Siirry pääsisältöön

Hyvä lomakirja! (Olisi jotain kerrottavaa - Celeste Ng)



Kirjablogeja seuraava ei ole voinut välttyä huomaamasta amerikkalaisen Celeste Ng'n esikoiskirjaa 'Everything I Never Told You', jonka suomennos ilmestyi tänä koronakeväänä 2020. Alkuperäinen teos ilmestyi jo 2014 mutta hyvää kannattaa odottaa, kuten tämäkin kirja todistaa. Olin lukenut eri kirjablogien ylistäviä arvioita mutta tietoisesti vältellyt juonikuvauksia. Tiesin, että haluan lukea tämän kirjan ja halusin säilyttää yllätyksen loppuun asti.

"Lydia is dead. But they don't know this yet." Näillä sanoilla Celeste Ng aloittaa kirjansa ja sanat paljastavat koko tarinan asetelman saman tien. Yksi heistä on kuollut ja jäljelle jääneet yrittävät epätoivoisesti ymmärtää mitä on tapahtunut.

Ng kertoo erään perheen tarinan - perhe on tuikitavallinen, vaikka ei ehkä kuitenkaan. 1970-luvun Yhdysvalloissa "seka-avioliitot" ovat edelleen harvinaisia ja kiinalaissyntyisen Jamesin ja amerikkalaisen Marilynin liitto herättää huomiota. Vaikka amerikkalainenhan Jameskin on, hän ei ole edes käväissyt Yhdysvaltain ulkopuolella. Eroavaisuuden huomaa kuitenkin helposti pelkästä ulkonäöstä ja tämä seikka hiertää lopulta avioparin välejä niin, että se johtaa erääseen kirjan monista käännekohdista.

James ja Marilyn saavat kolme lasta, joista keskimmäinen, Lydia, on molempien vanhempiensa silmäterä. Marilyn lataa Lydiaan kaikki omat nuoruuden haaveensa. Hänestä itsestään ei tullut lääkäriä mutta Lydiasta tulisi! James taas toivoo tyttärelleen "ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa" ja antaa aiheesta kirjoitetun kuuluisan kirjan joululajaksi Lydialle - tytön suureksi pettymykseksi. Lydia haluaa olla vanhemmilleen mieliksi mutta teini-ikää lähestyessään hän huomaa todellisen minänsä jääneen heiltä täysin piiloon.

Ja sitten on ne kaksi muuta lasta. Esikoispoika Nath voisi älykkyydellään toteuttaa äitinsä tieteelliset haaveet mennen tullen, mutta äiti ei sitä lahjakkuutta noteeraa. Nuorimmainen Hannah puolestaan on vahinkolapsi ja syy, jonka takia kerran jo perheensä jättänyt Marilyn palasi takaisin. Hannah saa olla paljolti omissa oloissaan, mikä on tehnyt hänestä perheen sisäisiä jännityksiä tarkasti huomioivan antennin.

Pinnan alla siis kytee! Ja kun kirjan alussa Lydia katoaa ja lopulta löytyy kuolleena, kaikki tämä roihahtaa ja tuloksena on tämä loistava tarina erään perheen kamppailusta löytää takaisin raiteilleen. Ng kuvaa hienosti kaikkitietävän kertojan äänellä kunkin perheenjäsenen sisäistä elämää. Lukija tietää lopulta enemmän kuin kukaan kirjan henkilöistä mutta kun kirja päättyy, hän voi huokaista helpotuksesta ja päästää perheen jatkamaan kulkuansa. He tulevat selviämään, ainakin kukin tahoillaan.

**
Celeste Ng: Everything I Never Told You
Blackfriars 2014
Suomennettu nimellä "Olisi jotain kerrottavaa" (Sari Karhulahti)

Kommentit

  1. Tämä oli mielestäni todella hyvä kirja, jäi elämään mieleen pitkäksi aikaa. Ajattelin ehdottaa tätä lukupiirikirjaksemme. Hyvää juhannusviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä idea, taidanpa ehdottaa myös omalle lukupiirilleni! Tästä syntyy varmasti keskustelua! Hyvää juhannusta myös sinulle, Anneli!!

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miten voikin kirja mennä näin ihon alle!

  Alku oli todella lupaava. Tapasin kirjailijan paikallisen kirjastomme joulukuussa 2022 järjestämässä Antti Jalava  -illassa. jossa kirjailija kertoi olevansa suuri Suomen ystävä ja kirjoittaneensa juuri oman versionsa Aleksi Kiven "Seitsemästä veljeksestä". Mielenkiintoista! Ja kun kirjapiirini ehdotti nyt tätä kirjaa luettavaksemme, innostuin tietysti välittömästi.  Mutta mitä tapahtuikaan... Aloitin lukemisen innolla, mutta jo ensimmäisten sivujen jälkeen alkoi sisälläni kiehua. Miten kukaan jaksaa tällaista lukea? Raakaa kieltä, seksuaalista väkivaltaa, juopottelua, nälkää, sairautta... Vastenmielinen kirja! Aina tämä iänikuinen suomalaisten juopottelu ja väkivalta. Olen asunut Tukholmassa pian jo neljännesvuosisadan ja toiminut koko sen ajan kunniallisena toimihenkilönaisena. Osallistunut järjestötoimintaan, liittynyt kirkkokuoroon, maksanut veroni... Eikö minun tekemisilläni ole sitten mitään merkitystä? Edelleen vain ne samat Slussenin sissit näköjään hallitsevat ruot

Levoton lukija

  Nyt on taas sellainen hetki, että sanat eivät tunnu riittävän. Ja tämä koskee sekä lukemaani kirjallisuutta että elämää ylipäänsä. Ajatukset ovat Vantaalla ja siellä sattuneessa kouluampumisessa... Tämä postaukseni saa nyt olla pinnan raapaisuja, ohimeneviä ajatuksia, jotka ovat sujahtaneet lukemisteni lomassa. Sillä ajatuksia, niitä on totisesti riittänyt viimeisen parin viikon lukuorgiani tuoksinassa! Pari viikkoa sitten luin peräperää kaksi Juli Zehin ajankohtaista teosta. Saksalainen Zeh on kirjoittanut jo vuosituhannen vaihteesta lähtien, mutta nyt hänen kirjojaan vilahtaa siellä sun täällä. Saksassa Zeh tunnetaan kansalaisaktivistina ja aktivismi näkyy myös selkeästi näissä tuoreimmissa kirjoissa Yli-ihmisiä (Über Menschen, 2021) ja Zwischen Welten (2023, kirjoitettu yhdessä Simon Urbanin kanssa). Jos etsitte ajankohtaista yhteiskuntakritiikkiä, Juli Zeh is your woman! Palaan toivottavasti Juli Zehin maailmaan myöhemmin, tällä hetkellä sen kartoittaminen tuntuu ylivoimaiselta.

Äänikirja soikoon!

Vuoden 2019 lopussa kirjailija Laura Lindstedt kirjoitti provosoivan puheenvuoron Helsingin Sanomissa.  Lindstedt käsitteli artikkelissaan yhä suositummaksi kasvavaa äänikirja-formaattia ja pohti mihin sen suosio tulee lopulta johtamaan. Tuleeko kirjallisuus tyhmistymään ja yksinkertaistumaan äänikirjan suosion myötä? En oikein osannut sanoa asiaan juuta taikka jaata sillä en ollut lukenut/kuunnellut yhtäkään äänikirjaa. Niin, saako tuosta äänikirjan kuuntelemisesta edes sanoa, että on "lukenut" kirjan? Jaoin Lindstedtin artikkelin Twitterissä ja kysyin, miten tähän äänikirjan "lukemiseen" pitäisi suhtautua. Monet reagoivat kysymykseeni ja huomasin välittömästi, että tämä on kuuma aihe! Joukosta löytyi kaltaisiani, jotka eivät olleet edes kokeilleet äänikirjoja ja vannoivat paperikirjan nimeen. Ja sitten oli heitä, jotka kuuntelivat paljon mutta jotka lukivat myös edelleen perinteisiä kirjoja. Monille äänikirjat tuntuivat olevan automatkojen viihdykettä. Ja

Olipa kerran DDR

  Saksan opinnot alkoivat taas yliopistolla ja tein pienen lämmittelykierroksen lukemalla brittiläis-saksalaisen historioitsijan Katja Hoyerin teoksen "Muurin takana. Itä-Saksan historia 1949-90". Kirjaa on kovasti kehuttu, koska se antaa aikaisempaa monipuolisemman kuvan DDR:stä. Itä-Saksaahan muistellaan yleensä lähinnä sen julman Stasi-historian kautta tai sitten naureskellaan hyväntahtoisesti Ostalgia-ilmiölle.  Hoyer tekee kirjassaan vakavan yrityksen antaa DDR:stä tasapainoisemman kuvan. Kaikki ei ollut kurjuutta! Esimerkiksi se seikka, miten naiset ja työläisluokkaan syntyneet lapset saattoivat päästä hyvään työuraan käsiksi, oli monelle elintärkeä asia. Yhdistymisen huumassa unohtui, että monet näistä koulutuksista ja työurista osoittautuivatkin sitten täysin hyödyttömiksi.  Miten kävi kaikille näille elämäntyönsä menettäneille? Siihen ei Hoyerinkaan kirja valitettavasti anna kovin selventävää vastausta, sillä tarina päättyy - monien muiden DDR:stä kertovien kirjojen

Hannu Mäkelä: Onnen maa - L. Onervan elämä ja runot (2007)

Viimeksi lukupiirissä puhuimme runojen lukemisesta. Jotkut hehkuttivat omia suosikkejaan (Södergran, Viita), toiset taas tyrmäsivät runot täysin koska eivät "ymmärrä" niistä mitään. Kuulin itseni yhtäkkiä julistavan itsevarmana, että eihän runoja tarvitse ymmärtää, kunhan vain "antautuu niiden tunnelmaan". Ja pah, nuo sanat olin valmis pyörtämään jo pari päivää myöhemmin. Käsiini osui nimittäin sattumalta Hannu Mäkelän kirja L. Onervan elämästä ja runoudesta jonka luin työreissuni lentomatkoilla. Ja kyllä se vain on niin, että runoista nauttii todella vasta kun ne "ymmärtää". Hannu Mäkelän kirjaa voinkin suositella kaikille "lukisin runoja jos ymmärtäisin"-arkailijoille, tässä on kirja teille! Mäkelä johdattaa meidät lukijat lempeästi mutta päättäväisesti läpi koko L. Onervan elämän selittäen Onervan elämänkaaren vaiheet ja yhdistäen ne samalla Onervan runouteen. Lopputulos on maaginen! Olin todella liikuttunut tämän kirjan luettuani,