Siirry pääsisältöön

Kirjabloggarin kirjaton joulu



Joululoma alkaa olla sitten siinä. Ja aikamoinen odysseia tämä kaksiviikkoinen onkin ollut! Kaikki alkoi perinteisesti pienimuotoisella stressinpurkaus-hermoromahduksella, kulminoitui uudenvuoden koko perheen vatsatautiepidemiaan ja on nyt laantunut loppiaisen loikoiluun. Kirjoja en ole lukenut kuin yhden (ja se olikin sitten vuoden 2019 huippukirja, siitä lisää myöhemmässä postauksessa) mutta olemme pötkötelleet tässä television ympärillä kuin vanhanajan leirinuotiolla. Mukavaa!

Joululoman ensimmäinen piristys oli Michael McIntyren Big Show -maratooni, jonka huomasimme menevän BBC Brit -kanavalla. McIntyre on yksi Englannin suosituimpia tv-juontajia ja koomikoita, joka on tunnettu tarttuvasta naurustaan. Big Show -sarjan jaksot sisältävät osioita kuten 'Send to All', jolloin uhriksi uskaltautunut julkkis luovuttaa kännykkänsä McIntyrelle, joka lähettää saman, täysin kahelin tekstiviestin kaikille puhelimen kontakteille. Vastaukset luetaan ohjelman myöhemmässä vaiheessa.

Mutta oma ehdoton suosikkini on osio 'Unexpected Star of the Show'. Joka jaksossa McIntyre yllättää jonkun, jonka tämän perhe tai ystävät ovat ilmoittaneet mukaan. Kyseinen henkilö on aivan tavallinen henkilö, hänet esitellään ammatin kautta "kokki-Samina' tai 'kampaaja-Suena', mutta kaikkia näitä henkilöitä yhdistää se, että heillä on upea lauluääni. Kukaan ei kuitenkaan ole koskaan sen kummemmin esiintynyt missään, vaikkakin läheiset tietävät henkilön haaveilevan pääsevänsä esiintymään isolle estradille.

Shown alussa McIntyre vie läpi yllätysoperaation, joka on sarjan kuluessa saanut yhä spektaakkelimaisempia piirteitä. Yllätys on hyvin juoniteltu, sisältää useita näyttelijöitä ja itse ohjaajana McIntyren, joka antaa korvamikin kautta ohjeita näyttelijöille kuinka tehdä itse tilanne niin absurdiksi kuin mahdollista ilman, että uhri keksii sen olevan jekku.

Yleisö saa seurata tilannetta suorana kameroiden kautta ja kaikki huipentuu siihen, kun kohde avaa oven tai jollain muulla tavalla saapuu lavalle ja huomaa yllättäin olevansa 2500 katsojan edessä. McIntyre esittää pakollisen kysymyksen "Do you want to be the Unexpected start of the show" ja tämän jälkeen häkeltynyt 'palomies-Tom' viedään kulissien taakse, jossa häntä odottaa lauluvalmentaja, puvustaja ja meikkaaja, jotka valmistavat hänet shown lopussa koittavaan lauluesitykseen.

Nauroimme koko perhe katketaksemme kun katsoimme näitä jaksoja, emmekä kyllästyneet vaikka taisimme nähdä niitä lähemmäs kaksikymmentä. Vahva suositus siis jos kaipaat hyvää ja lämminhenkistä huumoria!



Seuraavaksi lähdimme katsomaan lapsen kanssa miten Sodankylässä vietetään joulua. Kaipasimme lumimaisemia ja tiesimme, että Sodankylästä niitä varmasti löytyy. Olemme nimittäin syksyn ajan seuranneet tiiviisti Los Fernandezin perheen elämää Äidin puheenvuoro -vlogin kautta, jossa tällä hetkellä kerrotaan perheen vaihtovuodesta Lapissa.

Olemme tyttären kanssa aivan koukussa tähän sarjaan! Tytär jopa haluaisi itsekin muuttaa Lappiin, mutta ollaan saatu nyt aikaiseksi kompromissi, että menemme ainakin käymään siellä. Olemme koko perhe täysiä Lappi-noviiseja, mutta upeat maisemat ja kaunis luonto houkuttavat. Lisäksi vlogissa on koko syksyn painotettu pohjoisen elämän leppoisuutta, mikä tällaiselle kestostressaajalle tuntuu ajatuksena aivan taivaalliselta. Ehkäpä repäisemme ja vietämme ensi joulun Lapissa...



Sitten meihin iskikin vatsatauti... tyttö parani ennen meitä vanhempia ja oli sillä välin löytänyt uuden suomalaisen perhetubekanavan, 'Kaksi äitiä ja kaksoset'. Ja kun sain raahattua itseni vihdoin taas television ääreen olin aivan hurmoksissa. Onko ihanampaa kuin kaksi vauvaa ja heidän jokeltelunsa ja hurmaava vauvanaurunsa! Seurasimme kaksosten ja heidän kahden äitinsä kaupassakäyntiä, mökkeilyä, 1-vuotissynttäreitä, lomailua Kanarialla, ulkoilua leikkipuistossa... Todella rentouttavaa!

Olen iloinen, että olemme tyttären kanssa löytäneet näitä suomalaisia perhetubettajia. Koska olemme ulkosuomalainen perhe, haluan näyttää lapselleni millaista elämä Suomessa on. Pääsemmehän sitä sen verran harvoin itse sinne katsomaan, lähinnä vain kesäisin. Lisäksi lapsen kielenkehityksen kannalta nämä vlogit ovat todella kullanarvoisia.

Olen myös muuten todella yllättynyt siitä, kuinka korkeatasoisia nämä katsomamme vlogit ovat sekä teknisesti että sisällöllisesti. Jotenkin olin jäänyt siihen harhakuvaan, että nämä tubekanavat olisivat vaan jotain höttöä mutta nyt pyydänkin julkisesti anteeksi kaikilta tubettajilta tällaista väärinkäsitystä!



Lopuksi vielä yksi elokuvahelmi, jonka olimme miehen kanssa aikoinaan missanneet. 'The Neverending Story' sai ensi-iltansa jouluna 1984, mutta me olimme miehen kanssa kumpikin silloin jo niin tukevassa teini-iässä, että elokuva ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Mutta onneksi voi oman lapsen kautta saada aina mahdollisuuden uuteen lapsuuteen, joten yhtenä iltana latasimme DVD:n koneeseen ja lähdimme aikamatkalle.

Koska emme tienneet elokuvasta mitään niin olimme vain positiivisesti yllättyneitä. Filmin tehosteet olivat aikansa huippulaatua, ja itse asiassa toimivat ihan hyvin tämän ajan 10-vuotiaankin silmissä. Itse tarina on puhdasta fantasiaa ja sisältää paljon filosofisia ulottuvuuksia. Elokuvan teema on jopa pelottavankin ajankohtainen. Kaiken tuhoava Tyhjyys on tuhoamassa Fantaasian maailmaa - ihmiset ovat menettäneet toivonsa ja unelmansa. Suorastaan kylmät väreet menivät selkäpiitä kun eräs elokuvan hahmoista lausui sanat:

"People who have no hopes are easy to control. And whoever has control has the Power"






**
Mutta tämän tv-painotteisen joululoman jälkeen kaipaan jo kovasti kirjojen pariin. Voin jo nyt paljastaa, että olen aloittanut tämän vuoden 2020 kirjavuoden erittäin yllättävällä tavalla: kuuntelen juuri ihka ensimmäistä äänikirjaani! Ja se toimii!! (Raportti kuuntelukokemuksestani löytyy täältä.)

Kommentit

  1. Oi, tuo Neverendin Story! Michael Enden "Tarina vailla loppua", eikö vaan? Rakastin sitä kirjana juuri 80-luvun puolivälissä (jossain lapsuuden ja teini-iän välimaastossa). Muistan varmaan aina sen, miten kirjan fontin väri vaihteli sen mukaan, oliko Bastian ns. normaalimaailmassa tai Fantaasiassa.

    Joskus on vähäkirjaisia jouluja. Itselläni sukulointi haittaa monesti lukemista, mutta nyt välipäivinä olen ehtinyt lukea hieman paremmin.

    Hyvää (ja vatsatauditonta!) uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juuri se! Tiesin kirjan ja elokuvan olemassaolosta mutta en ollut tutustunut kumpaankaan. Nyt on taas yksi aukko sivistyksessä täytetty!

      Hyvää uutta kirjavuotta, Katja! /Mari

      Poista
  2. Kiva postaus, vaikka sairastaminen ei ole ollutkaan mukavaa. Mutta saittepahan laatuaikaa koko
    perheen kanssa televisiosarjojen kera. Toivottavasti tauti on jo voitettu ja pääsette lähtemään Sodankylään. Hyvää matkaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anneli! Sodankylä on meille tällä hetkellä vain mielikuvituspaikka, jonne menemme aina tämän mainitsemani Sodankylä-vlogin kautta :) Mutta sarja on niin hyvin kuvattu, että tuntuu ihan todelliselta. Laatuaikaa saatiin tosiaankin ihan rutkasti ja sehän se on joulun tarkoitus! /Mari

      Poista
  3. Vlogien tasot ovat kyllä parantuneet viime aikoina huimasti. Ehkä siihen vaikuttaa myös parempien kameroiden ja muiden kuvausvälineiden hintojen halventuminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä vlogi-maailma on minulle ihan uusi mutta 10-vuotias lapseni esittelee aina uusia löytöjään. Tällä hetkellä seuraamme ruotsalaisen Margaux Dietzin vlogeja ja siinä mennäänkin jo sitten ihan uudelle tasolle koska vlogeja on tuottamassa kokonainen tiimi. /Mari

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kevätsukkahousut jalassa matkaan monikielisyyden maailmoihin

  Mielessäni on pyörinyt viime päivinä Sinikka Nopolan pistämätön kirjan nimi "Tervehdin teitä kevätsukkahousuilla". En ole kyseistä kirjaa (vielä) lukenut, mutta tuo nimi on jäänyt mieleen. Siinä on jotain niin herkullisen suomalaista absurdia huumoria ja sanaleikittelyä. Ja joudun kerta kerran jälkeen toteamaan, että vaikka kuinka opiskelen näitä muita kieliäni ja vaikka pystyn niillä työhommatkin ihan asiallisesti hoitamaan, niin tätä oman kielen tuntua en niihin saa.  Se ei saa kuitenkaan lannistaa vieraiden kielten opiskelua, päinvastoin! Ihmettelyä riittää niissä muissakin kielissä, kuten nyt tässä minulle tällä hetkellä ajankohtaisessa saksan kielessä. Uudet kielet opastavat yllätyksellisille tutkimusmatkoille uusiin maailmoihin. Kuten edellisessä postauksessani mainitsin, nyt ei lueta kirjoja vaan kirjoitetaan lopputyötä. Tämä kevät menee monikielisyyden teorioiden parissa. Tutkielman runko on jo valmis, nyt pistetään paloja paikoilleen.  Ja täytyy sanoa, että tu...

Rakas vihattu lähiöni

Kun aikoinaan muutimme mieheni kanssa yhteen ei vaihtoehtoja ollut kovinkaan monta. Jotta Tukholmassa saisi vuokra-asunnon on jonossa oltava, alueesta riippuen, 5-25 vuotta. Miehelläni oli vuokrakaksio mutta todennäköisyys, että joku haluaisi vaihtaa isomman asuntonsa pienempään tuntui aika olemattomalta. Niinpä lähdimme etsimään kotia yhdessä pankin kanssa. Mielessämme oli heti alue, jolla olimme käyneet monta kertaa kylässä ystäviemme rivitaloasunnossa. Asunnot olivat tilavia ja lähellä oli paljon metsää ja vettä. Ja kuinka ollakaan, unelmakotimme löytyi nopeasti! Muutimme syksyllä 2006 ja kotiuduimme nopeasti. Alue on luonnonkaunista ja naapurusto hauskasti monikulttuurista. Ainoa ongelma on se, että asumme "pahamaineisessa" tukholmalaislähiössä. Meille aikuisille siitä oli lähinnä vain hyötyä sillä asunnot olivat noin miljoona kruunua edullisempia kuin muilla alueilla. Mutta miehen teinityttäret huomasivat pian, että keskustassa asuvia kavereita oli vaikea saada ky...

Rouva C, oletan?

Aivan ensimmäiseksi tämän lukijan piti päivittää sisäinen kuvansa Minna Canthista. Tiedättehän sen kuvan, jossa Canth istuu musta hattu päässä, suu viivana ja silmissä väsynyt katse. Sen, jossa Canth näyttää jo vanhukselta paitsi että hän ei ollut vanhus eikä koskaan edes yltänyt siihen ikään. Minna Canth kuoli vain 53-vuotiaana! Mutta seitsemän lasta, puolison varhainen kuolema ja taloushuolet olivat vanhentaneet Minnaa auttamattomasti. Minna Rytisalon Minna on nuori tyttö, opettajaseminaarilainen, kihlattu ja sittemmin aviovaimo. Vaimo, josta Ferdinand-puoliso salaa toivoo, että tämä olisi vähän enemmän kuin muut, "tasainen, vähempään tyytyvä". Mutta olihan hän kuitenkin alunperin rakastunut juuri Minnan temperamentiin, älykkyyteen ja nokkeluuteen. "Minä en ole vaimoni vartija", toteaa Ferdinand ja Rytisalo kuvaakin Canthien avioliiton harvinaisen lämpimänä - eikä pelkästään tuon ajan mittapuun mukaan. Rytisalon romaanissa kuvataan hyvin 1800-luvun asennei...

Kahden kulttuurin lähettiläät - Linn Ullmann ja Ranya ElRamly

Lokakuun lukuhelmiini kuuluvat nämä kaksi tytärten vanhemmistaan kirjoittamaa kirjaa. Toinen tyttärista on Liv Ullmannin ja Ingmar Bergmanin tytär Linn, kahden maan ja kahden kielen kasvatti. Toinen tytär on suomalainen Ranya Paasonen (joka julkaisi esikoiskirjansa tyttönimellään ElRamly), joka kertoo kasvamisesta kahden kulttuurin risteämässä, siinä välitilassa jossa pitää oppia vaikkapa kaksi erilaista tapaa kuoria appelsiini. Luin molemmat kirjat suurella mielenkiinnolla, kotonani on nimittäin kasvamassa tytär, joka kohtaa päivittäin nämä kulttuurien nokkakolarit. Kun isä vaatii, että syntymäpäiväsankarille tarjoillaan ruotsalaiseen tapaan aamupala sänkyyn ja äiti kauhistelee, että ei kai nyt sentään arkisena koulupäivänä. Tai kun jouluaattona klo 15 pitäisi katsoa miljoonien muiden ruotsalaisten tavoin tv:stä Kalle Ankaa samalla kun äiti hoputtaa joulusaunaan. Lisänä vielä kahden kielen lahja - tai taakka, riippuen aina tilanteesta. Linn Ullmann on omien sanojensa mukaan kir...

Karkulahti

Ruotsinsuomalainen kirjailija Tiina Laitila Kälvemark oli minulle jo yhden kirjan verran tuttu, kirjailijan viimeksi ilmestynyt  Seitsemäs kevät  jäi mieleeni vahvana lukukokemuksena. Kun kirjastossa käydessäni silmään osui kirjailijan pari vuotta aiemmin ilmestynyt romaani Karkulahti, aloitin lukemisen sillä varmuudella, että jotain hienoa on varmasti luvassa tämänkin kirjan sivuilla. Ja kyllä! Laitila Kälvemark oli onnistunut luomaan ravisuttavan tarinan  myös tässä aiemmassa romaanissaan. Lähdin lukemaan ilman sen kummempia ennakkotietoja henkilöistä tai tarinasta, mikä osoittautuikin hyväksi taktiikaksi. Yllätyin, liikutuin ja vaikutuin kerta toisensa jälkeen. Tarina kertoo Verasta, joka on tullut Suomeen Venäjältä ankarista oloista ja avioitunut peräkammarinpojan Jaskan kanssa. Venäjälle on jäänyt risainen elämä ja se kaikkein tärkein - poika, Ilja. Nyt hän on miniänä talossa, jota hallitsee elämän myrryttämä anoppi, Elisabeth. Talon ulkoiset puittee...