Siirry pääsisältöön

Ai ettenkö muka lue mieskirjailijoita - tässä kesän symppiskirja!

 


En tiedä teenkö vain itse tästä ongelman vai pitäisikö oikeasti huolestua, mutta luen pääosin naiskirjailijoiden kirjoittamia kirjoja. Ehkä vain noin 5-10% lukemistani kirjoista on mieskirjailijoiden kirjoittamia. Ja se on todella vähän!

En valitse naiskirjailijoita mitenkään tietoisesti, mutta... totuus on se, että naiskirjailijoiden kirjojen aiheet kiinnostavat minua enemmän. Pidän historiallisista romaaneista ja elämäkerroista ja usein naiset kirjoittavat juuri niistä historian sivujen pimentoon jääneistä henkilöistä, usein toisista naisista. 

Yksi näistä tänä vuonna löytämistäni naisista on esimerkiksi George Orwellin vaimo Eileen Blair, josta Anna Funder on kirjoittanut todella valaisevan ja myös hyvin henkilökohtaisen kirjan. Juuri tätä kirjaa minun on edes vaikea kuvitella, että mies olisi kirjoittanut. 

Mutta kun joku itseäni kiinnostava aihe vilahtaa ohi kirjablogissa tai sosiaalisessa mediassa niin en katso onko kirjailija mies vai nainen. Kuten nyt esimerkiksi tämä David Nichollsin tuore romaani "You Are Here", jota en olisi edes löytänyt ilman näitä sähköisiä kanaviani. Kirjan aihe - patikointi - kiinnitti huomioni välittömästi. Ja jostain muistini syövereistä onnistuin tunnistamaan myös kirjailijan nimen. Hetkinen, siis tämä One Day -romaanin kirjoittaja?

Nichollsin uusin on aivan hurmaava kirja! Itsekin pitkiä patikkamatkoja harrastava Nicholls kuvaa kirjassa kahden keski-ikäisen, rakkaudessa pettyneen Marnien ja Michaelin kohtaamisen. Michael rakastaa pitkiä kävelyä, koti-Lontoossa viihtyvä Marnie taas joutuu sattuman oikusta mukaan ystävänsä järjestämälle viikonloppuretkelle. Seurueen jäsenet luopuvat urakasta yksi toisensa jälkeen ja lopulta jäljellä ovat vain Marnie ja Michael. Kävely pitkin Englannin vuoristoista seutua luo haastavia tilanteita, samalla kun molemmat käyvät läpi omaa menneisyyttään.

Kirjassa on romanttisen komediagenren sääntöjen mukaisesti sekä huumoria että väärinkäsityksiä, kunnes lopulta... enpä kerrokaan, saatte itse lukea!

Jos tämä oli symppis kirja niin on muuten kirjailijakin erittäin symppis! Kuunnelkaa vaikkapa BBC:n suositun radio-ohjelman Desert Island Discsin jakso, jossa Nicholls kertoo elämästään ja suosikkimusiikistaan.


David Nicholls: You Are Here (Hodder Stoughton 2024)

Suomeksi: Melkein perillä (Otava 2024, suomennos Oona Nyström)

**

Luin tämän kirjan juuri ennen kesälomareissuani Lontooseen englannin kielen virkistykseksi. Tässä vielä muutama kohokohta reissulta (joka piti muuten sisällään kaupunkipatikointia noin 40 km verran);

1. Kiersimme ahkerasti eri kaupunginosien kirppareita, teini katsoi vaatteita ja minä silmäilin kirjatarjontaa. Mukaan tarttui muutama kirja, lähinnä tuttuja ja jo aiemmin lukemiani kirjailijota, kuten irlantilainen Anne Enright. Hyde Parkissa sain teiniltä asiantuntevaa apua instagram-otoksiini.


2. Tällä reissulla kiersimme erityisesti puistoja ja kävimme vihdoin viimein myös Primrose Hillillä. Siellä me istuimme satojen muiden kanssa ihailemassa tätä Lontoon ikonista horisonttia.


3. Banksy päätti juuri samalla viikolla yllättää lontoolaiset tekemällä eläinaiheisia seinämaalauksia eri puolille kaupunkia. Meitä lähimpänä olivat nämä kaksi norsua, jotka kävimme tietysti ikuistamassa.


Kommentit

  1. Kuinkas sattuikaan, olen miettinyt ihan samaa! Että miksi koko ajan tulee luettua naiskirjailijoita. Haluaisin lukea tasapuolisesti. Onneksi on esim tämä kiinnostus politiikkaan ja historiaan, tietopuolella siis, siinä tulee aina enemmän mieskirjailijoita, kuten Mihail Siskin ja Bengt Jangfeldt esim.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka luen vain harrastusmielessä ja hyvin paljon fiilispohjalta niin kyllä se vähän harmittaa, että tulee luettua selkeästi vähemmän miesten kirjoittamia kirjoja. Ja tietokirjoistahan minullakin ne useimmat mieskirjailijat tulivat, kun katselin tämän vuoden tilastoa :)

      Poista
  2. Tyylikäs kirjakuva! Välitä kehuni kuvausassistentille.

    Teidän innostamana, Mari ja Leena, laskin tänä vuonna postaamani kirjat jakaen kirjailijat naisiin ja miehiin - yllättävä tulos: 14 naisten kirjoittamaa ja 15 miesten. No, laskin myös muut lukemani, ne joista en ole kirjoittanut, ja niissä samansuuntainen tulos. Heh, joistain oudommista nimistä piti ihan googlata kuva, että sain sukupuolen selville. En ole koskaan ennen laskenut mitään, mutta arvelin kyllä, että näin voisi olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luet todella monipuolisesti!! Kävin nyt itsekin laskemassa tänä vuonna lukemani kirjat ja huomasin yllätyksekseni, että ei se nyt ollutkaan niin huono tulos. Arvailin, että mieskirjailijat olisivat korkeintaan 10 % lukemistani kirjoista, mutta niitäpä onkin tänä vuonna jo peräti 20% :)

      Poista
  3. Sama juttu. Luen etupäässä naisten kirjoja. Tänä kesänä löysin Matti Remeksen dekkarisarjan 2000-luvun alusta, josta olen lukenut jo kolme kirjaa. Tykkäsin tosi paljon ja aion jatkaa sarjan parissa.
    Kiitos kirjavinkistä, jonka aion heti varata kirjastosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matti Remestä en ole vielä "uskaltanut" testata, olen jotenkin ajatellut että hän menisi samaan lokeroon kuin Jari Tervo (joka on minulle vaikea pala...). Mutta ehkäpä pitäisikin nyt laajentaa tätä omaa lukemista juuri sen Remeksen verran... :)

      Poista
  4. Minä olen lukenut tänä vuonna mielestäni aivan tavattoman monen mieskirjailijan kirjoja. Nopealla selailulla blogissa väittäisin tämänvuotisen sukupuolijakauman olevan jopa lähelle tasan. Harvinaista, minäkin yleensä luen enemmän naisten kirjoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Väitän edelleen, että en tietoisesti valitse vain naisten kirjoittamia kirjoja mutta olisiko sitten kuitenkin niin, että kiinnitän niihin helpommin huomiota. Toisaalta huomaan myös, että jos joskus en saa jotain kirjaa luettua loppuun niin se on usein juuri mieskirjailijan kirjoittama. Pitäisi varmaan tuostakin tehdä joku tilasto...🤔

      Poista
  5. Olen skipannut kaikki Nichollsin kirjat, koska aiheet eivät ole koskaan puhutelleet minua. Tämän Yuo Are Here ajattelin kuitenkin jossain vaiheessa lukea ihan vain sen patikointiosuuden takia: asun itse kys. reitin varrella. :D

    Olen pitänyt tilastoa lukemistani kirjoista jo aika monta vuotta ja minulla tulee luettua melko tasan sekä miesten että naisten kirjoja. Ihan ok jakauma, kirjailijan sukupuoli ei ole minullekaan kriteeri ottaa kirja lukuun. Kiintoisa seikka kyllä on, että minuun suurimman vaiktuksen tehneet kirjat ovat yleensä naisten kirjoittamia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa, eli kaikki ne upeat maisemakuvat, jotka olen nähnyt instatililläsi, voisivat olla Nichollsin kirjan kuvitusta!

      Poista
    2. Kyllä, ainakin ne Lake Districtille (jossa siis asun) osuvat (eli se läntinen osuus). Minulle ne ovat nykyään arkipäivää!

      Poista
    3. Sinä onnellinen! Älä ihmettele jos näet minut siellä joku kaunis päivä harhailemassa, se teidän seutu on vahvasti esillä omalla matkalistallani 🙃

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lisää miehiä!

Hei pitkästä aikaa! Viimeksi kirjoitin tänne blogiini Markus Nummen loistavasta  Käräjät -kirjasta ja mitä lie nyt tapahtunut, mutta olen lukenut mieskirjailijoita enemmänkin! Ihmettelen aina vuoden lopussa lukutilastoani laatiessa miten lukemani kirjailijat ovat melkein 90%:sesti naisia. Mutta tänä vuonna tilastoihini saattaakin tulla yllättävä piikki... Viimeisin lukemani kirja on ohut ja pettävän kevyen oloinen Antti Röngän "Kiltti poika" . En ole jaksanut viimeiseen kuukauteen lukea mitään pidempää tekstikokonaisuutta ja tämä tuntui kirjastopinokirjoista siltä helpoimmalta. Mutta Röngän tajunnanvirtamainen teksti vaatii tarkkaavaisuutta ja keskittymistä, ja kirjan lukemiseen meni useampi päivä, vaikka sivuja on vain 160. "Kiltti poika" on kertomus muutaman vuorokauden mittaisesta ajanjaksosta, jona aikana päähenkilö täyttää 27 vuotta. Tästä on myös tarkoitus tulla se viimeinen syntymäpäivä. Kevät, itsemurhaajien vuodenaika. Että joutuu kuljettamaan kaikkea sitä ...

Lukunautinto, pitkästä aikaa! (Markus Nummi: Käräjät)

Sain pitkästä aikaa kokea oikean lukunautinnon! Mikä sopikin hyvin tähän parhaillaan menevän lukuviikon teemaan "löydä lukufiilis!". Oma salaisuuteni lukufiiliksen takaamiseksi oli pitkä viikonloppu, paksu kirja ja rentouttava miljöö. Tämä yhtälö toteutuu yleensä juuri näin pääsiäisenä - muistan esimerkiksi Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläisen olleen juuri tällainen täysosuma. Olin tässä jo useamman viikon säästellyt kirjastosta varaamaani Markus Nummen Käräjät-teosta, joka tuli sen verran ajoissa, että jouduin sen lainaa jo pari kertaa pidentämään. Mutta aikataulu piti ja ehdin lukea kirjan ennen kuin lopullinen palautuspäivä tuli eteen. Tämä Käräjät tosin oli vähän riskaabeli valinta. Ensinnäkin se on paksu, melkein 600 sivua. En mielelläni ryhdy tällaisiin luku-urakoihin jos ei ole taetta siitä, että kirja on oikeasti hyvä. Siitä kirjan hyvyydestä olin kyllä saanut paljon vinkkejä kirjasomea ja -blogeja selatessani, mutta siitä tuli se toinen mutta... olen aika monta kertaa ...

Ranskattaretko eivät muka liho?

  Kävin taas kirpparilla, kukkaruukkuja vain ostamassa, mutta mukaan tuli tietysti myös muutama pokkari. Jotka tosin sitten vien taas luettuani takaisin, tästä paikallisesta kirpparista on tullut itselleni vähän sellainen maksullinen kirjasto. Mutta hyvään tarkoitukseen ne menevät onneksi roposeni. Nyt iski silmään pari ruotsalaista tietokirjaa, joista on niiden ilmestymisen aikoihin kohkattu enemmänkin. Ruotsalainen psykiatri David Eberhard kirjoitti v. 2006 kirjan siitä, miten ruotsalaisista on tullut "turvallisuusnarkomaaneja" (minkä teesin kyllä näin äkkilukemalta allekirjoitan, katsotaan olenko samaa mieltä luettuani koko kirjan). Toisessa kirjassa taas tiedetoimittaja Karin Bojs yhdessä Peter Sjölundin kanssa kertoo mistä ruotsalaiset ovat peräisin. Odotan mielenkiinnolla! Lisäksi löysin vielä yhden Niklas Natt och Dag -dekkarin, joihin olen halunnut tutustua jo kauan. Ja sitten siellä seistä törötti yksi suomenkielinen kirja, joka oli tietysti pakko ottaa, ihan jo pelk...

Döden, döden, döden...

Tunnetussa anekdootissa Astrid Lindgren kertoi kuinka hän vanhenevien sisarustensa kanssa aloitti aina puhelut sanoilla "döden, döden, döden...". Näin oli tämä ikävä mutta enenevissä määrin elämään kuuluva asia poiskäsitelty ja voitiin siirtyä mukavampiin aiheisiin. Uusi suosikkikirjailijani Maggie O'Farrell on myös tarttunut härkää sarvista ja kertoo tässä muistelmiksi luokitellussa kirjassaan 17 kerrasta, jolloin kuolema on liipaissut läheltä. Aihe saattaa kuulostaa synkältä, makaaberiltakin ehkä, mutta voin vakuuttaa, että O'Farrell on luonut näistä kertomuksista maagista luettavaa! There is nothing unique or special in a near-death experience. They are not rare; everyone, I would venture, has had them, at one time or another, perhaps without even realising it. The brush of a van too close to your bicycle, the tired medicin who realises that a dosage ought to be checked one final time, the driver who has drunk too much and is reluctantly persuaded to relinq...

Vielä muutama kirjalupaus!

  Tämä viikko on mennyt vielä uuden vuoden tunnelmissa. En ole mitään kummempia lupauksia mennyt tekemään, mutta totta kai tuleva mietityttää. Ja myös tämän kirjablogini tuleva vuosi! Innostuin Kartanon kruunaamaton lukija -blogin vuosikatsauksesta , Elegia on nimittäin ehtinyt lukea viime vuoden aikana kirjoja peräti 21 eri maasta! Pakkohan se oli tarkistaa myös oma tilanne.  20: Ruotsi 18: Suomi 7: USA 5: Iso-Britannia 5: Saksa 4: Norja 2: Irlanti 1: Tanska, Viro, Espanja Ylsin siis kymmeneen maahan, mikä on yllättävän hyvä tulos mutta kun listaa katsoo niin huomaa, että aika tutuilla alueilla liikun. Suurimman määrän kirjoja luin tietysti näistä kahdesta kotimaastani, Ruotsista ja Suomesta. Mutta mitäpä jos pistäisin tämän kaksi kertaa paremmaksi eli tänä vuonna lukisinkin kirjoja 20 eri maasta! Ja joku vieraampikin maa siellä saisi mielellään olla. Toinen ajatukseni alkavaa vuotta ajatellen on, etten enää välttämättä haluaisi kirjoittaa kirjakohtaisia postauksia vaan sen s...