Siirry pääsisältöön

Lukuvuoden tilinpäätös

 

Tänään on vuoden viimeinen päivä ja huomenna kaikki alkaa taas alusta! Kirjavuoren kerryttäminen, upeiden lukuelämysten jahtaaminen, hienojen kirjakuvien näppääminen. Lukeminen on nykyään sosiaalisen median ansiosta mukavan yhteisöllistä, enää ei tarvitse istua kököttää yksin kirjan kanssa vaan ympärillä on valtava kirjaharrastajien verkosto. Ja tietysti sitä haluaa jakaa omia lukukokemuksia kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti, mikä sitten saattaa välillä stressatakin...

Vuosi sitten päätin, että lukisin tänä vuonna kirjoja vähintään 20 eri maasta. Se lupaus ei toteutunut. Kuten ei myöskään se suunnitelma, että kirjoittaisin tänne blogiini kerran viikossa, ikäänkuin viikkoraportin sen sijaan että kirjoittaisin postauksen aina kustakin kirjasta. Blogipostauksia kertyi vajaa 30, mikä on kyllä sekin oikein hyvä. Syksyllä esimerkiksi juutuin lukemaan Eeva Joenpellon Lohja-sarjaa, enkä oikein jaksanut siitä joka viikko jankuttaa. Ja sitten oli viikkoja, jolloin en lukenut yhtään mitään.

Goodreadsin mukaan luin tänä vuonna 63 kirjaa ja sehän on ihan kelpo saavutus. Kirja, jolla on eniten lukijoita myös Goodreadsissa, on - yllätys, yllätys - Jojo Moyesin Tähtien antaja.Vähiten lukijoita taas oli Juhani Niemen Kulttuuripamaus-kirjalla, olin itse asiassa kirjan ensimmäinen Goodreads-lukija, mutta toivottavasti kirja saa pian muitakin lukijoita. Suosittelen sitä ainakin kaikille, joita kiinnostaa ruotsinsuomalainen kulttuuri. 

Parhaimmat arvostelut Goodsreadsissa puolestaan oli saanut Riad Sattoufin Tulevaisuuden arabi 4. Sattoufin kirjasarja  on omaelämäkerrallinen kertomus kirjailijan omasta lapsuus- ja nuoruusvuosista ja hurja kuvaus lapsuudenperheen sisäisistä ristiriidoista. Muslimi-isä ja ranskalaisäiti yrittävät löytää sopuisaa tapaa elää yhdessä, mutta tässä neljännen osan lopussa se näyttää kariutuvan täysin. Suomeksi sarjan viides osa on jo ilmestynyt, me täällä Ruotsissa odotamme vielä ruotsinnosta.

Instagramin seuraajillanikin on oma mielipide, se näkyy tuosta yhdeksän kuvan sarjasta, jossa on vuoden aikana "klikatuimmat" kuvani. Kuvat eivät kerro sinänsä mitään itse kirjoista, onpa siinä mukana sellainenkin kirja, jonka jätin suosiolla kesken koska kerronta oli todella töksähtelevää ja tylsää. Mutta hienon kuvan siitä onnistuin kuitenkin napsaisemaan!

Ja sitten on tietysti Helmet-lukuhaaste! Viime vuonna päätin jättää koko haasteen kokoamisen viimeiseen päivään ja niin teen nytkin. Eli vuorossa on Helmet-bingo! Tällä kertaa onnistuin täyttämään 63 kirjalla 44 kohtaa. Satukirjat ja kissakuvalla kuvitetut kirjankannet jäivät puuttumaan - tämä lienee seurausta siitä, että lapsi on alkanut lukea itse emmekä enää harrasta iltasatuja. Sen tavan elvyttäminen voisikin muuten olla hyvä uuden kirjavuoden lupaus...

Jännittävää uutta lukuvuotta 2022!

Kommentit

  1. Hienoja kuvia olet ottanut! Kirjoistasi olen lukenut vain Kaarin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaari olikin vuoden ehdoton kohokohta! Jäin oikeasti kaipaamaan Somerniemeä mutta onneksi Utrio on innokas Facebook-päivittäjä ja pitää meitä lukijoita hyvin ajantasalla 😊

      Poista
  2. Jojo Moyesin Tähtien antaja oli minustakin hyvä kirja. Blogissasi on aina mukava käydä, eli jatketaan hyvää yhteistyötä myös ensi vuonna. Hyvää Uutta Vuotta ja samalla hyvää lukuvuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin, Anneli! Käyn myös aina katsomassa sinun kirjavinkkisi, sinulla on todella laaja kirjamaku ja usein jänniä kirjoja esillä 😀

      Poista
  3. Meillä melkein sama kokonaisuluettuejen määrä, “hävisin” sinulle vain yhdellä :D 63 on kyllä komea määrä, vaikka tunnustan että itse hieman petyin omaan lukuuni, kun olisi ollut potentiaalia lukea enemmän, mutta kaikenlaisten keskittymisvaikeuksien takia meni osa lukuvuodesta “pilalle”. Noh, jospa ensi vuosi olisi kaikin puolin parempi!

    Kiinnostaa tuo Tulevaisuuden arabi, harmillisesti sitä ei saa meidän kirjastoista. Ehkä pitää jossain vaiheessa ostaa se tai lainata Suomessa kirjastosta.

    Kirja- ja lukurikasta ja muutenkin hyvää uutta vuotta 2022!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pari vuotta sitten olisin ollut tähän tulokseen pettynyt, pidin silloin sellaista 100 kirjan vuositulosta kelvollisena saavutuksena. Mutta vuosi sitten päätin heittää kaikki tavoitteet romukoppaan. Ainoa tavoitteeni on oikeastaan se, että lukisin vain
      mielenkiintoisia ja hyviä kirjoja 😊

      Toivottavasti saat tuon Tulevaisuuden arabin jostain käsiisi, se on todella hyvä!!

      Hyvää tulevaa uutta vuotta!

      Poista
  4. Oletko Someron suunnalta kotoisin? Se on kaunista seutua, ystäviä asuu siellä. Minulla olisi ollut mahdollisuus tavata Kaari Utrio siellä kesällä 2018, mutta olin murtanut nilkkani pahasti ja pysyin kotona jalka kipsissä kuin tatti 😏 Kaari oli upea äänikirjakokemus! Minä en ole enää työelämässä, joten kirjoille on aikaa. Sinun lukusaldosi on aivan riittävä. Toivotaan, että pandemia joskus taas hellittää, että voimme uskaltaa mennä normaalimmin. Hyvää uutta lukuvuotta & kaikkea hyvää vuodelle 2022!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole koskaan käynyt Somerolla päinkään mutta tuossa Kaari-kirjassa sitä seutua kuvataan niin kauniisti ja eläväisesti, että olen siellä mielestäni käynyt 😀 Kuuntelin kirjan myös äänikirjana, todella hieno elämys!

      Hyvää uutta kirjavuotta 2022!

      Poista
  5. Ihailen ihmisiä, jotka jaksavat ja osaavat panostaa kuviin. Oikein nättejä otoksia! Sinun koosteitasi ja kuulumisiasi on ollut mukavaa lukea. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anki 😊 Ja kiitos samoin, olen saanut vuoden aikana monta hyvää klassikkovinkkiä blogistasi!

      Poista
  6. Kiitos. Kulttuuripamaus näyttää tosi mielenkiintoiselta. Olen ehkä ohittanut sen tässä blogissasi, koska en muista siitä lukeneeni, joten otan nyt tästä katsauksestasi kopin siitä. Rrrakastan Tukholmaa ja Ruotsia♥♥♥
    Hyvää Uutta Vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole ehtinyt vielä Niemen kirjasta kirjoittaa tuon enempää mutta yritän laittaa siitä muutaman rivin. Itseäni se kiinnosti todella paljon sillä Niemi on pyörinyt näitä samoja piirejä kuin minäkin. Tämä on vähän sellainen Ankkalampi, tämä ruotsinsuomalainen kulttuuriyhteisö 😆

      Hyvää uutta vuotta, Leena!

      Poista
  7. Tulevaisuuden arabi kiinnostaa minuakin. Panen muistiin.

    Itse en jaksa viedä kirjoituksiani minnekään muualle enkä paljon osallistua haasteisiinkaan.
    Lukeminen on kuitenkin se tärkein ja usein käy niin, että haluan lukea vain itselleni, ei blogikirjoitus mielessä, jolloin siinä sivussa saattaa syntyä ajatus jakaa jotain lukemastaan.

    Hyvää kirja- ym vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogia aloitellessani kuusi vuotta sitten luin paljolti blogi edellä mutta kyllästyin siihen aika nopeasti. Nyt luen myös, kuten sinäkin, vain itselleni ja kirjoitan blogiin jos jotain ajatuksia syntyy. Aina ei synny 🤭

      Poista
  8. Olen usein ihaillut blogisi kauniita kuvia (varsinkin maisemakuvat ovat hienoja!), ja kirjakuvauksiasi on hauska lukea. Minullakin on nyt sellainen tunne, että jotkin luetut kirjat saavat jäädä bloggaamatta, jos tuntuu, ettei jaksa sitä tehdä. Joskus on kiva ihan vain lukea ja olla ajattelematta mitä kirjasta kirjoittaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, suuri kiitos kehuista ❤ Valokuvaus on yksi rakkaimpia harrastuksiani, tosin nykyään näppäilen kuvia vain tällä kännykkäkamerallani. Onnekseni myös satun asumaan luonnonkauniilla alueella, useimmat kuvat ovat juuri täältä (ja varsinkin viimeisen kahden vuoden ajan, jolloin olen koronan vuoksi liikkunut vain 200 km säteellä 😀).

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Carolina Setterwall: Toivotaan parasta (Låt oss hoppas på det bästa) (2018)

Jotkut kirjat on vain pakko lukea! Kun näin ensimmäisen jutun Carolina Setterwallin esikoiskirjasta Låt oss hoppas på det bästa (Toivotaan parasta) laitoin samantien varauksen kirjastoon. Kirja perustuu Setterwallin omaan elämään ja kokemukseen ja alkuasetelma on sydäntä raastava: eräänä aamuna kirjailija huomaa avopuolisonsa ja pienen vauvansa isän kuolleen äkillisesti yön aikana. Alkaa henkilökohtainen inferno, jota kirjailija purkaa kirjassaan lähes minuutin tarkkuudella, tuskallisen realistisesti. Kirja on hyvin lähellä Tom Malmquistin pari vuotta sitten ilmestynyttä kirjaa  Joka hetki olemme yhä elossa.  Puolison äkillinen kuolema ja pieni lapsi on yhdistelmä, joka jo ajatuksena järkyttää. Mutta kaikesta selviää, siitä nämä molemmat kirjat ovat tärkeitä todistuskappaleita. Malmquist ja Setterwall kuljettavat lukijansa läpi kiirastulen kohti katharsista ja molemmissa tapauksissa suljin kirjan takakannen rauhallisin mielin. Setterwallin tarinassa yksi pääteemoista on...

Ingeborg Bachmann 100 vuotta – saksankielisen modernismin klassikko (Klassikkohaaste #23)

Tämänkertaiseen kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen pyörittelin mielessäni jo ihan toista kirjaa, kunnes yhtäkkiä tajusin, että nythän on Ingeborg Bachmann-juhlavuosi! Ja koska arvaan, että tämä saksankielisen kirjallisuuden moderni klassikkokirjailija ei ole kovin tuttu Suomessa, niin käytänpä tilaisuuden hyväkseni. Aloitetaan lyhyellä elämäkerralla: Ingeborg Bachmann syntyi 25. kesäkuuta 1926 Itävallan Klagenfurtissa. Bachmann aloitti opintonsa heti kun yliopistot avasivat ovensa sodan jälkeen aineinaan filosofia, psykologia ja germanistiikka ja hän väitteli tohtoriksi 1950 Martin Heideggeria käsittelevällä työllään. Opintojen jälkeen Bachmann työskenteli toimittajana, mutta oma kirjallinen ura sai vauhtia kun Bachmann tutustui Gruppe 47 -ryhmään, jossa hän tapasi saksankielisen kirjallisuuden huippunimiä, kuten Paul Celan, Heinrich Böll ja Günter Grass.  Bachmann julkaisi aluksi lyriikkaa ja radioteatterinäytelmiä ( Hörspiel oli sodanjälkeisessä Saksassa erittäin suosittu taid...

Eeva Kilpi: Elämä edestakaisin (Klassikkohaaste #21)

Olen lukenut Eeva Kilpeä koko aikuiselämäni ja monet hänen teoksistaan jopa useaan otteeseen. Kilpi oli myös lohtukirjailijani, kun en päässyt koronasulun aikana Suomeen.  Lääkkeeksi Suomi-ikävääni  auttoi silloin Kilven herkkä ja hersyvä suomen kieli. Olen myös miettinyt voiko "elämän evakkous" siirtyä sukupolvelta toiselle. Ainakin omassa elämässäni tunnistan tätä samaa " nyssyköiden haalijan  -syndroomaa": "Että kaikki tarpeellinen on kasseissa ja pusseissa sängyn alla tai sängyn vieressä, käden ulottuvilla". Koskaan kun ei tiedä milloin se lähtö tulee. Anna-Riikka Carlsonin  kirjassa  "Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä" Kilpi epäilee, että tokko häntä enää kukaan lukee. Mutta kyllä vaan luetaan! Etenkin Kilven runoutta näkee siteerattavan säännöllisesti kirjasomessa. Proosatekstit ovat ehkä sitten jääneet vähemmälle huomiolle, ja juuri siksi haluankin nostaa esille tämänkertaisessa Klassikkohaastekirjoituksessani yhden Kilven varha...

Kiitos tästä kesästä, Aulikki Oksanen!

  Olen myöhäisherännäinen monien asioiden suhteen, mutta kun löydän jotain innostavaa niin lähdenkin sitten täysillä mukaan. Ja tänä kesänä tämän palavan innostukseni herätti Aulikki Oksanen ! Kaikki alkoi siitä kun luin Helena Ruuskan viime vuonna ilmestyneen elämäkerran Aulikki Oksasesta. Olen lukenut Ruuskalta kaikki hänen kirjoittamansa elämäkerrat (Hugo Simberg, Marja-Liisa Vartio, Mary Gallen-Kallela ja Eeva Joenpelto) ja kaikki nämä kirjat ovat olleet huikeita aikamatkoja. Ruuska on taitava nitomaan tutkimansa henkilön elämänvaiheet suurempaan historiankehykseen samalla kun hän ripottelee matkan varrelle jännittäviä hippusia kunkin ajan arjesta ja omituisuuksista.  Oksanen eroaa muista Ruuskan kohteista sillä, että hän on vielä mitä suuremmiten elossa, jolloin hän on ollut itse mukana kirjan teossa. Koko prosessi vei kolme vuotta ja valmistui Oksasen 80-vuotispäiväksi. Ruuska sai haastatella koko Oksasen klaanin isompia lastenlapsia myöten ja paikoin lukija onkin kuin ...

Saksaa puolin ja toisin

  Loma alkoi vauhdikkaasti pienellä junareissulla Manner-Eurooppaan. Testasimme tänä keväänä aloitetun suoran junayhteyden Tukholma-Hampuri ja hyvinhän se toimi. Tosin junamatka venyi molempiin suuntiin, mutta koska meillä ei ollut kummassakaan päässä jatkoyhteyksiä odottamassa niin saatoimme istua rauhallisina ja vain nauttia matkanteosta. Ensimmäiseksi lomakirjakseni valikoitui moderni saksalaisklassikko. Muistan kun Patrik Süskindin "Parfyymi" ilmestyi v. 1985 ja siitä tuli yhtä suuri jättimenestys kuin Umberto Econ Ruusun nimestä. Econ kirjan luin tuoreeltaan, Süskind saikin sitten odottaa peräti 41 vuotta. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1700-luvun Ranskaan. Päähenkilö Grenouille syntyy äpäränä ja, kuten hylätyn vauvan ensimmäinen hoitaja huomaa, ilman ihmistuoksua. Sen sijaan lapsella itsellään on ällistyttävä hajuaisti ja -muisti. Alkaa omituinen elämäntarina, jota kirja kuvaa ulkopuolisen kertojan silmin. Eteemme piirtyy 1700-luvun hajukakofonia ja armoton sääty-yhte...