Siirry pääsisältöön

Kulttuuria lapsen siivellä


Tänään olen nauttinut täysin siemauksin valtionavusteisesta kulttuurista! Jos jokin asia on vielä pyhää täällä Ruotsinmaalla niin se on lastenkulttuuri. Lisätään siihen vielä aluepoliittisesti painottunut kulttuuribudjetti niin tällainen "syrjäkylienkin" asukas saa helposti osasensa kulttuurikakusta. Syrjäkylällä tarkoitan tässä tapauksessa suurkaupungin lähiötä, joka monessa muussa maassa jää helposti sivuun kulttuuritarjonnasta.

Päivämme alkoi 10 minuutin metromatkalla Skärholmeniin jossa sijaitsee Tukholman kaupunginteatterin filiaali. En ollut siellä aikaisemmin käynytkään joten yllätyin iloisesti kun perillä odotti viihtyisästi sisustettu ja erityisesti lapsia ajatellen suunniteltu teatteriaula. Sieltä löytyi jopa  pieni hyllyllinen lastenkirjoja joita voi odotellessa lueskella.

Meidät oli paikalle houkutellut alkysyksyllä loistavat arvostelut saanut esitys "Guldet". Lyhyesti tiivistäen kyseessä on 45 minuutin lastenteatteriesitys Wagnerin Reininkulta-oopperasta. Esityksen ohjauksesta ja dramaturgiasta vastaa ruotsalainen ohjaaja-performanssitaiteilija Charlotte Engelkes joka on tehnyt Wagner-tulkintoja aikaisemmin aikuisyleisölle. Jos joskus osutte kaupunkiin jossa menee jokin Charlotte Engelkesin produktio menkää ihmeessä katsomaan!



Olen seurannut Engelkesin uraa ja käynyt katsomassa hänen teoksiaan koko Ruotsissa oloni ajan ja tiesin, että luvassa on jotain vähintäänkin omaperäistä. Mutta olin hiukan epävarma kuinka 7-vuotias lapsemme ottaisi esityksen vastaan. En kertonut esityksestä mitään etukäteen etten pilaisi kokemusta millään turhilla ennakkokäsityksillä. Strategia toimi sillä lapsi oli haltioissaan koko esityksen ajan!

Iltapäivällä pysyimme kotikylällä, jossa majaansa pitää maailmankuulu Cirkus Cirkör. Voimme siis käydä katsomassa kävelymatkan päässä huippulaatuisia uussirkusesityksiä! Lisäksi ruotsalaiseen tyyliin sirkuksella on kattava pedagoginen ohjelma johon kuuluu myös lasten sirkuskoulu. Monet paikkakunnan lapsista käyvätkin siellä viikottain harjoittelemassa nuorallakävelyä ja jonglöörausta. Lisäksi kerran kuussa sirkuksessa on avoimet ovet jolloin sinne pääsee ilmaiseksi kokeilemaan - niin lapset kuin aikuisetkin - sirkustaitoja. Tätä tilaisuutta käytimme tänään hyväksi!

Vielä on mainittava ensimmäisen adventtisunnuntain iloinen yllätys eli lumisade - ollaan jo iso askel lähempänä joulua!


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mikael Persbrandt, Carl-Johan Vallgren: Så som jag minns det (2017)

Olipa rankka joulu tänä vuonna! Ainakin jos vietti sen Mikael Persbrandtin seurassa. Sain kirjastolta joululahjan kun kauan jonottamani kirja saapui juuri ennen joulunpyhiä ja kun kerran avasin kirjan niin se pitikin sitten lukea samaan syssyyn loppuun asti.

Mikael Persbrandt on esiintynyt iltalehtien lööpeissä viime vuosina sen verran usein, että minäkin tiesin miehen alkoholi- ja huumeongelmista. Mutta en tiedä mitä oikeastaan odotin kirjan lukemista aloittaessani. En edes välttämättä pidä hänestä näyttelijänä ja skandaalinkäryisistä paljastuksistakaan en välittäisi lukea. Mutta Persbrandtin tarina piti otteessaan ja liikutti, kaikessa karmeudessaan.

Tarina alkaa Jakobsbergin lähiöstä Tukholman kupeesta, jossa Mikael syntyy nuoren isän ja vielä nuoremman äidin ainokaiseksi. Isä häipyy kuvioista varhaisessa vaiheessa, vaikka satunnainen yhteys säilyykin. Äiti ryhtyy opiskelemaan taidetta, miesystävät vaihtuvat ja nuori Mikael itsenäistyy varhain.

Koulu ei suju kovinkaan hyvin mutta …

Samuel Bjørk: Minä matkustan yksin (2013)

Kävin viime jouluisen Suomen loman aikana aleostoksilla kirjakaupassa ja saavuttuani kassalle kirjapinoni kanssa, myyjä tempaisi vieressään olevasta kasasta kirjan ja kehoitti ottamaan senkin - "tästä hyvä dekkari edullisesti". Ja toden totta, hyvän dekkarin tulin ostaneeksi!

Samuel Bjørkin nimen taakse kätkeytyy norjalaiskirjailija Frode Sander Øien, joka tällä kirjalla avaa suunnitellun - omien sanojensa mukaan 10-15 dekkarin - sarjan. Päähenkilöt ovat hieman Oiva Lohtanderin tyyppinen Holger Munch ja - tämä yhteys on toki mainittu monessa muussakin arviossa - hyvinkin Lisbeth Salanderin oloinen Mia Krüger. Holger ja Mia ovat olleet työpari jo aiemmin, ja hyvin menestynyt sellainen, kunnes traagiset tapahtumat pakottivat parin jäähylle. Kirjassa tapahtuva murhasarja saattaa kuitenkin työparin jälleen yhteen sillä nyt tarvitaan maan parhaat poliisit tutkimaan työn alla olevaa murhatapausta.

Mia ymmärtää nopeasti, että murhaajan kohteena ovat kuusivuotiaat, pian koulunsa al…

Yösyöttö

Tukholmassa ei usein pääse katsomaan uusia suomalaisia filmejä mutta joskus onnistaa. Tavalliseen ohjelmistoon suomalaiselokuvat eksyvät tuskin koskaan ja tämä Yösyöttö-filmikin kuuluu elokuvateatteri Zitan ja Suomi-Instituutin yhteiseen Ny finsk film -satsaukseen. Lisähaasteen tuo myös se, että ruotsalaismedia ei noteeraa suomalaiskulttuuria millään tavoin joten täytyy olla tarkkana jos aikoo saada lipun. En vieläkään ole toipunut siitä järkytyksestä kun sain tietää Katri-Helenan konsertista Berwaldhallenissa vasta kun konsertti oli loppuunmyyty vihoviimeistä paikkaa myöten...

Olen lukenut Eve Hietamiehen koko Pasas-sarjan, viimeksi uusimman Hammaskeijun. Hietamies kirjoittaa hauskaa tilannekomiikkaa, vaikkakin hän mielestäni turhaan peittää vakavamman aineksen huumorin alle. Kirjoissa Pasasten perhearki on melkoista kohellusta ja välillä kirjailijan rima on harmittavan matalalla. Olikin jännä nähdä miten Hietamiehen rönsyilevä tyyli pusertuu elokuvan 90 minuuttiin.

Yösyöttö-elokuva…