Siirry pääsisältöön

Klassikkohaaste 19 - Marja-Liisa Vartio 100 vuotta! (Mies kuin mies, tyttö kuin tyttö 1958)

 


Kirjabloggaajan vuoden kokohtia ovat aina puolivuosittaiset klassikkohaasteet, joihin olen osallistunut  epäsäännöllisen säännöllisesti. Tähän mennessä klassikkolistalleni ovat päätyneet Ibsenin Nukkekoti, Antti Jalavan Asfalttikukka sekä Erich Kästnerin Tuuliajolla Berliinissä

Tällä kertaa ollaan edetty jo haasteeseen #19, jota emännöi Yöpöydän kirjat -blogin Niina T. Ja koska olen nämä viimeiset pari vuotta lukenut enemmän saksalaista kirjallisuutta niin ehdin tässä koko alkuvuoden jo hautoa pariakin saksalaista naiskirjailijaa. Mutta säästetään ne seuraaviin haasteisiin, viime viikolla nimittäin käynnistyi kirjahyllyni äärellä tapahtumaketju, joka laittoi suunnitelmani uusiksi.

Kaikki alkoi siitä, että aloin lueskella Suvi Aholan esseetä "Oman elämänsä kirjailijat" (kirjassa Tietokone ja silitysrauta). Tekstissään Ahola ottaa esille mm. suomalaisen kirjallisuuden vahvan naistrion Aila Meriluodon, Helvi Hämäläisen ja Marja-Liisa Vartion ja heiltä julkaistut päiväkirjat.

Tajusin siinä samassa, että vaikka minulla oli 90-luvulla ollut intensiivinen Vartio-kauteni niin hänen nuoruuden päiväkirjojaan en ole vielä lukenut. Ne menevät siis lukulistalle, varsinkin kun Ahola kuvailee niitä hiukan provosoivasti "hysteeriseksi luettavaksi", jota on "vaikea pitää täysjärkisen ihmisen kirjoituksena". Päiväkirjat ovat Aholan mukaan "tiheää tekstiä murrosikäisen tytön valtavasta rakkauden innosta". Tämähän on siis luettava!

Mutta olihan minulla kuitenkin Vartio-kokoelmani, jonka olin sentään älynnyt ottaa mukaani kun muutin tänne Tukholmaan vuosituhannen vaihteessa. (Saarikosket, Hämäläiset ja Harmajat sen sijaan päätyivät helsinkiläisdivareihin.). Yhtäkkiä iski halu lukea Vartiota uudestaan. Vieläkö hänen tekstinsä tekevät saman vaikutuksen kuin ne tekivät tuolloin parikymppiseen minääni?

Valitsin hyllystä Vartion vuonna 1958 ilmestyneen romaanin "Mies kuin mies, tyttö kuin tyttö". Kirjan päähenkilö Leena on pian 19-vuotias, maanviljelijävanhempiensa vanhempi tytär. Kylään saapuu kesäksi vieras työmies, jota Leena ryhtyy tapailemaan. Lyhyt ja kiihkeä suhde päättyy kun mies palaa perheensä luokse. Leena huomaa olevansa raskaana.

Vartio on saanut ujutettua runsaaseen kahteensataan sivuun niin intensiivisen draaman kaaren, että luin kirjan lähes yhdellä istumalla. Ensin kuvataan tytön ja miehen suhde, kaikessa paljastavuudessaan. Pikkukylän piireihin kyllästynyt tyttö janoaa uuden ja vieraan ihmisen huomiota, mies taas yksinäisyydessään ei pysty hillitsemään itseään. Tytölle kaikki on jännittävää ja mieltä kiihottavaa, mies tietää tekevänsä väärin mutta ei pysty vastustamaan viettiensä voimaa.

Mies siis lähtee, mutta pitää yhteyttä tyttöön kirjeitse. Leena kertoo miehelle odottavansa lasta, mutta salaa asian kotiväeltään. Asia paljastuu lopulta, kun äiti osaa vihdoin katsoa tytärtään oikein silmin. Raskaus on luonnollisesti vanhemmille suuri järkytys.

Leena jää tilanteessa täysin yksin, mutta ei suinkaan toimettomaksi. Hän löytää sanomalehdestä ilmoituksen, jossa etsitään raskaana olevaa tyttöä kotiapulaiseksi. Kaupungissa asuva perhe on auttanut jo useampaa tyttöä ja paikka on juuri vapautunut. Leena lähtee kaupunkiin, jossa hän joutuu sopeutumaan uuteen rooliin. Perheen rouva osoittaa alentuvin elkein tytön paikan, mutta Leena nielee kaiken ylväästi. Hän tietää, ettei muuta vaihtoehtoa ole. 

Helena Ruuska taustoittaa Vartiosta kirjoittamassaan elämäkerrassa tarinan syntyhistoriaa. Vartio oli kuullut Säämingin sukulaistensa kertovan tarinan talontyttärestä, joka tulee raskaaksi ja jonka isä ajaa pois kotoa. Tyttö kuolee synnytyksessä ja kylän väen puheiden mukaan tyttö kuoli suruun. Tapaus järkytti Vartiota, joka alkaa pohtia, miten tyttö on joutunut kärsimään. Vartiota ravisutti erityisesti se kuinka ihmiset ensin tuomitsivat kunnes traagisen lopun jälkeen romantisoivat tapahtuneen. Lisäksi Vartio pohti miehen osuutta tapahtuneessa. Kuinka mies saattoi jättää raskaana olevan tytön yksin?

Vartion oli tarkoitus antaa myös Leenansa kuolla synnytykseen, mutta Ruuskan siteeraaman Hopeapeili-lehden haastattelun mukaan Vartio kirjoitustyön lopulla muutti mielensä. "Minkäs sille voi, antaa elää! Taide ei välitä laskelmista. Paljon syvemmälle se lähettää viestinsä. Ja ellei lähetä, ei tule taidettakaan." (Ruuska, 338-340)

Lukiessani nyt vuosikymmenien jälkeen Vartiota uudestaan tunnistin hänen tekstissään toisen, uudemman löytöni. Itävaltalaiskirjailija Ingeborg Bachmann oli Vartiota vain vuoden nuorempi ja kirjoitti siis samassa modernismin hengessä. Vartion tavoin Bachmann kirjoittaa psykologisesti tiivistä, naisen sisäiseen mielentilaan pureutuvaa proosaa. Nyt kun tartuin taas Vartioon uudestaan ymmärrän hyvin miksi ihastuin välittömästi saksan kirjallisuuskurssilla ensimmäistä kertaa lukemaani Bachmanniin. Molempien kerronnassa on jotain maagista, joka koskettaa syvältä - edelleen.

Ja nyt onkin hyvä syy lukea Marja-Liisa Vartiota, sillä tänä vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta hänen syntymästään! Toivottavasti Vartion teokset vilahtelevat syksyn aikana kirjablogeissa ja muilla somekanavilla. Ilokseni huomasin, että juuri samaan aikaan kuin itse luin tämän Vartion teoksen, sen luki myös Kirjakaapin avain -blogi! Mutta lukekaa te muutkin ja varsinkin itse juhlapäivänä, joka on 11. syyskuuta 2024. 

**

Marja-Liisa Vartio: Mies kuin mies, tyttö kuin tyttö (Otava 1958)

Helena Ruuska: Marja-Liisa Vartio. Kuin linnun kirkaisu (WSOY 2012)

Suvi Ahola: Tietokone ja silitysrauta. Kirjoituksia kirjallisuudesta (Tammi 2003)



Kommentit

  1. Tätä Vartiota en olekaan lukenut. Voisin ottaa ohjelmaan Vartion 100-vuotisjuhlakirjaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä Vartion teosta näkee harvemmin luettavan, mutta se on kaikin tavoin tyylipuhdas suoritus. Ja hurjaa ajankuvaa 1950-luvulta, pisti taas miettimään kuinka hyvin meillä nykynaisilla asiat lopulta onkaan.

      Poista
  2. Kiitos esittelystä ja Vartion merkkivuodesta muistutuksesta, pitäisikin ottaa lukemistoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin tajusin tämän merkkivuoden ihan vahingossa, vasta luettuani tämän kirjan. Päätinkin heti, että pitää herätellä teitä blogikollegoita 😀

      Poista
  3. Vartio on ollut pitkään lukulistalla, mutta yhtään kirjaa en ole häneltä vielä lukenut. Juhlavuosi on hyvä syy tarttua viimein Vartioon!

    VastaaPoista
  4. Ihanaa, kun osallistut haasteeseen! ♥ Kivaa, että nostit tämän kirjailijan esille. Hän ei ole minulle lainkaan tuttu, mutta teoksensa vaikuttaa todella kiehtovalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vartio on harmillisesti päätynyt jonnekin arkistojen takahuoneisiin, mutta ihan suotta - taitavasti kirjoitetut ihmissuhdedraamat eivät vanhene koskaan 😊

      Poista
  5. Mulla on Vartion Hänen olivat linnut parhaillaan kesken. Tämä sun lukemakin pitää kyllä lukea!

    VastaaPoista
  6. Pari Vartion kirjaa olen lukenut. Hänen olivat linnut iski johonkin tragikoomisuuden suoneen ihan täysillä. Tämä voisi olla Vartion juhlavuoden valinta. Kiitos innostavasta arviosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä oli kyllä Vartio parhaimmillaan, tiiviissä paketissa. Joku toinen kirjailija olisi käyttänyt samaan huomattavasti enemmän sivuja.

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tammikuun luetut & Berliinin terveiset

  Tänä vuonna tammikuu oli osaltani harvinaisen jännittävä: toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja lähdin kolmeksi viikoksi Berliiniin opiskelemaan saksaa. Tavoitteena oli ylittää huiman korkealta tuntuva kynnys ja alkaa puhua saksaa. Tämä toteutuikin jo ensimmäisen viikon jälkeen! Jokin asetus napsahti aivoissa paikoilleen ja yliopistossa pandemian jälkeen oppimani saksa alkoi tulla ulos. Ei aina virheettömästi, mutta enpähän enää pelännyt puhua. Myös saksan kielen lukemiseen näyttää tulleen vauhtia lisää. Ostin lähes ensitöikseni Berliinin kirjakaupat löydettyäni Juli Zeh 'n romaanin "Über Menschen". Olin lukenut romaanin aiemmin jo suomeksi, mutta nyt sain siihen aivan uuden tuntuman ja kielikurssilla eteentulleita sanoja tuntui tupsahtelevan eteen joka rivillä. Onneksi olin myös ehtinyt unohtaa miten tarina päättyy, joten sain jälleen kerran yllättyä ja liikuttua. Menomatkan lukemisiksi yöjunaan olin ottanut mukaan ruotsalaisen Lena Einhornin romaanin "Siri". S...

Kun Suomen lapset lähtivät Ruotsiin - Anna Takanen: Sinä olet suruni

Tänään 15. joulukuuta on kulunut 80 vuotta ensimmäisen suomalaisia sotalapsia Tukholmaan kuljettaneen laivan lähdöstä. Ruotsiin lähti kaikkiaan sotaa pakoon  noin 70 000 lasta ja melkein neljäsosa heistä jäi palaamatta. Näihin lukuihin  mahtuu traagisia tarinoita, joita on kipuiltu sekä Suomessa että täällä Ruotsissa. Eikä asiasta ole sen kummemmin puhuttu, kummassakaan maassa. Yksi Ruotsiin jääneistä lapsista oli Anna Takasen Timo-isä, jonka tarinan Takanen on nyt kirjoittanut kirjaksi "Sörjen som blev". Mutta kirja ei ole pelkästään sotalapsen tarina sillä 80 vuoden takainen tragedia vaikuttaa monen perheen elämään edelleen. Takanen sanoo, että sotalapsen traumasta selviämiseen menee neljä sukupolvea. Tässä yhtälössä hän laskee itsensä kolmanneksi sukupolveksi. Anna Takanen eli lapsuutensa oudossa välitilassa. Hän oli syntynyt Ruotsissa ja puhui ruotsia, mutta sukunimensä vuoksi hänet luokiteltiin suomalaiseksi. Koulussa häntä kiusattiin juuri suomalaisuutensa takia...

Loma! Ja dekkarit...

Ensimmäinen lomaviikko on nyt takana mutta kolme vielä edessä. Ja ilmatkin näyttävät alkavan lämmetä joten tunnelma on korkealla! Lomatunnelmaani kuuluvat myös dekkarit. En niitä yleensä lue kovin paljon koska nykydekkarit ovat mielestäni selkeästi raaistuneet. Muutos tapahtui kai Stieg Larssonin Millenium-sarjan myötä, jonka jälkeen monet keksivät tämän modernin version Klondikesta ja mahdollisuuden tehdä rahaa. Psykologiset trillerit ovat kuitenkin mieleistäni jännityskirjallisuutta ja muistelen edelleen lämmöllä viime kesän huippujännää lukukokemusta, Gillian Flynnin  Kiltti tyttö  -trilleriä. Joten kun näin tämän A.J. Finnin Nainen ikkunassa -kirjan seistä töröttävän kirjakaupan eniten myyvien kirjojen ykkösenä ja kannessa vieläpä Flynnin suositus "Amazing!" niin se oli siinä. No, se "Amazing" oli ehkä hiukan liioiteltua ja Flynnin nimen käyttäminen markkinoinnissa aika lailla harhaanjohtavaa. Yhteistä kirjoille oli toki mieleltään  enemmän tai vähemmän...

Onnea Viron kirjallisuus 500 vuotta! - Klassikkohaaste #20

  Tämänkertaisen klassikkohaasteen omistan Viron kirjallisuudelle. Ja ajankohta sopii täydellisesti, sillä eilen - kirjailija A.H. Tammsaaren syntymäpäivänä 30. tammikuuta - Virossa juhlittiin jälleen virolaisen kirjallisuuden päivää . Tällä kertaa päivästä tuli erityisen juhlallinen, sillä se oli samalla lähtölaukaus virolaisen kirjallisuuden juhlavuodelle . Tänä vuonna on nimittäin kulunut tasan 500 vuotta siitä kun ensimmäinen vironkielinen kirja ilmestyi. Lämpimät onnittelut siis kaikille virolaisille!  Kirjallisuuden arvostus on Virossa ollut käsittääkseni aina korkealla. "Oma kieli, oma mieli" oli elintärkeä motto neuvostovuosien aikana. Eikä kai ollut sattumaa, että uudelleen itsenäistyneen Viron ensimmäiseksi presidentiksi valittiin juuri kirjailija Lennart Meri. Maan oman kielen ja kulttuurin esille nostaminen oli presidentin tärkeimpiä tehtäviä kun entisen suurvallan raunioista rakennettiin uusi itsenäinen Viro. Meri on kuvannut kieltä "vahvaksi hirsitaloksi...

Vuoden 2025 kirjapinossani oli monta yllätystä – tässä ne, jotka jäivät parhaiten mieleen

  Niin se taas mennä hupsahti vuosi menojaan. Ehdin lukea vuoden aikana 84 kirjaa, mikä on osoitus siitä, että olin pääosin hyvässä vireessä. Jos elämässä on liikaa stressiä en pysty yleensä keskittymään lukemiseen, mutta vuosi 2025 on siis ollut tasapainoinen vuosi kaikin tavoin. Mutta mitkä kirjoista jäivät erityisesti mieleen? Tässä omat ikimuistoisimmat: TAKINKÄÄNTÖ Olin jo vannonut, että en lue enää yhtään Sally Rooneyn teosta, mutta kuinkas sitten kävikään... Visa detta inlägg på Instagram Ett inlägg delat av Mari Karlsson (@mrs_karlsson_lukee) NOSTALGIATRIPPI Kirja, jonka luettuani tajusin olevani vanha! Visa detta inlägg på Instagram Ett inlägg delat av Mari Karlsson (@mrs_karlsson_lukee) KAUNEIN KANSI Tyylipuhdas suoritus! Tosin itse tarina ei ehkä ihan taivu kannen estetiikan mukaisesti, mutta se ei lukukokemustani haitannut. Visa detta inlägg på Instagram Ett inlägg delat av Mari Karlsson (@mrs_karlsson_lukee)...