Siirry pääsisältöön

Lukuvuoden tilinpäätös

 

Tänään on vuoden viimeinen päivä ja huomenna kaikki alkaa taas alusta! Kirjavuoren kerryttäminen, upeiden lukuelämysten jahtaaminen, hienojen kirjakuvien näppääminen. Lukeminen on nykyään sosiaalisen median ansiosta mukavan yhteisöllistä, enää ei tarvitse istua kököttää yksin kirjan kanssa vaan ympärillä on valtava kirjaharrastajien verkosto. Ja tietysti sitä haluaa jakaa omia lukukokemuksia kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti, mikä sitten saattaa välillä stressatakin...

Vuosi sitten päätin, että lukisin tänä vuonna kirjoja vähintään 20 eri maasta. Se lupaus ei toteutunut. Kuten ei myöskään se suunnitelma, että kirjoittaisin tänne blogiini kerran viikossa, ikäänkuin viikkoraportin sen sijaan että kirjoittaisin postauksen aina kustakin kirjasta. Blogipostauksia kertyi vajaa 30, mikä on kyllä sekin oikein hyvä. Syksyllä esimerkiksi juutuin lukemaan Eeva Joenpellon Lohja-sarjaa, enkä oikein jaksanut siitä joka viikko jankuttaa. Ja sitten oli viikkoja, jolloin en lukenut yhtään mitään.

Goodreadsin mukaan luin tänä vuonna 63 kirjaa ja sehän on ihan kelpo saavutus. Kirja, jolla on eniten lukijoita myös Goodreadsissa, on - yllätys, yllätys - Jojo Moyesin Tähtien antaja.Vähiten lukijoita taas oli Juhani Niemen Kulttuuripamaus-kirjalla, olin itse asiassa kirjan ensimmäinen Goodreads-lukija, mutta toivottavasti kirja saa pian muitakin lukijoita. Suosittelen sitä ainakin kaikille, joita kiinnostaa ruotsinsuomalainen kulttuuri. 

Parhaimmat arvostelut Goodsreadsissa puolestaan oli saanut Riad Sattoufin Tulevaisuuden arabi 4. Sattoufin kirjasarja  on omaelämäkerrallinen kertomus kirjailijan omasta lapsuus- ja nuoruusvuosista ja hurja kuvaus lapsuudenperheen sisäisistä ristiriidoista. Muslimi-isä ja ranskalaisäiti yrittävät löytää sopuisaa tapaa elää yhdessä, mutta tässä neljännen osan lopussa se näyttää kariutuvan täysin. Suomeksi sarjan viides osa on jo ilmestynyt, me täällä Ruotsissa odotamme vielä ruotsinnosta.

Instagramin seuraajillanikin on oma mielipide, se näkyy tuosta yhdeksän kuvan sarjasta, jossa on vuoden aikana "klikatuimmat" kuvani. Kuvat eivät kerro sinänsä mitään itse kirjoista, onpa siinä mukana sellainenkin kirja, jonka jätin suosiolla kesken koska kerronta oli todella töksähtelevää ja tylsää. Mutta hienon kuvan siitä onnistuin kuitenkin napsaisemaan!

Ja sitten on tietysti Helmet-lukuhaaste! Viime vuonna päätin jättää koko haasteen kokoamisen viimeiseen päivään ja niin teen nytkin. Eli vuorossa on Helmet-bingo! Tällä kertaa onnistuin täyttämään 63 kirjalla 44 kohtaa. Satukirjat ja kissakuvalla kuvitetut kirjankannet jäivät puuttumaan - tämä lienee seurausta siitä, että lapsi on alkanut lukea itse emmekä enää harrasta iltasatuja. Sen tavan elvyttäminen voisikin muuten olla hyvä uuden kirjavuoden lupaus...

Jännittävää uutta lukuvuotta 2022!

Kommentit

  1. Hienoja kuvia olet ottanut! Kirjoistasi olen lukenut vain Kaarin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaari olikin vuoden ehdoton kohokohta! Jäin oikeasti kaipaamaan Somerniemeä mutta onneksi Utrio on innokas Facebook-päivittäjä ja pitää meitä lukijoita hyvin ajantasalla 😊

      Poista
  2. Jojo Moyesin Tähtien antaja oli minustakin hyvä kirja. Blogissasi on aina mukava käydä, eli jatketaan hyvää yhteistyötä myös ensi vuonna. Hyvää Uutta Vuotta ja samalla hyvää lukuvuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin, Anneli! Käyn myös aina katsomassa sinun kirjavinkkisi, sinulla on todella laaja kirjamaku ja usein jänniä kirjoja esillä 😀

      Poista
  3. Meillä melkein sama kokonaisuluettuejen määrä, “hävisin” sinulle vain yhdellä :D 63 on kyllä komea määrä, vaikka tunnustan että itse hieman petyin omaan lukuuni, kun olisi ollut potentiaalia lukea enemmän, mutta kaikenlaisten keskittymisvaikeuksien takia meni osa lukuvuodesta “pilalle”. Noh, jospa ensi vuosi olisi kaikin puolin parempi!

    Kiinnostaa tuo Tulevaisuuden arabi, harmillisesti sitä ei saa meidän kirjastoista. Ehkä pitää jossain vaiheessa ostaa se tai lainata Suomessa kirjastosta.

    Kirja- ja lukurikasta ja muutenkin hyvää uutta vuotta 2022!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pari vuotta sitten olisin ollut tähän tulokseen pettynyt, pidin silloin sellaista 100 kirjan vuositulosta kelvollisena saavutuksena. Mutta vuosi sitten päätin heittää kaikki tavoitteet romukoppaan. Ainoa tavoitteeni on oikeastaan se, että lukisin vain
      mielenkiintoisia ja hyviä kirjoja 😊

      Toivottavasti saat tuon Tulevaisuuden arabin jostain käsiisi, se on todella hyvä!!

      Hyvää tulevaa uutta vuotta!

      Poista
  4. Oletko Someron suunnalta kotoisin? Se on kaunista seutua, ystäviä asuu siellä. Minulla olisi ollut mahdollisuus tavata Kaari Utrio siellä kesällä 2018, mutta olin murtanut nilkkani pahasti ja pysyin kotona jalka kipsissä kuin tatti 😏 Kaari oli upea äänikirjakokemus! Minä en ole enää työelämässä, joten kirjoille on aikaa. Sinun lukusaldosi on aivan riittävä. Toivotaan, että pandemia joskus taas hellittää, että voimme uskaltaa mennä normaalimmin. Hyvää uutta lukuvuotta & kaikkea hyvää vuodelle 2022!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole koskaan käynyt Somerolla päinkään mutta tuossa Kaari-kirjassa sitä seutua kuvataan niin kauniisti ja eläväisesti, että olen siellä mielestäni käynyt 😀 Kuuntelin kirjan myös äänikirjana, todella hieno elämys!

      Hyvää uutta kirjavuotta 2022!

      Poista
  5. Ihailen ihmisiä, jotka jaksavat ja osaavat panostaa kuviin. Oikein nättejä otoksia! Sinun koosteitasi ja kuulumisiasi on ollut mukavaa lukea. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anki 😊 Ja kiitos samoin, olen saanut vuoden aikana monta hyvää klassikkovinkkiä blogistasi!

      Poista
  6. Kiitos. Kulttuuripamaus näyttää tosi mielenkiintoiselta. Olen ehkä ohittanut sen tässä blogissasi, koska en muista siitä lukeneeni, joten otan nyt tästä katsauksestasi kopin siitä. Rrrakastan Tukholmaa ja Ruotsia♥♥♥
    Hyvää Uutta Vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole ehtinyt vielä Niemen kirjasta kirjoittaa tuon enempää mutta yritän laittaa siitä muutaman rivin. Itseäni se kiinnosti todella paljon sillä Niemi on pyörinyt näitä samoja piirejä kuin minäkin. Tämä on vähän sellainen Ankkalampi, tämä ruotsinsuomalainen kulttuuriyhteisö 😆

      Hyvää uutta vuotta, Leena!

      Poista
  7. Tulevaisuuden arabi kiinnostaa minuakin. Panen muistiin.

    Itse en jaksa viedä kirjoituksiani minnekään muualle enkä paljon osallistua haasteisiinkaan.
    Lukeminen on kuitenkin se tärkein ja usein käy niin, että haluan lukea vain itselleni, ei blogikirjoitus mielessä, jolloin siinä sivussa saattaa syntyä ajatus jakaa jotain lukemastaan.

    Hyvää kirja- ym vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogia aloitellessani kuusi vuotta sitten luin paljolti blogi edellä mutta kyllästyin siihen aika nopeasti. Nyt luen myös, kuten sinäkin, vain itselleni ja kirjoitan blogiin jos jotain ajatuksia syntyy. Aina ei synny 🤭

      Poista
  8. Olen usein ihaillut blogisi kauniita kuvia (varsinkin maisemakuvat ovat hienoja!), ja kirjakuvauksiasi on hauska lukea. Minullakin on nyt sellainen tunne, että jotkin luetut kirjat saavat jäädä bloggaamatta, jos tuntuu, ettei jaksa sitä tehdä. Joskus on kiva ihan vain lukea ja olla ajattelematta mitä kirjasta kirjoittaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, suuri kiitos kehuista ❤ Valokuvaus on yksi rakkaimpia harrastuksiani, tosin nykyään näppäilen kuvia vain tällä kännykkäkamerallani. Onnekseni myös satun asumaan luonnonkauniilla alueella, useimmat kuvat ovat juuri täältä (ja varsinkin viimeisen kahden vuoden ajan, jolloin olen koronan vuoksi liikkunut vain 200 km säteellä 😀).

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lisää miehiä!

Hei pitkästä aikaa! Viimeksi kirjoitin tänne blogiini Markus Nummen loistavasta  Käräjät -kirjasta ja mitä lie nyt tapahtunut, mutta olen lukenut mieskirjailijoita enemmänkin! Ihmettelen aina vuoden lopussa lukutilastoani laatiessa miten lukemani kirjailijat ovat melkein 90%:sesti naisia. Mutta tänä vuonna tilastoihini saattaakin tulla yllättävä piikki... Viimeisin lukemani kirja on ohut ja pettävän kevyen oloinen Antti Röngän "Kiltti poika" . En ole jaksanut viimeiseen kuukauteen lukea mitään pidempää tekstikokonaisuutta ja tämä tuntui kirjastopinokirjoista siltä helpoimmalta. Mutta Röngän tajunnanvirtamainen teksti vaatii tarkkaavaisuutta ja keskittymistä, ja kirjan lukemiseen meni useampi päivä, vaikka sivuja on vain 160. "Kiltti poika" on kertomus muutaman vuorokauden mittaisesta ajanjaksosta, jona aikana päähenkilö täyttää 27 vuotta. Tästä on myös tarkoitus tulla se viimeinen syntymäpäivä. Kevät, itsemurhaajien vuodenaika. Että joutuu kuljettamaan kaikkea sitä ...

Döden, döden, döden...

Tunnetussa anekdootissa Astrid Lindgren kertoi kuinka hän vanhenevien sisarustensa kanssa aloitti aina puhelut sanoilla "döden, döden, döden...". Näin oli tämä ikävä mutta enenevissä määrin elämään kuuluva asia poiskäsitelty ja voitiin siirtyä mukavampiin aiheisiin. Uusi suosikkikirjailijani Maggie O'Farrell on myös tarttunut härkää sarvista ja kertoo tässä muistelmiksi luokitellussa kirjassaan 17 kerrasta, jolloin kuolema on liipaissut läheltä. Aihe saattaa kuulostaa synkältä, makaaberiltakin ehkä, mutta voin vakuuttaa, että O'Farrell on luonut näistä kertomuksista maagista luettavaa! There is nothing unique or special in a near-death experience. They are not rare; everyone, I would venture, has had them, at one time or another, perhaps without even realising it. The brush of a van too close to your bicycle, the tired medicin who realises that a dosage ought to be checked one final time, the driver who has drunk too much and is reluctantly persuaded to relinq...

Lukunautinto, pitkästä aikaa! (Markus Nummi: Käräjät)

Sain pitkästä aikaa kokea oikean lukunautinnon! Mikä sopikin hyvin tähän parhaillaan menevän lukuviikon teemaan "löydä lukufiilis!". Oma salaisuuteni lukufiiliksen takaamiseksi oli pitkä viikonloppu, paksu kirja ja rentouttava miljöö. Tämä yhtälö toteutuu yleensä juuri näin pääsiäisenä - muistan esimerkiksi Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläisen olleen juuri tällainen täysosuma. Olin tässä jo useamman viikon säästellyt kirjastosta varaamaani Markus Nummen Käräjät-teosta, joka tuli sen verran ajoissa, että jouduin sen lainaa jo pari kertaa pidentämään. Mutta aikataulu piti ja ehdin lukea kirjan ennen kuin lopullinen palautuspäivä tuli eteen. Tämä Käräjät tosin oli vähän riskaabeli valinta. Ensinnäkin se on paksu, melkein 600 sivua. En mielelläni ryhdy tällaisiin luku-urakoihin jos ei ole taetta siitä, että kirja on oikeasti hyvä. Siitä kirjan hyvyydestä olin kyllä saanut paljon vinkkejä kirjasomea ja -blogeja selatessani, mutta siitä tuli se toinen mutta... olen aika monta kertaa ...

Ann Napolitanin "Kaunokaisia" - raportti eletystä elämästä

  Seuraan tiiviisti myös saksankielisiä kirjallisuusmarkkinoita ja huomasin juuri ennakkopostauksen sveitsiläisen Charles Lewinskyn tänä syksynä ilmestyvästä kirjasta "Täuschend echt" (Petollisen todellinen), jossa mainostoimiston copywriter menettää kaiken - työn, rakkauden ja rahat. Hän onnistuu kuitenkin tekoälyn avulla tuottamaan romaanin, "tositarinan", josta tulee suurmenestys. On kuitenkin yksi henkilö, entinen rakastettu, joka tietää että tarina ei ole totta...  Mieltä kutkuttava aihe! Vaikka samalla iskee mieleen ajatus, että kuinkakohan monta tekoälyllä tuotettua romaania tuolla maailmalla jo liikkuukaan? Minulla on itse asiassa jo yksi vahva ehdokas, enkä ole edes yksin epäilykseni kanssa, minkä huomasin kun tutkin asiaa. Kyseessä on ehkä tällä hetkellä kirjasomen eniten hehkutettu kirja, amerikkalaisen Ann Napolitanon "Hello Beautiful" (Kaunokaisia), jonka myös lukupiirimme päätti lukea. Huom! Jos haluat välttää juonipaljastuksia tai jos pidit ...

Henkiin herätetyt

  Tämän tekstini otsikko voisi kuvailla minua tällä hetkellä. Olen nimittäin lomalla, jo kolmatta päivää, ja olo on kuin henkiin herätetyllä! Runon ja suven päivänä, joka sattui ensimmäiselle lomapäivälleni, löysin kirjahyllyni uumenista Aaro Hellaakosken runon Heinäkuu, joka saakin olla tämän heinäkuisen lomani motto. Sulkekoon luonto minut sylihinsä ja huumatkoon metsä pääni! Mutta varsinainen tarkoitukseni oli esitellä kaksi kirjaa, jotka molemmat osaltaan herättävät henkiin jo unohdettuja ihmiskohtaloita. Wivi Lönn ei tosin liene niinkään unohdettu, ovathan hänen piirtämänsä rakennukset kiinteä osa suomalaista arkkitehtuurin historiaa. Mutta ihmisenä Lönn on tuotu suomalaisten tietoisuuteen vasta aivan viime aikoina. Naisten kohtalona taitaa olla tasavuosien odottelu ennen kuin valokeila heilahtaa heihin päin. Wivi Lönnkin viettää tänä vuonna 150-vuotisjuhlaansa. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, itse ainakin tykkään kun on näitä esimerkiksi Canthin ja Joenpellon kalta...