Siirry pääsisältöön

Eeva Tenhunen: Hyvän tytön hautajaiset (1978)

Ensimmäisellä lomaviikollamme tyhjensimme toukokuussa kuolleen äitini kodin. Vietimme viikon Keski-Suomen järvimaisemissa yhdessä siskoni perheen ja äitini siskon kanssa ja kävimme läpi kaikki tavarat, nuppineuloja myöten. Äitini oli oikea käsityöhullu joten löysimmekin paljon kaikenlaista mielenkiintoista. Jokainen otti mukaansa sen minkä tunsi itselleen tärkeäksi, loput haki vanhan tavaran myyjä.

Muut eivät olleet kovinkaan kiinnostuneita äitini kirjoista joten sain vapaasti valita mieluisimmat. Jätin kylmästi päätalot ja hietaniemet/hirvisaaret mutta otin mukaani muutaman kirjan jotka muistan jo lapsuudestani. Näissä kirjoissa on mukana myös lapsuudenkotini tuttu ja ihana tuoksu - isäni nimittäin poltti piippua ja sen tuoksu häivähtää edelleen kirjoja selaillessa.

Ensimmäinen kirja tuosta pinosta on nyt luettu, Eeva Tenhusen Hyvän tytön hautajaiset. Olen kyllä vähän pettynyt itseeni etten ole aikaisemmin lukenut Tenhusta, Lehtolaisia paljon lukeneena kun tunnistan heti mistä esikuva on löytynyt. Ja nyt kun nopeasti googlailen niin saan tietää, että Leena Lehtolainen teki lisensiaatintyönsäkin Tenhusesta. Jäljet johtavat siis suoraan sylttytehtaalle!

Tenhusen kirjassa on samaa leppoisaa kielenkäyttöä kuin Lehtolaisen Kallio-sarjassakin mutta ehkä kuitenkin hiukan enemmän huumoria joka tulee esiin siellä täällä kirjailija-Liisan kommentoidessa henkilöitä ja tapahtumia. Kirjan miespäähenkilö esimerkiksi esitellään seuraavin ironisin sanakääntein:
Bengt Bagge, 30. Muodikkaasti itsensä rappiolle ryypännyt taiteilija - ja jumalattoman kaunis mies muun ohessa.
Itse juoni on aika sekava eikä välttämättä tämän kirjan parhaita puolia mutta se ei toisaalta edes haittaa sillä Tenhunen kirjoittaa hauskasti pienen paikkakunnan skandaaleista. Hyvän juoniselostuksen sitä kaipaaville tarjoaa mm. Kirjavuori blogissaan.

Eeva Tenhunen on pysynyt visusti poissa julkisuudesta mutta Dekkariseura teki hänestä jutun Hornanlinna-palkinnon luovuttamisen yhteydessä. Jutusta selviää mm. että kirjassa esiintyvä Mustikkamäki onkin ihan oikeasti olemassa. Haastattelussa Tenhunen mainitsee myös opettajamaailman ankaran käsityksen yksinäisen naisen elämästä mikä onkin juuri yksi kantavia teemoja tässäkin kirjassa.

Tuosta kirjan naiskuvasta ehkä huomaa parhaiten ajankulun vaikka se ei suinkaan tee kirjaa huonommaksi, päinvastoin. On hyödyllistä näin 2000-luvun naisenakin muistaa, että vielä oman elämäni alkutaipaleella 70-luvulla ei yksinäisen naisen asema ollut mikään helppo, varsinkaan jos oli opettaja pienemmällä paikkakunnalla.  Kirjassa mennäänkin ajan hengen mukaan ripeään tahtiin sekä kihloihin että naimisiin, onpa lisämausteena myös yksi ei-toivottu raskaus. Nykyään ei kenenkään enää tarvinne Aunen tavoin menettää ihmisarvoaan vaikka olisi kuinka vanhapiika tai "neiti".

Mahtaako Neiti Saarnio olla edes tietoinen siitä tosiasiasta", se aloitti edes itseään esittelemättä - ja sanoi tosiaan neiti, ei lehtori eikä maisteri vaan pelkkä neiti - sen verran ivallisesti painottaen että Aunen ihmisarvolta heti puhuttelussa luiskahti pohja pois. (Ettei ole vielä tähän ikään onnistunut aviomiestä pyydystämään, se painotus vihjaisi.)

Nyt kiireesti siis lainaamaan lisää Tenhusta! Mitä kirjaa mahdatte suositella seuraavaksi?

Kommentit

  1. Rakas perhe! Lohtukirja, jonka olen lukenut varmaan kymmeniä kertoja.

    VastaaPoista
  2. Oi, sen täytyy siis olla hyvä! Bongasin sen jo tuolla googlaillessani Tenhusen kirjoja, nyt peukut pystyyn että löydän sen täältä kirjastosta!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No mitä se Minna sitten oikein sanoi?

Minna Canthin 175-juhlavuosi 2019 meni osaltani niin kuin juhlavuodet nyt tuppaavat menemään. Kauhea on into mutta mitään ei lopulta tapahdu. Olin aikaisemmin jo lukenut Minna Rytisalon loistavan romaanin Rouva C, jonka ansiosta tajusin yllättäen, että Minna Canth on ollut myös nuori nainen eikä hän itse asiassa niin kovin vanhaksi elänytkään. Mutta se valokuva, joka verkkokalvoomme on iskostunut, ei tee oikeutta Minnalle ja hänen nuorekkaalle mielenlaadulleen. Nainenhan oli intohimoinen pikkuvarvastaan myöten!

Rytisalon kirja siis vihdoin avasi silmäni ja halusin tutustua toiseen kiiteltyyn teokseen, Minna Maijalan elämäkertaan "Herkkä, hellä, hehkuvainen Minna Canth". Koska teosta ei täältä paikallisesta kirjastosta löytynyt, aloin kuunnella sitä äänikirjana. Mutta harmi - kirjassa on niin hurjasti nimiä, vuosilukuja ja muuta nippelitietoa, että en pysynyt perässä, mielenkiintoisesta aiheesta huolimatta.

Mutta lähikirjastosta löytyi yllättäin Suvi Aholan "Mitä Minna …

Kun Suomen lapset lähtivät Ruotsiin - Anna Takanen: Sinä olet suruni

Tänään 15. joulukuuta on kulunut 80 vuotta ensimmäisen suomalaisia sotalapsia Tukholmaan kuljettaneen laivan lähdöstä. Ruotsiin lähti kaikkiaan sotaa pakoon  noin 70 000 lasta ja melkein neljäsosa heistä jäi palaamatta. Näihin lukuihin  mahtuu traagisia tarinoita, joita on kipuiltu sekä Suomessa että täällä Ruotsissa. Eikä asiasta ole sen kummemmin puhuttu, kummassakaan maassa.

Yksi Ruotsiin jääneistä lapsista oli Anna Takasen Timo-isä, jonka tarinan Takanen on nyt kirjoittanut kirjaksi "Sörjen som blev". Mutta kirja ei ole pelkästään sotalapsen tarina sillä 80 vuoden takainen tragedia vaikuttaa monen perheen elämään edelleen. Takanen sanoo, että sotalapsen traumasta selviämiseen menee neljä sukupolvea. Tässä yhtälössä hän laskee itsensä kolmanneksi sukupolveksi.

Anna Takanen eli lapsuutensa oudossa välitilassa. Hän oli syntynyt Ruotsissa ja puhui ruotsia, mutta sukunimensä vuoksi hänet luokiteltiin suomalaiseksi. Koulussa häntä kiusattiin juuri suomalaisuutensa takia. Taka…

Hyvä lomakirja! (Olisi jotain kerrottavaa - Celeste Ng)

Kirjablogeja seuraava ei ole voinut välttyä huomaamasta amerikkalaisen Celeste Ng'n esikoiskirjaa 'Everything I Never Told You', jonka suomennos ilmestyi tänä koronakeväänä 2020. Alkuperäinen teos ilmestyi jo 2014 mutta hyvää kannattaa odottaa, kuten tämäkin kirja todistaa. Olin lukenut eri kirjablogien ylistäviä arvioita mutta tietoisesti vältellyt juonikuvauksia. Tiesin, että haluan lukea tämän kirjan ja halusin säilyttää yllätyksen loppuun asti.

"Lydia is dead. But they don't know this yet." Näillä sanoilla Celeste Ng aloittaa kirjansa ja sanat paljastavat koko tarinan asetelman saman tien. Yksi heistä on kuollut ja jäljelle jääneet yrittävät epätoivoisesti ymmärtää mitä on tapahtunut.

Ng kertoo erään perheen tarinan - perhe on tuikitavallinen, vaikka ei ehkä kuitenkaan. 1970-luvun Yhdysvalloissa "seka-avioliitot" ovat edelleen harvinaisia ja kiinalaissyntyisen Jamesin ja amerikkalaisen Marilynin liitto herättää huomiota. Vaikka amerikkalainenhan…

Kahden kulttuurin lähettiläät - Linn Ullmann ja Ranya ElRamly

Lokakuun lukuhelmiini kuuluvat nämä kaksi tytärten vanhemmistaan kirjoittamaa kirjaa. Toinen tyttärista on Liv Ullmannin ja Ingmar Bergmanin tytär Linn, kahden maan ja kahden kielen kasvatti. Toinen tytär on suomalainen Ranya Paasonen (joka julkaisi esikoiskirjansa tyttönimellään ElRamly), joka kertoo kasvamisesta kahden kulttuurin risteämässä, siinä välitilassa jossa pitää oppia vaikkapa kaksi erilaista tapaa kuoria appelsiini.

Luin molemmat kirjat suurella mielenkiinnolla, kotonani on nimittäin kasvamassa tytär, joka kohtaa päivittäin nämä kulttuurien nokkakolarit. Kun isä vaatii, että syntymäpäiväsankarille tarjoillaan ruotsalaiseen tapaan aamupala sänkyyn ja äiti kauhistelee, että ei kai nyt sentään arkisena koulupäivänä. Tai kun jouluaattona klo 15 pitäisi katsoa miljoonien muiden ruotsalaisten tavoin tv:stä Kalle Ankaa samalla kun äiti hoputtaa joulusaunaan. Lisänä vielä kahden kielen lahja - tai taakka, riippuen aina tilanteesta.

Linn Ullmann on omien sanojensa mukaan kirjoitt…

Kaija Juurikkala: Äitikirja (2014)

Uusi vuosi alkaa lomalla Helsingissä,  vanhassa kotikaupungissani (tai ehkä siinä ainoassa oikeassa). Fiilistelen vuokraamassani asunnossa, raahaan perhettä perässäni ratikalla pitkin kaupunkia. Näytän leikkikentän Käpylässä, jossa vietimme mamman eli isänäidin luona paljon aikaa lapsena siskoni kanssa. Näytän ikkunan Mäkelänkadulla, jonka takana on se ensimmäinen alivuokralaisasuntoni jonne muutin 18-vuotiaana. Perhe osoittaa vaihtelevaa kiinnostusta.

Suomen lomiin kuuluu myös Suomi-tavaroiden hankinta kotona odottavaa koti-ikävää lievittämään. Yksi varmoista lohduttajista on suomenkielinen kirjallisuus. Tänään tarttuikin mukaani jo monta kirjaa kun poikkesin erään kirjakaupan alennusmyynnissä.

Kaija Juurikkalan kirja osui silmään sillä olen lukenut Juurikkalan elämästä ja tiedän hänen elämänvaiheistaan jonkin verran. Äitikirja on Juurikkalan avosydäminen kuvaus omasta äidiksi tulemisen taipaleestaan. Kirja on paikoin hämmentävän avoin mutta samalla myös häkellyttävä Juurikkalan luonno…