Siirry pääsisältöön

Kiiruhda rakastamaan! - Alex Schulmanin esikoisteos 'Skynda att älska'

 


Vuoden lopulla ilmestyneet kirjabloggaajien Vuoden parhaat -postaukset nostivat esille yhden selkeän tähden - ruotsalaisen Alex Schulmanin ja tämän uusimman romaanin 'Överlevarna' (suomennettuna 'Eloonjääneet', Nemo 2021). Olen lukenut pari aikaisempaa Schulmanin kirjaa, mutta tätä uusinta en ole vielä ehtinyt hankkia käsiini.

Täytyy myös tunnustaa, että Schulmanin ristiriitainen julkinen imago täällä Ruotsissa vaikuttaa edelleen lukuhaluihini. Schulman tuli julkisuuteen 00-luvun puolivälissä mm. blogillaan, jossa hän kommentoi hyvinkin räväkästi ajankohtaisia tapahtumia ja julkisuuden henkilöitä. Lisäksi hän oli seurapiiripalstojen vakioseurattava yhdessä vauhdikkaan puolisonsa kanssa. Ohjelmassa oli myös mahtipontiset häät, vaikkakin avioero astui voimaan jo vuoden kuluttua. Schulman oli siinä vaiheessa tavannut nykyisen puolisonsa, jonka kanssa hänellä on nykyään kolme lasta.

Ensimmäisen lapsensa synnyttyä Schulman alkoi kirjoittaa uutta blogia, Att vara Charlie Schulmans pappa. Tämän blogin hän lopetti kuitenkin kun tytär täytti vuoden.Hän oli ehtinyt saada paljon kritiikkiä siitä kuinka avoimesti hän kirjoitti lapsensa elämästä, mikä varmasti vaikutti päätökseen lopettaa suosittu blogi. 

Mutta Schulman on edelleen tunnettu erityisesti siitä, että hän kirjoittaa lähipiiristään - esikoiskirjan hän kirjoitti isästään ja sitä seurasi kirjat uudesta puolisosta, äidin alkoholismista sekä äidinäidin avioliitosta ja tämän avioliiton ulkopuolisesta suhteesta. Toisaalta tässä knausgårdilaisessa ajassa tätä sukulaisten uusiokäyttöä romaanihenkilöinä ei enää hirveästi paheksuta.

Schulman ei kirjoissaan peittele läheistensä ongelmia. Mutta lähes yhtä sydäntäriipaisevan avoimesti hän kirjoittaa myös itsestään. Lisäksi Schulmanin kirjallinen lahjakkuus on sitä luokkaa, että hän onnistuu tekemään perhetragedioista yleismaailmallisia ja lukijoita koskettavia tarinoita. 

Schulmanista on kasvanut sitten 2000-luvun alun oikea Golden Boy, joka vuonna 2021 kelpuutettiin myös Ruotsin johtavan sanomalehden Dagens Nyheterin kolumnistijoukkoon. On ollut kieltämättä mielenkiintoista seurata tämän mediapersoonan kuoriutumista näinä vuosina, joina olen itsekin asunut täällä Ruotsissa.

Ja vaikka olen siis hiukan vastahakoinen tarttumaan Schulmanin kirjoihin niin tottahan hyllystäni niitä löytyy parikin kappaletta. Viimeksi kirpparin kirjavalikoimaa tutkiessani löysin Schulmanin esikoisteoksen vuodelta 2009, 'Skynda att älska', jossa hän kertoo isästään. Schulmanin isä, Allan Schulman, oli syntynyt Suomessa 1919 ja siis myös sodat käynyt. Hänellä oli palava halu muuttaa Ruotsiin ja tänne hän lopulta muuttikin ensimmäisen perheensä kanssa 50-luvulla. 

Allan Schulman työskenteli Ruotsin radiossa ja tv:ssä ja toimi mm. tuottajana legendaariselle Hylands hörna -ohjelmalle. Schulman tapasi sittemmin toisen vaimonsa, niin ikään tv:ssä työskennelleen Lisette Stolpen, jonka kanssa hän sai kolme poikaa.

Kirjassaan 'Skynda att älska' Schulman kertoo isästään mutta samalla myös omasta suruprosessistaan. Viisi vuotta isän kuoleman jälkeen Schulman hakeutuu terapiaan, koska ei pysty käsittelemään isän kuolemaa. Terapeutti kehottaa Alexia muistelemaan eri asioita isästään ja tämän prosessin tuloksena lienee syntynyt tämä esikoisteos, sillä se sisältää juuri kohtauksia perheen elämästä - useimmiten Värmlannin mökillä, jossa isä oli omassa elementissään. Isästä piirtyy kirjassa lämmin isähahmo, vaikkakaan ei täysin ristiriidaton. Isä saattoi myös suuttua ja jopa lyödä.

Käsittääkseni juuri tätä esikoisteosta ei ole käännetty suomeksi, mikä on vahinko sillä kirjan kerronta kurottautuu osittain myös Suomen puolelle. Yksi liikuttavista kohtauksista (ainakin näin suomalaislukijan kannalta) on se, jossa Allan-isä saunoo Alexin kanssa mökillä. Isä näyttää kuinka koivun oksista tehdään vihta ja ihmettelee pojalleen miten ruotsalaiset luulevat, että saunassa voisi käydä vain talvipakkasilla. Saunahan on parasta kun saa istua sen jälkeen saunan terassilla vilvoittelemassa, järvelle katsellen. Niin totta...

**

Alex Schulman: Skynda att älska (Månpocket 2010)


Lisäys maaliskuussa 2023: Kirja on nyt vihdoinkin suomennettu!

Kiirehdi rakkain, Nemo 2023 (suomentanut Jaana Nikula)



Kommentit

  1. Vikkelästi on blogeissa toivuttu toivotuksista ja lähdetty lukutoukkina liikkeelle ;) Tykkään näistä Schulmanin romaaneista myös tuon kompaktiuden takia sen lisäksi, että tyyli on tiukasti hallussa. Pistän tämän listalleni, kiva lukea jotain aina myös ruotsiksi ja Schulman on siinä just sopiva. Esim Christer Kihlmanin Dyre prins jäi minulta viime vuonna lukematta kun oli liian koukeroista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täysillä uuteen kirjavuoteen! Minulla oli vielä lomaakin nämä välipäivät ja ehdin lukea vähän enemmän.

      Schulmanin ruotsinkieli ei ole onneksi ollenkaan koukeroista ja muutenkin se on sujuvaa kerrontaa. Nautinto lukea!

      Poista
  2. Kiitos tästä kirjavinkistä. Toivottavasti kirja suomennetaan piakkoin. Tykkään tosi paljon kirjailijan teoksista. Ehkä eniten Eloonjääneistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin äimistynyt kun huomasin, ettei tätä löydy vielä suomeksi. Ja olin kyllä vähän äimistynyt siitäkin tiedosta, että Schulmanilla on suomalaistausta 😀

      Poista
  3. Olen lukenut Schulmanilta kaikki suomennetut eli kolme. Jysäyttävin niistä on ollut Polta nämä kirjeet. Kyllä Eloonjääneetkin vaikutuksen teki, mutta ei niin vahvaa kuin tuo ensin mainitsemani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuon Polta nämä kirjeet olen myös lukenut, mutta taisin lukea vähän hätiköiden koska en muista siitä oikein mitään. Enkä kirjoittanut siitä tänne blogiinkaan, täältähän on aina helppo käydä lukemassa mitä mieltä on ollut... Täytyykin lukea se kirja uudestaan!

      Poista
  4. Tämän voisi lukea ihan ruotsiksi, jos sattuu kirjastosta löytymään. Polta nämä kirjeet oli tosi hieno kokemus. En tiennytkään sen kummemmin Schulmanin taustasta, melkoisen uudelleensyntymän hän on näköjään julkkiksena tehnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukaan ei olisi tosiaan silloin 15 vuotta sitten uskonut, että hänestä tulisi vielä yksi Ruotsin luetuimmista kirjailijoista 😄

      Poista
  5. Minulla on tämä kirja ja luin sen jokin aika sitten. Kirja on hyvä lisä siihen perhekuvioon, mikä noista muista kirjoista aukeaa. Kaunis kuva vanhasta isästä ja ylipäänsä siitä, millaista on kun on vanha vanhempi.

    Olisko Alex Schulmanin epämiellyttävä käytös kaiken koetun summa. Hän kertookin kirjoissaan, miten hänen oli aivan pakko mennä terapiaan ja eikös nykyinen puolisokin vaatinut sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan, niin muistan myös lukeneeni, oliko se siinä äidissä kertovassa kirjassa jossa tuo puolison vaatimus käytöksen muuttumisesta mainittiin?

      Mietin muuten, että mikähän lienee Schulmanin seuraavan kirjan aihe, vieläkö se löytyy perheen sisältä?

      Poista
  6. Vielä piti mainita kirjan nimestä, miten hieno se on. Sehän on Tove Janssonin Höstvisan säkeestä . Isä eli jo elämänsä syksyä poikien ollessa lapsia, joten siinä oli kiire rakastaa ja keskenhän se rakastaminen jäi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli myös yksi mielenkiintoinen taso tässä kirjassa! Lisäksi vanheneminen ja kuolemanpelko. Valitettavasti myös kirjan hoivakoti- ja lääkäriepisodit kuulostivat masentavan tutuilta, pääsin todistamaan vastaavaa naapurimme viimeisten elinvuosien aikana 😔

      Poista
  7. Tämäpä kuulostaa mielenkiintoiselta teokselta, taustoitit sitä myös kiinnostavasti. Olen miettinyt, mikä olisi hyvä ruotsinkielinen teos (ei liian vaikeaa kieltä kuitenkaan), jota ei saa suomeksi ja joka kuitenkin aihepiiriltään kiinnostaisi ahmia läpi. Ehkä se on tämä! Jos osaa kirjoittaa niin tavallisistakin asioista, puhumattakaan tragedioista, saa aika verevää ja imaisevaa tekstiä. Ymmärrän kyllä, miksi herran avoin tyyli jakaa mielipiteitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kieleltään sujuvasti luettavaa yleiskieltä, eli ehdottomasti suosittelen tätä!

      Lisäksi kannattaa vilkaista ruotsalaisia sarjakuvaromaaneja, sieltä löytyy myös mielenkiintoisia kirjoja. Viimeisin löytöni oli Pia Koskelan 'Karelen!', jossa Ruotsissa syntynyt ja kasvanut Koskela etsii suomalaisia juuriaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Klassikkohaaste #14: Antti Jalava – Asfalttikukka

  Vaikka Ruotsissa asuu meitä suomentaustaisia n. 7% väestöstä, näkyy se yllättävän vähän ruotsalaisessa kirjallisuuskentässä. Itse asiassa vain kolme kirjaa on onnistunut herättämään ruotsalaismedian mielenkiinnon. Susanna Alakosken Svinalängorna (suomennettuna ’Sikalat’) ilmestyi 2006, jolloin se voitti Ruotsin arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon, August-palkinnon ja kirjasta tehtiin myös elokuva muutamaa vuotta myöhemmin. Eija Hetekivi Olsson julkaisi 2011 esikoisromaaninsa ’Ingenbarnsland’, jossa hän kuvaa suomalaissiirtolaisten elämää Göteborgissa. Kirja oli August-palkintoehdokkaana ja se on myöhemmin kasvanut trilogiaksi. Mutta suomalaisen siirtolaiskirjallisuuden pioneeri oli Antti Jalava (1949-2021), jolta vuonna 1980 ilmestyi paljon puhuttu romaani ’Asfaltblomman’ (suom. Pentti Saarikoski ’Asfalttikukka’). Kirja ei ollut kuitenkaan Jalavan esikoisteos, hän oli aikaisemmin kirjoittanut kirjat ’Matti’ ja ’Jag har inte bett att få komma’. Etsin oman aamulehteni Dagens...

Ingeborg Bachmann 100 vuotta – saksankielisen modernismin klassikko (Klassikkohaaste #23)

Tämänkertaiseen kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen pyörittelin mielessäni jo ihan toista kirjaa, kunnes yhtäkkiä tajusin, että nythän on Ingeborg Bachmann-juhlavuosi! Ja koska arvaan, että tämä saksankielisen kirjallisuuden moderni klassikkokirjailija ei ole kovin tuttu Suomessa, niin käytänpä tilaisuuden hyväkseni. Aloitetaan lyhyellä elämäkerralla: Ingeborg Bachmann syntyi 25. kesäkuuta 1926 Itävallan Klagenfurtissa. Bachmann aloitti opintonsa heti kun yliopistot avasivat ovensa sodan jälkeen aineinaan filosofia, psykologia ja germanistiikka ja hän väitteli tohtoriksi 1950 Martin Heideggeria käsittelevällä työllään. Opintojen jälkeen Bachmann työskenteli toimittajana, mutta oma kirjallinen ura sai vauhtia kun Bachmann tutustui Gruppe 47 -ryhmään, jossa hän tapasi saksankielisen kirjallisuuden huippunimiä, kuten Paul Celan, Heinrich Böll ja Günter Grass.  Bachmann julkaisi aluksi lyriikkaa ja radioteatterinäytelmiä ( Hörspiel oli sodanjälkeisessä Saksassa erittäin suosittu taid...

Eeva Kilpi: Elämä edestakaisin (Klassikkohaaste #21)

Olen lukenut Eeva Kilpeä koko aikuiselämäni ja monet hänen teoksistaan jopa useaan otteeseen. Kilpi oli myös lohtukirjailijani, kun en päässyt koronasulun aikana Suomeen.  Lääkkeeksi Suomi-ikävääni  auttoi silloin Kilven herkkä ja hersyvä suomen kieli. Olen myös miettinyt voiko "elämän evakkous" siirtyä sukupolvelta toiselle. Ainakin omassa elämässäni tunnistan tätä samaa " nyssyköiden haalijan  -syndroomaa": "Että kaikki tarpeellinen on kasseissa ja pusseissa sängyn alla tai sängyn vieressä, käden ulottuvilla". Koskaan kun ei tiedä milloin se lähtö tulee. Anna-Riikka Carlsonin  kirjassa  "Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä" Kilpi epäilee, että tokko häntä enää kukaan lukee. Mutta kyllä vaan luetaan! Etenkin Kilven runoutta näkee siteerattavan säännöllisesti kirjasomessa. Proosatekstit ovat ehkä sitten jääneet vähemmälle huomiolle, ja juuri siksi haluankin nostaa esille tämänkertaisessa Klassikkohaastekirjoituksessani yhden Kilven varha...

Klassikkohaaste 18 - Erich Kästner: Tuuliajolla Berliinissä

  Olen parin viime vuoden aikana tutustunut oikein urakalla saksalaisin klassikoihin. Kiitos siitä kuuluu sattumanvaraiselle neronleimaukselleni, jonka johdosta aloin opiskella yliopistolla  saksan kieltä ja kulttuuria. Ja mitä klassikkoja sieltä onkaan pulpahtanut esiin! Vaikkapa nyt tämä Erich Kästnerin Fabian vuodelta 1931. Täytyy myöntää, että kirjallisuuskurssimme alkaessa Kästnerin teos oli se, jota ehkä kaikkein vähiten odotin. Olihan siellä tarjolla myös Mannia ja Kafkaa. Mutta kurssin lopussa se kirja, joka sitten kuitenkin eniten jäi päätäni vaivaamaan, oli juuri Fabian. Laitetaanpa tähän heti alkuun hyvät uutiset: kirja on suomennettu viime vuonna, joten jos tämän postaukseni jälkeen haluaa tutustua kirjaan tarkemmin siihen löytyy Vesa Tapio Valon tuore (ja hyvä!) suomennos vuodelta 2023 (Aviador). Suomeksi kirja on saanut tarinaa hyvin kuvaavan nimen "Tuuliajolla Berliinissä".  Jakob Fabian on kolmekymppinen kirjallisuustieteilijä, joka elättää itsensä erilais...

Kun Suomen lapset lähtivät Ruotsiin - Anna Takanen: Sinä olet suruni

Tänään 15. joulukuuta on kulunut 80 vuotta ensimmäisen suomalaisia sotalapsia Tukholmaan kuljettaneen laivan lähdöstä. Ruotsiin lähti kaikkiaan sotaa pakoon  noin 70 000 lasta ja melkein neljäsosa heistä jäi palaamatta. Näihin lukuihin  mahtuu traagisia tarinoita, joita on kipuiltu sekä Suomessa että täällä Ruotsissa. Eikä asiasta ole sen kummemmin puhuttu, kummassakaan maassa. Yksi Ruotsiin jääneistä lapsista oli Anna Takasen Timo-isä, jonka tarinan Takanen on nyt kirjoittanut kirjaksi "Sörjen som blev". Mutta kirja ei ole pelkästään sotalapsen tarina sillä 80 vuoden takainen tragedia vaikuttaa monen perheen elämään edelleen. Takanen sanoo, että sotalapsen traumasta selviämiseen menee neljä sukupolvea. Tässä yhtälössä hän laskee itsensä kolmanneksi sukupolveksi. Anna Takanen eli lapsuutensa oudossa välitilassa. Hän oli syntynyt Ruotsissa ja puhui ruotsia, mutta sukunimensä vuoksi hänet luokiteltiin suomalaiseksi. Koulussa häntä kiusattiin juuri suomalaisuutensa takia...