Siirry pääsisältöön

Mä mistä löytäisin sen Ikigain



Nyt kun korona on pitänyt tiiviisti kotona ja on joutunut heittämään roskakoriin kaikki hienot aikataulut ja suunnitelmat, niin mieleen on noussut paljon uusia ja mielenkiintoisia ajatuksia. Esimerkiksi: haluanko tehdä tätä työtä, jota nyt teen (ja olen tehnyt jo 20 vuotta). Tai haluanko asua täällä suurkaupungin kupeessa. Onko tässä elämässä mitään mieltä??

Kirja vieköön -blogin Riitta vinkkasi blogissaan Ken Mogin kirjasta "Löydä oma Ikigai" ja tottakai haluan löytää oman ikigain! Onhan tässä jo omaksuttu sekä tanskalainen "hygge" että ruotsalainen "lagom". Harmikseni en löytänyt täältä Tukholman kirjastoista Mogin kirjaa, sen sijaan löytyi Héctor Garcian ja Francesc Mirallesin "Ikigai - The Japanese Secret to a Long and Happy Life".

Ikigai tarkoittaa syytä olemassaoloon ja elämisen iloa. Sen voisi kääntää myös "elämän tarkoitukseksi", mutta se saattaa viedä ajatukset liian kauaksi ikigain arkisesta ulottuvuudesta. Ikigain ajatuksena on nimittäin tehdä nimenomaan tästä jokapäiväisestä elämästämme mielekästä. Niinpä se ikigai voi olla ihan niin pieni tai suuri asia kuin mitä nyt tähän tavalliseen elämään mahtuu.

Tämä pikkukirjanen sisältää paljon tienviittoja, jotka ohjaavat ikigain etsijää eteenpäin. Kirjoittajat käyvät lyhyesti läpi mm. Viktor Franklin logoterapiaa ja Mihaly Csikszentmihalyin flow-teoriaa. Lisäksi kirjassa annetaan ohjeita erilaisiin fyysisiin harjoituksiin joogasta qigongiin. Kirjassa onkin hyvin paljon tuttua ainesta, sen sijaan itse ikigaista harmillisen vähän. Kirjoittajat ovat varsin kiintyneitä ajatukseen, että elämän tarkoitus on elää vähintään satavuotiaaksi ja niinpä he keskittyvät paljolti juuri pitkän iän salaisuuteen.

Kirjan kirjoittajat kävivätkin haastattelemassa (monen muun tutkijan ohella) Okinawan saaren satavuotiaita vanhuksia löytääkseen pitkän iän ja ikigain ytimen. Ja löytyihän se! Nämä pirteät vanhukset, joille 90 vuotta ei ole ikä eikä mikään, todistavat ennen kaikkea sitä, miten työnteko ja arkinen puuhastelu pitävät kehon ja mielen toiminnassa. Lisäksi yhteisöllisyys on avainasemassa - kyläläiset auttavat toisiaan ja juhlia järjestetään milloin mistäkin syystä. Aina on syytä lauluun ja tanssiin! Jokaisella on myös oma puutarha, jossa he aloittavat jo aamuvarhain puuhastelun. Kirjoittajat käyvät  myös läpi Okinawan asukkaiden ruokavaliota, joka ytimekkäästi kuuluu: syö monipuolisesti ja täytä vatsasi vain 80%. Ja päivänsä kannattaa aloittaa muiden japanilaisten tavoin lyhyellä liikuntahetkellä, "radio taisolla".



Our intuition and curiousity are very powerful internal compasses to help us connect with our ikigai. Follow those things you enjoy, and get away from or change those you dislike. Be led by your curiousity, and keep busy by doing things that fill you with meaning and happiness. It doesn't need to be a big thing: we might find meaning in being good parents or in helping our neighbors.

No niin, siinä se nyt sitten oli, se pitkän iän salaisuus. Työntekoa, liikunnallisuutta, kohtuullisesti monipuolista ravintoa ja lisäksi oma yhteisö, johon tuntee kuuluvansa. Ja miten sen ikigain sitten löytää? Paras neuvo lienee se, että jos jokin tekemäsi asia saa sinut flow-tilaan niin siinä on ikigaisi ydin!

***
Héctor Garcia & Francesc Miralles:
Ikigai - The Japanese Secret to a Long and Happy Life
Penguin Books 2016
194 sivua

Kommentit

  1. Huomenta! Ikigai voi olla näinä aikoina hakusessa kun huoli maailman tilasta täyttää ajatukset. Hienostipa löysit elämän mielekkyyden ytimen :) Ihanaa kun kirsikankukat kukkivat siellä - meillä sataa lunta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se ikigai löytyi sieltä kun alkoi miettiä mitkä asiat tuottavat iloa ja sen kuuluisan flow-tilan. Ainakin tämä kirjablogin pitäminen on yksi sellainen asia :) Mutta yritän saada vielä käsiini tuon sinun lukemasi Ken Mogin kirjan, luulen nimittäin että siinä mentiin hiukan syvemmälle tähän itse ikigain filosofiaan.

      Poista
  2. Minulla lojuu hyllyssäni tuo Ken Mogin Ikigai ja aloin sitä jo kerran lukea. En päässyt kovin pitkälle, kun jätin sen kesken :D Ehkä ajankohta oli väärä, voisi nostaa kirjan esille ja kokeilla uudemman kerran nyt kun melko lailla moni asia on muuttunut.

    Silmiinpistävän ihana muuten tuo kaupungilla otettu kirjakuvasi, sinistä taivasta ja kirsikankukkaa, unenomainen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikille kirjoille on oma paikkansa ja aikansa, ja tämä koronakotoilu on herättänyt päässä todella mielenkiintoisia pohdiskeluja! Tarvitsen elämääni ainakin enemmän ikigaita :)

      Kävin viime viikolla pikaisesti kaupungissa ja oli pakko käydä vilkaisemassa Kungsträdgårdenin kirsikkapuut, onneksi ehdin nähdä vielä kukat loppuloistossaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tammikuun luetut & Berliinin terveiset

  Tänä vuonna tammikuu oli osaltani harvinaisen jännittävä: toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja lähdin kolmeksi viikoksi Berliiniin opiskelemaan saksaa. Tavoitteena oli ylittää huiman korkealta tuntuva kynnys ja alkaa puhua saksaa. Tämä toteutuikin jo ensimmäisen viikon jälkeen! Jokin asetus napsahti aivoissa paikoilleen ja yliopistossa pandemian jälkeen oppimani saksa alkoi tulla ulos. Ei aina virheettömästi, mutta enpähän enää pelännyt puhua. Myös saksan kielen lukemiseen näyttää tulleen vauhtia lisää. Ostin lähes ensitöikseni Berliinin kirjakaupat löydettyäni Juli Zeh 'n romaanin "Über Menschen". Olin lukenut romaanin aiemmin jo suomeksi, mutta nyt sain siihen aivan uuden tuntuman ja kielikurssilla eteentulleita sanoja tuntui tupsahtelevan eteen joka rivillä. Onneksi olin myös ehtinyt unohtaa miten tarina päättyy, joten sain jälleen kerran yllättyä ja liikuttua. Menomatkan lukemisiksi yöjunaan olin ottanut mukaan ruotsalaisen Lena Einhornin romaanin "Siri". S...

Kun Suomen lapset lähtivät Ruotsiin - Anna Takanen: Sinä olet suruni

Tänään 15. joulukuuta on kulunut 80 vuotta ensimmäisen suomalaisia sotalapsia Tukholmaan kuljettaneen laivan lähdöstä. Ruotsiin lähti kaikkiaan sotaa pakoon  noin 70 000 lasta ja melkein neljäsosa heistä jäi palaamatta. Näihin lukuihin  mahtuu traagisia tarinoita, joita on kipuiltu sekä Suomessa että täällä Ruotsissa. Eikä asiasta ole sen kummemmin puhuttu, kummassakaan maassa. Yksi Ruotsiin jääneistä lapsista oli Anna Takasen Timo-isä, jonka tarinan Takanen on nyt kirjoittanut kirjaksi "Sörjen som blev". Mutta kirja ei ole pelkästään sotalapsen tarina sillä 80 vuoden takainen tragedia vaikuttaa monen perheen elämään edelleen. Takanen sanoo, että sotalapsen traumasta selviämiseen menee neljä sukupolvea. Tässä yhtälössä hän laskee itsensä kolmanneksi sukupolveksi. Anna Takanen eli lapsuutensa oudossa välitilassa. Hän oli syntynyt Ruotsissa ja puhui ruotsia, mutta sukunimensä vuoksi hänet luokiteltiin suomalaiseksi. Koulussa häntä kiusattiin juuri suomalaisuutensa takia...

Vuoden 2025 kirjapinossani oli monta yllätystä – tässä ne, jotka jäivät parhaiten mieleen

  Niin se taas mennä hupsahti vuosi menojaan. Ehdin lukea vuoden aikana 84 kirjaa, mikä on osoitus siitä, että olin pääosin hyvässä vireessä. Jos elämässä on liikaa stressiä en pysty yleensä keskittymään lukemiseen, mutta vuosi 2025 on siis ollut tasapainoinen vuosi kaikin tavoin. Mutta mitkä kirjoista jäivät erityisesti mieleen? Tässä omat ikimuistoisimmat: TAKINKÄÄNTÖ Olin jo vannonut, että en lue enää yhtään Sally Rooneyn teosta, mutta kuinkas sitten kävikään... Visa detta inlägg på Instagram Ett inlägg delat av Mari Karlsson (@mrs_karlsson_lukee) NOSTALGIATRIPPI Kirja, jonka luettuani tajusin olevani vanha! Visa detta inlägg på Instagram Ett inlägg delat av Mari Karlsson (@mrs_karlsson_lukee) KAUNEIN KANSI Tyylipuhdas suoritus! Tosin itse tarina ei ehkä ihan taivu kannen estetiikan mukaisesti, mutta se ei lukukokemustani haitannut. Visa detta inlägg på Instagram Ett inlägg delat av Mari Karlsson (@mrs_karlsson_lukee)...

Loma! Ja dekkarit...

Ensimmäinen lomaviikko on nyt takana mutta kolme vielä edessä. Ja ilmatkin näyttävät alkavan lämmetä joten tunnelma on korkealla! Lomatunnelmaani kuuluvat myös dekkarit. En niitä yleensä lue kovin paljon koska nykydekkarit ovat mielestäni selkeästi raaistuneet. Muutos tapahtui kai Stieg Larssonin Millenium-sarjan myötä, jonka jälkeen monet keksivät tämän modernin version Klondikesta ja mahdollisuuden tehdä rahaa. Psykologiset trillerit ovat kuitenkin mieleistäni jännityskirjallisuutta ja muistelen edelleen lämmöllä viime kesän huippujännää lukukokemusta, Gillian Flynnin  Kiltti tyttö  -trilleriä. Joten kun näin tämän A.J. Finnin Nainen ikkunassa -kirjan seistä töröttävän kirjakaupan eniten myyvien kirjojen ykkösenä ja kannessa vieläpä Flynnin suositus "Amazing!" niin se oli siinä. No, se "Amazing" oli ehkä hiukan liioiteltua ja Flynnin nimen käyttäminen markkinoinnissa aika lailla harhaanjohtavaa. Yhteistä kirjoille oli toki mieleltään  enemmän tai vähemmän...

Maria Jotuni: Huojuva talo (1963)

"Hän tunsi, että häntä oli rangaistu nyt. Koti, josta hän oli lapsellisesti haaveillut, oli tämä. Hänestä tuntui, kuin hän olisi kuin eläin, joka oli kytketty häkkiin, ulospääsyä ei ole." Maria Jotunin (1880-1943) Huojuva talo valmistui jo 1936 jolloin Jotuni lähetti sen Otavan romaanikilpailuun. Kirjailijan kuuluisien saatesanojen "Tämä teos kilpailee vain ensimmäisestä palkinnosta" vuoksi käsikirjoitus kuitenkin palautettiin ja julkaistiin vasta 1963. Kirja osui nyt käteeni omasta kirjahyllystäni, jonne sen olin hankkinut joltakin divarikierrokseltani. Mielikuvani teoksesta perustuu vuonna 1990 esitettyyn TV-sarjaan, jossa Sara Paavolainen ja Kari Heiskanen esittivät teoksen avioparia Leaa ja Eeroa. Heidän hahmonsa ovat mielessäni myös nyt lukiessani tätä lähes 600-sivuista romaania. Kirja on vahva dokumentti 30-luvulta ja siitä murroskaudesta, jota sen ajan naiset elivät. Kirjan henkilöt pohtivat läpi koko kirjan naisen ja miehen suhdetta, avioliittoa, r...