Siirry pääsisältöön

Kiiruhda rakastamaan! - Alex Schulmanin esikoisteos 'Skynda att älska'

 


Vuoden lopulla ilmestyneet kirjabloggaajien Vuoden parhaat -postaukset nostivat esille yhden selkeän tähden - ruotsalaisen Alex Schulmanin ja tämän uusimman romaanin 'Överlevarna' (suomennettuna 'Eloonjääneet', Nemo 2021). Olen lukenut pari aikaisempaa Schulmanin kirjaa, mutta tätä uusinta en ole vielä ehtinyt hankkia käsiini.

Täytyy myös tunnustaa, että Schulmanin ristiriitainen julkinen imago täällä Ruotsissa vaikuttaa edelleen lukuhaluihini. Schulman tuli julkisuuteen 00-luvun puolivälissä mm. blogillaan, jossa hän kommentoi hyvinkin räväkästi ajankohtaisia tapahtumia ja julkisuuden henkilöitä. Lisäksi hän oli seurapiiripalstojen vakioseurattava yhdessä vauhdikkaan puolisonsa kanssa. Ohjelmassa oli myös mahtipontiset häät, vaikkakin avioero astui voimaan jo vuoden kuluttua. Schulman oli siinä vaiheessa tavannut nykyisen puolisonsa, jonka kanssa hänellä on nykyään kolme lasta.

Ensimmäisen lapsensa synnyttyä Schulman alkoi kirjoittaa uutta blogia, Att vara Charlie Schulmans pappa. Tämän blogin hän lopetti kuitenkin kun tytär täytti vuoden.Hän oli ehtinyt saada paljon kritiikkiä siitä kuinka avoimesti hän kirjoitti lapsensa elämästä, mikä varmasti vaikutti päätökseen lopettaa suosittu blogi. 

Mutta Schulman on edelleen tunnettu erityisesti siitä, että hän kirjoittaa lähipiiristään - esikoiskirjan hän kirjoitti isästään ja sitä seurasi kirjat uudesta puolisosta, äidin alkoholismista sekä äidinäidin avioliitosta ja tämän avioliiton ulkopuolisesta suhteesta. Toisaalta tässä knausgårdilaisessa ajassa tätä sukulaisten uusiokäyttöä romaanihenkilöinä ei enää hirveästi paheksuta.

Schulman ei kirjoissaan peittele läheistensä ongelmia. Mutta lähes yhtä sydäntäriipaisevan avoimesti hän kirjoittaa myös itsestään. Lisäksi Schulmanin kirjallinen lahjakkuus on sitä luokkaa, että hän onnistuu tekemään perhetragedioista yleismaailmallisia ja lukijoita koskettavia tarinoita. 

Schulmanista on kasvanut sitten 2000-luvun alun oikea Golden Boy, joka vuonna 2021 kelpuutettiin myös Ruotsin johtavan sanomalehden Dagens Nyheterin kolumnistijoukkoon. On ollut kieltämättä mielenkiintoista seurata tämän mediapersoonan kuoriutumista näinä vuosina, joina olen itsekin asunut täällä Ruotsissa.

Ja vaikka olen siis hiukan vastahakoinen tarttumaan Schulmanin kirjoihin niin tottahan hyllystäni niitä löytyy parikin kappaletta. Viimeksi kirpparin kirjavalikoimaa tutkiessani löysin Schulmanin esikoisteoksen vuodelta 2009, 'Skynda att älska', jossa hän kertoo isästään. Schulmanin isä, Allan Schulman, oli syntynyt Suomessa 1919 ja siis myös sodat käynyt. Hänellä oli palava halu muuttaa Ruotsiin ja tänne hän lopulta muuttikin ensimmäisen perheensä kanssa 50-luvulla. 

Allan Schulman työskenteli Ruotsin radiossa ja tv:ssä ja toimi mm. tuottajana legendaariselle Hylands hörna -ohjelmalle. Schulman tapasi sittemmin toisen vaimonsa, niin ikään tv:ssä työskennelleen Lisette Stolpen, jonka kanssa hän sai kolme poikaa.

Kirjassaan 'Skynda att älska' Schulman kertoo isästään mutta samalla myös omasta suruprosessistaan. Viisi vuotta isän kuoleman jälkeen Schulman hakeutuu terapiaan, koska ei pysty käsittelemään isän kuolemaa. Terapeutti kehottaa Alexia muistelemaan eri asioita isästään ja tämän prosessin tuloksena lienee syntynyt tämä esikoisteos, sillä se sisältää juuri kohtauksia perheen elämästä - useimmiten Värmlannin mökillä, jossa isä oli omassa elementissään. Isästä piirtyy kirjassa lämmin isähahmo, vaikkakaan ei täysin ristiriidaton. Isä saattoi myös suuttua ja jopa lyödä.

Käsittääkseni juuri tätä esikoisteosta ei ole käännetty suomeksi, mikä on vahinko sillä kirjan kerronta kurottautuu osittain myös Suomen puolelle. Yksi liikuttavista kohtauksista (ainakin näin suomalaislukijan kannalta) on se, jossa Allan-isä saunoo Alexin kanssa mökillä. Isä näyttää kuinka koivun oksista tehdään vihta ja ihmettelee pojalleen miten ruotsalaiset luulevat, että saunassa voisi käydä vain talvipakkasilla. Saunahan on parasta kun saa istua sen jälkeen saunan terassilla vilvoittelemassa, järvelle katsellen. Niin totta...

**

Alex Schulman: Skynda att älska (Månpocket 2010)


Lisäys maaliskuussa 2023: Kirja on nyt vihdoinkin suomennettu!

Kiirehdi rakkain, Nemo 2023 (suomentanut Jaana Nikula)



Kommentit

  1. Vikkelästi on blogeissa toivuttu toivotuksista ja lähdetty lukutoukkina liikkeelle ;) Tykkään näistä Schulmanin romaaneista myös tuon kompaktiuden takia sen lisäksi, että tyyli on tiukasti hallussa. Pistän tämän listalleni, kiva lukea jotain aina myös ruotsiksi ja Schulman on siinä just sopiva. Esim Christer Kihlmanin Dyre prins jäi minulta viime vuonna lukematta kun oli liian koukeroista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täysillä uuteen kirjavuoteen! Minulla oli vielä lomaakin nämä välipäivät ja ehdin lukea vähän enemmän.

      Schulmanin ruotsinkieli ei ole onneksi ollenkaan koukeroista ja muutenkin se on sujuvaa kerrontaa. Nautinto lukea!

      Poista
  2. Kiitos tästä kirjavinkistä. Toivottavasti kirja suomennetaan piakkoin. Tykkään tosi paljon kirjailijan teoksista. Ehkä eniten Eloonjääneistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin äimistynyt kun huomasin, ettei tätä löydy vielä suomeksi. Ja olin kyllä vähän äimistynyt siitäkin tiedosta, että Schulmanilla on suomalaistausta 😀

      Poista
  3. Olen lukenut Schulmanilta kaikki suomennetut eli kolme. Jysäyttävin niistä on ollut Polta nämä kirjeet. Kyllä Eloonjääneetkin vaikutuksen teki, mutta ei niin vahvaa kuin tuo ensin mainitsemani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuon Polta nämä kirjeet olen myös lukenut, mutta taisin lukea vähän hätiköiden koska en muista siitä oikein mitään. Enkä kirjoittanut siitä tänne blogiinkaan, täältähän on aina helppo käydä lukemassa mitä mieltä on ollut... Täytyykin lukea se kirja uudestaan!

      Poista
  4. Tämän voisi lukea ihan ruotsiksi, jos sattuu kirjastosta löytymään. Polta nämä kirjeet oli tosi hieno kokemus. En tiennytkään sen kummemmin Schulmanin taustasta, melkoisen uudelleensyntymän hän on näköjään julkkiksena tehnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukaan ei olisi tosiaan silloin 15 vuotta sitten uskonut, että hänestä tulisi vielä yksi Ruotsin luetuimmista kirjailijoista 😄

      Poista
  5. Minulla on tämä kirja ja luin sen jokin aika sitten. Kirja on hyvä lisä siihen perhekuvioon, mikä noista muista kirjoista aukeaa. Kaunis kuva vanhasta isästä ja ylipäänsä siitä, millaista on kun on vanha vanhempi.

    Olisko Alex Schulmanin epämiellyttävä käytös kaiken koetun summa. Hän kertookin kirjoissaan, miten hänen oli aivan pakko mennä terapiaan ja eikös nykyinen puolisokin vaatinut sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan, niin muistan myös lukeneeni, oliko se siinä äidissä kertovassa kirjassa jossa tuo puolison vaatimus käytöksen muuttumisesta mainittiin?

      Mietin muuten, että mikähän lienee Schulmanin seuraavan kirjan aihe, vieläkö se löytyy perheen sisältä?

      Poista
  6. Vielä piti mainita kirjan nimestä, miten hieno se on. Sehän on Tove Janssonin Höstvisan säkeestä . Isä eli jo elämänsä syksyä poikien ollessa lapsia, joten siinä oli kiire rakastaa ja keskenhän se rakastaminen jäi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli myös yksi mielenkiintoinen taso tässä kirjassa! Lisäksi vanheneminen ja kuolemanpelko. Valitettavasti myös kirjan hoivakoti- ja lääkäriepisodit kuulostivat masentavan tutuilta, pääsin todistamaan vastaavaa naapurimme viimeisten elinvuosien aikana 😔

      Poista
  7. Tämäpä kuulostaa mielenkiintoiselta teokselta, taustoitit sitä myös kiinnostavasti. Olen miettinyt, mikä olisi hyvä ruotsinkielinen teos (ei liian vaikeaa kieltä kuitenkaan), jota ei saa suomeksi ja joka kuitenkin aihepiiriltään kiinnostaisi ahmia läpi. Ehkä se on tämä! Jos osaa kirjoittaa niin tavallisistakin asioista, puhumattakaan tragedioista, saa aika verevää ja imaisevaa tekstiä. Ymmärrän kyllä, miksi herran avoin tyyli jakaa mielipiteitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kieleltään sujuvasti luettavaa yleiskieltä, eli ehdottomasti suosittelen tätä!

      Lisäksi kannattaa vilkaista ruotsalaisia sarjakuvaromaaneja, sieltä löytyy myös mielenkiintoisia kirjoja. Viimeisin löytöni oli Pia Koskelan 'Karelen!', jossa Ruotsissa syntynyt ja kasvanut Koskela etsii suomalaisia juuriaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mutta saako näin oikeasti kirjoittaa?

  Tällä kertaa haluan kirjoittaa kahdesta kirjasta, jotka ovat jääneet vaivaamaan mieltäni. Molemmissa  on käytetty henkilöhahmoina oikeita historian henkilöitä, mutta kyseiset kirjat eivät ole elämäkertoja vaan fiktion ja faktan sekoituksia. Saksalaisen Daniel Kehlmannin Lichtspiel (suomennettu nimellä Ohjaaja) kertoo mykkäelokuvakauden legendaarisesta elokuvaohjaajasta, W.G. Pabstista. Kirjassa häntä tituleerataan "Greta Garbon löytäjäksi" - väite, joka vetää mutkat suoriksi, sillä ensinhän Garbon löysi Mauritz Stiller . Jo tässä vaiheessa tuntosarveni alkavat väristä... W.G. Pabst palaa epäonnistuneen Hollywood-debyyttinsä jälkeen Eurooppaan, tarkoituksenaan vierailla vanhan äitinsä luona. Saksan poliittinen tilanne on kuitenkin kärjistynyt Pabstin poissaolon aikana ja hän ajautuu natsihallinnon propagandakoneiston sätkynukeksi. Kehlmann kuvaa jännittävästi natsi-Saksassa vallinneita realiteettejä, joiden pohjalta kukin joutui tekemään päätöksensä - olenko mukana vai leiki...

Sirpaleita Anna-Leena Härkösen elämästä - ja vähän omastanikin...

Nyt se vihdoin tuli! Tilaamani Taskupainos! Kävin hakemassa kirjastosta ja 24 tuntia myöhemmin kirja oli luettu. Olisin lukenut nopeamminkin, jos työt ja kotihommat eivät olisi estäneet. Ja kirja oli muuten aivan liian lyhyt. Anna-Leena Härkösen tarinointia olisin jaksanut vähintään yhtä kauan kuin Pirkko Saisiotakin. Anna-Leena Härkönen on lempikirjailijani ja yksi niitä harvoja joita luen yhä uudestaan. Hän on myös lohtukirjailijani - samalla tavalla kuin makaronilaatikko on lohturuokani, jota pitää saada kun elämä kohtelee kaltoin. Katja Kallion ystävästään kirjoittama muistelmateos on onneksi täysosuma. Kirjan rakenne on tarkoituksella spiraalimainen, ei aikajärjestyksessä kerrottu ja se toimii todella hyvin. Kerronta on tajunnanvirtamaista - ikäänkuin istuisin saman pöydän ääressä kuuntelemassa Härkösen jutustelua.  Kirjan kerronta on puhtaasti Härköstä itseään, sillä Kallio ei tähän kirjaan ole halunnut haastatella muista ihmisiä. " Mua kiinnostaa sun kokemus elämästä. Että ...

Klassikkohaaste #14: Antti Jalava – Asfalttikukka

  Vaikka Ruotsissa asuu meitä suomentaustaisia n. 7% väestöstä, näkyy se yllättävän vähän ruotsalaisessa kirjallisuuskentässä. Itse asiassa vain kolme kirjaa on onnistunut herättämään ruotsalaismedian mielenkiinnon. Susanna Alakosken Svinalängorna (suomennettuna ’Sikalat’) ilmestyi 2006, jolloin se voitti Ruotsin arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon, August-palkinnon ja kirjasta tehtiin myös elokuva muutamaa vuotta myöhemmin. Eija Hetekivi Olsson julkaisi 2011 esikoisromaaninsa ’Ingenbarnsland’, jossa hän kuvaa suomalaissiirtolaisten elämää Göteborgissa. Kirja oli August-palkintoehdokkaana ja se on myöhemmin kasvanut trilogiaksi. Mutta suomalaisen siirtolaiskirjallisuuden pioneeri oli Antti Jalava (1949-2021), jolta vuonna 1980 ilmestyi paljon puhuttu romaani ’Asfaltblomman’ (suom. Pentti Saarikoski ’Asfalttikukka’). Kirja ei ollut kuitenkaan Jalavan esikoisteos, hän oli aikaisemmin kirjoittanut kirjat ’Matti’ ja ’Jag har inte bett att få komma’. Etsin oman aamulehteni Dagens...

Kiitos tästä kesästä, Aulikki Oksanen!

  Olen myöhäisherännäinen monien asioiden suhteen, mutta kun löydän jotain innostavaa niin lähdenkin sitten täysillä mukaan. Ja tänä kesänä tämän palavan innostukseni herätti Aulikki Oksanen ! Kaikki alkoi siitä kun luin Helena Ruuskan viime vuonna ilmestyneen elämäkerran Aulikki Oksasesta. Olen lukenut Ruuskalta kaikki hänen kirjoittamansa elämäkerrat (Hugo Simberg, Marja-Liisa Vartio, Mary Gallen-Kallela ja Eeva Joenpelto) ja kaikki nämä kirjat ovat olleet huikeita aikamatkoja. Ruuska on taitava nitomaan tutkimansa henkilön elämänvaiheet suurempaan historiankehykseen samalla kun hän ripottelee matkan varrelle jännittäviä hippusia kunkin ajan arjesta ja omituisuuksista.  Oksanen eroaa muista Ruuskan kohteista sillä, että hän on vielä mitä suuremmiten elossa, jolloin hän on ollut itse mukana kirjan teossa. Koko prosessi vei kolme vuotta ja valmistui Oksasen 80-vuotispäiväksi. Ruuska sai haastatella koko Oksasen klaanin isompia lastenlapsia myöten ja paikoin lukija onkin kuin ...

Ranskattaretko eivät muka liho?

  Kävin taas kirpparilla, kukkaruukkuja vain ostamassa, mutta mukaan tuli tietysti myös muutama pokkari. Jotka tosin sitten vien taas luettuani takaisin, tästä paikallisesta kirpparista on tullut itselleni vähän sellainen maksullinen kirjasto. Mutta hyvään tarkoitukseen ne menevät onneksi roposeni. Nyt iski silmään pari ruotsalaista tietokirjaa, joista on niiden ilmestymisen aikoihin kohkattu enemmänkin. Ruotsalainen psykiatri David Eberhard kirjoitti v. 2006 kirjan siitä, miten ruotsalaisista on tullut "turvallisuusnarkomaaneja" (minkä teesin kyllä näin äkkilukemalta allekirjoitan, katsotaan olenko samaa mieltä luettuani koko kirjan). Toisessa kirjassa taas tiedetoimittaja Karin Bojs yhdessä Peter Sjölundin kanssa kertoo mistä ruotsalaiset ovat peräisin. Odotan mielenkiinnolla! Lisäksi löysin vielä yhden Niklas Natt och Dag -dekkarin, joihin olen halunnut tutustua jo kauan. Ja sitten siellä seistä törötti yksi suomenkielinen kirja, joka oli tietysti pakko ottaa, ihan jo pelk...