Viihdyttävää ruuhkavuosihässäkkää

Tämän kesän kirjailijalöytöni on Niina Hakalahti! Hyllystäni löytyi jo sitä muutaman vuoden lämmittänyt teos Uimataito, jonka luin ilman minkäänlaisia ennakko-odotuksia. Hullu ja kärjistetty kuvaus nykyajan elämänmenosta viihdytti todella kesälomani alkajaisiksi ja päätin siltä istumalta, että Hakalahtea pitää lukea lisää.

Kirjastossamme ei valitettavasti kovin monta teosta Hakalahdelta löydy mutta löysin nyt ainakin tämän vuonna 2014 ilmestyneen Sydänystävä-romaanin. Siinä tarinan kertojaminä on keski-ikäinen opettaja Minna, joka on naimisissa opettaja-Tomin kanssa ja jonka paras ystävä on opettaja-Kaisa, joka taas puolestaan on naimisissa opettaja-Jussin kanssa. Liikutaan siis tiiviisti koulumaailmassa. Molemmilla pareilla on myös pojat, lähes päivälleen samanikäiset teini-ikäiset Leevi ja Eetu.

Kirjan takakansitekstissä jo paljastetaan, että Minna haluaa erota. Hän haluaa erota ystävästään Kaisasta, jonka kanssa on pitänyt yhtä lapsuudesta asti. Naisten välinen suhde on nimittäin muuttunut sitten lapsuuden. Tarinan kuluessa Kaisa osoittautuukin vähintäänkin hyytäväksi hahmoksi ja jossain vaiheessa jo luulin, että tämä onkin ehkä trilleri (ainekset siihen ovat kasassa!) mutta Hakalahti pysyy turvallisesti omalla alueellaan humoristisen arkidraaman kuvaajana.

Kaisa alkaa vallata yhä enemmän tilaa Minnan elämästä. Hän puhuu Minnan ja Tomin pojasta Leevistä kuin omastaan, ottaa salaa yhteyttä Minnan muistisairaaseen äitiin ja pestautuu opettajaksi Leevin kouluun. Perheiden yhteisen laskettelumatkan jälkeen syntyy idea - hehän voisivat muuttaa yhteiseen paritaloon naapureiksi! Tässäkään vaiheessa Minna ei saa hahmotettua ajatusta, joka lukijalla on jo selkeänä mielessään: tämä ei tule päättymään hyvin...

- Missä välissä olet ehtinyt käydä petaamassa? kysyin Tomilta, kun menin hakemaan viimeisiä tavaroita ulkoa.
- En minä ole pedannut, Tomi sanoi. - Luulin, että sinä olit jossain välissä ehtinyt.

Kirjan lopussa pariskunnat järjestelevät jäljellä olevia elämänsä kulissien rippeitä, kuka enemmän ja vähemmän tapahtuneesta viisastuneena. Lukijaa tosin ilahduttaa huomata, että juuri Minna taitaa olla se näistä neljästä joka poistuu näyttämöltä voittajana. Tosin jos Minnalla olisi ollut hieman enemmän jämäkkyyttä niin näin pitkälle ei olisi tarvinnut edes ajautua.

Hakalahti kirjoittaa hauskasti ja osuvasti ja Uimataito-teoksesta tuttu tilanteiden kärjistetty eteneminen leimaa tätäkin tarinaa. Lisäksi Hakalahti tekee hurjaa parodiaa nykyajan perhe-elämästä ja kiiltokuvaelämästä, jota esitellään aikakausilehtien sivuilla. Minna ja Tomikin pääsevät kertomaan elämästään urheilevana perheenä Meidän Perhe -lehteen. Tomi tosin järkyttyy sydänjuuriaan myöten kun valmiista artikkelista ei kuvastukaan se hänen visioissaan elävä perhe.

- Mikä tuossa nyt oli niin kamalaa? kysyin.
- Tulee ihan väärä kuva meistä!
- Ei ainakaan tuon perusteella, mitä just nyt luit.

Sydänystävä ei kuitenkaan yltänyt ihan samalle tasolle kuin muutamaa vuotta aiemmin ilmestynyt Uimataito. Kerronnasta oli välillä puhti poissa ja kertoja-Minna jäi turhaan jankkaamaan kohtiin, jotka eivät vieneet tarinaa hitustakaan eteenpäin. Olisin myös toivonut tarinan kehittämistä juuri Kaisan osalta. Nyt hän jäi hieman hämäräksi hahmoksi eikä hänen motiivejaan koskaan selvitetty.

Mutta ajoittaisesta tönkköydestä huolimatta kirjaa oli hauska ja viihdyttävä lukea. Pidän todella paljon Hakalahden tyylistä ja olen iloinen, että löysin hänen tuotantonsa. Nyt täytyy vain saada tämä ruotsalainen kirjastoni hankkimaan lisää Hakalahtea kirjaston kokoelmiin!

**
Niina Hakalahti: Sydänystävä
Karisto 2014

Kirjankansibingo 2019: Juoma