Siirry pääsisältöön

Lukumaraton - Hyllynlämmittäjät


Ehdin juuri kotiin sopivasti ensimmäiseltä kesäreissulta mutta harmi vain, että tuliaisina tuli myös ärsyttävä kesäflunssa. Niinpä maratonin suunniteltu aloitus perjantai-iltana viivästyi kun ensimmäinen yritys päättyi nukahtamiseen kirja kädessä. Tällä kertaa olin valinnut omasta hyllystä pinon "hyllynlämmittäjiä", lähinnä lyhyempiä tekstejä joita voisi lukea helposti perhe-elämän lomassa.

Lauantai 09.04
Ensimmäinen maraton-etappi oli 40 sivua Julia Voznesenskajan Naisten Decameronesta. Tätä kirjaa luimme opiskelukaverieni kanssa 80-luvun lopulla ja se on siitä asti seurannut mukana kaikissa muutoissani. Nyt alkuun päästyäni totesin,  että tämä on nyt luettava tänä kesänä vihdoin uudestaan. Hauska neukkunostalgialla maustettu kirja ajalta, jolloin Pietari oli vielä Leningrad.

Ennen seuraavaa kirjaa muistin, että uusimmasta Harry Hole-dekkarista on loppukohtaus lukematta ja kirja pitää palauttaa tänään kirjastoon. Viimeiset 25 sivua tarjoaa vielä pari yllätystä, Jo Nesbø osaa pitää jännityksen yllä viimeisille riveille asti.

Lauantai 12.34
Aamupalan jälkeen heittäydyin takapihan lepotuoliin ja Tsehovin 1800-luvun maailmaan. Voiko täydellisempää kesälukemista ollakaan kuin nämä paikassa viipyilevät tuokiokuvat ja usein humoristiset ihmisluonteen kuvailut. Tyyli on lempeä ja rauhallinen, parasta stressinpoistolääkettä lomailijalle. Lukumaraton edistyy 100 sivua.

Lauantai 14.27
Kjell Westön kolumnikokoelma Halkeamia oli tarkoitettu vain maistiaisiksi mutta innostuin niin, että kirja vetelee jo puolta väliä. Ulkosuomalaisena koen vahvaa nostalgiaa lukiessani Westön kirjoituksia Suomesta, Helsingistä ja Itämerestä. Hassua muuten, että 17 Tukholman-vuoden jälkeen koen Helsingin edelleen kotikaupungikseni.

Lauantai 20.20
Westö luettu, 361 sivua. Tätä oli mukava lukea, Westö on muutaman vuoden minua vanhempi mutta kulttuurisesti olemme oikeastaan samaa sukupolvea. Kolumneissa on paljon minua kiinnostavia aiheita ja pidin varsinkin musiikkia käsittelevistä teksteistä. Ja jotain aseista riisuvaa on Westön "puolustuspuheessa" kaksikielisestä näkökulmasta. Vaikka ruotsi on hänelle ensimmäinen kieli, on myös suomi tärkeä kieli ja Westö on kirjoittanut paljon tällä toisellakin kielellään. Rivien välistä voi lukea toivomuksen, että näitä yhtä lailla molempiin kieliin suhtautuvia löytyisi myös täältä suomenkielisten leiristä. Westö viittaa suoraan perussuomalaisten ahdasmieliseen kielipolitiikkaan mutta samalla hän haluaa muistuttaa, että nuivaa suhtautumista toiseen kotimaiseen on toki ilmennyt myös aiemmin. Aika kultaa usein muistot...

Lauantai 23.00
Vaikka maratonini alkoi perjantaina kirja kädessä nukahtamiseen, päätän sen sääntöjen mukaisesti 24 tuntia myöhemmin. Luin vielä lopuksi Naisten Decameronesta 26 sivua, tämä mainio kirja pääsee nyt 30 vuoden jälkeen uudestaan luettavaksi ja siirtyy oitis lomakirjapinon päällimmäiseksi.
**
Tämän kertaisen maratonini tulos on 552 sivua eli "paransin" parilla sadalla sivulla edellistä tulostani. Lämmin kiitos Kirjan jos toisenkin -blogin Jane heinäkuun lukumaratonin emännöinnistä!

Kommentit

  1. Olen Suomen kaksikielisyyden suurimpia kannattajia, suorittanut virkamiesruotsin, pärjännyt juurikin muutama viikko sitten Ruotsin matkallani ruotsillani sekä Tukholmassa että Göteborgissa, luen ruotsinkielisiä kirjoja ym.

    OLen lukenut myös Halkeamia, mutta minusta se ei ole aivan Westön parhaita vetoja, joita on esim. Hägring 38. Siinä olen pohtinut myös Suomen kieli-ilmastoa, löytyy esim. hakusanalla "Jokken halkeamia", en ole aivan kaikesta samaa mieltä kuin kirjailija.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidin tästä Halkeamia-kokelmasta koska siinä oli paljon taustaa Westön muulle tuotannolle. Mutta ongelma on tietysti siinä, että kirjoitukset on koottu eri tyyppisistä lehtikolumneista ja kokonaisuus on aika hajanainen. Minua kiinnosti erityisesti tämä kaksikielisyysaspekti, elänhän täällä lahden toisella puolen myös kaksikielisenä. Suomi on ensimmäinen kieleni mutta ruotsi sujuu aivan mainiosti. Ja pitääkin muuten tässä kohdin kiittää Suomen "pakkoruotsia", jonka ansiosta pystyin hakeutumaan myös tänne Ruotsin työmarkkinoille :) / Mari

      Poista
  2. Oletpa nopea lukija!
    Ruotsista puheen ollen täytyisi joskus uskaltautua kokeilemaan ruotsiksi lukemista. Voisi aloittaa vaikka jostain lastenkirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllättäen sitä kertyikin sivuja! Dekkarit voisivat myös olla helppolukuista luettavaa, varsinkin jos on paljon dialogia./Mari

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kolmen saaren välissä – lapsen ääni vanhempien tarinassa

  Olen nyt elämäkerrallisten kirjojen pyörteessä. Ja ihan mielelläni, sillä mikäänhän ei ole ihmeellisempää kuin aito, eletty elämä. Tällä kertaa siitä pääsi minulle kertomaan Sophia Jansson. Kun katsoin kirjan kantta, tulkitsin automaattisesti kolme saarta tarkoittamaan kolmen perheenjäsenen erillisiä saarekkeita: äitiä, isää ja kertoja-Sophiaa. Mutta jo alkusivuilla kolme saarta saa myös konkreettisemman merkityksen, sillä tarinan miljöö jakautuu kolmella eri saarella koettuun: Tonga, Ibiza ja oma pikkusaari Suomenlahdella. Sophia Jansson on kirjoittanut intiimin kirjan omasta taustastaan ja vanhemmistaan Lassesta ja Nitasta, joista kuin kohtalon oikusta tulee isä ja äiti. Molemmat nimittäin rakastuvat tahoillaan oman sukupuolen ihmisiin. Mutta porvarillinen avioliitto solmitaan, kun lapsi on ilmoittanut tulostaan. Liitto ei kuitenkaan lopulta pääty hyvin, sillä äiti Nita kärsii pahasta alkoholismista ja hän kuolee vain 38-vuotiaana. Sophian elämäkin olisi voinut ajautua aivan to...

Tove Alsterdal punoo menneisyyden kiehtoviksi kertomuksiksi

  Miten olinkin onnistunut unohtamaan Tove Alsterdalin ! Luin häneltä joskus aikoinaan dekkarin I tystnaden begravd (suomennos "Haudattu hiljaisuudessa") vuodelta 2012, mutta koska tämä oli kauan ennen kirjablogini perustamista niin en muista kirjasta muuta kuin, että se oli hyvä. Nyt olen onneksi löytänyt Alsterdalin uudestaan ja olen jälleen kerran otettu. Tosin Alsterdalin vuonna 2019 ilmestyneestä (ja tänä vuonna suomennetusta) dekkarista Blindtunnel (Salakäytävä) jäi vähän ristiriitaiset ajatukset. Alsterdal onnistuu erinomaisesti kirjan historiallisessa taustoituksessa ja löysin kirjan alunperin juuri siksi, että tarina sijoittuu entisen Sudeettialueen, nykyisen Tšekin tasavallan alueelle.  Salakäytävä-dekkarissa ruotsalainen aviopari Sonja ja Daniel etsivät uutta suuntaa elämäänsä erinäisten takaiskujen jälkeen ja päätyvät ostamaan vanhan ja ränsistyneen viinitilan yhdestä itäisen Euroopan maaseutukylistä. Eipä aikaakaan ja pariskunta on keskellä murhavyyhteä, jonka ...

Kun Suomen lapset lähtivät Ruotsiin - Anna Takanen: Sinä olet suruni

Tänään 15. joulukuuta on kulunut 80 vuotta ensimmäisen suomalaisia sotalapsia Tukholmaan kuljettaneen laivan lähdöstä. Ruotsiin lähti kaikkiaan sotaa pakoon  noin 70 000 lasta ja melkein neljäsosa heistä jäi palaamatta. Näihin lukuihin  mahtuu traagisia tarinoita, joita on kipuiltu sekä Suomessa että täällä Ruotsissa. Eikä asiasta ole sen kummemmin puhuttu, kummassakaan maassa. Yksi Ruotsiin jääneistä lapsista oli Anna Takasen Timo-isä, jonka tarinan Takanen on nyt kirjoittanut kirjaksi "Sörjen som blev". Mutta kirja ei ole pelkästään sotalapsen tarina sillä 80 vuoden takainen tragedia vaikuttaa monen perheen elämään edelleen. Takanen sanoo, että sotalapsen traumasta selviämiseen menee neljä sukupolvea. Tässä yhtälössä hän laskee itsensä kolmanneksi sukupolveksi. Anna Takanen eli lapsuutensa oudossa välitilassa. Hän oli syntynyt Ruotsissa ja puhui ruotsia, mutta sukunimensä vuoksi hänet luokiteltiin suomalaiseksi. Koulussa häntä kiusattiin juuri suomalaisuutensa takia...

1920-luvun klassikoita - Main Street (1920)

Uuden vuosikymmenen innoittamana kaivoin kirjahyllystäni Philipp Blomin kirjan "Fractures: Life and Culture in the West: 1918-1938", jossa Blom käy läpi maailmansotien välistä poliittista historiaa ja kulttuurin käännekohtia. Kirja oli todella inspiroivaa luettavaa mutta paikoin myös selkäpiitä karmivaa, sillä monessa kohtaa pystyi tekemään vertauksia oman aikamme yleiseen ilmapiiriin. Blomin kirja antoi minulle idean, että lukisin sadan vuoden takaisen 20-luvun bestselleritä tai muuten huomiota saaneita kirjoja ja kirjailijoita. Olen aina ollut kiinnostunut 1920-luvusta ja sen ajanhengestä mutta en ole aktiivisesti lukenut sen ajan kirjallisuutta. Päätin aloittaa vuodesta 1920 ja kyseisen vuoden (amerikkalainen) bestselleri olikin helppo löytää. Lokakuussa 1920 ilmestyi Sinclair Lewisin satiirinen pikkukaupunkikuvaus "Main Street", joka pongahti välittömästi myyntilistojen kärkeen ja herätti paljon keskustelua. Lewisin säälimätön kuvaus kuvitteellisesta Gop...

Kiitos tästä kesästä, Aulikki Oksanen!

  Olen myöhäisherännäinen monien asioiden suhteen, mutta kun löydän jotain innostavaa niin lähdenkin sitten täysillä mukaan. Ja tänä kesänä tämän palavan innostukseni herätti Aulikki Oksanen ! Kaikki alkoi siitä kun luin Helena Ruuskan viime vuonna ilmestyneen elämäkerran Aulikki Oksasesta. Olen lukenut Ruuskalta kaikki hänen kirjoittamansa elämäkerrat (Hugo Simberg, Marja-Liisa Vartio, Mary Gallen-Kallela ja Eeva Joenpelto) ja kaikki nämä kirjat ovat olleet huikeita aikamatkoja. Ruuska on taitava nitomaan tutkimansa henkilön elämänvaiheet suurempaan historiankehykseen samalla kun hän ripottelee matkan varrelle jännittäviä hippusia kunkin ajan arjesta ja omituisuuksista.  Oksanen eroaa muista Ruuskan kohteista sillä, että hän on vielä mitä suuremmiten elossa, jolloin hän on ollut itse mukana kirjan teossa. Koko prosessi vei kolme vuotta ja valmistui Oksasen 80-vuotispäiväksi. Ruuska sai haastatella koko Oksasen klaanin isompia lastenlapsia myöten ja paikoin lukija onkin kuin ...