Muuttoliikkeessä

Muuttoliikkeessä-lukuhaaste kulki mukanani koko vuoden 2017. Koska itse olen myös maahanmuuttaja niin aihe tietysti kiinnostaa ja kirjojakin kertyi ihan itsestään. Olen tähän koosteeseen kuitenkin valinnut vain ne kirjat, joissa maahanmuutto on kantava teema.

Suomalaisten siirtolaisten - tai oikeastaan pohjoismaisten siirtolaisten, kirjoja luin kolme - lasken tähän ryhmään myös ruotsalaisen Kristiina Kappelinin kirjan Italiensk dagbok, joka on aihepiiriltään hyvin samanlainen kuin Satu Rämön Islantilainen voittaa aina ja Helena Liikanen-Rengerin Maman finlandaise. Kaikki kolme ovat koulutettuja nuoria naisia, jotka lähtevät rakkauden perässä ja pian myös luovat omat työkuviot uudessa maassa. Kaikille kolmelle on ominaista toimittajatausta, mistä seuraa sujuva kynänkäyttö. Ja sitten se huumori! Nämä olivat todella hyväntuulen kirjoja, joita lukiessa sai naureskella sekä omille että muiden ennakkoluuloille. Kuitenkin kirjoista jäi hieman "arveluttava" jälkimaku - kerrottiinkohan tässä nyt ihan kaikki kuitenkaan? Vaikeuksiakin toki käsiteltiin, mutta aina yleensä humoristisesti. Omasta kokemuksesta tiedän kuitenkin, että ne ensimmäiset kuukaudet ja vuodet uudessa maassa saattavat olla aika hyytäviä.

Maahanmuutto Suomeen on myös kiinnostava aihe. No, ihan klassisesti suomalaisittain ilmaistuna:  mitä ne oikeasti ajattelevat meistä?! Umaya Abu-Hanna kertoi hyvin suorasanaisesti mitä mieltä on ja Alienin silmin-kirjasta nousi aikoinaan aika iso mediakohukin. Mutta on siellä kirjassa paljon hyvääkin meistä suomalaisista ja eihän Abu-Hanna kai muuten olisikaan kestänyt meitä niin kauan kuin kesti. Mutta oman lapsen saaminen oli se viimeinen rajapyykki, jonka jälkeen rasismi tuntui tulevan liian arkipäiväiseksi. Abu-Hanna muuttikin sitten Amsterdamiin, jossa myös hänen veljensä asui jo ennestään.

Somalialainen Abdirahim Hussein, eli Husu on puolestaan huomattavasti varovaisempi sanankäänteissään mutta kirjan tarinasta ymmärtää nopeasti, että tässä puhuu ammattipoliitikko. Sikäli harmi, sillä suuri osa kirjasta on aika lailla sanahelinää ja tarina ei tunnu ihan aidolta. Mutta hauskoja anekdootteja riittää ja Husu on selvästikin onnistunut löytämään uuden identiteetin, kuten kirjan nimi Minä Husu, suomalialainen osoittaa.

Kriisin jaloista lähti aikoinaan myös Hédi Fried, joka lopulta Auschwitzin ja Bergen-Belsenin leireiltä selvittyään pääsi Ruotsiin aloittamaan uuden elämän. Fried kertoo lakonisen neutraalisti kaikesta kokemastaan, tosin kirja Skärvor av ett liv syntyi vasta muutama vuosikymmen sodan päättymisen jälkeen ja osa muistoista tuntuu jo kaukaisilta. Fried on ottanut elämäntehtäväkseen Holokaustista muistuttamisen ja hän on kiertänyt kouluissa kertomassa omista kokemuksistaan. Fried oli vielä sodan jälkeen vakuuttunut siitä, että samaa virhettä ihmiskunta ei tule tekemään mutta enää hän ei ole asiasta niin varma. Mutta aika on käymässä vähiin ja juuri sen vuoksi yli 90-vuotias Fried on edelleen aktiivisesti mukana eri foorumeilla. Vuonna 2017 häneltä ilmestyi vielä uusi kirja, jossa hän vastaa koululaisten keskitysleireistä esittämiin kysymyksiin. "Frågor om Förintelsen" oli myös August-kirjallisuuspalkintoehdokkaana.

Toisen polven maahanmuuttajien kirjoittamia kirjoja olisin lukenut mielelläni enemmänkin mutta nyt käsiini osui vain tämä ruotsinsuomalaisen Joni Huttusen esikoiskirja Barrfiolernas rike. Se olikin hurjaa luettavaa! Huttunen paketoi oman juuriensa etsimisensä romanttiseksi kauhutarinaksi, jossa Suomi näyttää kaurismäkeläiseltä maaseutupainajaiselta. Tarina jäi vähän ohueksi mutta esikoiskirjailija saa paljon anteeksi ja loppuarvosanaksi tuleekin "hauskan hurmaava".

Kiitokset Suketukselle tästä mielenkiintoisesta ja inspiroivasta lukuhaasteesta!