Siirry pääsisältöön

Muuttoliikkeessä


Muuttoliikkeessä-lukuhaaste kulki mukanani koko vuoden 2017. Koska itse olen myös maahanmuuttaja niin aihe tietysti kiinnostaa ja kirjojakin kertyi ihan itsestään. Olen tähän koosteeseen kuitenkin valinnut vain ne kirjat, joissa maahanmuutto on kantava teema.

Suomalaisten siirtolaisten - tai oikeastaan pohjoismaisten siirtolaisten, kirjoja luin kolme - lasken tähän ryhmään myös ruotsalaisen Kristiina Kappelinin kirjan Italiensk dagbok, joka on aihepiiriltään hyvin samanlainen kuin Satu Rämön Islantilainen voittaa aina ja Helena Liikanen-Rengerin Maman finlandaise. Kaikki kolme ovat koulutettuja nuoria naisia, jotka lähtevät rakkauden perässä ja pian myös luovat omat työkuviot uudessa maassa. Kaikille kolmelle on ominaista toimittajatausta, mistä seuraa sujuva kynänkäyttö. Ja sitten se huumori! Nämä olivat todella hyväntuulen kirjoja, joita lukiessa sai naureskella sekä omille että muiden ennakkoluuloille. Kuitenkin kirjoista jäi hieman "arveluttava" jälkimaku - kerrottiinkohan tässä nyt ihan kaikki kuitenkaan? Vaikeuksiakin toki käsiteltiin, mutta aina yleensä humoristisesti. Omasta kokemuksesta tiedän kuitenkin, että ne ensimmäiset kuukaudet ja vuodet uudessa maassa saattavat olla aika hyytäviä.

Maahanmuutto Suomeen on myös kiinnostava aihe. No, ihan klassisesti suomalaisittain ilmaistuna:  mitä ne oikeasti ajattelevat meistä?! Umaya Abu-Hanna kertoi hyvin suorasanaisesti mitä mieltä on ja Alienin silmin-kirjasta nousi aikoinaan aika iso mediakohukin. Mutta on siellä kirjassa paljon hyvääkin meistä suomalaisista ja eihän Abu-Hanna kai muuten olisikaan kestänyt meitä niin kauan kuin kesti. Mutta oman lapsen saaminen oli se viimeinen rajapyykki, jonka jälkeen rasismi tuntui tulevan liian arkipäiväiseksi. Abu-Hanna muuttikin sitten Amsterdamiin, jossa myös hänen veljensä asui jo ennestään.

Somalialainen Abdirahim Hussein, eli Husu on puolestaan huomattavasti varovaisempi sanankäänteissään mutta kirjan tarinasta ymmärtää nopeasti, että tässä puhuu ammattipoliitikko. Sikäli harmi, sillä suuri osa kirjasta on aika lailla sanahelinää ja tarina ei tunnu ihan aidolta. Mutta hauskoja anekdootteja riittää ja Husu on selvästikin onnistunut löytämään uuden identiteetin, kuten kirjan nimi Minä Husu, suomalialainen osoittaa.

Kriisin jaloista lähti aikoinaan myös Hédi Fried, joka lopulta Auschwitzin ja Bergen-Belsenin leireiltä selvittyään pääsi Ruotsiin aloittamaan uuden elämän. Fried kertoo lakonisen neutraalisti kaikesta kokemastaan, tosin kirja Skärvor av ett liv syntyi vasta muutama vuosikymmen sodan päättymisen jälkeen ja osa muistoista tuntuu jo kaukaisilta. Fried on ottanut elämäntehtäväkseen Holokaustista muistuttamisen ja hän on kiertänyt kouluissa kertomassa omista kokemuksistaan. Fried oli vielä sodan jälkeen vakuuttunut siitä, että samaa virhettä ihmiskunta ei tule tekemään mutta enää hän ei ole asiasta niin varma. Mutta aika on käymässä vähiin ja juuri sen vuoksi yli 90-vuotias Fried on edelleen aktiivisesti mukana eri foorumeilla. Vuonna 2017 häneltä ilmestyi vielä uusi kirja, jossa hän vastaa koululaisten keskitysleireistä esittämiin kysymyksiin. "Frågor om Förintelsen" oli myös August-kirjallisuuspalkintoehdokkaana.

Toisen polven maahanmuuttajien kirjoittamia kirjoja olisin lukenut mielelläni enemmänkin mutta nyt käsiini osui vain tämä ruotsinsuomalaisen Joni Huttusen esikoiskirja Barrfiolernas rike. Se olikin hurjaa luettavaa! Huttunen paketoi oman juuriensa etsimisensä romanttiseksi kauhutarinaksi, jossa Suomi näyttää kaurismäkeläiseltä maaseutupainajaiselta. Tarina jäi vähän ohueksi mutta esikoiskirjailija saa paljon anteeksi ja loppuarvosanaksi tuleekin "hauskan hurmaava".

Kiitokset Suketukselle tästä mielenkiintoisesta ja inspiroivasta lukuhaasteesta!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mikael Persbrandt, Carl-Johan Vallgren: Så som jag minns det (2017)

Olipa rankka joulu tänä vuonna! Ainakin jos vietti sen Mikael Persbrandtin seurassa. Sain kirjastolta joululahjan kun kauan jonottamani kirja saapui juuri ennen joulunpyhiä ja kun kerran avasin kirjan niin se pitikin sitten lukea samaan syssyyn loppuun asti.

Mikael Persbrandt on esiintynyt iltalehtien lööpeissä viime vuosina sen verran usein, että minäkin tiesin miehen alkoholi- ja huumeongelmista. Mutta en tiedä mitä oikeastaan odotin kirjan lukemista aloittaessani. En edes välttämättä pidä hänestä näyttelijänä ja skandaalinkäryisistä paljastuksistakaan en välittäisi lukea. Mutta Persbrandtin tarina piti otteessaan ja liikutti, kaikessa karmeudessaan.

Tarina alkaa Jakobsbergin lähiöstä Tukholman kupeesta, jossa Mikael syntyy nuoren isän ja vielä nuoremman äidin ainokaiseksi. Isä häipyy kuvioista varhaisessa vaiheessa, vaikka satunnainen yhteys säilyykin. Äiti ryhtyy opiskelemaan taidetta, miesystävät vaihtuvat ja nuori Mikael itsenäistyy varhain.

Koulu ei suju kovinkaan hyvin mutta …

Samuel Bjørk: Minä matkustan yksin (2013)

Kävin viime jouluisen Suomen loman aikana aleostoksilla kirjakaupassa ja saavuttuani kassalle kirjapinoni kanssa, myyjä tempaisi vieressään olevasta kasasta kirjan ja kehoitti ottamaan senkin - "tästä hyvä dekkari edullisesti". Ja toden totta, hyvän dekkarin tulin ostaneeksi!

Samuel Bjørkin nimen taakse kätkeytyy norjalaiskirjailija Frode Sander Øien, joka tällä kirjalla avaa suunnitellun - omien sanojensa mukaan 10-15 dekkarin - sarjan. Päähenkilöt ovat hieman Oiva Lohtanderin tyyppinen Holger Munch ja - tämä yhteys on toki mainittu monessa muussakin arviossa - hyvinkin Lisbeth Salanderin oloinen Mia Krüger. Holger ja Mia ovat olleet työpari jo aiemmin, ja hyvin menestynyt sellainen, kunnes traagiset tapahtumat pakottivat parin jäähylle. Kirjassa tapahtuva murhasarja saattaa kuitenkin työparin jälleen yhteen sillä nyt tarvitaan maan parhaat poliisit tutkimaan työn alla olevaa murhatapausta.

Mia ymmärtää nopeasti, että murhaajan kohteena ovat kuusivuotiaat, pian koulunsa al…

Seili - sielujen saari

Hän ajattelee, miten paljon tietoa saarelle on säilötty. Ei pelkästään penkkeihin hänen ympärillään, seiniin, kallioihin, Fyyrin tienoille, vaan kaikkialle. Puihin. Tyttökalliolle, joka on mustunut yöllisten nuotioiden jäljiltä. Koko saarelle, maahan. (...)

Teimme tyttären kanssa loppukesän viimeisen lomareissun Turkuun. Reissusta tuli puolivahingossa teemaltaan varsin kirjallinen - kävimme ensimmäisenä päivänä Naantalin Muumimaailmassa ja toisena reissupäivänä Seilin saarella, joka on ollut kovasti esillä viime vuosien suomalaisessa kirjallisuudessa. Siinä välissä ehdimme myös nähdä juuri ensi-iltaan tulleen Mari Rantasilan ohjaaman Puluboin ja Ponin leffan, joka perustuu Veera Salmen kirjoihin.

Olin juuri ennen matkaa lukenut Johanna Holmströmin Sielujen saaren ja mielessä liikkuivat vielä tuoreena romaanin naiset ja heidän kohtalonsa. Matkasinkin Seiliin kuin myyttiselle tarujen saarelle ja osittain odotukseni täyttyivät.


Seiliin pääsee kätevästi Turusta kesällä päivittäin kulkeval…