Astrid Lingrenin arkisto avattiin muutama vuosi sitten tutkijoille ja nyt on aika sen verran kypsänyt, että olemme saaneet sekä laajan elämänkerran että tv-dokumentin Lindgrenin elämästä. Lisäksi Lindgrenin Dalagatanin koti Tukholmassa avattiin viime vuonna yleisölle, tosin kerrallaan sinne otetaan vain 15 henkeä ja näytöt lienevät loppuunmyytyjä hamaan tulevaisuuteen asti.
Mielenkiintoisin näistä arkiston aarteista lienee kuitenkin tämä nyt julkaistu Sotapäiväkirjat, jotka Lindgren kirjoitti nuorena äitinä ja siis ennen kuin yhtäkään Peppiä oli vielä julkaistu. (Peppi mainitaan toki päiväkirjassa ja sotavuosien loputtua Lindgreniä odottaakin aivan uusi ura...) Kuten ruotsalaiskirjailija Kerstin Ekman esipuheessaan toteaa, tämä on todella ainutlaatuinen dokumentti ja ajankuva.
Lindgren seurasi tarkasti sodan etenemistä eri rintamilla ja piti laajamittaista leikekirjaa jotka osittain ovat mukana myös tässä näköispainoksena. Hän kirjasi sekä maailmanpoliittisia tapahtumia että arkipäivän elämänmenoa sodan varjossa. Esipuheessa kerrotaan, että Lindgren saattoi viettää päiväkirjansa parissa jopa tunteja joka päivä. Lindgrenillä on siis täytynyt olla hyvin vahva visio siitä, että haluaa tallentaa ja pistää muistiin sota-ajan tapahtumat. Hän itse ei niitä kuitenkaan halunnut koskaan julkaista mutta säilytti ne visusti pyykkikorissa kotonaan Dalagatanilla, nähtävästi siis vain oman muistinsa tueksi. Päiväkirjassa sivutaan myös perhe- ja avioelämää sekä vihjataan vakavista avio-ongelmista mutta niistä ymmärtääkseen täytyy lukea itse elämänkerta.
Oman mausteensa päiväkirjamerkintöihin tuo se seikka, että Lindgren oli töissä osan sotaa kirjesensuurissa. Hän merkitsee myös muistiin otteita lukemistaan kirjeistä. Lindgren käsittelee myös juutalaisvainoja ja keskitysleirejä ja täten päiväkirjoista tulee tärkeä todiste Ruotsissa ajoittain käytyyn keskusteluun siitä missä vaiheessa juutalaisten kohtalo paljastui ulkomaailmalle. Kerstin Ekman toteaakin ironisesti, että "kahden lapsen äiti ja konttoristi pääsi asiasta selville lukemalla lehtiä ja kirjoja" joten miten muka asiasta eivät olisi tietäneet enemmän asioista perillä olleet (jotka siis jälkikäteen väittivät olleensa tietämättömiä).
Näin suomalaisesta näkökulmasta luettuna erityisen liikuttavaa on Lindgrenin huoli Suomen kohtalosta mikä ei uskoakseni ollut mitenkään poikkeuksellista Ruotsissa siihen aikaan. Toki asiaan vaikutti huoli naapurimaan ja samalla oman maan kohtalosta mutta kun vertaa Lindgrenin kirjoituksia Tanskan ja Norjan tilanteesta niin juuri Suomi saa Lindgreniltä erityisen paljon sympatiaa. Ja liikuttavaa on lukea miten ruotsalaiset keräävät avustuksia suomalaisille ja ovat varautuneet ottamaan vastaan jopa 800 000 suomalaispakolaista!
Astrid Lindgren on malliesimerkki mielestäni tyypillisestä ruotsalaisnaisesta - tiedostava, empaattinen, poliittisesti aktiivinen, jalat maassa mutta samalla idealistinen. Hän saa kunnian päättää oman osuuteni Tuijatan naistenviikkohaasteeseen ja edustaa näin toista kotimaatani.
Luin kirjan alkuperäiskielellä mutta hyvä uutinen vielä tähän loppuun: WSOY julkaisee kirjan suomennettuna tänä syksynä!
Mielenkiintoinen kirja, täytyy sanoa. Olisi mielenkiintoista nähdä aivan alkuperäiset päiväkirjat; luulin aluksi ettei suomenkielisessä laitoksessa julkaistu kaikkea tekstiä, kunnes tajusin, että Lindgrenillä oli 19 muistikirjaa takuulla täynnä lehtileikkeitä.
VastaaPoistaTodella mielenkiintoinen! Ja avasi aivan uuden puolen Lindgrenistä.
Poista