Siirry pääsisältöön

Tukholman tunnelbana suosittelee



Hyvää Kirjaston päivää! Päivän kunniaksi sosiaalisessa mediassa vinkataan kirjoja hashtagilla #tuntematonlukee Helmet-lukuhaasteen kohtaan 26 eli kirja, jota näet sinulle tuntemattoman ihmisen lukevan. Tuohan ei nyt ole ongelma eikä mikään, ajattelin vielä haasteen nähtyäni. Katson vain tunnelbanassa mitä muut lukevat. Paitsi, että...

Kun muutin Tukholmaan vuonna 2000 tunnelbanassa luettiin todella paljon. Ja juuri silloin kaikki - siis todellakin KAIKKI - lukivat Mikael Niemen Populäärimusiikkia Vittulasta -kirjaa. Hieman myöhemmin tuli Stieg Larsson- ja Millennium-kausi.

Sitten tuli Metro-lehti ja kirjat saivat jäädä, kaikki lukivat uutta ilmaisjakelulehteä. Suurin murros koettiin kuitenkin kun älypuhelimet yleistyivät. Yhtäkkiä ei kukaan enää lukenut yhtään mitään vaan näpräilivät vain kännyköitänsä.

Mutta vuoden 2018 aikana huomasin, että jotain alkoi tapahtua. Kirjat alkoivat pikkuhiljaa ilmestyä taas tunnelbanaan!

Heti työvuoden aluettua aloinkin kirjaamaan näkemiäni kirjoja. Ei näitä nyt vieläkään mikään päätä huimaava määrä ole, huomaan näin parin kuukauden jälkeen, mutta on meitä kuitenkin vielä muutama paperikirjan lukija liikenteessä. Ja kanssamatkustajien keskittyneistä ilmeistä päättelen, että äänikirjan kanssa matkustavia lienee sitäkin suurempi määrä!

Tässäpä siis kirjabongaukseni Tukholman tunnelbanassa talvella 2019 (sulkeissa lukijan sukupuoli ja arvioitu ikä):

Marie Hermanson: Den stora utställningen (Mies, 40+)
Jan-Philipp Sendker: Ensamhetens språk (Nainen, 40+)
Isaac Asimov: (en nähnyt kirjan nimeä) (Mies 20+)
Carl-Johan Vallgren: Svinen (Mies 60+)
Caroline Ringskog Ferada-Noli: Rich boy (Nainen 20+)
Stina Jackson: Silvervägen (suom. Hopeatie) (Nainen 30+)
David Lagercrantz: The Girl Who Takes an Eye for an Eye (suom. Tyttö joka etsi varjoaan) (Mies 70+)
Jan Guillou: Brobyggarna (suom. Sillanrakentajat) (Nainen 50+)
Jussi Adler-Olsen (Fasanjägarna) (Mies 50+)
Peter Halldorf: Alla himlens fåglar har flytt (Mies 30+)
Neil Gaiman: American Gods (suom. Unohdetut jumalat) (Mies 40+)
Kjell Westö: Den svavelgula himlen (suom. Rikinkeltainen taivas) (Nainen 50+)
David Baldacci: Morden i Baronville (Mies 50+)
Michael Connelly: Inte ett farväl (Julmat jäähyväiset) (Nainen 50+)
Fredrik Backman: Vi mot er (Me vastaan te) (Nainen 30+)

Nopea analyysi kertoo, että tukholmalaiset lukevat mieskirjailijoita ja dekkareita. Lisäksi useimmat lukijat näyttivät olevan yli 30-vuotiaita. Sen sijaan lukijoiden sukupuoli jakautui aikalailla tasan. Mutta 2000-luvun alun ilmiö, että ihmiset lukisivat yhtä ja samaa kirjaa, loisti poissaolollaan. En nähnyt yhtäkään kirjaa liikenteessä enempää kuin yhden kerran.

Minkäpä näistä sitten valitsisi... Fredrik Backmania on kovasti kehuttu ja häneltä pitäisi kenties joku kirja testata. Toisaalta en ole lukenut vielä yhtäkään kirjaa Jan Gilloulta, mikä alkaa tuntua jo vähän nololta näin pian kahdenkymmenen Ruotsissa vietetyn vuoden jälkeen.

Löytyykö listalta tuttuja kirjoja? Mitä suosittelisit?

Kommentit

  1. Jan Guilloun Brobyggarna aloittaa ihan mielenkiintoisen sarjan (Det stora århundradet) norjalais-saksalaisen suvun tarinasta 1900-luvun norjassa/saksassa/ruotsissa. Suosittelen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa todella mielenkiintoiselta, kiitos vinkistä!! /Mari

      Poista
  2. Mahtavia bongauksia! Minusta tuntuu, että (paperikirjan) lukijoita on junissa puuskittain ja tiettyinä aikoina enemmän, ääni- ja e-kirjallisia toki siellä joukossa. Busseissa on aamuaikaan yleensä ainakin yksi lukija, mutta siinä saa sitten taituroida että pääsee lähistölle bongaamaan.

    Jan Guilloulta olen lukenut taannoin Arn-sarjan ja pidin siitä todella paljon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt tuli sellainen tuntuma, että siellä Suomessa luetaan enemmän - ainakin siis paperikirjoja? Täällä ei ole todellakaan lukijoita edes joka aamu, yleensä bongaan vain pari-kolme kirjaa viikossa. Mutta niitä on nyt kuitenkin selvästi enemmän kuin vielä pari vuotta sitten, moni on jo ehkä kyllästynyt siihen kännykän näpräämiseen...

      Pakko tutustua nyt Gilloun tuotantoon!

      /Mari

      Poista
  3. Kivoja havaintoja tunnelbanassa 😎 , tiedätkö onko Tukholmassa ruotsalaista kirjakerhoa jossain kirjastossa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjakerhoja ja lukupiirejä löytyy! Katsoin juuri nopeasti Tukholman kaupunginkirjaston sivuilta ja sieltä löytyy lukupiirejä lapsille, nuorille, naisille, novellipiiri, helpolla ruotsinkielellä ja suomenkielinenkin lukupiiri löytyy! /Mari

      Poista
  4. Kiitos vastauksesta ! ai noin helpolla tiedot löytyi 😁 ois pitäny itse älytä 😎......

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ann Napolitanin "Kaunokaisia" - raportti eletystä elämästä

  Seuraan tiiviisti myös saksankielisiä kirjallisuusmarkkinoita ja huomasin juuri ennakkopostauksen sveitsiläisen Charles Lewinskyn tänä syksynä ilmestyvästä kirjasta "Täuschend echt" (Petollisen todellinen), jossa mainostoimiston copywriter menettää kaiken - työn, rakkauden ja rahat. Hän onnistuu kuitenkin tekoälyn avulla tuottamaan romaanin, "tositarinan", josta tulee suurmenestys. On kuitenkin yksi henkilö, entinen rakastettu, joka tietää että tarina ei ole totta...  Mieltä kutkuttava aihe! Vaikka samalla iskee mieleen ajatus, että kuinkakohan monta tekoälyllä tuotettua romaania tuolla maailmalla jo liikkuukaan? Minulla on itse asiassa jo yksi vahva ehdokas, enkä ole edes yksin epäilykseni kanssa, minkä huomasin kun tutkin asiaa. Kyseessä on ehkä tällä hetkellä kirjasomen eniten hehkutettu kirja, amerikkalaisen Ann Napolitanon "Hello Beautiful" (Kaunokaisia), jonka myös lukupiirimme päätti lukea. Huom! Jos haluat välttää juonipaljastuksia tai jos pidit

Pikkukaupungin ilot ja kirot - Philip Teirin Pietarsaari ja Stine Pilgaardin Jyllanti

  Marraskuun pimeydestä teitä tervehdin, rakkaat blogilukijani - tosin hiukan väräjävin koivin ja tukka pystyssä koronan kourista irti päästyäni. Kalenteriin katsominen  hermostuttaa, sitä saakin pistää tämän sairasviikon jäljiltä uusiksi. Mutta aivan ensimmäiseksi pistetään blogi ajantasalle! En pysty yleensä sairastellessani lukemaan, koska saan melkein aina silmä- ja päänsärkyä. Nytkin lepäilin lähinnä hiljaisuudessa tai radiosta musiikkiohjelmia kuunnellen. Mutta juuri ennen sairastumista minun piti tänne jo vuodattaa ajatuksiani kahdesta juuri lukemastani kirjasta ja yritän nyt saada kiinni niistä tunnelmista... Philip Teiriltä olen lukenut kai kaikki hänen romaaninsa ja olen niistä myös pitänyt. Tämän uusimman teoksen 'Eftermiddag i augusti' (suom. Elokuun varjot) laitoin tietysti sitten heti varaukseen. Nyt kirjan luettuani olen kuitenkin hiukan ehkä pettynyt, tämä uusin ei ollut nimittäin ihan samanlainen lukunautinto kuin Teirin aiemmat.  Vuonna 2020 ilmestynyttä Neits

Kirjatulvavaroitus - ja pari sanaa tuoreesta nobelistista

  Onpa tullut taas luettua! Kirjoja on levällään joka nurkassa, lainakirjoja on tällä hetkellä kerääntynyt peräti neljästä eri kirjastosta ja muistutusviestejä tulee tasaiseen tahtiin, että aina on jonkun kirjan lainausaika päättymässä.  Useimpien lainausaikaa olen saanut pidennettyä, mutta aina välillä iskee kauhun paikka - kirjaan on toinen varaus ja se pitää palauttaa jo parin päivän päästä. Ja sitten paahdan hiki hatussa, että ehdin lukea. Mutta vain jos kirja on hyvä. Huonot kirjat palautan lukemattomina. Olen nyt vihdoinkin oppinut sen, että elämää ei tuhlata kirjoihin, jotka eivät niin sanotusti vedä.  Kirjapinossa on ollut yksi pikalaina, ruotsalaisen journalistin Martin Gelinin juuri ilmestynyt teos Imorgon är jag långt härifrån  (Huomenna olen kaukana täältä). Ja se olikin onneksi kirja, joka veti heti mukaansa. Gelin muutti 23 vuotta sitten unelmakaupunkiinsa New Yorkiin, mutta nyt muuttokuorma palasi takaisin Eurooppaan. Päätös ei ollut helppo, mutta amerikkalaisen sosiaali

Henrik Ibsen: Nukkekoti (Klassikkohaaste 11)

Olen tänä kesänä lukenut  Minna Canthin ja ruotsalaisen naisasianaisen Ellen Keyn elämäkertoja. Molemmat olivat aktiivisia 1800-luvun loppupuolella ja molempien kohdalla mainitaan useaan otteeseen yksi heihin merkittävällä tavalla vaikuttanut teos: Henrik Ibsenin näytelmä Nukkekoti. Tämä oli taas yksi sellainen klassikko, jota en ollut tietenkään lukenut joten valintani tämänkertaiseen klassikkohaasteeseen oli helppo. Lisäksi kirjastosta löytyi tuore ruotsalainen painos, johon kirjailija Klas Östergren on kääntänyt neljä Ibsenin näytelmää. Kirja on osa ruotsalais-tanskalais-norjalaista yhteisprojektia, jossa yksi kirjailija kustakin maasta on kirjoittanut oman versionsa johonkin Ibsenin hahmoista pohjautuen. Tähän tulen toivottavasti palaamaan vielä myöhemmin! Vuonna 1880 Suomalainen Teatteri esitti Ibsenin Nukkekodin, vain pari vuotta näytelmän kantaesityksen jälkeen. Näytelmästä tuli suuri menestys, nuori Ida Aalberg Noran roolissa. Minna Canth seurasi tarkkaan Suomen rajoj

Kärsitkö unettomista öistä? Hanki oma Saisio!

  Alan jo pikkuhiljaa toipua tuosta viimeisimmästä lukushokistani eli Ann Napolitanon Kaunokaiset-romaanista . Jonka siis jo ehdin julistaa tekoälyn kirjoittamaksi ja kaikin puolin kelvottomaksi kirjaksi.  Sitten osui käsiini Hanna Weseliuksen viime vuonna ilmestynyt romaani "Nimetön" ja tajusin, ettei minun ole tarkoituskaan lukea mitään napolitanoja tai ferranteja. Tarvitsen juuri tällaista sopivasti sekavaa, ajassa ja paikassa hyppivää kerrontaa, joka jättää myös tyhjiä aukkoja niin ettei mielenkiintoni herpaannu. Tekstin pitää hengittää! Nyt sen taas opin: kirjallisuuden harrastajan tärkein ominaisuus on osata tunnistaa oma kirjailijatyyppinsä, ettei tuhlaa tätä lyhyttä elämäänsä vääränlaiseen kirjallisuuteen. Weseliuksen "Nimetön" on koukuttava ja kiehtova tarina yhdestä pitkän iän saavuttaneesta naisesta ja hänen elämästään. Ja mitä kaikkea siihen elämään voikaan mahtua!  Olen itse saanut kunnian olla ystävä kahdelle lähes sadanvuoden ikään eläneelle naiselle