Kun uusi kieli aukenee, avautuu myös uusi kirjamaailma

 

Olen juuri lukenut ensimmäisen saksankielisen romaanini! Viimeiset kahdeksan kuukautta olen treenannut lukiosaksaani ihan tosissani kun olen opiskellut saksaa internetin välityksellä koronakeväästä lähtien. Ja yhtäkkiä tuntuu siltä, että koodi aukeaa! Sanat alkavat sisältää merkityksiä ja verbit löytävät oikean paikkansa. Tämän merkkipaalun myötä kirjavalikoimani laajenee neljään kieleen -  suomen, ruotsin ja englannin lisäksi.

Mutta mistä löytää mielenkiintoista saksankielistä luettavaa? Kirjaston valikoimat ovat pienet, joten joudun (itselleni asettamastani kirjaostokiellosta huolimatta) tilaamaan kirjoja nettikirjakaupoista. Olen kysellyt kirjavinkkejä molemmilta saksankielenopettajiltani, mutta toinen heistä vannoo Patricia Highsmithin nimeen ja toinen ei opiskeluiltaan juuri ehdi lukea, joten sieltä ei ole apua luvassa.

Sosiaalisesta mediasta löysin sattumalta saksalaisen kirjapiirin, ’Der Leseclub’, jossa luetaan ajankohtaista kirjallisuutta, myös käännöskirjallisuutta. Joka kuukausi piirin vetäjä ehdottaa teemaa ja muutamaa kirjaa, josta jäsenet saavat äänestää mieleisensä ja lokakuun kirjaksi valittiin saksalaisen kirjailijanestorin Bernhard Schlinkin pari vuotta sitten ilmestynyt romaani ’Olga’.

Olga kertoo erään saksalaisnaisen tarinan, joka mukailee samalla Saksan 1900-luvun historiaa. Olga on orpolapsi, joka jo varhain päättää ryhtyä opettajaksi – unelma, jonka hän toteuttaa aineellisesta niukkuudesta huolimatta. Hän rakastuu Herbertiin, joka on varakkaan tilanomistajan poika ja perijä. Pojan vanhemmat uhkaavat tehdä Herbertistä perinnöttömän, jos tämä toteuttaa aikeensa mennä naimisiin Olgan kanssa. Se tavallinen tarina siis!

Herbert on uskollinen Olgalle ja vakuuttaa tälle olevansa tosissaan avioliiton suhteen. Sitä ennen Herbert haluaa kuitenkin toteuttaa omia haaveitaan, joihin liittyy vahva kaukokaipuu. Hän lähtee esimerkiksi Saksan joukkojen mukana Afrikkaan, jossa hän osallistuu Saksan siirtomaassa Namibiassa herero-kansan kapinan tukahduttamiseen. Tuloksena on kansanmurha, jossa vain kolmasosa hereroista selviytyy hengissä.

Herbert on täynnä suuria suunnitelmia ja luottamusta Saksan suuruuteen ja erinäisten matkojen jälkeen hän päättää lähteä vielä suurelle arktiselle tutkimusretkelle. Matka on kuitenkin huonosti suunniteltu ja Herbert katoaa. Jäljelle jää Olga, joka vuosikymmenien ajan on uskollinen Herbertille. Hän menettää opettajanvirkansa kieltäydyttyään opettamasta natsien rotuppia ja myöhemmin sokeuduttuaan Olga elättää itsensä ompelutöillä. Näin hän tutustuu perheeseen, jonka nuoresta pojasta tulee hänelle tärkeä henkilö.

Perheen poika on lopulta myös se, joka sitoo Olgan tarinan langat yhteen. Olga elää elämäänsä vuosisadan myrskyjen keskellä, oman vakaumuksensa johdatuksella. Olgan elämä on arkipäivän täyttämää – hän hilloaa, ompelee, johtaa kirkkokuoroa ja opettaa kylän lapsia. Schlink rinnastaa Olgan elämän Herbertin mahtipontisiin haaveisiin ja löytöretkiin, mutta kirjan varsinainen löytöretkeilijä lienee lopulta Olga, joka ympäristön painostuksesta huolimatta löytää oman polkunsa, osin myös ennen kulkemattoman.

Olen nyt vihdoin kirjan loppuun tavattuani palannut ’Der Leseclubin’ keskusteluun, jossa monet kehuvat kirjan kieltä ja Saksan historian avautumista uudella tavalla. Mutta löysin myös muutaman mielipiteen, jotka laillani valittivat sitä, että Olga oli hiukan liian ”täydellinen” naishahmo. Mielestäni Schlink on hahmotellut kirjassaan yllättävän perinteisen naishahmon, joka ei näin 2000-luvun naislukijan näkökulmasta ole mitenkään jännittävä. Olgan ehdottomuus ja määrätietoisuus on ehkä helppo tulkita viisaudeksi, mutta oliko se sittenkin ehkä enemmän pelkoa?

Ehdottomuutensa vuoksi Olga menettää esimerkiksi yhteytensä poikaansa, Herbertin kanssa saamaansa lapseen Eikiin, jonka Olga synnyttää ja antaa kasvattipojaksi ystävättärensä perheeseen. Myöhemmin hän ottaa pojan luokseen asumaan mutta Eik hurahtaa täysin sieluin kansallisosialismin aatteeseen, mitä Olga ei pysty hyväksymään. Hän ei koskaan paljasta Eikille olevansa tämän äiti ja vasta kirjan kertoja Ferdinand saa selville Olgan salaisuuden.

Löysin muuten hyllystä aiemmin jo lukemani Schlinkin menestysteoksen ’Lukijan’, josta on tehty myös elokuva. Aloin nyt selailla sitä uudestaan ja huomasin, että Schlinkillä on ehkä viehtymys juuri nuoren pojan ja vanhemman naisen väliseen suhteen kuvaukseen. ’Olgassa’ suhde ei ole ollenkaan fyysinen vaan muistuttaa pojan ja isoäidin välistä suhdetta kun taas Lukija-romaanissa 15-vuotias poika rakastuu 36-vuotiaaseen naiseen ja heidän välisen suhteensa Schlink kuvaakin todella eroottisen vivahteikkaasti.

’Der Leseclubin’ marraskuun kirja on muuten Minna Rytisalon pari vuotta sitten saksannettu ’Lempi’! Sitä keskustelua on ollut mielenkiintoista seurata, varsinkin kun kirjapiiriläiset tuntuvat olevan kirjasta todella vaikuttuneita. Kehuja saavat sekä kirjan kieli että rakenne. Mutta mielenkiintoista on myös lukea siitä, kuinka nykypäivän saksalaislukijoille Suomen ja Saksan välinen aseveljeys on aivan tuntematon käsite, kuten Talvisota ylipäänsä. (Toisaalta, tiesinkö itse mitään esimerkiksi hereroiden kansanmurhasta ennen kuin luin Schlinkin 'Olgan'!)

Hämmentyneitä kommentteja herättää myös saksalaissotilaiden kanssa seurustelleiden naisten kohtalo vaikkakaan ilmiö ei ole sinänsä vieras, sillä myös saksalaisnaiset joutuivat kokemaan saman tuomion jos olivat olleet tekemisissä ”väärän leirin” sotilaiden kanssa.

**

Marraskuu on nyt täysillä päällä ja onneksi tilapäinen lukulaiskuuteni alkaa taas hellittää, sillä mikä piristäisi enemmän tällaisena synkänharmaana vuodenaikana kuin kirjat? No, ehkä oikein hyvä filmi tai tv-sarja – tai musiikki! Tässä oma Top 3 –listani tällä hetkellä:

1.    Ruotsin radion lauantai-illan parituntinen ’Jazz mot midnatt’ on todellista sieluneliksiiriä! Ohjelma on kuultavissa myös sieltä ulkomailta käsin.

2.   Ruotsalaisen Levan Akinin ohjaama ’And Then We Danced’ sai paljon ylistystä ilmestyttyään vuosi sitten enkä kyllä yhtään ihmettele nyt, kun olen sen vihdoin nähnyt. Elokuva kertoo georgialaisesta tanssijasta Merabista, joka kamppailee vastoinkäymisissään sekä tanssin että rakkauden parissa.

3.   Lapsuuden lempisarjastani ’Kaikenkarvaiset ystäväni’ on tehty uusi tv-versio! SVT näytti ensimmäisen osan tänä viikonloppuna ja muistanko oikein, mutta sarjan tunnusmusiikki tuntuisi olevan sama kuin sen ensimmäisen version?

Toivotankin siis lempeää marraskuun pimeyttä ja paljon mielenkiintoisia kirja/filmi/musiikki -seikkailuja!