Siirry pääsisältöön

Hyvä lomakirja! (Olisi jotain kerrottavaa - Celeste Ng)



Kirjablogeja seuraava ei ole voinut välttyä huomaamasta amerikkalaisen Celeste Ng'n esikoiskirjaa 'Everything I Never Told You', jonka suomennos ilmestyi tänä koronakeväänä 2020. Alkuperäinen teos ilmestyi jo 2014 mutta hyvää kannattaa odottaa, kuten tämäkin kirja todistaa. Olin lukenut eri kirjablogien ylistäviä arvioita mutta tietoisesti vältellyt juonikuvauksia. Tiesin, että haluan lukea tämän kirjan ja halusin säilyttää yllätyksen loppuun asti.

"Lydia is dead. But they don't know this yet." Näillä sanoilla Celeste Ng aloittaa kirjansa ja sanat paljastavat koko tarinan asetelman saman tien. Yksi heistä on kuollut ja jäljelle jääneet yrittävät epätoivoisesti ymmärtää mitä on tapahtunut.

Ng kertoo erään perheen tarinan - perhe on tuikitavallinen, vaikka ei ehkä kuitenkaan. 1970-luvun Yhdysvalloissa "seka-avioliitot" ovat edelleen harvinaisia ja kiinalaissyntyisen Jamesin ja amerikkalaisen Marilynin liitto herättää huomiota. Vaikka amerikkalainenhan Jameskin on, hän ei ole edes käväissyt Yhdysvaltain ulkopuolella. Eroavaisuuden huomaa kuitenkin helposti pelkästä ulkonäöstä ja tämä seikka hiertää lopulta avioparin välejä niin, että se johtaa erääseen kirjan monista käännekohdista.

James ja Marilyn saavat kolme lasta, joista keskimmäinen, Lydia, on molempien vanhempiensa silmäterä. Marilyn lataa Lydiaan kaikki omat nuoruuden haaveensa. Hänestä itsestään ei tullut lääkäriä mutta Lydiasta tulisi! James taas toivoo tyttärelleen "ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa" ja antaa aiheesta kirjoitetun kuuluisan kirjan joululajaksi Lydialle - tytön suureksi pettymykseksi. Lydia haluaa olla vanhemmilleen mieliksi mutta teini-ikää lähestyessään hän huomaa todellisen minänsä jääneen heiltä täysin piiloon.

Ja sitten on ne kaksi muuta lasta. Esikoispoika Nath voisi älykkyydellään toteuttaa äitinsä tieteelliset haaveet mennen tullen, mutta äiti ei sitä lahjakkuutta noteeraa. Nuorimmainen Hannah puolestaan on vahinkolapsi ja syy, jonka takia kerran jo perheensä jättänyt Marilyn palasi takaisin. Hannah saa olla paljolti omissa oloissaan, mikä on tehnyt hänestä perheen sisäisiä jännityksiä tarkasti huomioivan antennin.

Pinnan alla siis kytee! Ja kun kirjan alussa Lydia katoaa ja lopulta löytyy kuolleena, kaikki tämä roihahtaa ja tuloksena on tämä loistava tarina erään perheen kamppailusta löytää takaisin raiteilleen. Ng kuvaa hienosti kaikkitietävän kertojan äänellä kunkin perheenjäsenen sisäistä elämää. Lukija tietää lopulta enemmän kuin kukaan kirjan henkilöistä mutta kun kirja päättyy, hän voi huokaista helpotuksesta ja päästää perheen jatkamaan kulkuansa. He tulevat selviämään, ainakin kukin tahoillaan.

**
Celeste Ng: Everything I Never Told You
Blackfriars 2014
Suomennettu nimellä "Olisi jotain kerrottavaa" (Sari Karhulahti)

Kommentit

  1. Tämä oli mielestäni todella hyvä kirja, jäi elämään mieleen pitkäksi aikaa. Ajattelin ehdottaa tätä lukupiirikirjaksemme. Hyvää juhannusviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä idea, taidanpa ehdottaa myös omalle lukupiirilleni! Tästä syntyy varmasti keskustelua! Hyvää juhannusta myös sinulle, Anneli!!

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Klassikkohaaste #14: Antti Jalava – Asfalttikukka

  Vaikka Ruotsissa asuu meitä suomentaustaisia n. 7% väestöstä, näkyy se yllättävän vähän ruotsalaisessa kirjallisuuskentässä. Itse asiassa vain kolme kirjaa on onnistunut herättämään ruotsalaismedian mielenkiinnon. Susanna Alakosken Svinalängorna (suomennettuna ’Sikalat’) ilmestyi 2006, jolloin se voitti Ruotsin arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon, August-palkinnon ja kirjasta tehtiin myös elokuva muutamaa vuotta myöhemmin. Eija Hetekivi Olsson julkaisi 2011 esikoisromaaninsa ’Ingenbarnsland’, jossa hän kuvaa suomalaissiirtolaisten elämää Göteborgissa. Kirja oli August-palkintoehdokkaana ja se on myöhemmin kasvanut trilogiaksi. Mutta suomalaisen siirtolaiskirjallisuuden pioneeri oli Antti Jalava (1949-2021), jolta vuonna 1980 ilmestyi paljon puhuttu romaani ’Asfaltblomman’ (suom. Pentti Saarikoski ’Asfalttikukka’). Kirja ei ollut kuitenkaan Jalavan esikoisteos, hän oli aikaisemmin kirjoittanut kirjat ’Matti’ ja ’Jag har inte bett att få komma’. Etsin oman aamulehteni Dagens...

Reidar ulos muotista

  Muisto Lontoosta vuodelta 1988: ollaan opiskelukaverin kanssa lähdetty Tampereelta ex tempore -reissulle Lontooseen. Punta on edullinen ja kierrämme innolla kauppoja, erityisesti kirjakauppoja. Erään kaupan takaosassa huomaan hyllyllä kirjan, jonka tekijänimi hätkähdyttää pahemman kerran. Haen matkakumppanini paikalle ja kysyn onko hän kuullut koskaan tällaisesta tyypistä. Ei ollut hänkään. Selaillaan kirjaa ja ihmetellään. Kuka tämä tällainen Tom of Finland muka on?! Tämä muisto todistakoon puolestaan sitä Noora Vaaralankin kirjassaan esille tuomaa faktaa, että homoseksuaalisuus oli Suomessa vaiettu aihe vielä 90-luvulle asti. Toki tiesimme asiasta ja tiesimme myös jos lähipiirissä joku oli seksuaaliselta suuntautumiseltaan homoseksuaali. Mutta siitä ei puhuttu sen kummemmin.  Taiteilija Reidar Särestöniemi oli homoseksuaali. Hän mukautui aikansa yhteiskuntaan eikä tuonut suuntautumistaan mitenkään julki. Tosin hän ei myöskään sitä peitellyt, lähipiiri tiesi asiasta. Ja nä...

250‑vuotias Jane Austen olisi tunnistanut tämänkin ajan

  Lämpimät onnittelut tänään 250 vuotta täyttävälle Jane Austenille! Osallistun tällä kirjoituksellani Tuulevin lukublogin vetämään Jane Austen -haasteeseen.  What calm lives they had, those people! No worries about the French Revolution, or the crashing struggle of the Napoleonic wars. Only manners controlling natural passion so far as they could, together with cultured explanations of any mischances. Näin kommentoi Winston Churchill luettuaan Ylpeys ja ennakkoluulo -romaanin. Viittaus Napoleonin sotaan selittynee sillä, että Churchill luki kirjan vuonna 1943, keskellä toista maailmansotaa. Lisäksi Churchill luki kirjan sairastaessaan keuhkokuumetta, joten hän ei ehkä lukenut tarkasti.  Calm lives?! Jane Austenin aikana sopivan puolison löytäminen oli sekä kestävyyttä että hermoja koetteleva laji. Austenin romaaneissa nuoret naiset asuivat usein myös maaseudulla, jossa sopivien herrasmiesten tarjonta ei ollut runsasta. Ja varsinkin jos nainen oli vaatimattomista oloist...

Joulun pehmein paketti on Petri Tamminen

  "Nuori mies janoaa rakkautta ", lukee kirjan takakannessa. Ja kirjan alku onkin dramaattinen kun tämä kyseinen nuori mies ihastuu kihlajaismatkallaan Prahassa paikalliseen nuoreen naiseen. Kihlattu saa jäädä, kun tarinan Petri antautuu viettiensä valtaan. Eikä tässä kaikki: jossain vaiheessa mietin jo, että onpas tässä varsinainen sarjarakastaja. On Maria, Minnaa, Liisaa - ja sitten tosiaan vielä se H siellä Prahassa. Mutta, hold your horses, jos luulit että kyseessä on perinteinen nuoren miehen kosiomatkoista kertova kirja niin erehdyt. Kirjan on kirjoittanut Petri Tamminen! Ja jos olet jo lukenut Tammista tiedät, että tarina etenee aivan oman logiikkansa mukaan. Tarinan "Petri" on siis rakastunut. Ja rakkaus saa ainakin näennäisesti vastakaikua. Tamminen, tuo  kotimainen versio nolojen tilanteiden miehestä Mr. Beanistä, kuljettaa meitä niin Tampereella, Turussa, Helsingissä, Kööpenhaminassa ja Prahassa. Tunteiden palo ajaa miestä palaamaan Prahaan kerta toisensa...

Seela Sellan käsikirja elämään

  Olen elämäkertojen ja muistelmien suurkuluttaja, ja tällä kokemuksella uskallan jo sanoa, että mielenkiintoisimmat muistelmat tulevat teatteri-ihmisiltä. Ja ne huonoimmat? Olen lukenut muutamat urheilijamuistelmat, eikä niistä sitten sen enempää. Olisiko niin, että huippu-urheilijaksi tullakseen on pistettävä arkinen elämä hyllylle odottamaan kilpaurheilijan uran päättymistä, kun taas hyväksi näyttelijäksi tullakseen on otettava kaikki oppi mitä elämä suinkin tarjoaa.  Tämän kirjoitettuani muistin välittömästi yhden poikkeuksen, eli viime vuonna lukemani ruotsalaisen pika-aiturin Ludmila Engquistin elämäkerran. Kirja on harvinaisen rehellinen kuvaus kilpaurheilun armottomasta maailmasta, jossa ainoa onnistumisen merkki on yltäminen korkeimmalle palkintokorokkeelle. Juuri tällaiset tarinat kiinnostavat minua, mitään fanikirjoja en kaipaa. (Tämän takia jäänee myös Sanna Marinin tuore omaelämäkerta osaltani lukematta.) Sitäkin suurempi nautinto oli lukea Seela Sellan lähes 700...