Siirry pääsisältöön

Kesälukumaraton 29.08.2020


Vielä on kesää sen verran jäljellä, että voidaan järjestää kirjabloggaajien toinen kesälukumaraton! Tämän kertaista maratonia emännöi Yöpöydän kirjat -blogin Niina. Edellinen maraton oli mukavaa lukutunnelmointia ja samalla linjalla aion lukea tälläkin kertaa. Sivuja en laske mutta yritän lukea muutaman lyhyehkön kirjan. Edellisellä kerralla huomasin muuten, että erityisesti sarjakuvat sopivat hyvin tällaiseen pitkän matkan luku-urakkaan ja niitä onkin nyt kolme kappaletta varattuna.

Hain eilen kirjastosta myös kauan odottamani Otto Gabrielssonin kirjan suhteestaan (tai ei-suhteestaan) isäänsä Jörn Donneriin ja kirja on kummitellut tuossa pöydän laidalla koko tämän etätyöpäivän ajan. Niinpä kun pistin työkoneen kiinni nappasin välittömästi kirjan "vilkaistakseni" sitä hiukan. Gabrielssonin "kirje" isälleen on kuitenkin niin sydäntäriipaisevaa luettavaa, että olen lukenut jo pian neljäsosan kirjasta. Tämän parissa mennee nyt tämä perjantai-ilta.

Lauantaiaamuna aloitan ensimmäisestä kirjastosta lainaamastani sarjakuva-albumista ja kun vauhtiin pääsen niin luen perään vielä toisenkin. Johannes Torstensson kertoo esikoisalbumissaan omasta elämästään ja erityisesti syömishäiriöstään. Lukija pääsee hengailemaan Johanneksen ja tämän ystävän Elsan kanssa, vaikkakin suurimmaksi osaksi Johannes viettää aikaansa yksin. Kirja on sympaattisen avoimesti kerrottu tarina vaikkakin teknisesti hiukan yksitoikkoisesti piirretty. Mutta Johannes hahmona saa sydämeni kipristymään - toivottavasti hän löytää rakkauden elämäänsä!

Toinen sarjakuva-albumi on myös ruotsalaista käsialaa mutta Daniel Thollin on jo rutinoitunut piirtäjä. Tämä näkyy myös albumin tehokkaissa ja varmasti tyylitellyissä kuvissa. Itse tarina on hyvin henkilökohtainen, mikä on uutta Thollinille itselleen. Tämä käy ilmi jälkikirjoituksesta, jossa Thollin kertoo, ettei ollut todellakaan aikonut tehdä sarjakuvakirjaa omasta kouluajastaan koulukiusattuna. Kirja kuitenkin syntyi ja on ollut selvästikin terapeuttinen prosessi tekijälleen. Kirjan viimeisissä kuvissa peruskoulua lopetteleva Daniel käy viimein kiusaajansa kimppuun ja huutaa kysymyksen: "Miksi? Miksi et ikinä lopeta?". Vastausta tähän ei tule, sillä kuten Thollin jälkikirjoituksessaan toteaa, koulukiusaamistarinoissa ei ole koskaan onnellisia loppuja.

Lukumaraton jatkuu nyt Otto Gabrielssonin kirjalla "Rikkaruoho", sekin tarina joka huutaa kysymystä "Miksi?!". Olin hiukan epäileväinen tämän kirjan suhteen, mutta en enää. Gabrielsson on saanut minut vakuuttuneksi siitä, että tämä(kin) kirja Jörn Donnerista on tarpeellinen.


Lounastauon jälkeen jatkan vielä yhdellä uudella ruotsalaissarjakuvalla. Alma Thörnin esikoisalbumi on sekin omaeläkerrallinen, mikä on sattumalta tämän lukumaratonini kantava teema. Thörn kuvaa avioerolapsen elämää ja sitä raastavaa tunnetta, kun yrittää tasapainoilla eri osoitteissa asuvien vanhempien välillä. 12-vuotias saa lain mukaan itse päättää kumman vanhemman luona asuu ja tämän päätöksen vanhemmat saattavat ehkä mielelläänkin delegoida lapselle. Näin ainakin vanhemmat itse säästyvät siltä riidalta. Mutta Thörnin kirjan sanoma on selkeä: päätös on liian raskas lapsen kantaa yksin.

Thörnin kuvat ovat vivahteikkaita ja rauhallisella kädellä piirrettyjä. Hän ei myöskään säästele ruuduissa vaan kuvaa yksityiskohtaisesti lapsen tunnemaailmaa. Pidin tästä kirjasta paljon ja se kosketti syvältä lapsinäkökulmansa ansiosta.

Ennen lukumaratonini päättymistä ehdin juuri ja juuri lukea loppuun Otto Gabrielssonin kirjan. Yritän kirjoittaa siitä vielä erillisen postauksen, (joka löytyy täältä) sillä kirja herätti todella paljon ajatuksia. Olen ehkä eniten yllättynyt siitä miten hyvin kirja kantaa myös kaunokirjallisena tekstinä. Mieleeni tulee esimerkiksi Alex Schulman, jonka omaelämäkerrallista tyyliä tämä myös muistuttaa.

Lukumaraton on siis tältä osin jälleen suoritettu, osasin varata juuri sopivan määrän kirjoja ja hauskasti vielä teemaltaan samankaltaisia. Ja kiinnostuin vain entistä enemmän sarjakuvamuotoisista tarinoista - niitä siis lisää!


**

Otto Gabrielsson: Vildhavre. Sista brevet till pappa

(Rikkaruoho. Viimeinen kirje isälle)

Schildts & Söderströms 2020


Johannes Torstensson: Bord för en

Kartago 2020


Daniel Thollin: Jag minns varje slag

Kartago 2020


Alma Thörn: Alltid hejdå

Galago 2020


Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anneli A 28/8/20 19:22

    Minäkin aion osallistua maratonille. Kirjoja en ole vielä valinnut. - Gabrielssonin kirjasta pidin todella paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mrs Karlsson29/8/20 18:35

      Gabrielssonin kirja oli yllättävän hyvä! Olin etukäteen hieman epäileväisellä kannalla, mutta kirja piti otteessaan niin, että se oli luettava nopeasti loppuun. /Mari

      Poista
  2. Niina T.29/8/20 02:07

    Lukemisen iloa ja tsemppiä maratonille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mrs Karlsson29/8/20 18:37

      Kiitos, Niina! "Urakka" on nyt ohi mutta osui sopivasti sadepäivä, joten ei mitään ongelmaa pötkötellä sohvalla lukemassa. Taidan vielä jatkaa... /Mari

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avioliitosta, ulkopuolisuudesta ja muukalaisuudesta (ja hieman myös kuningatar Silviasta)

  Tällä viikolla täällä Ruotsissa on juhlistettu kuningasparin kultahääpäivää, joka huipentui eilisen lauantain juhlallisuuksiin. Tavallisen kansalaisen elämään juhla ei ole vaikuttanut, mutta rojalistille on ollut tarjolla roimasti herkkupaloja. Itse en ole rojalisti, vaikkakin toki kiinnostunut kuningashuoneista, mutta lähinnä niiden historiallisen merkityksen vuoksi. Mutta kuten jo olen aiemmin mielipiteeni ilmaissut : sukusiteeseen perustuva valtainstituutio ei mielestäni kuulu nykyaikaan. Kuningatar Silviaa olen tarkkaillut kuitenkin suurella mielenkiinnolla, olemmehan molemmat Ruotsiin tulleita maahanmuuttajia. Omaksi onnekseni tulin maahan ilman sen suurempia paineita; tarkoitus oli tehdä töitä kahdeksan kuukautta ja sitten lähteä takaisin kotiin (tai jonnekin aivan uuteen paikkaan), mutta kohtalo puuttui peliin, niin kuin sanotaan, ja täällä ollaan edelleen. Ruotsi on ollut minulle hyvä paikka elää ja toteuttaa itseäni ja ilokseni olen saanut olla myös avoimesti oma itseni....
5 kommenttia
Lue lisää

Hyvin sinä pärjäsit! (Näyttelijälegenda Anthony Hopkins muistelee)

  On teatterielämäkertoja, kuten Seela Sellan lähes 700-sivuinen opus, jossa käydään läpi koko tähänastinen elämä ja paljon muidenkin elämää. Ja sitten on Sir Anthony Hopkinsin 350-sivuinen tarkasti harkittu muistelo, johon on valittu käänteentekevät ja muuten vaan tärkeät kohtaukset elämästä. Pidän kummastakin tyylistä. Rakastin lukea Sellan höpötyksiä ja yhtä lailla pidin tästä Hopkinsin mörököllimäisestä murahtelusta. Kumpikin teos kuvastaa loistavasti tekijöidensä persoonia (tai ainakin niitä persoonia, joita he esittelevät julkisuudessa). Mainittakoon vielä, että molemmat näyttelijäsuuruudet ovat samaa ikäluokkaa: Sella täyttää 90 kuluvuna vuoden uudenvuoden aatonaattona, Hopkins saavuttaa merkkipaalun ensi vuoden uuden vuoden aattona. Lähes 90 vuotta onkin saatu puserrettua yllättävän pieneen tilaan, mutta Hopkins on tarkasti valinnut mitä haluaa julkisesti muistella. Pääpaino on lapsuudessa ja Hopkins ihmetteleekin edelleen, että miten hänestä, eteläwalesiläisen leipurin po...
2 kommenttia
Lue lisää

Miten voikin kirja mennä näin ihon alle!

  Alku oli todella lupaava. Tapasin kirjailijan paikallisen kirjastomme joulukuussa 2022 järjestämässä Antti Jalava  -illassa. jossa kirjailija kertoi olevansa suuri Suomen ystävä ja kirjoittaneensa juuri oman versionsa Aleksi Kiven "Seitsemästä veljeksestä". Mielenkiintoista! Ja kun kirjapiirini ehdotti nyt tätä kirjaa luettavaksemme, innostuin tietysti välittömästi.  Mutta mitä tapahtuikaan... Aloitin lukemisen innolla, mutta jo ensimmäisten sivujen jälkeen alkoi sisälläni kiehua. Miten kukaan jaksaa tällaista lukea? Raakaa kieltä, seksuaalista väkivaltaa, juopottelua, nälkää, sairautta... Vastenmielinen kirja! Aina tämä iänikuinen suomalaisten juopottelu ja väkivalta. Olen asunut Tukholmassa pian jo neljännesvuosisadan ja toiminut koko sen ajan kunniallisena toimihenkilönaisena. Osallistunut järjestötoimintaan, liittynyt kirkkokuoroon, maksanut veroni... Eikö minun tekemisilläni ole sitten mitään merkitystä? Edelleen vain ne samat Slussenin sissit näköjään hallits...
17 kommenttia
Lue lisää

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja (2012)

Minulla lienee joku sisäänrakennettu reaktio, joka pistää aina epäilemään jos jotakin kirjaa kehutaan liikaa. Emmi Itärannan Teemestarin kirjaa ylistettiin joka paikassa niin paljon, että se siirtyi automaattisesti ö-listalle. Sitä paitsi sehän oli scifiä, luin jostakin, enkä tykkää ollenkaan scifistä! Ensinnäkin, olen nyt saanut oppia että scifin yksi alamuoto on dystopiakirjallisuus ja se taas on ihan muuta kuin omassa mielessäni tiukasti rajaamani avaruus-scifi. Ja dystopiakirjallisuus onkin yllättäen laji, josta näytän pitävän! Mutta se mikä sai minut vihdoin ja viimein tarttumaan tähän mestariteokseen oli se, että Kajaanin kaupunginteatteri oli tulossa teatterivierailulle tänne Ruotsiin ja peräti naapurikylääni, Hallundan Riksteaterniin. Päätin siis lukea kirjan ennen tätä teatterivierailua. Mikä tosin oli virhe, mutta siitä myöhemmin... Kirja oli todella hieno lukukokemus joka sai minut vaipumaan lähes meditatiiviseen tilaan. Kirjan kieli on kaunista, rauhall...
16 kommenttia
Lue lisää

Pieni kirjakimara ja bonuksena ruotsinsuomalainen kirjakohu

Tukholmassa on nyt alkanut hanamin aika! Kävin eilen pyörähtämässä Kungsträdgårdenin kautta ja näpsäisemässä muutaman kuvan, minkä nyt siltä ihmismassalta pystyin. Ja aina edelleen tulee mieleen kevät 2020, jolloin sai kävellä lähes yksinään kukkivien kirsikkapuiden alla. Korona-nostalgiaa... It is important to be on the alert for "the decisive moment", says the man next to me who is talking to his date. I agree. The only difference is that he is talking about twentieth-century photography and I am talking about twenty-first-century everything. Yllä oleva ajatus on amerikkalaisen  Jenny Offillin kirjasta 'Weather'  (Ilmastoja) ja se kuvaakin hyvin kirjan hermostunutta tunnelmaa. Tätä kirjaa olin jo palauttamassa lukemattomana kirjastoon, mutta satuin selailemaan sitä muutaman sivun verran ja yhtäkkiä tunsin, että juuri tällaista kirjaa tarvitsin, juuri nyt. Sirpaleinen ja tajunnanvirtamainen teksti oli kuin lepokoti aivoille, jotka on viime viikkoina työstäneet sa...
9 kommenttia
Lue lisää