Irlantilainen Sally Rooney kuuluu kohdallani niihin harvalukuisiin kirjailijoihin, joilta olen lukenut koko tuotannon. Vaikkakin vähän vastahakoisesti. Olen usein tuntenut jääväni "kohdeyleisön" ulkopuolelle ja olen myös hieman ihmetellyt Rooneyn chicklitmäisiä juonenkäänteitä. Lisäksi edellinen Rooneyn teos jätti minut aika lailla kylmäksi.
Niinpä olin jo ehtinyt päättää, että Rooney saa nyt jäädä. Mutta sitten tätä hänen uusinta teostaan luettiinkin yhtäkkiä joka paikassa ja ajattelin, että ehkä se pitäisi nyt kuitenkin... Ja onneksi pyörsin mieleni! Nimittäin, palataanpa vielä viime vuoteen, jolloin luin Ann Napolitanolta peräti kaksi kirjaa ja traumatisoiduin lievästi Napolitanon haluttomuudesta syventyä henkilöhahmojensa motiiveihin ja pyrkimyksiin.
Mutta mitä tekee Sally Rooney: "Hold my beer! Tässä joukko henkilöhahmoja, joiden sielunelämään pääset oikein rypemällä rypemään." Kiitos! Se toimii. Voin kertoa, että koukutuin heti ensisivuilta.
Oli kieltämättä ilahduttavaa huomata, että Rooneyn henkilöhahmot vanhenevat pikkuhiljaa ja, vaikka he eivät nyt ole vielä lähelläkään meikäläisen ikäluokkaa, niin alan tuntea jonkinlaista hengenheimolaisuutta. Ja mielestäni Rooney on onnistunut saamaan henkilöihinsä entistä enemmän syvyyttä ja uskottavuutta.
Pidin myös siitä, miten Rooney leikittelee ikäeroilla kirjansa parien välillä. Päähenkilöiden, kahden veljeksen välillä on eroa kymmenen vuotta ja kaiken lisäksi molemmat ihastuvat naisiin, jotka ovat epäsovinnaisen eri-ikäisiä. Vanhempi veli, lakimies Peter ihastuu pikkuveljensä Ivanin ikäiseen opiskelijatyttöön, shakkinero Ivan puolestaan tapaa vanhemman naisen, Margaretin, joka on Peterin ikäluokkaa.
Tarinan keskiöön asettuu Peterin ensirakkaus Sylvia, joka kärsii kroonisista kivuista jouduttuaan liikenneonnettomuuteen eikä enää kykene fyysiseen rakkaussuhteeseen. Hän on kuitenkin tärkeä osa molempien veljesten elämää - "osa perhettä", kuten pikkuveli sanoo. Ja Sylvia, joka sekä iältään että asemaltaan vastaa kaikkia sovinnaisuuden sääntöjä, saa tässä vyyhdessä ratkaisevan roolin kun tarinan henkilöt yrittävät saada sovitettua elämänsä ympäröivän sosiaalisen piirin odotuksia vastaaviksi. Sylvian ratkaisu on yllättäen kaikkea muuta kuin sovinnainen.
Tarina saa alkunsa veljesten isän kuoltua. Vakiintunut perhekuvio särkyy ja veljekset joutuvat etsimään uuden tasapainon keskinäiseen suhteeseensa. Lisämaustetta tarinaan tuo poikien äiti, joka on elänyt jo kauan uudessa liitossa ja on enemmän omistautunut uuden puolisonsa perheeseen. Kumpikin veljeksistä tuntee jäävänsä tuuliajolle. Tuuliajolle jää myös isän jälkeensä jättämä koira, jonka kohtalo kulkee punaisena lankana läpi koko tarinan.
Rooney kerii tätä ihmissuhteiden monimutkaista vyyhteä vivahteikkaalla ja jännittävällä otteella ja henkilöiden välinen asetelma kehittyy loppuun asti. Kaiken kruunaa kirjan viimeiset luvut, joissa langat solmitaan yhteen - vaikkakin loppu jätetään niin sanotusti "herran haltuun". Tai kuten Margaret toteaa:
Sense of all the windows and doors of her life flung open. Everything exposed to the light and air. Nothing protected, nothing left to be protected anymore. A wild woman, her mother called her. A shocking piece of work. And so she is. Lord have mercy.
Ja vielä lisäpisteitä Rooneylle siitä, miten hän kuvaa Ivanin harrastamaa shakinpeluuta. Enpä olisi uskonut, että shakista voi kirjoittaa näin kiehtovasti! Tämä ei nyt varmastikaan ollut mikään uutinen shakkia harrastaville, mutta tällaiselle asiasta mitään tietämättömälle maallikolle se oli yllätys.
Arvaatte jo varmastikin, että Sally Rooneyn seuraava teos menee heittämällä lukulistalleni.
**
Sally Rooney: Intermezzo (Farrar, Straus and Giroux 2024)
Kommentit
Lähetä kommentti
Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!