Siirry pääsisältöön

Kirjabloggarin kirjaton joulu



Joululoma alkaa olla sitten siinä. Ja aikamoinen odysseia tämä kaksiviikkoinen onkin ollut! Kaikki alkoi perinteisesti pienimuotoisella stressinpurkaus-hermoromahduksella, kulminoitui uudenvuoden koko perheen vatsatautiepidemiaan ja on nyt laantunut loppiaisen loikoiluun. Kirjoja en ole lukenut kuin yhden (ja se olikin sitten vuoden 2019 huippukirja, siitä lisää myöhemmässä postauksessa) mutta olemme pötkötelleet tässä television ympärillä kuin vanhanajan leirinuotiolla. Mukavaa!

Joululoman ensimmäinen piristys oli Michael McIntyren Big Show -maratooni, jonka huomasimme menevän BBC Brit -kanavalla. McIntyre on yksi Englannin suosituimpia tv-juontajia ja koomikoita, joka on tunnettu tarttuvasta naurustaan. Big Show -sarjan jaksot sisältävät osioita kuten 'Send to All', jolloin uhriksi uskaltautunut julkkis luovuttaa kännykkänsä McIntyrelle, joka lähettää saman, täysin kahelin tekstiviestin kaikille puhelimen kontakteille. Vastaukset luetaan ohjelman myöhemmässä vaiheessa.

Mutta oma ehdoton suosikkini on osio 'Unexpected Star of the Show'. Joka jaksossa McIntyre yllättää jonkun, jonka tämän perhe tai ystävät ovat ilmoittaneet mukaan. Kyseinen henkilö on aivan tavallinen henkilö, hänet esitellään ammatin kautta "kokki-Samina' tai 'kampaaja-Suena', mutta kaikkia näitä henkilöitä yhdistää se, että heillä on upea lauluääni. Kukaan ei kuitenkaan ole koskaan sen kummemmin esiintynyt missään, vaikkakin läheiset tietävät henkilön haaveilevan pääsevänsä esiintymään isolle estradille.

Shown alussa McIntyre vie läpi yllätysoperaation, joka on sarjan kuluessa saanut yhä spektaakkelimaisempia piirteitä. Yllätys on hyvin juoniteltu, sisältää useita näyttelijöitä ja itse ohjaajana McIntyren, joka antaa korvamikin kautta ohjeita näyttelijöille kuinka tehdä itse tilanne niin absurdiksi kuin mahdollista ilman, että uhri keksii sen olevan jekku.

Yleisö saa seurata tilannetta suorana kameroiden kautta ja kaikki huipentuu siihen, kun kohde avaa oven tai jollain muulla tavalla saapuu lavalle ja huomaa yllättäin olevansa 2500 katsojan edessä. McIntyre esittää pakollisen kysymyksen "Do you want to be the Unexpected start of the show" ja tämän jälkeen häkeltynyt 'palomies-Tom' viedään kulissien taakse, jossa häntä odottaa lauluvalmentaja, puvustaja ja meikkaaja, jotka valmistavat hänet shown lopussa koittavaan lauluesitykseen.

Nauroimme koko perhe katketaksemme kun katsoimme näitä jaksoja, emmekä kyllästyneet vaikka taisimme nähdä niitä lähemmäs kaksikymmentä. Vahva suositus siis jos kaipaat hyvää ja lämminhenkistä huumoria!



Seuraavaksi lähdimme katsomaan lapsen kanssa miten Sodankylässä vietetään joulua. Kaipasimme lumimaisemia ja tiesimme, että Sodankylästä niitä varmasti löytyy. Olemme nimittäin syksyn ajan seuranneet tiiviisti Los Fernandezin perheen elämää Äidin puheenvuoro -vlogin kautta, jossa tällä hetkellä kerrotaan perheen vaihtovuodesta Lapissa.

Olemme tyttären kanssa aivan koukussa tähän sarjaan! Tytär jopa haluaisi itsekin muuttaa Lappiin, mutta ollaan saatu nyt aikaiseksi kompromissi, että menemme ainakin käymään siellä. Olemme koko perhe täysiä Lappi-noviiseja, mutta upeat maisemat ja kaunis luonto houkuttavat. Lisäksi vlogissa on koko syksyn painotettu pohjoisen elämän leppoisuutta, mikä tällaiselle kestostressaajalle tuntuu ajatuksena aivan taivaalliselta. Ehkäpä repäisemme ja vietämme ensi joulun Lapissa...



Sitten meihin iskikin vatsatauti... tyttö parani ennen meitä vanhempia ja oli sillä välin löytänyt uuden suomalaisen perhetubekanavan, 'Kaksi äitiä ja kaksoset'. Ja kun sain raahattua itseni vihdoin taas television ääreen olin aivan hurmoksissa. Onko ihanampaa kuin kaksi vauvaa ja heidän jokeltelunsa ja hurmaava vauvanaurunsa! Seurasimme kaksosten ja heidän kahden äitinsä kaupassakäyntiä, mökkeilyä, 1-vuotissynttäreitä, lomailua Kanarialla, ulkoilua leikkipuistossa... Todella rentouttavaa!

Olen iloinen, että olemme tyttären kanssa löytäneet näitä suomalaisia perhetubettajia. Koska olemme ulkosuomalainen perhe, haluan näyttää lapselleni millaista elämä Suomessa on. Pääsemmehän sitä sen verran harvoin itse sinne katsomaan, lähinnä vain kesäisin. Lisäksi lapsen kielenkehityksen kannalta nämä vlogit ovat todella kullanarvoisia.

Olen myös muuten todella yllättynyt siitä, kuinka korkeatasoisia nämä katsomamme vlogit ovat sekä teknisesti että sisällöllisesti. Jotenkin olin jäänyt siihen harhakuvaan, että nämä tubekanavat olisivat vaan jotain höttöä mutta nyt pyydänkin julkisesti anteeksi kaikilta tubettajilta tällaista väärinkäsitystä!



Lopuksi vielä yksi elokuvahelmi, jonka olimme miehen kanssa aikoinaan missanneet. 'The Neverending Story' sai ensi-iltansa jouluna 1984, mutta me olimme miehen kanssa kumpikin silloin jo niin tukevassa teini-iässä, että elokuva ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Mutta onneksi voi oman lapsen kautta saada aina mahdollisuuden uuteen lapsuuteen, joten yhtenä iltana latasimme DVD:n koneeseen ja lähdimme aikamatkalle.

Koska emme tienneet elokuvasta mitään niin olimme vain positiivisesti yllättyneitä. Filmin tehosteet olivat aikansa huippulaatua, ja itse asiassa toimivat ihan hyvin tämän ajan 10-vuotiaankin silmissä. Itse tarina on puhdasta fantasiaa ja sisältää paljon filosofisia ulottuvuuksia. Elokuvan teema on jopa pelottavankin ajankohtainen. Kaiken tuhoava Tyhjyys on tuhoamassa Fantaasian maailmaa - ihmiset ovat menettäneet toivonsa ja unelmansa. Suorastaan kylmät väreet menivät selkäpiitä kun eräs elokuvan hahmoista lausui sanat:

"People who have no hopes are easy to control. And whoever has control has the Power"






**
Mutta tämän tv-painotteisen joululoman jälkeen kaipaan jo kovasti kirjojen pariin. Voin jo nyt paljastaa, että olen aloittanut tämän vuoden 2020 kirjavuoden erittäin yllättävällä tavalla: kuuntelen juuri ihka ensimmäistä äänikirjaani! Ja se toimii!! (Raportti kuuntelukokemuksestani löytyy täältä.)

Kommentit

  1. Oi, tuo Neverendin Story! Michael Enden "Tarina vailla loppua", eikö vaan? Rakastin sitä kirjana juuri 80-luvun puolivälissä (jossain lapsuuden ja teini-iän välimaastossa). Muistan varmaan aina sen, miten kirjan fontin väri vaihteli sen mukaan, oliko Bastian ns. normaalimaailmassa tai Fantaasiassa.

    Joskus on vähäkirjaisia jouluja. Itselläni sukulointi haittaa monesti lukemista, mutta nyt välipäivinä olen ehtinyt lukea hieman paremmin.

    Hyvää (ja vatsatauditonta!) uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juuri se! Tiesin kirjan ja elokuvan olemassaolosta mutta en ollut tutustunut kumpaankaan. Nyt on taas yksi aukko sivistyksessä täytetty!

      Hyvää uutta kirjavuotta, Katja! /Mari

      Poista
  2. Kiva postaus, vaikka sairastaminen ei ole ollutkaan mukavaa. Mutta saittepahan laatuaikaa koko
    perheen kanssa televisiosarjojen kera. Toivottavasti tauti on jo voitettu ja pääsette lähtemään Sodankylään. Hyvää matkaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anneli! Sodankylä on meille tällä hetkellä vain mielikuvituspaikka, jonne menemme aina tämän mainitsemani Sodankylä-vlogin kautta :) Mutta sarja on niin hyvin kuvattu, että tuntuu ihan todelliselta. Laatuaikaa saatiin tosiaankin ihan rutkasti ja sehän se on joulun tarkoitus! /Mari

      Poista
  3. Vlogien tasot ovat kyllä parantuneet viime aikoina huimasti. Ehkä siihen vaikuttaa myös parempien kameroiden ja muiden kuvausvälineiden hintojen halventuminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä vlogi-maailma on minulle ihan uusi mutta 10-vuotias lapseni esittelee aina uusia löytöjään. Tällä hetkellä seuraamme ruotsalaisen Margaux Dietzin vlogeja ja siinä mennäänkin jo sitten ihan uudelle tasolle koska vlogeja on tuottamassa kokonainen tiimi. /Mari

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lisää miehiä!

Hei pitkästä aikaa! Viimeksi kirjoitin tänne blogiini Markus Nummen loistavasta  Käräjät -kirjasta ja mitä lie nyt tapahtunut, mutta olen lukenut mieskirjailijoita enemmänkin! Ihmettelen aina vuoden lopussa lukutilastoani laatiessa miten lukemani kirjailijat ovat melkein 90%:sesti naisia. Mutta tänä vuonna tilastoihini saattaakin tulla yllättävä piikki... Viimeisin lukemani kirja on ohut ja pettävän kevyen oloinen Antti Röngän "Kiltti poika" . En ole jaksanut viimeiseen kuukauteen lukea mitään pidempää tekstikokonaisuutta ja tämä tuntui kirjastopinokirjoista siltä helpoimmalta. Mutta Röngän tajunnanvirtamainen teksti vaatii tarkkaavaisuutta ja keskittymistä, ja kirjan lukemiseen meni useampi päivä, vaikka sivuja on vain 160. "Kiltti poika" on kertomus muutaman vuorokauden mittaisesta ajanjaksosta, jona aikana päähenkilö täyttää 27 vuotta. Tästä on myös tarkoitus tulla se viimeinen syntymäpäivä. Kevät, itsemurhaajien vuodenaika. Että joutuu kuljettamaan kaikkea sitä ...

Döden, döden, döden...

Tunnetussa anekdootissa Astrid Lindgren kertoi kuinka hän vanhenevien sisarustensa kanssa aloitti aina puhelut sanoilla "döden, döden, döden...". Näin oli tämä ikävä mutta enenevissä määrin elämään kuuluva asia poiskäsitelty ja voitiin siirtyä mukavampiin aiheisiin. Uusi suosikkikirjailijani Maggie O'Farrell on myös tarttunut härkää sarvista ja kertoo tässä muistelmiksi luokitellussa kirjassaan 17 kerrasta, jolloin kuolema on liipaissut läheltä. Aihe saattaa kuulostaa synkältä, makaaberiltakin ehkä, mutta voin vakuuttaa, että O'Farrell on luonut näistä kertomuksista maagista luettavaa! There is nothing unique or special in a near-death experience. They are not rare; everyone, I would venture, has had them, at one time or another, perhaps without even realising it. The brush of a van too close to your bicycle, the tired medicin who realises that a dosage ought to be checked one final time, the driver who has drunk too much and is reluctantly persuaded to relinq...

Lukunautinto, pitkästä aikaa! (Markus Nummi: Käräjät)

Sain pitkästä aikaa kokea oikean lukunautinnon! Mikä sopikin hyvin tähän parhaillaan menevän lukuviikon teemaan "löydä lukufiilis!". Oma salaisuuteni lukufiiliksen takaamiseksi oli pitkä viikonloppu, paksu kirja ja rentouttava miljöö. Tämä yhtälö toteutuu yleensä juuri näin pääsiäisenä - muistan esimerkiksi Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläisen olleen juuri tällainen täysosuma. Olin tässä jo useamman viikon säästellyt kirjastosta varaamaani Markus Nummen Käräjät-teosta, joka tuli sen verran ajoissa, että jouduin sen lainaa jo pari kertaa pidentämään. Mutta aikataulu piti ja ehdin lukea kirjan ennen kuin lopullinen palautuspäivä tuli eteen. Tämä Käräjät tosin oli vähän riskaabeli valinta. Ensinnäkin se on paksu, melkein 600 sivua. En mielelläni ryhdy tällaisiin luku-urakoihin jos ei ole taetta siitä, että kirja on oikeasti hyvä. Siitä kirjan hyvyydestä olin kyllä saanut paljon vinkkejä kirjasomea ja -blogeja selatessani, mutta siitä tuli se toinen mutta... olen aika monta kertaa ...

Vielä muutama kirjalupaus!

  Tämä viikko on mennyt vielä uuden vuoden tunnelmissa. En ole mitään kummempia lupauksia mennyt tekemään, mutta totta kai tuleva mietityttää. Ja myös tämän kirjablogini tuleva vuosi! Innostuin Kartanon kruunaamaton lukija -blogin vuosikatsauksesta , Elegia on nimittäin ehtinyt lukea viime vuoden aikana kirjoja peräti 21 eri maasta! Pakkohan se oli tarkistaa myös oma tilanne.  20: Ruotsi 18: Suomi 7: USA 5: Iso-Britannia 5: Saksa 4: Norja 2: Irlanti 1: Tanska, Viro, Espanja Ylsin siis kymmeneen maahan, mikä on yllättävän hyvä tulos mutta kun listaa katsoo niin huomaa, että aika tutuilla alueilla liikun. Suurimman määrän kirjoja luin tietysti näistä kahdesta kotimaastani, Ruotsista ja Suomesta. Mutta mitäpä jos pistäisin tämän kaksi kertaa paremmaksi eli tänä vuonna lukisinkin kirjoja 20 eri maasta! Ja joku vieraampikin maa siellä saisi mielellään olla. Toinen ajatukseni alkavaa vuotta ajatellen on, etten enää välttämättä haluaisi kirjoittaa kirjakohtaisia postauksia vaan sen s...

Ann Napolitanin "Kaunokaisia" - raportti eletystä elämästä

  Seuraan tiiviisti myös saksankielisiä kirjallisuusmarkkinoita ja huomasin juuri ennakkopostauksen sveitsiläisen Charles Lewinskyn tänä syksynä ilmestyvästä kirjasta "Täuschend echt" (Petollisen todellinen), jossa mainostoimiston copywriter menettää kaiken - työn, rakkauden ja rahat. Hän onnistuu kuitenkin tekoälyn avulla tuottamaan romaanin, "tositarinan", josta tulee suurmenestys. On kuitenkin yksi henkilö, entinen rakastettu, joka tietää että tarina ei ole totta...  Mieltä kutkuttava aihe! Vaikka samalla iskee mieleen ajatus, että kuinkakohan monta tekoälyllä tuotettua romaania tuolla maailmalla jo liikkuukaan? Minulla on itse asiassa jo yksi vahva ehdokas, enkä ole edes yksin epäilykseni kanssa, minkä huomasin kun tutkin asiaa. Kyseessä on ehkä tällä hetkellä kirjasomen eniten hehkutettu kirja, amerikkalaisen Ann Napolitanon "Hello Beautiful" (Kaunokaisia), jonka myös lukupiirimme päätti lukea. Huom! Jos haluat välttää juonipaljastuksia tai jos pidit ...