Siirry pääsisältöön

Kulttuuria lapsen siivellä


Tänään olen nauttinut täysin siemauksin valtionavusteisesta kulttuurista! Jos jokin asia on vielä pyhää täällä Ruotsinmaalla niin se on lastenkulttuuri. Lisätään siihen vielä aluepoliittisesti painottunut kulttuuribudjetti niin tällainen "syrjäkylienkin" asukas saa helposti osasensa kulttuurikakusta. Syrjäkylällä tarkoitan tässä tapauksessa suurkaupungin lähiötä, joka monessa muussa maassa jää helposti sivuun kulttuuritarjonnasta.

Päivämme alkoi 10 minuutin metromatkalla Skärholmeniin jossa sijaitsee Tukholman kaupunginteatterin filiaali. En ollut siellä aikaisemmin käynytkään joten yllätyin iloisesti kun perillä odotti viihtyisästi sisustettu ja erityisesti lapsia ajatellen suunniteltu teatteriaula. Sieltä löytyi jopa  pieni hyllyllinen lastenkirjoja joita voi odotellessa lueskella.

Meidät oli paikalle houkutellut alkysyksyllä loistavat arvostelut saanut esitys "Guldet". Lyhyesti tiivistäen kyseessä on 45 minuutin lastenteatteriesitys Wagnerin Reininkulta-oopperasta. Esityksen ohjauksesta ja dramaturgiasta vastaa ruotsalainen ohjaaja-performanssitaiteilija Charlotte Engelkes joka on tehnyt Wagner-tulkintoja aikaisemmin aikuisyleisölle. Jos joskus osutte kaupunkiin jossa menee jokin Charlotte Engelkesin produktio menkää ihmeessä katsomaan!



Olen seurannut Engelkesin uraa ja käynyt katsomassa hänen teoksiaan koko Ruotsissa oloni ajan ja tiesin, että luvassa on jotain vähintäänkin omaperäistä. Mutta olin hiukan epävarma kuinka 7-vuotias lapsemme ottaisi esityksen vastaan. En kertonut esityksestä mitään etukäteen etten pilaisi kokemusta millään turhilla ennakkokäsityksillä. Strategia toimi sillä lapsi oli haltioissaan koko esityksen ajan!

Iltapäivällä pysyimme kotikylällä, jossa majaansa pitää maailmankuulu Cirkus Cirkör. Voimme siis käydä katsomassa kävelymatkan päässä huippulaatuisia uussirkusesityksiä! Lisäksi ruotsalaiseen tyyliin sirkuksella on kattava pedagoginen ohjelma johon kuuluu myös lasten sirkuskoulu. Monet paikkakunnan lapsista käyvätkin siellä viikottain harjoittelemassa nuorallakävelyä ja jonglöörausta. Lisäksi kerran kuussa sirkuksessa on avoimet ovet jolloin sinne pääsee ilmaiseksi kokeilemaan - niin lapset kuin aikuisetkin - sirkustaitoja. Tätä tilaisuutta käytimme tänään hyväksi!

Vielä on mainittava ensimmäisen adventtisunnuntain iloinen yllätys eli lumisade - ollaan jo iso askel lähempänä joulua!


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mikael Persbrandt, Carl-Johan Vallgren: Så som jag minns det (2017)

Olipa rankka joulu tänä vuonna! Ainakin jos vietti sen Mikael Persbrandtin seurassa. Sain kirjastolta joululahjan kun kauan jonottamani kirja saapui juuri ennen joulunpyhiä ja kun kerran avasin kirjan niin se pitikin sitten lukea samaan syssyyn loppuun asti.

Mikael Persbrandt on esiintynyt iltalehtien lööpeissä viime vuosina sen verran usein, että minäkin tiesin miehen alkoholi- ja huumeongelmista. Mutta en tiedä mitä oikeastaan odotin kirjan lukemista aloittaessani. En edes välttämättä pidä hänestä näyttelijänä ja skandaalinkäryisistä paljastuksistakaan en välittäisi lukea. Mutta Persbrandtin tarina piti otteessaan ja liikutti, kaikessa karmeudessaan.

Tarina alkaa Jakobsbergin lähiöstä Tukholman kupeesta, jossa Mikael syntyy nuoren isän ja vielä nuoremman äidin ainokaiseksi. Isä häipyy kuvioista varhaisessa vaiheessa, vaikka satunnainen yhteys säilyykin. Äiti ryhtyy opiskelemaan taidetta, miesystävät vaihtuvat ja nuori Mikael itsenäistyy varhain.

Koulu ei suju kovinkaan hyvin mutta …

Seili - sielujen saari

Hän ajattelee, miten paljon tietoa saarelle on säilötty. Ei pelkästään penkkeihin hänen ympärillään, seiniin, kallioihin, Fyyrin tienoille, vaan kaikkialle. Puihin. Tyttökalliolle, joka on mustunut yöllisten nuotioiden jäljiltä. Koko saarelle, maahan. (...)

Teimme tyttären kanssa loppukesän viimeisen lomareissun Turkuun. Reissusta tuli puolivahingossa teemaltaan varsin kirjallinen - kävimme ensimmäisenä päivänä Naantalin Muumimaailmassa ja toisena reissupäivänä Seilin saarella, joka on ollut kovasti esillä viime vuosien suomalaisessa kirjallisuudessa. Siinä välissä ehdimme myös nähdä juuri ensi-iltaan tulleen Mari Rantasilan ohjaaman Puluboin ja Ponin leffan, joka perustuu Veera Salmen kirjoihin.

Olin juuri ennen matkaa lukenut Johanna Holmströmin Sielujen saaren ja mielessä liikkuivat vielä tuoreena romaanin naiset ja heidän kohtalonsa. Matkasinkin Seiliin kuin myyttiselle tarujen saarelle ja osittain odotukseni täyttyivät.


Seiliin pääsee kätevästi Turusta kesällä päivittäin kulkeval…

Yösyöttö

Tukholmassa ei usein pääse katsomaan uusia suomalaisia filmejä mutta joskus onnistaa. Tavalliseen ohjelmistoon suomalaiselokuvat eksyvät tuskin koskaan ja tämä Yösyöttö-filmikin kuuluu elokuvateatteri Zitan ja Suomi-Instituutin yhteiseen Ny finsk film -satsaukseen. Lisähaasteen tuo myös se, että ruotsalaismedia ei noteeraa suomalaiskulttuuria millään tavoin joten täytyy olla tarkkana jos aikoo saada lipun. En vieläkään ole toipunut siitä järkytyksestä kun sain tietää Katri-Helenan konsertista Berwaldhallenissa vasta kun konsertti oli loppuunmyyty vihoviimeistä paikkaa myöten...

Olen lukenut Eve Hietamiehen koko Pasas-sarjan, viimeksi uusimman Hammaskeijun. Hietamies kirjoittaa hauskaa tilannekomiikkaa, vaikkakin hän mielestäni turhaan peittää vakavamman aineksen huumorin alle. Kirjoissa Pasasten perhearki on melkoista kohellusta ja välillä kirjailijan rima on harmittavan matalalla. Olikin jännä nähdä miten Hietamiehen rönsyilevä tyyli pusertuu elokuvan 90 minuuttiin.

Yösyöttö-elokuva…