Siirry pääsisältöön

Kirjalahjavinkki - Aviciin elämäkerta

 


Joskus harvoin eteen tulee kirja, jonka haluaisi antaa lahjaksi jokaikiselle tuntemalleen ihmiselle. Ja joskus kirja on sellainen, että se todella jopa toimisi lahjakirjana lähestulkoon kenelle vain.

Tällä kertaa tällainen knock-out on juuri ilmestynyt Tim Berglingin eli Aviciin elämäkerta. Kirja sai paljon huomiota Ruotsin mediassa ilmestymisensä aikana ja vaikka en ole mikään erityinen Avicii-fani niin pistin kirjastoon varauksen. Toki tiesin Berglingin urasta ja elämänvaiheista jonkin verran jo ennakkoon, mutta kirjan luettuani voin vain todeta, että olipas hyvä että luin!

Kenelle haluaisin sitten antaa tämän kirjan lahjaksi?

Ensinnäkin kirja on todella mielenkiintoinen kaikille yleisesti musiikista ja sen historiasta kiinnostuneille. Siinä kerrotaan yleistajuisesti house-musiikin synnystä ja kehityksestä. Kirjan myötä ymmärtää myös miten Avicii todellakin mullisti genren uudella melodisella ja vanhempia genrejä rohkeasti yhdistävällä tyylillään.

Toiseksi, kirja on tietysti pakollinen kaikille Aviciin musiikista pitäville ja häntä fanittaneille. Kirjan kirjoittaja Måns Mosesson sai käyttöönsä valtavan määrän Berglingin sähköposteja, tekstiviestejä ja muita kirjoituksia ja kirja onnistuu synnyttämään eläväisen kuvan Aviciista, vaikka itse päähenkilöä ei olekaan jututettu. Sen sijaan Mosesson on haastatellut suuren määrän Berglingin tunteneita ihmisiä.

Antaisin tämän kirjan lahjaksi myös jokaiselle, jonka lähipiirissä on nuori, joka kärsii mielenterveysongelmista. En tiedä auttaako kirja sinänsä näiden ongelmien kohtaamisessa, mutta vertaistukea uskon sen antavan. Yksi kirjan voimakkaimpia ääniä on Berglingin isä, joka on kokenut vahvaksi kutsumuksekseen jatkaa poikansa elämänsä loppuvaiheessa löytämää elämäntehtävää - muiden ihmisten auttamista. Tämäkin kirja on osa sitä työtä.

Antaisin kirjan myös lahjaksi jokaiselle, joka väittää kannabiksen olevan vaaraton huume. Kannabiksen vaara on sen arvaamattomuus ja pitkäaikaiset vaikutukset aivojen toimintaan. Berglingin ongelma ei tosin ollut niinkään kannabis vaan lääkeriippuvuus, joka alkoi amerikkalaiselta lääkäriltä saadusta, opioideja sisältävästä vahvasta kipulääkkeestä. Bergling pääsi vieroitushoidon avulla eroon lääkeriippuvuudesta, mutta alkoi lopulta käyttää enenevässä määrin mietona pitämäänsä kannabista. Hän kokeili ystäviensä kanssa myös erilaisia hallusinaatioita aiheuttavia sieniä.

Näiden kirjan kansien välissä on 28 vuotta elämää, joka sisälsi upeita saavutuksia mutta samalla järkyttävän määrän ahdistusta ja pelkoa. Raha teki kieltämättä Berglingin elämästä helpompaa, mutta huikeiden keikkapalkkioiden vastineeksi hän joutui istumaan lentokoneessa, alati matkalla paikasta toiseen. Lisättäköön tähän vielä, että Bergling oli sekä lento- että esiintymiskammoinen.

Päästyään eroon lääkeriippuvuudesta Bergling päätti lopettaa keikkailun ja keskittyä sen sijaan musiikin tuottamiseen. Samaan aikaan hän kehitti vielä yhden riippuvuuden, joka kohdistui tajunnan laajentamiseen ja transsendenttiseen mietiskelyyn. Tapansa mukaan Bergling veti tämänkin överiksi, ennen kuolemaansa hän saattoi mietiskellä päiväkausia syömättä tai juomatta mitään.

Tim Bergling teki itsemurhan 20. huhtikuuta 2018 Omanissa, jossa hän oli pidemmällä lomalla. Kesken jäi muun muassa suunniteltu äänitysprojekti, jossa hän halusi tallentaa aiemmin Keniassa kuulemiaan masai-heimolaisia. Aviciilla olisi ollut vielä paljon uutta ja jännittävää annettavanaan.

**

Måns Mosesson: Tim - Biografin om Avicii (Albert Bonniers förlag 2021)

Tim - Aviciin elämäkerta (Johnny Kniga 2021)

Kommentit

  1. Kiitos kirjavinkistä! Avicii on minulle melko tuntematon henkilö, toki joitain hittejä tiedän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiesin itsekin suunnilleen saman verran :) Onneksi tämän kirjan lukeakseen ei tarvitse olla mikään suurempi fani, tässä on paljon mielenkiintoisia tasoja myös meille asiaan vihkiytymättömille. Lisäksi kirjan tekijä on ammattitoimittaja eli teksti on todella sujuvaa ja hyvin sommiteltua.

      Poista
  2. Kiitokset myös täältä! Olen "tietämättäni" itse henkilöstä mitään joskus tykännyt hänen biiseistään, ja kuolemansa jälkeen sitten näin Netflixilta hänestä kertovan dokumentin, joka oli sydäntä särkevää katsottavaa. Tämä kirja siis menee ehdottomasti lukulistalleni, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on vielä tuo dokumentti näkemättä, mutta se on nyt tietysti joululoman todo-listalla! Tämä oli myös sydäntä särkevää luettavaa, Bergling kärsi ahdistuskohtauksista, mm. pahasta hypokondriasta, jo lapsesta lähtien. Minulle tuli tunne, että hän oli kuin tuuliajolla koko lyhyen elämänsä :(

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Eeva Kilpi: Elämä edestakaisin (Klassikkohaaste #21)

Olen lukenut Eeva Kilpeä koko aikuiselämäni ja monet hänen teoksistaan jopa useaan otteeseen. Kilpi oli myös lohtukirjailijani, kun en päässyt koronasulun aikana Suomeen.  Lääkkeeksi Suomi-ikävääni  auttoi silloin Kilven herkkä ja hersyvä suomen kieli. Olen myös miettinyt voiko "elämän evakkous" siirtyä sukupolvelta toiselle. Ainakin omassa elämässäni tunnistan tätä samaa " nyssyköiden haalijan  -syndroomaa": "Että kaikki tarpeellinen on kasseissa ja pusseissa sängyn alla tai sängyn vieressä, käden ulottuvilla". Koskaan kun ei tiedä milloin se lähtö tulee. Anna-Riikka Carlsonin  kirjassa  "Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä" Kilpi epäilee, että tokko häntä enää kukaan lukee. Mutta kyllä vaan luetaan! Etenkin Kilven runoutta näkee siteerattavan säännöllisesti kirjasomessa. Proosatekstit ovat ehkä sitten jääneet vähemmälle huomiolle, ja juuri siksi haluankin nostaa esille tämänkertaisessa Klassikkohaastekirjoituksessani yhden Kilven varha...

Lomaseurana Floris ja Amélie Nothomb

  Lomatervehdys Ruotsin länsirannikolta, jonne saavuimme eilen. Valitettavasti samaan aikaan paikkakunnalle saapui myös Floris-myrsky, joten tämä ensimmäinen päivä ollaan vietetty sisätiloissa. Tuuli on hirmuinen ja vanha puinen vuokratalomme huojuu ja natisee liitoksissaan.  Mutta ei hätää, tämän päivän seuralaisekseni sain belgialaisen kirjailijan Amélie Nothombin ja hänen uusimman ruotsinnetun teoksensa Psykopomp. Nothombin kirjoja on käännetty suomeksi ja ruotsiksi melko sattumanvaraisesti ja tämä olikin nyt viimeinen lukemani käännös. Eli tästä eteenpäin pitää sitten selviytyä ruostuneella ranskallani. Ja luettavaahan riittää, sillä Nothomb on julkaissut uuden romaanin joka vuosi sitten esikoisensa, joka ilmestyi 1992. Psykopomp on Nothombin henkilökohtaisin teos. Kirja alkaa varhaislapsuuden muistoilla ja ensimmäisestä traumaattisesta kokemuksesta kun Japanissa syntynyt diplomaattiperheen tytär joutuu isänsä asemamaan vaihduttua jättämään rakkaan synnyinmaans...

Rantalomailua ja uusi rohkeampi minä

  Kesän säästä voidaan olla monta mieltä, mutta sitä iloa minulta ei poisteta, että ensimmäinen lomaviikkoni oli oikea rantaloma. Ja vieläpä niissä samoissa maisemissa, joissa tämä maallinen taipaleeni aikoinaan sai alkunsa. Ollaan siis Helsingin Lauttasaaressa. Blogini päivitys on viime viikkoina jäänyt taka-alalle, vaikka ideoita ja ajatuksia on syntynyt ja pari tekstinaloitustakin olen näköjään saanut jo aikaiseksi. Kun lomanalkajaiseksi kasasin yhteen pinoon kaikki keskenolevat kirjani, niitä kertyi peräti 17. Luen sivun sieltä, toisen täältä - päähäni mahtuu juuri nyt vain hajahuomioita. Olen myös huomannut, että hakeudun tällä hetkellä mieluummin elämäkertojen ja tietokirjojen pariin. Fiktio ei jostain syystä sytytä. Olisiko sitten syynä tämä vallitseva maailmantilanne, joka oikeasti alkaa olla jo taruakin ihmeellisempää. Ainoa kirja, jonka olen onnistunut lukemaan loppuun asti viimeisen parin viikon aikana, on Minna Salamin Sensuous Knowledge. Ja nyt olen vahvast...

Lukunautinto, pitkästä aikaa! (Markus Nummi: Käräjät)

Sain pitkästä aikaa kokea oikean lukunautinnon! Mikä sopikin hyvin tähän parhaillaan menevän lukuviikon teemaan "löydä lukufiilis!". Oma salaisuuteni lukufiiliksen takaamiseksi oli pitkä viikonloppu, paksu kirja ja rentouttava miljöö. Tämä yhtälö toteutuu yleensä juuri näin pääsiäisenä - muistan esimerkiksi Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläisen olleen juuri tällainen täysosuma. Olin tässä jo useamman viikon säästellyt kirjastosta varaamaani Markus Nummen Käräjät-teosta, joka tuli sen verran ajoissa, että jouduin sen lainaa jo pari kertaa pidentämään. Mutta aikataulu piti ja ehdin lukea kirjan ennen kuin lopullinen palautuspäivä tuli eteen. Tämä Käräjät tosin oli vähän riskaabeli valinta. Ensinnäkin se on paksu, melkein 600 sivua. En mielelläni ryhdy tällaisiin luku-urakoihin jos ei ole taetta siitä, että kirja on oikeasti hyvä. Siitä kirjan hyvyydestä olin kyllä saanut paljon vinkkejä kirjasomea ja -blogeja selatessani, mutta siitä tuli se toinen mutta... olen aika monta kertaa ...

Ranskattaretko eivät muka liho?

  Kävin taas kirpparilla, kukkaruukkuja vain ostamassa, mutta mukaan tuli tietysti myös muutama pokkari. Jotka tosin sitten vien taas luettuani takaisin, tästä paikallisesta kirpparista on tullut itselleni vähän sellainen maksullinen kirjasto. Mutta hyvään tarkoitukseen ne menevät onneksi roposeni. Nyt iski silmään pari ruotsalaista tietokirjaa, joista on niiden ilmestymisen aikoihin kohkattu enemmänkin. Ruotsalainen psykiatri David Eberhard kirjoitti v. 2006 kirjan siitä, miten ruotsalaisista on tullut "turvallisuusnarkomaaneja" (minkä teesin kyllä näin äkkilukemalta allekirjoitan, katsotaan olenko samaa mieltä luettuani koko kirjan). Toisessa kirjassa taas tiedetoimittaja Karin Bojs yhdessä Peter Sjölundin kanssa kertoo mistä ruotsalaiset ovat peräisin. Odotan mielenkiinnolla! Lisäksi löysin vielä yhden Niklas Natt och Dag -dekkarin, joihin olen halunnut tutustua jo kauan. Ja sitten siellä seistä törötti yksi suomenkielinen kirja, joka oli tietysti pakko ottaa, ihan jo pelk...