Muut eivät olleet kovinkaan kiinnostuneita äitini kirjoista joten sain vapaasti valita mieluisimmat. Jätin kylmästi päätalot ja hietaniemet/hirvisaaret mutta otin mukaani muutaman kirjan jotka muistan jo lapsuudestani. Näissä kirjoissa on mukana myös lapsuudenkotini tuttu ja ihana tuoksu - isäni nimittäin poltti piippua ja sen tuoksu häivähtää edelleen kirjoja selaillessa.
Ensimmäinen kirja tuosta pinosta on nyt luettu, Eeva Tenhusen Hyvän tytön hautajaiset. Olen kyllä vähän pettynyt itseeni etten ole aikaisemmin lukenut Tenhusta, Lehtolaisia paljon lukeneena kun tunnistan heti mistä esikuva on löytynyt. Ja nyt kun nopeasti googlailen niin saan tietää, että Leena Lehtolainen teki lisensiaatintyönsäkin Tenhusesta. Jäljet johtavat siis suoraan sylttytehtaalle!
Tenhusen kirjassa on samaa leppoisaa kielenkäyttöä kuin Lehtolaisen Kallio-sarjassakin mutta ehkä kuitenkin hiukan enemmän huumoria joka tulee esiin siellä täällä kirjailija-Liisan kommentoidessa henkilöitä ja tapahtumia. Kirjan miespäähenkilö esimerkiksi esitellään seuraavin ironisin sanakääntein:
Itse juoni on aika sekava eikä välttämättä tämän kirjan parhaita puolia mutta se ei toisaalta edes haittaa sillä Tenhunen kirjoittaa hauskasti pienen paikkakunnan skandaaleista. Hyvän juoniselostuksen sitä kaipaaville tarjoaa mm. Kirjavuori blogissaan.
Eeva Tenhunen on pysynyt visusti poissa julkisuudesta mutta Dekkariseura teki hänestä jutun Hornanlinna-palkinnon luovuttamisen yhteydessä. Jutusta selviää mm. että kirjassa esiintyvä Mustikkamäki onkin ihan oikeasti olemassa. Haastattelussa Tenhunen mainitsee myös opettajamaailman ankaran käsityksen yksinäisen naisen elämästä mikä onkin juuri yksi kantavia teemoja tässäkin kirjassa.
Tuosta kirjan naiskuvasta ehkä huomaa parhaiten ajankulun vaikka se ei suinkaan tee kirjaa huonommaksi, päinvastoin. On hyödyllistä näin 2000-luvun naisenakin muistaa, että vielä oman elämäni alkutaipaleella 70-luvulla ei yksinäisen naisen asema ollut mikään helppo, varsinkaan jos oli opettaja pienemmällä paikkakunnalla. Kirjassa mennäänkin ajan hengen mukaan ripeään tahtiin sekä kihloihin että naimisiin, onpa lisämausteena myös yksi ei-toivottu raskaus. Nykyään ei kenenkään enää tarvinne Aunen tavoin menettää ihmisarvoaan vaikka olisi kuinka vanhapiika tai "neiti".
Mahtaako Neiti Saarnio olla edes tietoinen siitä tosiasiasta", se aloitti edes itseään esittelemättä - ja sanoi tosiaan neiti, ei lehtori eikä maisteri vaan pelkkä neiti - sen verran ivallisesti painottaen että Aunen ihmisarvolta heti puhuttelussa luiskahti pohja pois. (Ettei ole vielä tähän ikään onnistunut aviomiestä pyydystämään, se painotus vihjaisi.)
Nyt kiireesti siis lainaamaan lisää Tenhusta! Mitä kirjaa mahdatte suositella seuraavaksi?
Rakas perhe! Lohtukirja, jonka olen lukenut varmaan kymmeniä kertoja.
VastaaPoistaOi, sen täytyy siis olla hyvä! Bongasin sen jo tuolla googlaillessani Tenhusen kirjoja, nyt peukut pystyyn että löydän sen täältä kirjastosta!
VastaaPoista