Siirry pääsisältöön

Kirjabloggarin kirjaton joulu



Joululoma alkaa olla sitten siinä. Ja aikamoinen odysseia tämä kaksiviikkoinen onkin ollut! Kaikki alkoi perinteisesti pienimuotoisella stressinpurkaus-hermoromahduksella, kulminoitui uudenvuoden koko perheen vatsatautiepidemiaan ja on nyt laantunut loppiaisen loikoiluun. Kirjoja en ole lukenut kuin yhden (ja se olikin sitten vuoden 2019 huippukirja, siitä lisää myöhemmässä postauksessa) mutta olemme pötkötelleet tässä television ympärillä kuin vanhanajan leirinuotiolla. Mukavaa!

Joululoman ensimmäinen piristys oli Michael McIntyren Big Show -maratooni, jonka huomasimme menevän BBC Brit -kanavalla. McIntyre on yksi Englannin suosituimpia tv-juontajia ja koomikoita, joka on tunnettu tarttuvasta naurustaan. Big Show -sarjan jaksot sisältävät osioita kuten 'Send to All', jolloin uhriksi uskaltautunut julkkis luovuttaa kännykkänsä McIntyrelle, joka lähettää saman, täysin kahelin tekstiviestin kaikille puhelimen kontakteille. Vastaukset luetaan ohjelman myöhemmässä vaiheessa.

Mutta oma ehdoton suosikkini on osio 'Unexpected Star of the Show'. Joka jaksossa McIntyre yllättää jonkun, jonka tämän perhe tai ystävät ovat ilmoittaneet mukaan. Kyseinen henkilö on aivan tavallinen henkilö, hänet esitellään ammatin kautta "kokki-Samina' tai 'kampaaja-Suena', mutta kaikkia näitä henkilöitä yhdistää se, että heillä on upea lauluääni. Kukaan ei kuitenkaan ole koskaan sen kummemmin esiintynyt missään, vaikkakin läheiset tietävät henkilön haaveilevan pääsevänsä esiintymään isolle estradille.

Shown alussa McIntyre vie läpi yllätysoperaation, joka on sarjan kuluessa saanut yhä spektaakkelimaisempia piirteitä. Yllätys on hyvin juoniteltu, sisältää useita näyttelijöitä ja itse ohjaajana McIntyren, joka antaa korvamikin kautta ohjeita näyttelijöille kuinka tehdä itse tilanne niin absurdiksi kuin mahdollista ilman, että uhri keksii sen olevan jekku.

Yleisö saa seurata tilannetta suorana kameroiden kautta ja kaikki huipentuu siihen, kun kohde avaa oven tai jollain muulla tavalla saapuu lavalle ja huomaa yllättäin olevansa 2500 katsojan edessä. McIntyre esittää pakollisen kysymyksen "Do you want to be the Unexpected start of the show" ja tämän jälkeen häkeltynyt 'palomies-Tom' viedään kulissien taakse, jossa häntä odottaa lauluvalmentaja, puvustaja ja meikkaaja, jotka valmistavat hänet shown lopussa koittavaan lauluesitykseen.

Nauroimme koko perhe katketaksemme kun katsoimme näitä jaksoja, emmekä kyllästyneet vaikka taisimme nähdä niitä lähemmäs kaksikymmentä. Vahva suositus siis jos kaipaat hyvää ja lämminhenkistä huumoria!



Seuraavaksi lähdimme katsomaan lapsen kanssa miten Sodankylässä vietetään joulua. Kaipasimme lumimaisemia ja tiesimme, että Sodankylästä niitä varmasti löytyy. Olemme nimittäin syksyn ajan seuranneet tiiviisti Los Fernandezin perheen elämää Äidin puheenvuoro -vlogin kautta, jossa tällä hetkellä kerrotaan perheen vaihtovuodesta Lapissa.

Olemme tyttären kanssa aivan koukussa tähän sarjaan! Tytär jopa haluaisi itsekin muuttaa Lappiin, mutta ollaan saatu nyt aikaiseksi kompromissi, että menemme ainakin käymään siellä. Olemme koko perhe täysiä Lappi-noviiseja, mutta upeat maisemat ja kaunis luonto houkuttavat. Lisäksi vlogissa on koko syksyn painotettu pohjoisen elämän leppoisuutta, mikä tällaiselle kestostressaajalle tuntuu ajatuksena aivan taivaalliselta. Ehkäpä repäisemme ja vietämme ensi joulun Lapissa...



Sitten meihin iskikin vatsatauti... tyttö parani ennen meitä vanhempia ja oli sillä välin löytänyt uuden suomalaisen perhetubekanavan, 'Kaksi äitiä ja kaksoset'. Ja kun sain raahattua itseni vihdoin taas television ääreen olin aivan hurmoksissa. Onko ihanampaa kuin kaksi vauvaa ja heidän jokeltelunsa ja hurmaava vauvanaurunsa! Seurasimme kaksosten ja heidän kahden äitinsä kaupassakäyntiä, mökkeilyä, 1-vuotissynttäreitä, lomailua Kanarialla, ulkoilua leikkipuistossa... Todella rentouttavaa!

Olen iloinen, että olemme tyttären kanssa löytäneet näitä suomalaisia perhetubettajia. Koska olemme ulkosuomalainen perhe, haluan näyttää lapselleni millaista elämä Suomessa on. Pääsemmehän sitä sen verran harvoin itse sinne katsomaan, lähinnä vain kesäisin. Lisäksi lapsen kielenkehityksen kannalta nämä vlogit ovat todella kullanarvoisia.

Olen myös muuten todella yllättynyt siitä, kuinka korkeatasoisia nämä katsomamme vlogit ovat sekä teknisesti että sisällöllisesti. Jotenkin olin jäänyt siihen harhakuvaan, että nämä tubekanavat olisivat vaan jotain höttöä mutta nyt pyydänkin julkisesti anteeksi kaikilta tubettajilta tällaista väärinkäsitystä!



Lopuksi vielä yksi elokuvahelmi, jonka olimme miehen kanssa aikoinaan missanneet. 'The Neverending Story' sai ensi-iltansa jouluna 1984, mutta me olimme miehen kanssa kumpikin silloin jo niin tukevassa teini-iässä, että elokuva ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Mutta onneksi voi oman lapsen kautta saada aina mahdollisuuden uuteen lapsuuteen, joten yhtenä iltana latasimme DVD:n koneeseen ja lähdimme aikamatkalle.

Koska emme tienneet elokuvasta mitään niin olimme vain positiivisesti yllättyneitä. Filmin tehosteet olivat aikansa huippulaatua, ja itse asiassa toimivat ihan hyvin tämän ajan 10-vuotiaankin silmissä. Itse tarina on puhdasta fantasiaa ja sisältää paljon filosofisia ulottuvuuksia. Elokuvan teema on jopa pelottavankin ajankohtainen. Kaiken tuhoava Tyhjyys on tuhoamassa Fantaasian maailmaa - ihmiset ovat menettäneet toivonsa ja unelmansa. Suorastaan kylmät väreet menivät selkäpiitä kun eräs elokuvan hahmoista lausui sanat:

"People who have no hopes are easy to control. And whoever has control has the Power"






**
Mutta tämän tv-painotteisen joululoman jälkeen kaipaan jo kovasti kirjojen pariin. Voin jo nyt paljastaa, että olen aloittanut tämän vuoden 2020 kirjavuoden erittäin yllättävällä tavalla: kuuntelen juuri ihka ensimmäistä äänikirjaani! Ja se toimii!! (Raportti kuuntelukokemuksestani löytyy täältä.)

Kommentit

  1. Oi, tuo Neverendin Story! Michael Enden "Tarina vailla loppua", eikö vaan? Rakastin sitä kirjana juuri 80-luvun puolivälissä (jossain lapsuuden ja teini-iän välimaastossa). Muistan varmaan aina sen, miten kirjan fontin väri vaihteli sen mukaan, oliko Bastian ns. normaalimaailmassa tai Fantaasiassa.

    Joskus on vähäkirjaisia jouluja. Itselläni sukulointi haittaa monesti lukemista, mutta nyt välipäivinä olen ehtinyt lukea hieman paremmin.

    Hyvää (ja vatsatauditonta!) uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juuri se! Tiesin kirjan ja elokuvan olemassaolosta mutta en ollut tutustunut kumpaankaan. Nyt on taas yksi aukko sivistyksessä täytetty!

      Hyvää uutta kirjavuotta, Katja! /Mari

      Poista
  2. Kiva postaus, vaikka sairastaminen ei ole ollutkaan mukavaa. Mutta saittepahan laatuaikaa koko
    perheen kanssa televisiosarjojen kera. Toivottavasti tauti on jo voitettu ja pääsette lähtemään Sodankylään. Hyvää matkaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anneli! Sodankylä on meille tällä hetkellä vain mielikuvituspaikka, jonne menemme aina tämän mainitsemani Sodankylä-vlogin kautta :) Mutta sarja on niin hyvin kuvattu, että tuntuu ihan todelliselta. Laatuaikaa saatiin tosiaankin ihan rutkasti ja sehän se on joulun tarkoitus! /Mari

      Poista
  3. Vlogien tasot ovat kyllä parantuneet viime aikoina huimasti. Ehkä siihen vaikuttaa myös parempien kameroiden ja muiden kuvausvälineiden hintojen halventuminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä vlogi-maailma on minulle ihan uusi mutta 10-vuotias lapseni esittelee aina uusia löytöjään. Tällä hetkellä seuraamme ruotsalaisen Margaux Dietzin vlogeja ja siinä mennäänkin jo sitten ihan uudelle tasolle koska vlogeja on tuottamassa kokonainen tiimi. /Mari

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avioliitosta, ulkopuolisuudesta ja muukalaisuudesta (ja hieman myös kuningatar Silviasta)

  Tällä viikolla täällä Ruotsissa on juhlistettu kuningasparin kultahääpäivää, joka huipentui eilisen lauantain juhlallisuuksiin. Tavallisen kansalaisen elämään juhla ei ole vaikuttanut, mutta rojalistille on ollut tarjolla roimasti herkkupaloja. Itse en ole rojalisti, vaikkakin toki kiinnostunut kuningashuoneista, mutta lähinnä niiden historiallisen merkityksen vuoksi. Mutta kuten jo olen aiemmin mielipiteeni ilmaissut : sukusiteeseen perustuva valtainstituutio ei mielestäni kuulu nykyaikaan. Kuningatar Silviaa olen tarkkaillut kuitenkin suurella mielenkiinnolla, olemmehan molemmat Ruotsiin tulleita maahanmuuttajia. Omaksi onnekseni tulin maahan ilman sen suurempia paineita; tarkoitus oli tehdä töitä kahdeksan kuukautta ja sitten lähteä takaisin kotiin (tai jonnekin aivan uuteen paikkaan), mutta kohtalo puuttui peliin, niin kuin sanotaan, ja täällä ollaan edelleen. Ruotsi on ollut minulle hyvä paikka elää ja toteuttaa itseäni ja ilokseni olen saanut olla myös avoimesti oma itseni....

Eeva Kilpi: Elämä edestakaisin (Klassikkohaaste #21)

Olen lukenut Eeva Kilpeä koko aikuiselämäni ja monet hänen teoksistaan jopa useaan otteeseen. Kilpi oli myös lohtukirjailijani, kun en päässyt koronasulun aikana Suomeen.  Lääkkeeksi Suomi-ikävääni  auttoi silloin Kilven herkkä ja hersyvä suomen kieli. Olen myös miettinyt voiko "elämän evakkous" siirtyä sukupolvelta toiselle. Ainakin omassa elämässäni tunnistan tätä samaa " nyssyköiden haalijan  -syndroomaa": "Että kaikki tarpeellinen on kasseissa ja pusseissa sängyn alla tai sängyn vieressä, käden ulottuvilla". Koskaan kun ei tiedä milloin se lähtö tulee. Anna-Riikka Carlsonin  kirjassa  "Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä" Kilpi epäilee, että tokko häntä enää kukaan lukee. Mutta kyllä vaan luetaan! Etenkin Kilven runoutta näkee siteerattavan säännöllisesti kirjasomessa. Proosatekstit ovat ehkä sitten jääneet vähemmälle huomiolle, ja juuri siksi haluankin nostaa esille tämänkertaisessa Klassikkohaastekirjoituksessani yhden Kilven varha...

Kuolleen naisen ruumis kauppatavarana

  Olen joskus miettinyt, että entäpä jos minut murhataan. Yhtäkkiä kuvani ja epiteettini "Mari, 54" keikkuisivat jokaisen iltapäivä- ja verkkolehden etusivulla. Viimeiset elintuntini raportoitaisiin minuutin tarkkuudella, murhatapani analysoitaisiin, ruumiinosani kuvailtaisiin kaiken kansan kauhisteltavaksi. Ehkäpä mainittaisiin, että olen yhden lapsen äiti. Sehän myy aina hiukan lisää, jos äiti murhataan. Todennäköisesti tämän enempää ei elämästäni kerrottaisi. Mutta ruumiillani myytäisiin irtopainoksia.  Tämä tuli nyt taas mieleeni kun täällä Ruotsissa menneellä viikolla raportoitiin alkaneesta oikeudenkäynnistä, jossa uhrina oli 21-vuotias tyttö. Jos googlaan tytön nimen ja iän, saan heti esille hänen kuvansa ja kaikki yksityiskohdat tapauksesta. Erikoisen tästä tapauksesta tekee se seikka, että murhasta syytettyinä on kaksi samanikäistä nuorta naista. Esillä on myös kuvia, joissa uhri on yhdessä tulevan murhaajansa kanssa. Murhaajan kasvot on häivytetty, mutta uhrin kasvo...

Poimintoja kesäkirjapinosta - vuoden tähän mennessä paras, yllättävin sekä suurin pettymys

Lomatunnelmissa Nyt on kesä siinä vaiheessa, että loma on juuri alkanut ja edessä on ensimmäinen kesäreissu. Siitä lisää sitten myöhemmin. Mutta ennen kuin katoan lomakirjapinoni kanssa teille tietymättömille, lienee paikallaan käydä lyhyesti läpi mitä kirjapino on tähän mennessä tarjonnut. On hyvä saada lukemani kirjat tänne bloginkin arkistoihin koska, kuten olen jo niin monasti huomannut, muisti on lyhyt. Hämmästyn yhä vain useammin vanhoja blogipostauksiani lukiessani mitä kaikkea on tullutkaan luettua ja mitä ajatuksia kirjat minussa ovat herättäneet. Mukavaa kun saa yllättää itsensä näin jälkikäteen! *** Nautinnollinen elämäkerta taiteilijaparin elämästä ja rakkaudesta Aloitan tämän vuoden toistaiseksi parhaalla kirjalla: Siri Hustvedtin Ghost Stories . Se sai minulta Goodreadsin tilastoihin merkittynä peräti viisi tähteä. Täyttä tähtimäärää en usein anna, mutta tässä kirjassa osui kohdallani kaikki oikeaan: upea tarina ja vieläpä elämäkerta, hienosti kirjoitettu, mielenkiint...

Terveisiä nuoruudesta!

Kun täti-ihminen saa luettavakseen nuoren miehen omaelämäkerrallisen teoksen, reaktiot menevät vuoristorataa. Ihastuksesta hämmästelyyn, naureskelusta ("voi kuule, kun tulet tähän ikään") kunnioitukseen ("vau, että se ymmärtää jo tuossa iässä!"). Päällimmäinen ajatukseni kirjan kannet suljettuani on kuitenkin ihailu siitä kuinka avoimesti Donner kertoo elämästään ja ajatuksistaan. Tunsin lukiessani vahvasti, että kirjailijan ääni on aito ja rehellinen. Donner kutsuu kirjaansa "omaelämäkerralliseksi esseeksi" ja hän kirjoittaa tekstejä 14 eri tunteen inspiroimana. Kappaleiden teemoja ovat esimerkiksi yksinäisyys, häpeä,  katkeruus ja itsekkyys. Donner sekoittaa tekstiinsä sekä hyvin omakohtaisia kokemuksia että yleisempää pohdintaa. Tack vare min ungdom vågar jag leverera förhastade påståenden som jag senare kommer att ångra, men för en stund lever de kanske och skapar något nytt. Välillä tekstissä vilahtaa myös se kuuluisa "virtahepo" ...