Siirry pääsisältöön

Ai ettenkö muka lue mieskirjailijoita - tässä kesän symppiskirja!

 


En tiedä teenkö vain itse tästä ongelman vai pitäisikö oikeasti huolestua, mutta luen pääosin naiskirjailijoiden kirjoittamia kirjoja. Ehkä vain noin 5-10% lukemistani kirjoista on mieskirjailijoiden kirjoittamia. Ja se on todella vähän!

En valitse naiskirjailijoita mitenkään tietoisesti, mutta... totuus on se, että naiskirjailijoiden kirjojen aiheet kiinnostavat minua enemmän. Pidän historiallisista romaaneista ja elämäkerroista ja usein naiset kirjoittavat juuri niistä historian sivujen pimentoon jääneistä henkilöistä, usein toisista naisista. 

Yksi näistä tänä vuonna löytämistäni naisista on esimerkiksi George Orwellin vaimo Eileen Blair, josta Anna Funder on kirjoittanut todella valaisevan ja myös hyvin henkilökohtaisen kirjan. Juuri tätä kirjaa minun on edes vaikea kuvitella, että mies olisi kirjoittanut. 

Mutta kun joku itseäni kiinnostava aihe vilahtaa ohi kirjablogissa tai sosiaalisessa mediassa niin en katso onko kirjailija mies vai nainen. Kuten nyt esimerkiksi tämä David Nichollsin tuore romaani "You Are Here", jota en olisi edes löytänyt ilman näitä sähköisiä kanaviani. Kirjan aihe - patikointi - kiinnitti huomioni välittömästi. Ja jostain muistini syövereistä onnistuin tunnistamaan myös kirjailijan nimen. Hetkinen, siis tämä One Day -romaanin kirjoittaja?

Nichollsin uusin on aivan hurmaava kirja! Itsekin pitkiä patikkamatkoja harrastava Nicholls kuvaa kirjassa kahden keski-ikäisen, rakkaudessa pettyneen Marnien ja Michaelin kohtaamisen. Michael rakastaa pitkiä kävelyä, koti-Lontoossa viihtyvä Marnie taas joutuu sattuman oikusta mukaan ystävänsä järjestämälle viikonloppuretkelle. Seurueen jäsenet luopuvat urakasta yksi toisensa jälkeen ja lopulta jäljellä ovat vain Marnie ja Michael. Kävely pitkin Englannin vuoristoista seutua luo haastavia tilanteita, samalla kun molemmat käyvät läpi omaa menneisyyttään.

Kirjassa on romanttisen komediagenren sääntöjen mukaisesti sekä huumoria että väärinkäsityksiä, kunnes lopulta... enpä kerrokaan, saatte itse lukea!

Jos tämä oli symppis kirja niin on muuten kirjailijakin erittäin symppis! Kuunnelkaa vaikkapa BBC:n suositun radio-ohjelman Desert Island Discsin jakso, jossa Nicholls kertoo elämästään ja suosikkimusiikistaan.


David Nicholls: You Are Here (Hodder Stoughton 2024)

Suomeksi: Melkein perillä (Otava 2024, suomennos Oona Nyström)

**

Luin tämän kirjan juuri ennen kesälomareissuani Lontooseen englannin kielen virkistykseksi. Tässä vielä muutama kohokohta reissulta (joka piti muuten sisällään kaupunkipatikointia noin 40 km verran);

1. Kiersimme ahkerasti eri kaupunginosien kirppareita, teini katsoi vaatteita ja minä silmäilin kirjatarjontaa. Mukaan tarttui muutama kirja, lähinnä tuttuja ja jo aiemmin lukemiani kirjailijota, kuten irlantilainen Anne Enright. Hyde Parkissa sain teiniltä asiantuntevaa apua instagram-otoksiini.


2. Tällä reissulla kiersimme erityisesti puistoja ja kävimme vihdoin viimein myös Primrose Hillillä. Siellä me istuimme satojen muiden kanssa ihailemassa tätä Lontoon ikonista horisonttia.


3. Banksy päätti juuri samalla viikolla yllättää lontoolaiset tekemällä eläinaiheisia seinämaalauksia eri puolille kaupunkia. Meitä lähimpänä olivat nämä kaksi norsua, jotka kävimme tietysti ikuistamassa.


Kommentit

  1. Kuinkas sattuikaan, olen miettinyt ihan samaa! Että miksi koko ajan tulee luettua naiskirjailijoita. Haluaisin lukea tasapuolisesti. Onneksi on esim tämä kiinnostus politiikkaan ja historiaan, tietopuolella siis, siinä tulee aina enemmän mieskirjailijoita, kuten Mihail Siskin ja Bengt Jangfeldt esim.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka luen vain harrastusmielessä ja hyvin paljon fiilispohjalta niin kyllä se vähän harmittaa, että tulee luettua selkeästi vähemmän miesten kirjoittamia kirjoja. Ja tietokirjoistahan minullakin ne useimmat mieskirjailijat tulivat, kun katselin tämän vuoden tilastoa :)

      Poista
  2. Tyylikäs kirjakuva! Välitä kehuni kuvausassistentille.

    Teidän innostamana, Mari ja Leena, laskin tänä vuonna postaamani kirjat jakaen kirjailijat naisiin ja miehiin - yllättävä tulos: 14 naisten kirjoittamaa ja 15 miesten. No, laskin myös muut lukemani, ne joista en ole kirjoittanut, ja niissä samansuuntainen tulos. Heh, joistain oudommista nimistä piti ihan googlata kuva, että sain sukupuolen selville. En ole koskaan ennen laskenut mitään, mutta arvelin kyllä, että näin voisi olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luet todella monipuolisesti!! Kävin nyt itsekin laskemassa tänä vuonna lukemani kirjat ja huomasin yllätyksekseni, että ei se nyt ollutkaan niin huono tulos. Arvailin, että mieskirjailijat olisivat korkeintaan 10 % lukemistani kirjoista, mutta niitäpä onkin tänä vuonna jo peräti 20% :)

      Poista
  3. Sama juttu. Luen etupäässä naisten kirjoja. Tänä kesänä löysin Matti Remeksen dekkarisarjan 2000-luvun alusta, josta olen lukenut jo kolme kirjaa. Tykkäsin tosi paljon ja aion jatkaa sarjan parissa.
    Kiitos kirjavinkistä, jonka aion heti varata kirjastosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matti Remestä en ole vielä "uskaltanut" testata, olen jotenkin ajatellut että hän menisi samaan lokeroon kuin Jari Tervo (joka on minulle vaikea pala...). Mutta ehkäpä pitäisikin nyt laajentaa tätä omaa lukemista juuri sen Remeksen verran... :)

      Poista
  4. Minä olen lukenut tänä vuonna mielestäni aivan tavattoman monen mieskirjailijan kirjoja. Nopealla selailulla blogissa väittäisin tämänvuotisen sukupuolijakauman olevan jopa lähelle tasan. Harvinaista, minäkin yleensä luen enemmän naisten kirjoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Väitän edelleen, että en tietoisesti valitse vain naisten kirjoittamia kirjoja mutta olisiko sitten kuitenkin niin, että kiinnitän niihin helpommin huomiota. Toisaalta huomaan myös, että jos joskus en saa jotain kirjaa luettua loppuun niin se on usein juuri mieskirjailijan kirjoittama. Pitäisi varmaan tuostakin tehdä joku tilasto...🤔

      Poista
  5. Olen skipannut kaikki Nichollsin kirjat, koska aiheet eivät ole koskaan puhutelleet minua. Tämän Yuo Are Here ajattelin kuitenkin jossain vaiheessa lukea ihan vain sen patikointiosuuden takia: asun itse kys. reitin varrella. :D

    Olen pitänyt tilastoa lukemistani kirjoista jo aika monta vuotta ja minulla tulee luettua melko tasan sekä miesten että naisten kirjoja. Ihan ok jakauma, kirjailijan sukupuoli ei ole minullekaan kriteeri ottaa kirja lukuun. Kiintoisa seikka kyllä on, että minuun suurimman vaiktuksen tehneet kirjat ovat yleensä naisten kirjoittamia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa, eli kaikki ne upeat maisemakuvat, jotka olen nähnyt instatililläsi, voisivat olla Nichollsin kirjan kuvitusta!

      Poista
    2. Kyllä, ainakin ne Lake Districtille (jossa siis asun) osuvat (eli se läntinen osuus). Minulle ne ovat nykyään arkipäivää!

      Poista
    3. Sinä onnellinen! Älä ihmettele jos näet minut siellä joku kaunis päivä harhailemassa, se teidän seutu on vahvasti esillä omalla matkalistallani 🙃

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ingeborg Bachmann 100 vuotta – saksankielisen modernismin klassikko (Klassikkohaaste #23)

Tämänkertaiseen kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen pyörittelin mielessäni jo ihan toista kirjaa, kunnes yhtäkkiä tajusin, että nythän on Ingeborg Bachmann-juhlavuosi! Ja koska arvaan, että tämä saksankielisen kirjallisuuden moderni klassikkokirjailija ei ole kovin tuttu Suomessa, niin käytänpä tilaisuuden hyväkseni. Aloitetaan lyhyellä elämäkerralla: Ingeborg Bachmann syntyi 25. kesäkuuta 1926 Itävallan Klagenfurtissa. Bachmann aloitti opintonsa heti kun yliopistot avasivat ovensa sodan jälkeen aineinaan filosofia, psykologia ja germanistiikka ja hän väitteli tohtoriksi 1950 Martin Heideggeria käsittelevällä työllään. Opintojen jälkeen Bachmann työskenteli toimittajana, mutta oma kirjallinen ura sai vauhtia kun Bachmann tutustui Gruppe 47 -ryhmään, jossa hän tapasi saksankielisen kirjallisuuden huippunimiä, kuten Paul Celan, Heinrich Böll ja Günter Grass.  Bachmann julkaisi aluksi lyriikkaa ja radioteatterinäytelmiä ( Hörspiel oli sodanjälkeisessä Saksassa erittäin suosittu taid...

Klassikkohaaste #14: Antti Jalava – Asfalttikukka

  Vaikka Ruotsissa asuu meitä suomentaustaisia n. 7% väestöstä, näkyy se yllättävän vähän ruotsalaisessa kirjallisuuskentässä. Itse asiassa vain kolme kirjaa on onnistunut herättämään ruotsalaismedian mielenkiinnon. Susanna Alakosken Svinalängorna (suomennettuna ’Sikalat’) ilmestyi 2006, jolloin se voitti Ruotsin arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon, August-palkinnon ja kirjasta tehtiin myös elokuva muutamaa vuotta myöhemmin. Eija Hetekivi Olsson julkaisi 2011 esikoisromaaninsa ’Ingenbarnsland’, jossa hän kuvaa suomalaissiirtolaisten elämää Göteborgissa. Kirja oli August-palkintoehdokkaana ja se on myöhemmin kasvanut trilogiaksi. Mutta suomalaisen siirtolaiskirjallisuuden pioneeri oli Antti Jalava (1949-2021), jolta vuonna 1980 ilmestyi paljon puhuttu romaani ’Asfaltblomman’ (suom. Pentti Saarikoski ’Asfalttikukka’). Kirja ei ollut kuitenkaan Jalavan esikoisteos, hän oli aikaisemmin kirjoittanut kirjat ’Matti’ ja ’Jag har inte bett att få komma’. Etsin oman aamulehteni Dagens...

Eeva Kilpi: Elämä edestakaisin (Klassikkohaaste #21)

Olen lukenut Eeva Kilpeä koko aikuiselämäni ja monet hänen teoksistaan jopa useaan otteeseen. Kilpi oli myös lohtukirjailijani, kun en päässyt koronasulun aikana Suomeen.  Lääkkeeksi Suomi-ikävääni  auttoi silloin Kilven herkkä ja hersyvä suomen kieli. Olen myös miettinyt voiko "elämän evakkous" siirtyä sukupolvelta toiselle. Ainakin omassa elämässäni tunnistan tätä samaa " nyssyköiden haalijan  -syndroomaa": "Että kaikki tarpeellinen on kasseissa ja pusseissa sängyn alla tai sängyn vieressä, käden ulottuvilla". Koskaan kun ei tiedä milloin se lähtö tulee. Anna-Riikka Carlsonin  kirjassa  "Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä" Kilpi epäilee, että tokko häntä enää kukaan lukee. Mutta kyllä vaan luetaan! Etenkin Kilven runoutta näkee siteerattavan säännöllisesti kirjasomessa. Proosatekstit ovat ehkä sitten jääneet vähemmälle huomiolle, ja juuri siksi haluankin nostaa esille tämänkertaisessa Klassikkohaastekirjoituksessani yhden Kilven varha...

Miten voikin kirja mennä näin ihon alle!

  Alku oli todella lupaava. Tapasin kirjailijan paikallisen kirjastomme joulukuussa 2022 järjestämässä Antti Jalava  -illassa. jossa kirjailija kertoi olevansa suuri Suomen ystävä ja kirjoittaneensa juuri oman versionsa Aleksi Kiven "Seitsemästä veljeksestä". Mielenkiintoista! Ja kun kirjapiirini ehdotti nyt tätä kirjaa luettavaksemme, innostuin tietysti välittömästi.  Mutta mitä tapahtuikaan... Aloitin lukemisen innolla, mutta jo ensimmäisten sivujen jälkeen alkoi sisälläni kiehua. Miten kukaan jaksaa tällaista lukea? Raakaa kieltä, seksuaalista väkivaltaa, juopottelua, nälkää, sairautta... Vastenmielinen kirja! Aina tämä iänikuinen suomalaisten juopottelu ja väkivalta. Olen asunut Tukholmassa pian jo neljännesvuosisadan ja toiminut koko sen ajan kunniallisena toimihenkilönaisena. Osallistunut järjestötoimintaan, liittynyt kirkkokuoroon, maksanut veroni... Eikö minun tekemisilläni ole sitten mitään merkitystä? Edelleen vain ne samat Slussenin sissit näköjään hallits...

Klassikkohaaste 18 - Erich Kästner: Tuuliajolla Berliinissä

  Olen parin viime vuoden aikana tutustunut oikein urakalla saksalaisin klassikoihin. Kiitos siitä kuuluu sattumanvaraiselle neronleimaukselleni, jonka johdosta aloin opiskella yliopistolla  saksan kieltä ja kulttuuria. Ja mitä klassikkoja sieltä onkaan pulpahtanut esiin! Vaikkapa nyt tämä Erich Kästnerin Fabian vuodelta 1931. Täytyy myöntää, että kirjallisuuskurssimme alkaessa Kästnerin teos oli se, jota ehkä kaikkein vähiten odotin. Olihan siellä tarjolla myös Mannia ja Kafkaa. Mutta kurssin lopussa se kirja, joka sitten kuitenkin eniten jäi päätäni vaivaamaan, oli juuri Fabian. Laitetaanpa tähän heti alkuun hyvät uutiset: kirja on suomennettu viime vuonna, joten jos tämän postaukseni jälkeen haluaa tutustua kirjaan tarkemmin siihen löytyy Vesa Tapio Valon tuore (ja hyvä!) suomennos vuodelta 2023 (Aviador). Suomeksi kirja on saanut tarinaa hyvin kuvaavan nimen "Tuuliajolla Berliinissä".  Jakob Fabian on kolmekymppinen kirjallisuustieteilijä, joka elättää itsensä erilais...