Siirry pääsisältöön

Syyslomailua ja Finlandia-pettymyksiä


Ruotsissa vietettiin viime viikolla syyslomaa ja suuntasimme luonnollisesti auton nokan kohti Suomea. Mukava yllätys oli, että syyslomasta tulikin yllättäen talviloma ja Kotkassa vallitsi melkeinpä joulutunnelma! Tässä kuvassa ollaan tosin vielä Turussa mutta sielläkin oli jo maa valkeana.


Kotimatkalla pakkasimme auton perinteisillä suomalaistuotteilla joita Ruotsissa ikävöimme, mm. sen tuhannen sortin puurohiutaleilla. Ruotsalaiset eivät ole mitään puurokansaa ja parhaat hiutaleet tulevat Suomesta. Mutta enpä malttanut olla ostamatta uusinta Remestä, nyt kun olen jo vannoutunut Remes-fani. En kerta kaikkiaan jaksa odottaa, että tämä uusi tulisi tänne paikalliskirjastooni! Lisäksi löysin tarjouksesta Kätilö-elokuvan - kirjaa en pystynyt lukemaan loppuun sen vahvan kielen takia (taidan olla vähän herkkis...) mutta kokeillaan menisikö tämä elokuvaversiona sulavammin.

Matkan aikana sain myös luettua loppuun Pirjo Hassisen Kalmarin. Sitä ei valittu tällä kertaa Finlandia-ehdokkaaksi vaikka omat odotukseni olivat kovat kirjan suhteen. Toivoisin niin Hassiselle jo sen Finlandian! Mutta luettuani kirjan loppuun oli pakko todeta, että esiraati oli tehnyt oikean päätöksen. Kalmari ei ole parasta Hassista vaikkakin ehkä hänen tärkein kirjansa. Mutta lisää Kalmarista seuraavassa postauksessa!
Tunnisteet:

Kommentit

  1. Marjatta Mentula8/11/16 23:39

    Kätilö on elokuvana siedettävämpi kuin kirjana. Kätilö vielä menee kirjanakin, mutta Ketun sen jälkeen kirjoittama pieni novellikirja Piippuhylly on tosi raaka ja rivo, lähes pornoa.

    Suomessa on ihanat puurot ja leivät.

    VastaaPoista
  2. Mari / Mrs Karlsson lukee9/11/16 10:35

    Hyvä kuulla, etten ole ainoa joka reagoi voimakkaasti Ketun kieleen! Olen tosin miettinyt, että sehän on osoitus Ketun kirjailijankyvyistä että saa tällaisen reaktion aikaan mutta sinun kommenttisi jälkeen en ehkä luekaan häneltä sen enempää.

    Voi kun joku keksisi alkaa markkinoida suomalaisia puuroja täällä Ruotsissa! Leipää täältä jo saakin ja jopa mämmiä (!) mutta ne puurot...

    VastaaPoista
  3. Marjatta Mentula9/11/16 20:07

    Lue Surujenkerääjä, Ketun esikoinen. Minusta se on herkkä ja kaunis kirja. Toivon, että Kettu olisi pysynyt tässä tyylissä.

    VastaaPoista
  4. Mari / Mrs Karlsson lukee9/11/16 22:51

    Pistän tuon lukulistalle!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pieni kirjakimara ja bonuksena ruotsinsuomalainen kirjakohu

Tukholmassa on nyt alkanut hanamin aika! Kävin eilen pyörähtämässä Kungsträdgårdenin kautta ja näpsäisemässä muutaman kuvan, minkä nyt siltä ihmismassalta pystyin. Ja aina edelleen tulee mieleen kevät 2020, jolloin sai kävellä lähes yksinään kukkivien kirsikkapuiden alla. Korona-nostalgiaa... It is important to be on the alert for "the decisive moment", says the man next to me who is talking to his date. I agree. The only difference is that he is talking about twentieth-century photography and I am talking about twenty-first-century everything. Yllä oleva ajatus on amerikkalaisen  Jenny Offillin kirjasta 'Weather'  (Ilmastoja) ja se kuvaakin hyvin kirjan hermostunutta tunnelmaa. Tätä kirjaa olin jo palauttamassa lukemattomana kirjastoon, mutta satuin selailemaan sitä muutaman sivun verran ja yhtäkkiä tunsin, että juuri tällaista kirjaa tarvitsin, juuri nyt. Sirpaleinen ja tajunnanvirtamainen teksti oli kuin lepokoti aivoille, jotka on viime viikkoina työstäneet sa...
9 kommenttia
Lue lisää

Kevätsukkahousut jalassa matkaan monikielisyyden maailmoihin

  Mielessäni on pyörinyt viime päivinä Sinikka Nopolan pistämätön kirjan nimi "Tervehdin teitä kevätsukkahousuilla". En ole kyseistä kirjaa (vielä) lukenut, mutta tuo nimi on jäänyt mieleen. Siinä on jotain niin herkullisen suomalaista absurdia huumoria ja sanaleikittelyä. Ja joudun kerta kerran jälkeen toteamaan, että vaikka kuinka opiskelen näitä muita kieliäni ja vaikka pystyn niillä työhommatkin ihan asiallisesti hoitamaan, niin tätä oman kielen tuntua en niihin saa.  Se ei saa kuitenkaan lannistaa vieraiden kielten opiskelua, päinvastoin! Ihmettelyä riittää niissä muissakin kielissä, kuten nyt tässä minulle tällä hetkellä ajankohtaisessa saksan kielessä. Uudet kielet opastavat yllätyksellisille tutkimusmatkoille uusiin maailmoihin. Kuten edellisessä postauksessani mainitsin, nyt ei lueta kirjoja vaan kirjoitetaan lopputyötä. Tämä kevät menee monikielisyyden teorioiden parissa. Tutkielman runko on jo valmis, nyt pistetään paloja paikoilleen.  Ja täytyy sanoa, että tu...
2 kommenttia
Lue lisää

Kun uusi kieli aukenee, avautuu myös uusi kirjamaailma

  Olen juuri lukenut ensimmäisen saksankielisen romaanini! Viimeiset kahdeksan kuukautta olen treenannut lukiosaksaani ihan tosissani kun olen opiskellut saksaa internetin välityksellä koronakeväästä lähtien. Ja yhtäkkiä tuntuu siltä, että koodi aukeaa! Sanat alkavat sisältää merkityksiä ja verbit löytävät oikean paikkansa. Tämän merkkipaalun myötä kirjavalikoimani laajenee neljään kieleen -   suomen, ruotsin ja englannin lisäksi. Mutta mistä löytää mielenkiintoista saksankielistä luettavaa? Kirjaston valikoimat ovat pienet, joten joudun (itselleni asettamastani kirjaostokiellosta huolimatta) tilaamaan kirjoja nettikirjakaupoista. Olen kysellyt kirjavinkkejä molemmilta saksankielenopettajiltani, mutta toinen heistä vannoo Patricia Highsmithin nimeen ja toinen ei opiskeluiltaan juuri ehdi lukea, joten sieltä ei ole apua luvassa. Sosiaalisesta mediasta löysin sattumalta saksalaisen kirjapiirin, ’Der Leseclub’, jossa luetaan ajankohtaista kirjallisuutta, myös käännöskirjallis...
10 kommenttia
Lue lisää

Onnea Viron kirjallisuus 500 vuotta! - Klassikkohaaste #20

  Tämänkertaisen klassikkohaasteen omistan Viron kirjallisuudelle. Ja ajankohta sopii täydellisesti, sillä eilen - kirjailija A.H. Tammsaaren syntymäpäivänä 30. tammikuuta - Virossa juhlittiin jälleen virolaisen kirjallisuuden päivää . Tällä kertaa päivästä tuli erityisen juhlallinen, sillä se oli samalla lähtölaukaus virolaisen kirjallisuuden juhlavuodelle . Tänä vuonna on nimittäin kulunut tasan 500 vuotta siitä kun ensimmäinen vironkielinen kirja ilmestyi. Lämpimät onnittelut siis kaikille virolaisille!  Kirjallisuuden arvostus on Virossa ollut käsittääkseni aina korkealla. "Oma kieli, oma mieli" oli elintärkeä motto neuvostovuosien aikana. Eikä kai ollut sattumaa, että uudelleen itsenäistyneen Viron ensimmäiseksi presidentiksi valittiin juuri kirjailija Lennart Meri. Maan oman kielen ja kulttuurin esille nostaminen oli presidentin tärkeimpiä tehtäviä kun entisen suurvallan raunioista rakennettiin uusi itsenäinen Viro. Meri on kuvannut kieltä "vahvaksi hirsitaloksi...
12 kommenttia
Lue lisää

Rakas vihattu lähiöni

Kun aikoinaan muutimme mieheni kanssa yhteen ei vaihtoehtoja ollut kovinkaan monta. Jotta Tukholmassa saisi vuokra-asunnon on jonossa oltava, alueesta riippuen, 5-25 vuotta. Miehelläni oli vuokrakaksio mutta todennäköisyys, että joku haluaisi vaihtaa isomman asuntonsa pienempään tuntui aika olemattomalta. Niinpä lähdimme etsimään kotia yhdessä pankin kanssa. Mielessämme oli heti alue, jolla olimme käyneet monta kertaa kylässä ystäviemme rivitaloasunnossa. Asunnot olivat tilavia ja lähellä oli paljon metsää ja vettä. Ja kuinka ollakaan, unelmakotimme löytyi nopeasti! Muutimme syksyllä 2006 ja kotiuduimme nopeasti. Alue on luonnonkaunista ja naapurusto hauskasti monikulttuurista. Ainoa ongelma on se, että asumme "pahamaineisessa" tukholmalaislähiössä. Meille aikuisille siitä oli lähinnä vain hyötyä sillä asunnot olivat noin miljoona kruunua edullisempia kuin muilla alueilla. Mutta miehen teinityttäret huomasivat pian, että keskustassa asuvia kavereita oli vaikea saada ky...
14 kommenttia
Lue lisää