Kevätsukkahousut jalassa matkaan monikielisyyden maailmoihin

 

Mielessäni on pyörinyt viime päivinä Sinikka Nopolan pistämätön kirjan nimi "Tervehdin teitä kevätsukkahousuilla". En ole kyseistä kirjaa (vielä) lukenut, mutta tuo nimi on jäänyt mieleen. Siinä on jotain niin herkullisen suomalaista absurdia huumoria ja sanaleikittelyä. Ja joudun kerta kerran jälkeen toteamaan, että vaikka kuinka opiskelen näitä muita kieliäni ja vaikka pystyn niillä työhommatkin ihan asiallisesti hoitamaan, niin tätä oman kielen tuntua en niihin saa. 

Se ei saa kuitenkaan lannistaa vieraiden kielten opiskelua, päinvastoin! Ihmettelyä riittää niissä muissakin kielissä, kuten nyt tässä minulle tällä hetkellä ajankohtaisessa saksan kielessä. Uudet kielet opastavat yllätyksellisille tutkimusmatkoille uusiin maailmoihin.

Kuten edellisessä postauksessani mainitsin, nyt ei lueta kirjoja vaan kirjoitetaan lopputyötä. Tämä kevät menee monikielisyyden teorioiden parissa. Tutkielman runko on jo valmis, nyt pistetään paloja paikoilleen. 

Ja täytyy sanoa, että tutkimuksen tekeminen näin 2020-luvulla on huomattavasti hauskempaa kuin esimerkiksi 1990-luvulla, jolloin sain kokeilla sitä ensimmäisen kerran. Artikkeleita ja tutkimuksia, jopa kokonaisia kirjoja, saa nyt ladattua suoraan koneelle. Toisaalta tässä vaanii se vaara, että aineisto tuppaa paisumaan ja itseään saakin koko ajan toppuutella, ettei eksy sen varsinaisen aiheensa ulkopuolelle. 

Mutta hauskaa tämä on! Ja olen iloinen, että hyppäsin vielä tähän karuselliin mukaan. Ne 1990-luvun opiskelukokemukset kun jättivät vähän tympeän maun. Mutta tästäkin kokemuksesta siis suuri kiitos saksan kielelle, joka ilmestyi ilahduttamaan elämääni pandemian ajan yksinäisinä etätyökuukausina.

Keväiset terveiset täältä Tukholmasta, jossa alkaakin jo olla kevätsukkahousujen aika, joten... Ich grüße euch mit Frühlingsstrumpfhosen!