Siirry pääsisältöön

Lukuvuoden tilinpäätös

 

Tänään on vuoden viimeinen päivä ja huomenna kaikki alkaa taas alusta! Kirjavuoren kerryttäminen, upeiden lukuelämysten jahtaaminen, hienojen kirjakuvien näppääminen. Lukeminen on nykyään sosiaalisen median ansiosta mukavan yhteisöllistä, enää ei tarvitse istua kököttää yksin kirjan kanssa vaan ympärillä on valtava kirjaharrastajien verkosto. Ja tietysti sitä haluaa jakaa omia lukukokemuksia kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti, mikä sitten saattaa välillä stressatakin...

Vuosi sitten päätin, että lukisin tänä vuonna kirjoja vähintään 20 eri maasta. Se lupaus ei toteutunut. Kuten ei myöskään se suunnitelma, että kirjoittaisin tänne blogiini kerran viikossa, ikäänkuin viikkoraportin sen sijaan että kirjoittaisin postauksen aina kustakin kirjasta. Blogipostauksia kertyi vajaa 30, mikä on kyllä sekin oikein hyvä. Syksyllä esimerkiksi juutuin lukemaan Eeva Joenpellon Lohja-sarjaa, enkä oikein jaksanut siitä joka viikko jankuttaa. Ja sitten oli viikkoja, jolloin en lukenut yhtään mitään.

Goodreadsin mukaan luin tänä vuonna 63 kirjaa ja sehän on ihan kelpo saavutus. Kirja, jolla on eniten lukijoita myös Goodreadsissa, on - yllätys, yllätys - Jojo Moyesin Tähtien antaja.Vähiten lukijoita taas oli Juhani Niemen Kulttuuripamaus-kirjalla, olin itse asiassa kirjan ensimmäinen Goodreads-lukija, mutta toivottavasti kirja saa pian muitakin lukijoita. Suosittelen sitä ainakin kaikille, joita kiinnostaa ruotsinsuomalainen kulttuuri. 

Parhaimmat arvostelut Goodsreadsissa puolestaan oli saanut Riad Sattoufin Tulevaisuuden arabi 4. Sattoufin kirjasarja  on omaelämäkerrallinen kertomus kirjailijan omasta lapsuus- ja nuoruusvuosista ja hurja kuvaus lapsuudenperheen sisäisistä ristiriidoista. Muslimi-isä ja ranskalaisäiti yrittävät löytää sopuisaa tapaa elää yhdessä, mutta tässä neljännen osan lopussa se näyttää kariutuvan täysin. Suomeksi sarjan viides osa on jo ilmestynyt, me täällä Ruotsissa odotamme vielä ruotsinnosta.

Instagramin seuraajillanikin on oma mielipide, se näkyy tuosta yhdeksän kuvan sarjasta, jossa on vuoden aikana "klikatuimmat" kuvani. Kuvat eivät kerro sinänsä mitään itse kirjoista, onpa siinä mukana sellainenkin kirja, jonka jätin suosiolla kesken koska kerronta oli todella töksähtelevää ja tylsää. Mutta hienon kuvan siitä onnistuin kuitenkin napsaisemaan!

Ja sitten on tietysti Helmet-lukuhaaste! Viime vuonna päätin jättää koko haasteen kokoamisen viimeiseen päivään ja niin teen nytkin. Eli vuorossa on Helmet-bingo! Tällä kertaa onnistuin täyttämään 63 kirjalla 44 kohtaa. Satukirjat ja kissakuvalla kuvitetut kirjankannet jäivät puuttumaan - tämä lienee seurausta siitä, että lapsi on alkanut lukea itse emmekä enää harrasta iltasatuja. Sen tavan elvyttäminen voisikin muuten olla hyvä uuden kirjavuoden lupaus...

Jännittävää uutta lukuvuotta 2022!

Kommentit

  1. Hienoja kuvia olet ottanut! Kirjoistasi olen lukenut vain Kaarin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaari olikin vuoden ehdoton kohokohta! Jäin oikeasti kaipaamaan Somerniemeä mutta onneksi Utrio on innokas Facebook-päivittäjä ja pitää meitä lukijoita hyvin ajantasalla 😊

      Poista
  2. Jojo Moyesin Tähtien antaja oli minustakin hyvä kirja. Blogissasi on aina mukava käydä, eli jatketaan hyvää yhteistyötä myös ensi vuonna. Hyvää Uutta Vuotta ja samalla hyvää lukuvuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin, Anneli! Käyn myös aina katsomassa sinun kirjavinkkisi, sinulla on todella laaja kirjamaku ja usein jänniä kirjoja esillä 😀

      Poista
  3. Meillä melkein sama kokonaisuluettuejen määrä, “hävisin” sinulle vain yhdellä :D 63 on kyllä komea määrä, vaikka tunnustan että itse hieman petyin omaan lukuuni, kun olisi ollut potentiaalia lukea enemmän, mutta kaikenlaisten keskittymisvaikeuksien takia meni osa lukuvuodesta “pilalle”. Noh, jospa ensi vuosi olisi kaikin puolin parempi!

    Kiinnostaa tuo Tulevaisuuden arabi, harmillisesti sitä ei saa meidän kirjastoista. Ehkä pitää jossain vaiheessa ostaa se tai lainata Suomessa kirjastosta.

    Kirja- ja lukurikasta ja muutenkin hyvää uutta vuotta 2022!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pari vuotta sitten olisin ollut tähän tulokseen pettynyt, pidin silloin sellaista 100 kirjan vuositulosta kelvollisena saavutuksena. Mutta vuosi sitten päätin heittää kaikki tavoitteet romukoppaan. Ainoa tavoitteeni on oikeastaan se, että lukisin vain
      mielenkiintoisia ja hyviä kirjoja 😊

      Toivottavasti saat tuon Tulevaisuuden arabin jostain käsiisi, se on todella hyvä!!

      Hyvää tulevaa uutta vuotta!

      Poista
  4. Oletko Someron suunnalta kotoisin? Se on kaunista seutua, ystäviä asuu siellä. Minulla olisi ollut mahdollisuus tavata Kaari Utrio siellä kesällä 2018, mutta olin murtanut nilkkani pahasti ja pysyin kotona jalka kipsissä kuin tatti 😏 Kaari oli upea äänikirjakokemus! Minä en ole enää työelämässä, joten kirjoille on aikaa. Sinun lukusaldosi on aivan riittävä. Toivotaan, että pandemia joskus taas hellittää, että voimme uskaltaa mennä normaalimmin. Hyvää uutta lukuvuotta & kaikkea hyvää vuodelle 2022!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole koskaan käynyt Somerolla päinkään mutta tuossa Kaari-kirjassa sitä seutua kuvataan niin kauniisti ja eläväisesti, että olen siellä mielestäni käynyt 😀 Kuuntelin kirjan myös äänikirjana, todella hieno elämys!

      Hyvää uutta kirjavuotta 2022!

      Poista
  5. Ihailen ihmisiä, jotka jaksavat ja osaavat panostaa kuviin. Oikein nättejä otoksia! Sinun koosteitasi ja kuulumisiasi on ollut mukavaa lukea. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anki 😊 Ja kiitos samoin, olen saanut vuoden aikana monta hyvää klassikkovinkkiä blogistasi!

      Poista
  6. Kiitos. Kulttuuripamaus näyttää tosi mielenkiintoiselta. Olen ehkä ohittanut sen tässä blogissasi, koska en muista siitä lukeneeni, joten otan nyt tästä katsauksestasi kopin siitä. Rrrakastan Tukholmaa ja Ruotsia♥♥♥
    Hyvää Uutta Vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole ehtinyt vielä Niemen kirjasta kirjoittaa tuon enempää mutta yritän laittaa siitä muutaman rivin. Itseäni se kiinnosti todella paljon sillä Niemi on pyörinyt näitä samoja piirejä kuin minäkin. Tämä on vähän sellainen Ankkalampi, tämä ruotsinsuomalainen kulttuuriyhteisö 😆

      Hyvää uutta vuotta, Leena!

      Poista
  7. Tulevaisuuden arabi kiinnostaa minuakin. Panen muistiin.

    Itse en jaksa viedä kirjoituksiani minnekään muualle enkä paljon osallistua haasteisiinkaan.
    Lukeminen on kuitenkin se tärkein ja usein käy niin, että haluan lukea vain itselleni, ei blogikirjoitus mielessä, jolloin siinä sivussa saattaa syntyä ajatus jakaa jotain lukemastaan.

    Hyvää kirja- ym vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogia aloitellessani kuusi vuotta sitten luin paljolti blogi edellä mutta kyllästyin siihen aika nopeasti. Nyt luen myös, kuten sinäkin, vain itselleni ja kirjoitan blogiin jos jotain ajatuksia syntyy. Aina ei synny 🤭

      Poista
  8. Olen usein ihaillut blogisi kauniita kuvia (varsinkin maisemakuvat ovat hienoja!), ja kirjakuvauksiasi on hauska lukea. Minullakin on nyt sellainen tunne, että jotkin luetut kirjat saavat jäädä bloggaamatta, jos tuntuu, ettei jaksa sitä tehdä. Joskus on kiva ihan vain lukea ja olla ajattelematta mitä kirjasta kirjoittaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, suuri kiitos kehuista ❤ Valokuvaus on yksi rakkaimpia harrastuksiani, tosin nykyään näppäilen kuvia vain tällä kännykkäkamerallani. Onnekseni myös satun asumaan luonnonkauniilla alueella, useimmat kuvat ovat juuri täältä (ja varsinkin viimeisen kahden vuoden ajan, jolloin olen koronan vuoksi liikkunut vain 200 km säteellä 😀).

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Voittiko paras?

  Täällä Ruotsissa yritetään nyt toipua viikonlopun Mello-yllätyksestä. Vilken skräll! Ruotsia edustaa toukokuun Euroviisuissa suomenruotsalainen huumoriryhmä KAJ, jolle ennakkosuosikki Måns Zelmerlöw hävisi loppupeleissä vaivaiset 8 pistettä. Kansan mielipide näyttää olevan syvästi jakautunut. Monet olivat tyytyväisiä - vihdoinkin jotain omaperäistä sen sijaan että oltaisiin taas lähetetty sitä iänikuista sapluunapoppia. Sitä paitsi ihmiset kaipaavat näinä synkkinä aikoina huumoria! Toinen puoli kansasta pitää tulosta häpeällisenä: voittoa ei tällä viisulla tavoitella, tokkopa päästään edes finaaliin. Ja jotkut näkevät synkän tulevaisuuden koko kisalle: kun viime vuonna lähetettiin kaksi norjalaista ja tänä vuonna kolme suomalaista niin mitä ensi vuonna sitten - joukko tanskalaisia? ** Taiteessa on totisesti vaikea kilpailla, samanlaisia keskusteluja herättävät säännöllisesti myös eri kirjapalkinnot. Kuten nyt viimevuotinen saksankielisen alueen suurin kirjapalkinto, Deutscher Buc...

Henrik Ibsen: Nukkekoti (Klassikkohaaste 11)

Olen tänä kesänä lukenut  Minna Canthin ja ruotsalaisen naisasianaisen Ellen Keyn elämäkertoja. Molemmat olivat aktiivisia 1800-luvun loppupuolella ja molempien kohdalla mainitaan useaan otteeseen yksi heihin merkittävällä tavalla vaikuttanut teos: Henrik Ibsenin näytelmä Nukkekoti. Tämä oli taas yksi sellainen klassikko, jota en ollut tietenkään lukenut joten valintani tämänkertaiseen klassikkohaasteeseen oli helppo. Lisäksi kirjastosta löytyi tuore ruotsalainen painos, johon kirjailija Klas Östergren on kääntänyt neljä Ibsenin näytelmää. Kirja on osa ruotsalais-tanskalais-norjalaista yhteisprojektia, jossa yksi kirjailija kustakin maasta on kirjoittanut oman versionsa johonkin Ibsenin hahmoista pohjautuen. Tähän tulen toivottavasti palaamaan vielä myöhemmin! Vuonna 1880 Suomalainen Teatteri esitti Ibsenin Nukkekodin, vain pari vuotta näytelmän kantaesityksen jälkeen. Näytelmästä tuli suuri menestys, nuori Ida Aalberg Noran roolissa. Minna Canth seurasi tarkkaan Suomen r...

Kahden kulttuurin lähettiläät - Linn Ullmann ja Ranya ElRamly

Lokakuun lukuhelmiini kuuluvat nämä kaksi tytärten vanhemmistaan kirjoittamaa kirjaa. Toinen tyttärista on Liv Ullmannin ja Ingmar Bergmanin tytär Linn, kahden maan ja kahden kielen kasvatti. Toinen tytär on suomalainen Ranya Paasonen (joka julkaisi esikoiskirjansa tyttönimellään ElRamly), joka kertoo kasvamisesta kahden kulttuurin risteämässä, siinä välitilassa jossa pitää oppia vaikkapa kaksi erilaista tapaa kuoria appelsiini. Luin molemmat kirjat suurella mielenkiinnolla, kotonani on nimittäin kasvamassa tytär, joka kohtaa päivittäin nämä kulttuurien nokkakolarit. Kun isä vaatii, että syntymäpäiväsankarille tarjoillaan ruotsalaiseen tapaan aamupala sänkyyn ja äiti kauhistelee, että ei kai nyt sentään arkisena koulupäivänä. Tai kun jouluaattona klo 15 pitäisi katsoa miljoonien muiden ruotsalaisten tavoin tv:stä Kalle Ankaa samalla kun äiti hoputtaa joulusaunaan. Lisänä vielä kahden kielen lahja - tai taakka, riippuen aina tilanteesta. Linn Ullmann on omien sanojensa mukaan kir...

Ann Napolitanin "Kaunokaisia" - raportti eletystä elämästä

  Seuraan tiiviisti myös saksankielisiä kirjallisuusmarkkinoita ja huomasin juuri ennakkopostauksen sveitsiläisen Charles Lewinskyn tänä syksynä ilmestyvästä kirjasta "Täuschend echt" (Petollisen todellinen), jossa mainostoimiston copywriter menettää kaiken - työn, rakkauden ja rahat. Hän onnistuu kuitenkin tekoälyn avulla tuottamaan romaanin, "tositarinan", josta tulee suurmenestys. On kuitenkin yksi henkilö, entinen rakastettu, joka tietää että tarina ei ole totta...  Mieltä kutkuttava aihe! Vaikka samalla iskee mieleen ajatus, että kuinkakohan monta tekoälyllä tuotettua romaania tuolla maailmalla jo liikkuukaan? Minulla on itse asiassa jo yksi vahva ehdokas, enkä ole edes yksin epäilykseni kanssa, minkä huomasin kun tutkin asiaa. Kyseessä on ehkä tällä hetkellä kirjasomen eniten hehkutettu kirja, amerikkalaisen Ann Napolitanon "Hello Beautiful" (Kaunokaisia), jonka myös lukupiirimme päätti lukea. Huom! Jos haluat välttää juonipaljastuksia tai jos pidit ...

Miten voikin kirja mennä näin ihon alle!

  Alku oli todella lupaava. Tapasin kirjailijan paikallisen kirjastomme joulukuussa 2022 järjestämässä Antti Jalava  -illassa. jossa kirjailija kertoi olevansa suuri Suomen ystävä ja kirjoittaneensa juuri oman versionsa Aleksi Kiven "Seitsemästä veljeksestä". Mielenkiintoista! Ja kun kirjapiirini ehdotti nyt tätä kirjaa luettavaksemme, innostuin tietysti välittömästi.  Mutta mitä tapahtuikaan... Aloitin lukemisen innolla, mutta jo ensimmäisten sivujen jälkeen alkoi sisälläni kiehua. Miten kukaan jaksaa tällaista lukea? Raakaa kieltä, seksuaalista väkivaltaa, juopottelua, nälkää, sairautta... Vastenmielinen kirja! Aina tämä iänikuinen suomalaisten juopottelu ja väkivalta. Olen asunut Tukholmassa pian jo neljännesvuosisadan ja toiminut koko sen ajan kunniallisena toimihenkilönaisena. Osallistunut järjestötoimintaan, liittynyt kirkkokuoroon, maksanut veroni... Eikö minun tekemisilläni ole sitten mitään merkitystä? Edelleen vain ne samat Slussenin sissit näköjään hallits...