Siirry pääsisältöön

Muuttoliikkeessä


Muuttoliikkeessä-lukuhaaste kulki mukanani koko vuoden 2017. Koska itse olen myös maahanmuuttaja niin aihe tietysti kiinnostaa ja kirjojakin kertyi ihan itsestään. Olen tähän koosteeseen kuitenkin valinnut vain ne kirjat, joissa maahanmuutto on kantava teema.

Suomalaisten siirtolaisten - tai oikeastaan pohjoismaisten siirtolaisten, kirjoja luin kolme - lasken tähän ryhmään myös ruotsalaisen Kristiina Kappelinin kirjan Italiensk dagbok, joka on aihepiiriltään hyvin samanlainen kuin Satu Rämön Islantilainen voittaa aina ja Helena Liikanen-Rengerin Maman finlandaise. Kaikki kolme ovat koulutettuja nuoria naisia, jotka lähtevät rakkauden perässä ja pian myös luovat omat työkuviot uudessa maassa. Kaikille kolmelle on ominaista toimittajatausta, mistä seuraa sujuva kynänkäyttö. Ja sitten se huumori! Nämä olivat todella hyväntuulen kirjoja, joita lukiessa sai naureskella sekä omille että muiden ennakkoluuloille. Kuitenkin kirjoista jäi hieman "arveluttava" jälkimaku - kerrottiinkohan tässä nyt ihan kaikki kuitenkaan? Vaikeuksiakin toki käsiteltiin, mutta aina yleensä humoristisesti. Omasta kokemuksesta tiedän kuitenkin, että ne ensimmäiset kuukaudet ja vuodet uudessa maassa saattavat olla aika hyytäviä.

Maahanmuutto Suomeen on myös kiinnostava aihe. No, ihan klassisesti suomalaisittain ilmaistuna:  mitä ne oikeasti ajattelevat meistä?! Umaya Abu-Hanna kertoi hyvin suorasanaisesti mitä mieltä on ja Alienin silmin-kirjasta nousi aikoinaan aika iso mediakohukin. Mutta on siellä kirjassa paljon hyvääkin meistä suomalaisista ja eihän Abu-Hanna kai muuten olisikaan kestänyt meitä niin kauan kuin kesti. Mutta oman lapsen saaminen oli se viimeinen rajapyykki, jonka jälkeen rasismi tuntui tulevan liian arkipäiväiseksi. Abu-Hanna muuttikin sitten Amsterdamiin, jossa myös hänen veljensä asui jo ennestään.

Somalialainen Abdirahim Hussein, eli Husu on puolestaan huomattavasti varovaisempi sanankäänteissään mutta kirjan tarinasta ymmärtää nopeasti, että tässä puhuu ammattipoliitikko. Sikäli harmi, sillä suuri osa kirjasta on aika lailla sanahelinää ja tarina ei tunnu ihan aidolta. Mutta hauskoja anekdootteja riittää ja Husu on selvästikin onnistunut löytämään uuden identiteetin, kuten kirjan nimi Minä Husu, suomalialainen osoittaa.

Kriisin jaloista lähti aikoinaan myös Hédi Fried, joka lopulta Auschwitzin ja Bergen-Belsenin leireiltä selvittyään pääsi Ruotsiin aloittamaan uuden elämän. Fried kertoo lakonisen neutraalisti kaikesta kokemastaan, tosin kirja Skärvor av ett liv syntyi vasta muutama vuosikymmen sodan päättymisen jälkeen ja osa muistoista tuntuu jo kaukaisilta. Fried on ottanut elämäntehtäväkseen Holokaustista muistuttamisen ja hän on kiertänyt kouluissa kertomassa omista kokemuksistaan. Fried oli vielä sodan jälkeen vakuuttunut siitä, että samaa virhettä ihmiskunta ei tule tekemään mutta enää hän ei ole asiasta niin varma. Mutta aika on käymässä vähiin ja juuri sen vuoksi yli 90-vuotias Fried on edelleen aktiivisesti mukana eri foorumeilla. Vuonna 2017 häneltä ilmestyi vielä uusi kirja, jossa hän vastaa koululaisten keskitysleireistä esittämiin kysymyksiin. "Frågor om Förintelsen" oli myös August-kirjallisuuspalkintoehdokkaana.

Toisen polven maahanmuuttajien kirjoittamia kirjoja olisin lukenut mielelläni enemmänkin mutta nyt käsiini osui vain tämä ruotsinsuomalaisen Joni Huttusen esikoiskirja Barrfiolernas rike. Se olikin hurjaa luettavaa! Huttunen paketoi oman juuriensa etsimisensä romanttiseksi kauhutarinaksi, jossa Suomi näyttää kaurismäkeläiseltä maaseutupainajaiselta. Tarina jäi vähän ohueksi mutta esikoiskirjailija saa paljon anteeksi ja loppuarvosanaksi tuleekin "hauskan hurmaava".

Kiitokset Suketukselle tästä mielenkiintoisesta ja inspiroivasta lukuhaasteesta!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Voittiko paras?

  Täällä Ruotsissa yritetään nyt toipua viikonlopun Mello-yllätyksestä. Vilken skräll! Ruotsia edustaa toukokuun Euroviisuissa suomenruotsalainen huumoriryhmä KAJ, jolle ennakkosuosikki Måns Zelmerlöw hävisi loppupeleissä vaivaiset 8 pistettä. Kansan mielipide näyttää olevan syvästi jakautunut. Monet olivat tyytyväisiä - vihdoinkin jotain omaperäistä sen sijaan että oltaisiin taas lähetetty sitä iänikuista sapluunapoppia. Sitä paitsi ihmiset kaipaavat näinä synkkinä aikoina huumoria! Toinen puoli kansasta pitää tulosta häpeällisenä: voittoa ei tällä viisulla tavoitella, tokkopa päästään edes finaaliin. Ja jotkut näkevät synkän tulevaisuuden koko kisalle: kun viime vuonna lähetettiin kaksi norjalaista ja tänä vuonna kolme suomalaista niin mitä ensi vuonna sitten - joukko tanskalaisia? ** Taiteessa on totisesti vaikea kilpailla, samanlaisia keskusteluja herättävät säännöllisesti myös eri kirjapalkinnot. Kuten nyt viimevuotinen saksankielisen alueen suurin kirjapalkinto, Deutscher Buc...

Henrik Ibsen: Nukkekoti (Klassikkohaaste 11)

Olen tänä kesänä lukenut  Minna Canthin ja ruotsalaisen naisasianaisen Ellen Keyn elämäkertoja. Molemmat olivat aktiivisia 1800-luvun loppupuolella ja molempien kohdalla mainitaan useaan otteeseen yksi heihin merkittävällä tavalla vaikuttanut teos: Henrik Ibsenin näytelmä Nukkekoti. Tämä oli taas yksi sellainen klassikko, jota en ollut tietenkään lukenut joten valintani tämänkertaiseen klassikkohaasteeseen oli helppo. Lisäksi kirjastosta löytyi tuore ruotsalainen painos, johon kirjailija Klas Östergren on kääntänyt neljä Ibsenin näytelmää. Kirja on osa ruotsalais-tanskalais-norjalaista yhteisprojektia, jossa yksi kirjailija kustakin maasta on kirjoittanut oman versionsa johonkin Ibsenin hahmoista pohjautuen. Tähän tulen toivottavasti palaamaan vielä myöhemmin! Vuonna 1880 Suomalainen Teatteri esitti Ibsenin Nukkekodin, vain pari vuotta näytelmän kantaesityksen jälkeen. Näytelmästä tuli suuri menestys, nuori Ida Aalberg Noran roolissa. Minna Canth seurasi tarkkaan Suomen r...

Ann Napolitanin "Kaunokaisia" - raportti eletystä elämästä

  Seuraan tiiviisti myös saksankielisiä kirjallisuusmarkkinoita ja huomasin juuri ennakkopostauksen sveitsiläisen Charles Lewinskyn tänä syksynä ilmestyvästä kirjasta "Täuschend echt" (Petollisen todellinen), jossa mainostoimiston copywriter menettää kaiken - työn, rakkauden ja rahat. Hän onnistuu kuitenkin tekoälyn avulla tuottamaan romaanin, "tositarinan", josta tulee suurmenestys. On kuitenkin yksi henkilö, entinen rakastettu, joka tietää että tarina ei ole totta...  Mieltä kutkuttava aihe! Vaikka samalla iskee mieleen ajatus, että kuinkakohan monta tekoälyllä tuotettua romaania tuolla maailmalla jo liikkuukaan? Minulla on itse asiassa jo yksi vahva ehdokas, enkä ole edes yksin epäilykseni kanssa, minkä huomasin kun tutkin asiaa. Kyseessä on ehkä tällä hetkellä kirjasomen eniten hehkutettu kirja, amerikkalaisen Ann Napolitanon "Hello Beautiful" (Kaunokaisia), jonka myös lukupiirimme päätti lukea. Huom! Jos haluat välttää juonipaljastuksia tai jos pidit ...

Kahden kulttuurin lähettiläät - Linn Ullmann ja Ranya ElRamly

Lokakuun lukuhelmiini kuuluvat nämä kaksi tytärten vanhemmistaan kirjoittamaa kirjaa. Toinen tyttärista on Liv Ullmannin ja Ingmar Bergmanin tytär Linn, kahden maan ja kahden kielen kasvatti. Toinen tytär on suomalainen Ranya Paasonen (joka julkaisi esikoiskirjansa tyttönimellään ElRamly), joka kertoo kasvamisesta kahden kulttuurin risteämässä, siinä välitilassa jossa pitää oppia vaikkapa kaksi erilaista tapaa kuoria appelsiini. Luin molemmat kirjat suurella mielenkiinnolla, kotonani on nimittäin kasvamassa tytär, joka kohtaa päivittäin nämä kulttuurien nokkakolarit. Kun isä vaatii, että syntymäpäiväsankarille tarjoillaan ruotsalaiseen tapaan aamupala sänkyyn ja äiti kauhistelee, että ei kai nyt sentään arkisena koulupäivänä. Tai kun jouluaattona klo 15 pitäisi katsoa miljoonien muiden ruotsalaisten tavoin tv:stä Kalle Ankaa samalla kun äiti hoputtaa joulusaunaan. Lisänä vielä kahden kielen lahja - tai taakka, riippuen aina tilanteesta. Linn Ullmann on omien sanojensa mukaan kir...

Päättyvän kirjavuoden kohokohdat sekä mitä odotan uudelta vuodelta

  Nyt pistetään taas päättyvä kirjavuosi pakettiin! Siitä tulikin yllättävän runsas, olen lukenut peräti 92 kirjaa. Ja onnistuin käymään 14 maassa, tosin pääosin liikuin taas täällä Euroopassa. Mutta miehet, ne ne vain loistavat poissolollaan: naiskirjailijoita kertyi 71 ja miehiä vaivaiset 21. Mutta kuten olen jo moneen kertaan todennut: luen kirjoja summamutikassa sen kummemmin suunnittelematta ja nähtävästi mieskirjailijoilla on vaikeuksia herättää huomioni. Yritän taas ensi vuonna tiirailla tarkemmin! Goodsreadsin kirjavuotta tutkiessani mieleen nousivat erityisesti seuraavat kirjat: Sydäntä sykähdyttävä kirja : Anna Funderin Wifedom - Mrs Orwell's Invisible Life oli pitkään vuoden paras lukemani kirja, mutta sitten tuli se Heini Junkkaalan Saisio-opus... Mutta Funderin kirjan päähenkilö, Eileen Blair ei jätä mieltäni rauhaan. Erityisesti mietin sitä, kuinka monta eileenia sitä onkaan maailmanhistoriassa, jotka eivät koskaan saaneet sitä tunnustusta jonka olisivat ansainneet. ...