevien vuosien blogikirjoituksiani... Vuoden rakas jälleennäkeminen on Linda Jakobsonin Kiinaa käsittelevä kirja ' Mureneva muuri ' (Kirjayhtymä 1988). Minulla oli vuosituhannen vaihtuessa jonkinlainen Kiina-kuume, joka tosin lauhtui heti kun pääsin käymään Pekingissä (never again...). Mutta Kiina kiehtoo edelleen maana ja kulttuurina, vaikkakin mieluiten näin turvallisen välimatkan päästä. Jakobsonin kirja on todella sekä viihdyttävä että paljon tietoa antava perusopus, joka kannattaa näköjään pitää visusti hyllyssä jatkossakin. Vuoden hauskin kirja - ja tässä tapauksessa arvaan kirjan olleen myös hauskin kirja kirjoi

Henrik Ibsen: Nukkekoti (Klassikkohaaste 11)

Olen tänä kesänä lukenut  Minna Canthin ja ruotsalaisen naisasianaisen Ellen Keyn elämäkertoja. Molemmat olivat aktiivisia 1800-luvun loppupuolella ja molempien kohdalla mainitaan useaan otteeseen yksi heihin merkittävällä tavalla vaikuttanut teos: Henrik Ibsenin näytelmä Nukkekoti. Tämä oli taas yksi sellainen klassikko, jota en ollut tietenkään lukenut joten valintani tämänkertaiseen klassikkohaasteeseen oli helppo. Lisäksi kirjastosta löytyi tuore ruotsalainen painos, johon kirjailija Klas Östergren on kääntänyt neljä Ibsenin näytelmää. Kirja on osa ruotsalais-tanskalais-norjalaista yhteisprojektia, jossa yksi kirjailija kustakin maasta on kirjoittanut oman versionsa johonkin Ibsenin hahmoista pohjautuen. Tähän tulen toivottavasti palaamaan vielä myöhemmin! Vuonna 1880 Suomalainen Teatteri esitti Ibsenin Nukkekodin, vain pari vuotta näytelmän kantaesityksen jälkeen. Näytelmästä tuli suuri menestys, nuori Ida Aalberg Noran roolissa. Minna Canth seurasi tarkkaan Suomen rajoj

Kirjabloggaajien joulukalenteri: 3. luukku - Talvirakkautta ja lahjakirjavinkki!

  Tervetuloa avaamaan kirjabloggaajien joulukalenterin kolmas luukku! Eilinen luukku avautui  Amman kirjablogissa  ja huomisen eli neljännen luukun avaa  Hemulin kirjahylly . Tänä vuonna joulukalenterin kokoamisesta ja visuaalisesta ilmeestä vastaa  Yöpöydän kirjat -blogi . Nyt kun muistelen näitä aikaisempia joulukalentereita niin olen aika monena vuotena tuonut teidät tänne Tukholmaan. Ja se ei ole mikään ihme, sillä tämä nykyinen kotikaupunkini on minulle joulukaupunkien ykkönen. Muistan tarkasti sen hetken kun rakastuin Tukholmaan. Se tapahtui vasta kun olin asunut täällä jo parisen vuotta. Olin itse asiassa aika skeptinen koko kaupunkia kohtaan, olinhan täällä vain muutaman kuukauden töissä ja sitten oli tarkoitus muuttaa takaisin "kotiin", eli Helsinkiin. Mutta elämä tunnetusti yllättää ja muutaman kuukauden mittainen pestini vakinaistui, nyt jo 23 vuoden ajaksi. Olin aluksi erittäin hämmentynyt - eihän minun tänne pitänyt jäädä! Kunnes eräs viisas ja vanhempi ruotsinsu