Siirry pääsisältöön

Lukuvuoden tilinpäätös

 

Tänään on vuoden viimeinen päivä ja huomenna kaikki alkaa taas alusta! Kirjavuoren kerryttäminen, upeiden lukuelämysten jahtaaminen, hienojen kirjakuvien näppääminen. Lukeminen on nykyään sosiaalisen median ansiosta mukavan yhteisöllistä, enää ei tarvitse istua kököttää yksin kirjan kanssa vaan ympärillä on valtava kirjaharrastajien verkosto. Ja tietysti sitä haluaa jakaa omia lukukokemuksia kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti, mikä sitten saattaa välillä stressatakin...

Vuosi sitten päätin, että lukisin tänä vuonna kirjoja vähintään 20 eri maasta. Se lupaus ei toteutunut. Kuten ei myöskään se suunnitelma, että kirjoittaisin tänne blogiini kerran viikossa, ikäänkuin viikkoraportin sen sijaan että kirjoittaisin postauksen aina kustakin kirjasta. Blogipostauksia kertyi vajaa 30, mikä on kyllä sekin oikein hyvä. Syksyllä esimerkiksi juutuin lukemaan Eeva Joenpellon Lohja-sarjaa, enkä oikein jaksanut siitä joka viikko jankuttaa. Ja sitten oli viikkoja, jolloin en lukenut yhtään mitään.

Goodreadsin mukaan luin tänä vuonna 63 kirjaa ja sehän on ihan kelpo saavutus. Kirja, jolla on eniten lukijoita myös Goodreadsissa, on - yllätys, yllätys - Jojo Moyesin Tähtien antaja.Vähiten lukijoita taas oli Juhani Niemen Kulttuuripamaus-kirjalla, olin itse asiassa kirjan ensimmäinen Goodreads-lukija, mutta toivottavasti kirja saa pian muitakin lukijoita. Suosittelen sitä ainakin kaikille, joita kiinnostaa ruotsinsuomalainen kulttuuri. 

Parhaimmat arvostelut Goodsreadsissa puolestaan oli saanut Riad Sattoufin Tulevaisuuden arabi 4. Sattoufin kirjasarja  on omaelämäkerrallinen kertomus kirjailijan omasta lapsuus- ja nuoruusvuosista ja hurja kuvaus lapsuudenperheen sisäisistä ristiriidoista. Muslimi-isä ja ranskalaisäiti yrittävät löytää sopuisaa tapaa elää yhdessä, mutta tässä neljännen osan lopussa se näyttää kariutuvan täysin. Suomeksi sarjan viides osa on jo ilmestynyt, me täällä Ruotsissa odotamme vielä ruotsinnosta.

Instagramin seuraajillanikin on oma mielipide, se näkyy tuosta yhdeksän kuvan sarjasta, jossa on vuoden aikana "klikatuimmat" kuvani. Kuvat eivät kerro sinänsä mitään itse kirjoista, onpa siinä mukana sellainenkin kirja, jonka jätin suosiolla kesken koska kerronta oli todella töksähtelevää ja tylsää. Mutta hienon kuvan siitä onnistuin kuitenkin napsaisemaan!

Ja sitten on tietysti Helmet-lukuhaaste! Viime vuonna päätin jättää koko haasteen kokoamisen viimeiseen päivään ja niin teen nytkin. Eli vuorossa on Helmet-bingo! Tällä kertaa onnistuin täyttämään 63 kirjalla 44 kohtaa. Satukirjat ja kissakuvalla kuvitetut kirjankannet jäivät puuttumaan - tämä lienee seurausta siitä, että lapsi on alkanut lukea itse emmekä enää harrasta iltasatuja. Sen tavan elvyttäminen voisikin muuten olla hyvä uuden kirjavuoden lupaus...

Jännittävää uutta lukuvuotta 2022!

Kommentit

  1. Hienoja kuvia olet ottanut! Kirjoistasi olen lukenut vain Kaarin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaari olikin vuoden ehdoton kohokohta! Jäin oikeasti kaipaamaan Somerniemeä mutta onneksi Utrio on innokas Facebook-päivittäjä ja pitää meitä lukijoita hyvin ajantasalla 😊

      Poista
  2. Jojo Moyesin Tähtien antaja oli minustakin hyvä kirja. Blogissasi on aina mukava käydä, eli jatketaan hyvää yhteistyötä myös ensi vuonna. Hyvää Uutta Vuotta ja samalla hyvää lukuvuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin, Anneli! Käyn myös aina katsomassa sinun kirjavinkkisi, sinulla on todella laaja kirjamaku ja usein jänniä kirjoja esillä 😀

      Poista
  3. Meillä melkein sama kokonaisuluettuejen määrä, “hävisin” sinulle vain yhdellä :D 63 on kyllä komea määrä, vaikka tunnustan että itse hieman petyin omaan lukuuni, kun olisi ollut potentiaalia lukea enemmän, mutta kaikenlaisten keskittymisvaikeuksien takia meni osa lukuvuodesta “pilalle”. Noh, jospa ensi vuosi olisi kaikin puolin parempi!

    Kiinnostaa tuo Tulevaisuuden arabi, harmillisesti sitä ei saa meidän kirjastoista. Ehkä pitää jossain vaiheessa ostaa se tai lainata Suomessa kirjastosta.

    Kirja- ja lukurikasta ja muutenkin hyvää uutta vuotta 2022!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pari vuotta sitten olisin ollut tähän tulokseen pettynyt, pidin silloin sellaista 100 kirjan vuositulosta kelvollisena saavutuksena. Mutta vuosi sitten päätin heittää kaikki tavoitteet romukoppaan. Ainoa tavoitteeni on oikeastaan se, että lukisin vain
      mielenkiintoisia ja hyviä kirjoja 😊

      Toivottavasti saat tuon Tulevaisuuden arabin jostain käsiisi, se on todella hyvä!!

      Hyvää tulevaa uutta vuotta!

      Poista
  4. Oletko Someron suunnalta kotoisin? Se on kaunista seutua, ystäviä asuu siellä. Minulla olisi ollut mahdollisuus tavata Kaari Utrio siellä kesällä 2018, mutta olin murtanut nilkkani pahasti ja pysyin kotona jalka kipsissä kuin tatti 😏 Kaari oli upea äänikirjakokemus! Minä en ole enää työelämässä, joten kirjoille on aikaa. Sinun lukusaldosi on aivan riittävä. Toivotaan, että pandemia joskus taas hellittää, että voimme uskaltaa mennä normaalimmin. Hyvää uutta lukuvuotta & kaikkea hyvää vuodelle 2022!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole koskaan käynyt Somerolla päinkään mutta tuossa Kaari-kirjassa sitä seutua kuvataan niin kauniisti ja eläväisesti, että olen siellä mielestäni käynyt 😀 Kuuntelin kirjan myös äänikirjana, todella hieno elämys!

      Hyvää uutta kirjavuotta 2022!

      Poista
  5. Ihailen ihmisiä, jotka jaksavat ja osaavat panostaa kuviin. Oikein nättejä otoksia! Sinun koosteitasi ja kuulumisiasi on ollut mukavaa lukea. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anki 😊 Ja kiitos samoin, olen saanut vuoden aikana monta hyvää klassikkovinkkiä blogistasi!

      Poista
  6. Kiitos. Kulttuuripamaus näyttää tosi mielenkiintoiselta. Olen ehkä ohittanut sen tässä blogissasi, koska en muista siitä lukeneeni, joten otan nyt tästä katsauksestasi kopin siitä. Rrrakastan Tukholmaa ja Ruotsia♥♥♥
    Hyvää Uutta Vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole ehtinyt vielä Niemen kirjasta kirjoittaa tuon enempää mutta yritän laittaa siitä muutaman rivin. Itseäni se kiinnosti todella paljon sillä Niemi on pyörinyt näitä samoja piirejä kuin minäkin. Tämä on vähän sellainen Ankkalampi, tämä ruotsinsuomalainen kulttuuriyhteisö 😆

      Hyvää uutta vuotta, Leena!

      Poista
  7. Tulevaisuuden arabi kiinnostaa minuakin. Panen muistiin.

    Itse en jaksa viedä kirjoituksiani minnekään muualle enkä paljon osallistua haasteisiinkaan.
    Lukeminen on kuitenkin se tärkein ja usein käy niin, että haluan lukea vain itselleni, ei blogikirjoitus mielessä, jolloin siinä sivussa saattaa syntyä ajatus jakaa jotain lukemastaan.

    Hyvää kirja- ym vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogia aloitellessani kuusi vuotta sitten luin paljolti blogi edellä mutta kyllästyin siihen aika nopeasti. Nyt luen myös, kuten sinäkin, vain itselleni ja kirjoitan blogiin jos jotain ajatuksia syntyy. Aina ei synny 🤭

      Poista
  8. Olen usein ihaillut blogisi kauniita kuvia (varsinkin maisemakuvat ovat hienoja!), ja kirjakuvauksiasi on hauska lukea. Minullakin on nyt sellainen tunne, että jotkin luetut kirjat saavat jäädä bloggaamatta, jos tuntuu, ettei jaksa sitä tehdä. Joskus on kiva ihan vain lukea ja olla ajattelematta mitä kirjasta kirjoittaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, suuri kiitos kehuista ❤ Valokuvaus on yksi rakkaimpia harrastuksiani, tosin nykyään näppäilen kuvia vain tällä kännykkäkamerallani. Onnekseni myös satun asumaan luonnonkauniilla alueella, useimmat kuvat ovat juuri täältä (ja varsinkin viimeisen kahden vuoden ajan, jolloin olen koronan vuoksi liikkunut vain 200 km säteellä 😀).

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miten voikin kirja mennä näin ihon alle!

  Alku oli todella lupaava. Tapasin kirjailijan paikallisen kirjastomme joulukuussa 2022 järjestämässä Antti Jalava  -illassa. jossa kirjailija kertoi olevansa suuri Suomen ystävä ja kirjoittaneensa juuri oman versionsa Aleksi Kiven "Seitsemästä veljeksestä". Mielenkiintoista! Ja kun kirjapiirini ehdotti nyt tätä kirjaa luettavaksemme, innostuin tietysti välittömästi.  Mutta mitä tapahtuikaan... Aloitin lukemisen innolla, mutta jo ensimmäisten sivujen jälkeen alkoi sisälläni kiehua. Miten kukaan jaksaa tällaista lukea? Raakaa kieltä, seksuaalista väkivaltaa, juopottelua, nälkää, sairautta... Vastenmielinen kirja! Aina tämä iänikuinen suomalaisten juopottelu ja väkivalta. Olen asunut Tukholmassa pian jo neljännesvuosisadan ja toiminut koko sen ajan kunniallisena toimihenkilönaisena. Osallistunut järjestötoimintaan, liittynyt kirkkokuoroon, maksanut veroni... Eikö minun tekemisilläni ole sitten mitään merkitystä? Edelleen vain ne samat Slussenin sissit näköjään hallitsevat ruot

Levoton lukija

  Nyt on taas sellainen hetki, että sanat eivät tunnu riittävän. Ja tämä koskee sekä lukemaani kirjallisuutta että elämää ylipäänsä. Ajatukset ovat Vantaalla ja siellä sattuneessa kouluampumisessa... Tämä postaukseni saa nyt olla pinnan raapaisuja, ohimeneviä ajatuksia, jotka ovat sujahtaneet lukemisteni lomassa. Sillä ajatuksia, niitä on totisesti riittänyt viimeisen parin viikon lukuorgiani tuoksinassa! Pari viikkoa sitten luin peräperää kaksi Juli Zehin ajankohtaista teosta. Saksalainen Zeh on kirjoittanut jo vuosituhannen vaihteesta lähtien, mutta nyt hänen kirjojaan vilahtaa siellä sun täällä. Saksassa Zeh tunnetaan kansalaisaktivistina ja aktivismi näkyy myös selkeästi näissä tuoreimmissa kirjoissa Yli-ihmisiä (Über Menschen, 2021) ja Zwischen Welten (2023, kirjoitettu yhdessä Simon Urbanin kanssa). Jos etsitte ajankohtaista yhteiskuntakritiikkiä, Juli Zeh is your woman! Palaan toivottavasti Juli Zehin maailmaan myöhemmin, tällä hetkellä sen kartoittaminen tuntuu ylivoimaiselta.

Äänikirja soikoon!

Vuoden 2019 lopussa kirjailija Laura Lindstedt kirjoitti provosoivan puheenvuoron Helsingin Sanomissa.  Lindstedt käsitteli artikkelissaan yhä suositummaksi kasvavaa äänikirja-formaattia ja pohti mihin sen suosio tulee lopulta johtamaan. Tuleeko kirjallisuus tyhmistymään ja yksinkertaistumaan äänikirjan suosion myötä? En oikein osannut sanoa asiaan juuta taikka jaata sillä en ollut lukenut/kuunnellut yhtäkään äänikirjaa. Niin, saako tuosta äänikirjan kuuntelemisesta edes sanoa, että on "lukenut" kirjan? Jaoin Lindstedtin artikkelin Twitterissä ja kysyin, miten tähän äänikirjan "lukemiseen" pitäisi suhtautua. Monet reagoivat kysymykseeni ja huomasin välittömästi, että tämä on kuuma aihe! Joukosta löytyi kaltaisiani, jotka eivät olleet edes kokeilleet äänikirjoja ja vannoivat paperikirjan nimeen. Ja sitten oli heitä, jotka kuuntelivat paljon mutta jotka lukivat myös edelleen perinteisiä kirjoja. Monille äänikirjat tuntuivat olevan automatkojen viihdykettä. Ja

Mrs Orwellin näkymätön elämä - eli miten häivytetään nainen historiankirjoista

 Käytiin teinin kanssa hiihtolomalla Lontoossa. Hiihtämään ei sentään päästy, lomasta tuli enemmänkin kevätloma. Mutta olipa hienot neljä päivää, taas. Se kaupunki ei petä vierailijoitaan eivätkä varsinkaan sen asukkaat! Saatiin nauttia jälleen kerran lontoolaisesta asiakaspalvelusta ja smalltalkata ihan sielumme kyllyydestä.  Mikä siinä muuten onkin, että me täällä Pohjolassa niin ihannoimme tätä kasvotonta itsepalvelukulttuuria? Onhan se edullista ja tehokasta, mutta olemme kyllä onnistuneet tehokkaasti eliminoimaan myös kaiken inhimillisen ja kaikki hauskat ja yllättävät kohtaamiset. Siis kaiken sen elämänsuolan!  Mutta nyt asiaan...  ** Kirjallisena seuranani Lontooseen matkusti Anna Funder teoksellaan "Wifedom". Kävin ennen matkallelähtöä aika kovaa jaakobinpainia itseni kanssa, sillä oikeasti olisin halunnut ottaa mukaan ainakin viisi eri kirjaa. Mutta järki voitti, yhden kirjan taktiikalla lähdin matkaan ja se toimi hyvin. Kirja oli tarpeeksi hyvä ja tarpeeksi mielenki

Henrik Ibsen: Nukkekoti (Klassikkohaaste 11)

Olen tänä kesänä lukenut  Minna Canthin ja ruotsalaisen naisasianaisen Ellen Keyn elämäkertoja. Molemmat olivat aktiivisia 1800-luvun loppupuolella ja molempien kohdalla mainitaan useaan otteeseen yksi heihin merkittävällä tavalla vaikuttanut teos: Henrik Ibsenin näytelmä Nukkekoti. Tämä oli taas yksi sellainen klassikko, jota en ollut tietenkään lukenut joten valintani tämänkertaiseen klassikkohaasteeseen oli helppo. Lisäksi kirjastosta löytyi tuore ruotsalainen painos, johon kirjailija Klas Östergren on kääntänyt neljä Ibsenin näytelmää. Kirja on osa ruotsalais-tanskalais-norjalaista yhteisprojektia, jossa yksi kirjailija kustakin maasta on kirjoittanut oman versionsa johonkin Ibsenin hahmoista pohjautuen. Tähän tulen toivottavasti palaamaan vielä myöhemmin! Vuonna 1880 Suomalainen Teatteri esitti Ibsenin Nukkekodin, vain pari vuotta näytelmän kantaesityksen jälkeen. Näytelmästä tuli suuri menestys, nuori Ida Aalberg Noran roolissa. Minna Canth seurasi tarkkaan Suomen rajoj