Siirry pääsisältöön

Ankerias, tuo kiehtova eläin!

 

Mitä olisikaan tämä rakas lukuharrastus ilman kirjablogeja! Olin hetken mielijohteesta napannut kirjastossa mukaani tämän Patrik Svenssonin August-palkintovoittajan, koska sen sellaiseksi tunnistin ja varsinkin koska ruotsalaisen kirjaston henkilökunta oli intoutunut askartelemaan suomenkielisiä ”Uusi kirja” –lappuja suomenkielisten kirjojen somisteeksi. Tartuin tietysti heti syöttiin!

Mutta kun aloitin lukemaan kirjaa, jouduin syvän hämmennyksen valtaan. Pitääkö tätä lukea kuin elämäkertaa vai tietokirjaa? Romaani tämä ei nyt ainakaan taida olla. Ja siihen se jäi kunnes sattumalta osuin Kirjan pauloissa –blogin postaukseen, jolloin minullekin selvisi lopulta mikä tässä kirjassa oli se juju. Tietysti itse ankerias ja "ankeriaan aivan huikea tarina, josta en tiennyt mitään, ennen kuin Patrik sen kertoi", kuten Paula blogissaan toteaa. Niinpä, kuka olisi uskonut, että ankeriaan tarina voi olla näin kiehtova!

Ja nyt muuten selvisi sekin, miksi en osannut sijoittaa kirjaa oikeaan lokeroon: Svenssonin esikoista ylistettiin vuoden 2019 August-palkinnonjaon yhteydessä niin paljon, että muut palkitut jäivät täysin Ankeriaan testamentin varjoon. Niinpä tämä jäi mieleeni ainoana Ruotsin August-palkinnon voittajana enkä ymmärtänyt kuin vasta nyt, että kirja tosiaan voitti tietokirjakategorian. Ja tietokirjana se kannattaa myös lukea.

Mutta vahinko on siis nyt korjattu, kirja luettu ja oikeaan kategoriaan saatettu ja olen lisäksi todella vaikuttunut! Erityisesti minuun teki vaikutuksen kirjan itsepintainen pyrkimys nähdä tämä maailma melkeinpä vain ankeriaan näkökulmasta. Svensson hämmentää soppaansa niin Aristoteleen kuin Sigmund Freudinkin ja kyllä, heidät molemmat voidaan liittää ankeriaaseen, tavalla tai toisella.

Niin suuri joukko ihmisiä on uhrannut niin paljon aikaa ja vaivaa ankeriaan tutkimiseen ja yrityksiin ottaa siitä selvää, että meidän pitäisi tosiaankin jo tietää siitä enemmän kuin tiedämme. Se, ettemme siltikään tiedä enempää, on edelleen jonkinasteinen mysteeri. Eläintieteen piirissä tätä nimitetään yleisesti ”ankeriaskysymykseksi”.

Tämä ”ankeriaskysymys” oli tosiaan itselleni aivan uusi asia mutta olen iloinen, että tiedän tästä nyt ainakin Svenssonin kirjan verran. Ja varsinkin kun vaarana on, että koko ankeriaskysymystä ei edes ennätetä selvittää ennen kuin on liian myöhäistä. Sillä ankeriasta, kuten niin monta muutakin luonnonlajia, uhkaa sukupuutto.

Svensson kirjoittaa kirjassaan ankeriaan historian lomassa myös omasta isäsuhteestaan, jota leimasi hyvin vahvasti – kuinka ollakaan - ankeriaanpyynti. Hän kuvaa herkän realistisesti isän ja pojan kalastusressuja ja kokeiluja aina kun isä on keksinyt uuden ankeriaanpyydystystavan. Svenssonin isä on asfalttityöntekijä, jonka arkea leimaa raskas työ ja väsymys. Mutta lomat vietetään ulkona ja kesäyöt ankeriaanpyynnissä. Svenssonin kirja on totisesti yksi liikuttavimpia isän ja pojan välisen suhteen kuvauksia, jonka olen lukenut.

Svensson mainitsee myös erityisesti Ruotsin Skånen Brantevikissa kaivosta löydetyn ankeriaan, joka perimätiedon mukaan olisi ollut peräti 155-vuotias. Sen ikää ei kuitenkaan pystytty varmuudella vahvistamaan mutta vanha se oli. Tässä Ruotsin television luonto-ohjelmassa voi nähdä kaivonetsintäoperaation, jonka Svenssonkin siis kirjassaan kuvaa. Ankeriaan silmät ovat normaalia suuremmat, koska se on viettänyt vuosikymmeniä pimeässä kaivossa. 

Näitä kaivoankeriaita on ollut perinteisesti enemmänkin, sillä vanhan kansan mukaan ankerias piti kaivon veden puhtaana syömällä sinne tippuneet ötökät tai suuremmatkin eläimet. Mutta onneksi tämä perinne taitaa olla jo kadonnut perinne sillä Sargassomereen pitää ankeriaan vanhuudenpäivinään päästä, se on ankeriaan luonto.

 

**

Patrik Svensson: Ankeriaan testamentti. Pojasta, isästä ja maailman arvoituksellisimmasta kalasta

Ruotsinkielinen alkuteos: Ålevangeliet. Berättelsen om världens mest gåtfulla fisk)

Suomentanut Maija Kauhanen

Tammi 2020

Kommentit

  1. Olipa kiva lukea, että postaukseni innosti sinut uudelleen kirjan äärelle. Eikä ihme, ettei ollut helppo tietää, minä kirjaa pitäisi lukea. Suomalainen kustantaja on luokitellut sen muistelmiksi tai elämäkerraksi (99.1), kun taas omassa kirjastossani se on luokiteltu eläintieteen alajaksoon kalat. Kumpikin on mielestäni ihan kohdillaan - mutta olen kyllä enemmän kallellani tuohon eläintieteeseen päin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho! Onneksi tämä oli pistetty omassa kirjastossani vain uutuushyllyyn, ilman nimikkeitä. En olisi muuten kyllä löytänyt kirjaa ikinä :) /Mari

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ingeborg Bachmann 100 vuotta – saksankielisen modernismin klassikko (Klassikkohaaste #23)

Tämänkertaiseen kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen pyörittelin mielessäni jo ihan toista kirjaa, kunnes yhtäkkiä tajusin, että nythän on Ingeborg Bachmann-juhlavuosi! Ja koska arvaan, että tämä saksankielisen kirjallisuuden moderni klassikkokirjailija ei ole kovin tuttu Suomessa, niin käytänpä tilaisuuden hyväkseni. Aloitetaan lyhyellä elämäkerralla: Ingeborg Bachmann syntyi 25. kesäkuuta 1926 Itävallan Klagenfurtissa. Bachmann aloitti opintonsa heti kun yliopistot avasivat ovensa sodan jälkeen aineinaan filosofia, psykologia ja germanistiikka ja hän väitteli tohtoriksi 1950 Martin Heideggeria käsittelevällä työllään. Opintojen jälkeen Bachmann työskenteli toimittajana, mutta oma kirjallinen ura sai vauhtia kun Bachmann tutustui Gruppe 47 -ryhmään, jossa hän tapasi saksankielisen kirjallisuuden huippunimiä, kuten Paul Celan, Heinrich Böll ja Günter Grass.  Bachmann julkaisi aluksi lyriikkaa ja radioteatterinäytelmiä ( Hörspiel oli sodanjälkeisessä Saksassa erittäin suosittu taid...

Kahden kulttuurin lähettiläät - Linn Ullmann ja Ranya ElRamly

Lokakuun lukuhelmiini kuuluvat nämä kaksi tytärten vanhemmistaan kirjoittamaa kirjaa. Toinen tyttärista on Liv Ullmannin ja Ingmar Bergmanin tytär Linn, kahden maan ja kahden kielen kasvatti. Toinen tytär on suomalainen Ranya Paasonen (joka julkaisi esikoiskirjansa tyttönimellään ElRamly), joka kertoo kasvamisesta kahden kulttuurin risteämässä, siinä välitilassa jossa pitää oppia vaikkapa kaksi erilaista tapaa kuoria appelsiini. Luin molemmat kirjat suurella mielenkiinnolla, kotonani on nimittäin kasvamassa tytär, joka kohtaa päivittäin nämä kulttuurien nokkakolarit. Kun isä vaatii, että syntymäpäiväsankarille tarjoillaan ruotsalaiseen tapaan aamupala sänkyyn ja äiti kauhistelee, että ei kai nyt sentään arkisena koulupäivänä. Tai kun jouluaattona klo 15 pitäisi katsoa miljoonien muiden ruotsalaisten tavoin tv:stä Kalle Ankaa samalla kun äiti hoputtaa joulusaunaan. Lisänä vielä kahden kielen lahja - tai taakka, riippuen aina tilanteesta. Linn Ullmann on omien sanojensa mukaan kir...

Ruotsalaisia rakastajia, suomalaisia Tukholmassa ja universumin sitkein ötökkä

  Nyt ollaan jo syvällä syksyssä, Tukholmassa on satanut viime päivät kaatamalla ja muutenkin on ankean harmaata. Onneksi pääsin piristämään itseäni pari viikkoa sitten Turun kirjamessuille. Ehdin sinne tosin vain puoleksi päiväksi, mutta ohjelma oli suunniteltu niin sujuvaksi, että sain mahdutettua käyntiini neljä mielenkiintoista keskustelua. Kirjojakin olisin ostanut vaikka kuinka, mutta nämä Tukholman kotikirjastoni ovat taas vaihteeksi kunnostautuneet suomalaisten uutuuskirjojen hankinnassa, joten ei tarvitse enää kantaa Suomesta kirjoja varastoon.  Tässä muutama viime viikkojen kirjastovaraukseni, jotka ylsivät luettujen listalle: Amanda Romare: Halva Malmö består av killar som dumpat mig (Puolet kaupungin miehistä on jättänyt mut, Johnny Kniga 2023) Ensin kirjavinkki täältä Ruotsinmaalta, tai oikeammin Skånesta. Luin kesällä Amanda Romaren uusimman romaanin Judas, jossa hän on pitkän sinkkuajan jälkeen löytänyt vihdoin rakkauden. Ihastuin kirjan huumoriin ja erityises...

Rakas vihattu lähiöni

Kun aikoinaan muutimme mieheni kanssa yhteen ei vaihtoehtoja ollut kovinkaan monta. Jotta Tukholmassa saisi vuokra-asunnon on jonossa oltava, alueesta riippuen, 5-25 vuotta. Miehelläni oli vuokrakaksio mutta todennäköisyys, että joku haluaisi vaihtaa isomman asuntonsa pienempään tuntui aika olemattomalta. Niinpä lähdimme etsimään kotia yhdessä pankin kanssa. Mielessämme oli heti alue, jolla olimme käyneet monta kertaa kylässä ystäviemme rivitaloasunnossa. Asunnot olivat tilavia ja lähellä oli paljon metsää ja vettä. Ja kuinka ollakaan, unelmakotimme löytyi nopeasti! Muutimme syksyllä 2006 ja kotiuduimme nopeasti. Alue on luonnonkaunista ja naapurusto hauskasti monikulttuurista. Ainoa ongelma on se, että asumme "pahamaineisessa" tukholmalaislähiössä. Meille aikuisille siitä oli lähinnä vain hyötyä sillä asunnot olivat noin miljoona kruunua edullisempia kuin muilla alueilla. Mutta miehen teinityttäret huomasivat pian, että keskustassa asuvia kavereita oli vaikea saada ky...

Kun Greta Gustafsson Hollywoodiin lähti

Gurra ja Moje oli sellainen pari, että 1920-luvun tukholmalaisympyrät olivat heille auttamattomasti liian pienet. Moje eli Mauritz Stiller oli ohjannut suurfilmin Gösta Berlingin taru, johon hän oli löytänyt nuoren teatteriopiskelijan Gurran eli Greta Gustafssonin. Tuosta ajasta kertoo esimerkiksi Lena Einhorn kirjassaan   Blekingegatan 32 . Gretalla oli suhde opiskelijaystäväänsä Mimi Pollackiin mutta se ei estänyt häntä tuntemasta vetoa temperamentiseen Mauritziin. Ja tunne oli molemminpuolinen, Stillerin homoseksuaalisuudesta huolimatta. Stiller oli päättänyt tehdä Gretasta tähden ja ensimmäinen etappi tällä tiellä vei Berliiniin, jossa Greta tähditti 1925 tehtyä skandaalielokuvaa  Die freudlose Gasse . Seuraava elokuvaprojekti oli jo sovittu, mutta Konstantinopolissa aloitetut kuvaukset jouduttiin keskeyttämään talousvaikeuksien vuoksi. Tässä vaiheessa avautuu uusi ovi - Hollywood. Ja juuri tästä hetkestä alkaa tarina kirjailijapari  Kerstin Gezeliuksen ja A...