Siirry pääsisältöön

Eeva Tenhunen: Hyvän tytön hautajaiset (1978)

Ensimmäisellä lomaviikollamme tyhjensimme toukokuussa kuolleen äitini kodin. Vietimme viikon Keski-Suomen järvimaisemissa yhdessä siskoni perheen ja äitini siskon kanssa ja kävimme läpi kaikki tavarat, nuppineuloja myöten. Äitini oli oikea käsityöhullu joten löysimmekin paljon kaikenlaista mielenkiintoista. Jokainen otti mukaansa sen minkä tunsi itselleen tärkeäksi, loput haki vanhan tavaran myyjä.

Muut eivät olleet kovinkaan kiinnostuneita äitini kirjoista joten sain vapaasti valita mieluisimmat. Jätin kylmästi päätalot ja hietaniemet/hirvisaaret mutta otin mukaani muutaman kirjan jotka muistan jo lapsuudestani. Näissä kirjoissa on mukana myös lapsuudenkotini tuttu ja ihana tuoksu - isäni nimittäin poltti piippua ja sen tuoksu häivähtää edelleen kirjoja selaillessa.

Ensimmäinen kirja tuosta pinosta on nyt luettu, Eeva Tenhusen Hyvän tytön hautajaiset. Olen kyllä vähän pettynyt itseeni etten ole aikaisemmin lukenut Tenhusta, Lehtolaisia paljon lukeneena kun tunnistan heti mistä esikuva on löytynyt. Ja nyt kun nopeasti googlailen niin saan tietää, että Leena Lehtolainen teki lisensiaatintyönsäkin Tenhusesta. Jäljet johtavat siis suoraan sylttytehtaalle!

Tenhusen kirjassa on samaa leppoisaa kielenkäyttöä kuin Lehtolaisen Kallio-sarjassakin mutta ehkä kuitenkin hiukan enemmän huumoria joka tulee esiin siellä täällä kirjailija-Liisan kommentoidessa henkilöitä ja tapahtumia. Kirjan miespäähenkilö esimerkiksi esitellään seuraavin ironisin sanakääntein:
Bengt Bagge, 30. Muodikkaasti itsensä rappiolle ryypännyt taiteilija - ja jumalattoman kaunis mies muun ohessa.
Itse juoni on aika sekava eikä välttämättä tämän kirjan parhaita puolia mutta se ei toisaalta edes haittaa sillä Tenhunen kirjoittaa hauskasti pienen paikkakunnan skandaaleista. Hyvän juoniselostuksen sitä kaipaaville tarjoaa mm. Kirjavuori blogissaan.

Eeva Tenhunen on pysynyt visusti poissa julkisuudesta mutta Dekkariseura teki hänestä jutun Hornanlinna-palkinnon luovuttamisen yhteydessä. Jutusta selviää mm. että kirjassa esiintyvä Mustikkamäki onkin ihan oikeasti olemassa. Haastattelussa Tenhunen mainitsee myös opettajamaailman ankaran käsityksen yksinäisen naisen elämästä mikä onkin juuri yksi kantavia teemoja tässäkin kirjassa.

Tuosta kirjan naiskuvasta ehkä huomaa parhaiten ajankulun vaikka se ei suinkaan tee kirjaa huonommaksi, päinvastoin. On hyödyllistä näin 2000-luvun naisenakin muistaa, että vielä oman elämäni alkutaipaleella 70-luvulla ei yksinäisen naisen asema ollut mikään helppo, varsinkaan jos oli opettaja pienemmällä paikkakunnalla.  Kirjassa mennäänkin ajan hengen mukaan ripeään tahtiin sekä kihloihin että naimisiin, onpa lisämausteena myös yksi ei-toivottu raskaus. Nykyään ei kenenkään enää tarvinne Aunen tavoin menettää ihmisarvoaan vaikka olisi kuinka vanhapiika tai "neiti".

Mahtaako Neiti Saarnio olla edes tietoinen siitä tosiasiasta", se aloitti edes itseään esittelemättä - ja sanoi tosiaan neiti, ei lehtori eikä maisteri vaan pelkkä neiti - sen verran ivallisesti painottaen että Aunen ihmisarvolta heti puhuttelussa luiskahti pohja pois. (Ettei ole vielä tähän ikään onnistunut aviomiestä pyydystämään, se painotus vihjaisi.)

Nyt kiireesti siis lainaamaan lisää Tenhusta! Mitä kirjaa mahdatte suositella seuraavaksi?

Kommentit

  1. Rakas perhe! Lohtukirja, jonka olen lukenut varmaan kymmeniä kertoja.

    VastaaPoista
  2. Oi, sen täytyy siis olla hyvä! Bongasin sen jo tuolla googlaillessani Tenhusen kirjoja, nyt peukut pystyyn että löydän sen täältä kirjastosta!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mikael Persbrandt, Carl-Johan Vallgren: Så som jag minns det (2017)

Olipa rankka joulu tänä vuonna! Ainakin jos vietti sen Mikael Persbrandtin seurassa. Sain kirjastolta joululahjan kun kauan jonottamani kirja saapui juuri ennen joulunpyhiä ja kun kerran avasin kirjan niin se pitikin sitten lukea samaan syssyyn loppuun asti.

Mikael Persbrandt on esiintynyt iltalehtien lööpeissä viime vuosina sen verran usein, että minäkin tiesin miehen alkoholi- ja huumeongelmista. Mutta en tiedä mitä oikeastaan odotin kirjan lukemista aloittaessani. En edes välttämättä pidä hänestä näyttelijänä ja skandaalinkäryisistä paljastuksistakaan en välittäisi lukea. Mutta Persbrandtin tarina piti otteessaan ja liikutti, kaikessa karmeudessaan.

Tarina alkaa Jakobsbergin lähiöstä Tukholman kupeesta, jossa Mikael syntyy nuoren isän ja vielä nuoremman äidin ainokaiseksi. Isä häipyy kuvioista varhaisessa vaiheessa, vaikka satunnainen yhteys säilyykin. Äiti ryhtyy opiskelemaan taidetta, miesystävät vaihtuvat ja nuori Mikael itsenäistyy varhain.

Koulu ei suju kovinkaan hyvin mutta …

Samuel Bjørk: Minä matkustan yksin (2013)

Kävin viime jouluisen Suomen loman aikana aleostoksilla kirjakaupassa ja saavuttuani kassalle kirjapinoni kanssa, myyjä tempaisi vieressään olevasta kasasta kirjan ja kehoitti ottamaan senkin - "tästä hyvä dekkari edullisesti". Ja toden totta, hyvän dekkarin tulin ostaneeksi!

Samuel Bjørkin nimen taakse kätkeytyy norjalaiskirjailija Frode Sander Øien, joka tällä kirjalla avaa suunnitellun - omien sanojensa mukaan 10-15 dekkarin - sarjan. Päähenkilöt ovat hieman Oiva Lohtanderin tyyppinen Holger Munch ja - tämä yhteys on toki mainittu monessa muussakin arviossa - hyvinkin Lisbeth Salanderin oloinen Mia Krüger. Holger ja Mia ovat olleet työpari jo aiemmin, ja hyvin menestynyt sellainen, kunnes traagiset tapahtumat pakottivat parin jäähylle. Kirjassa tapahtuva murhasarja saattaa kuitenkin työparin jälleen yhteen sillä nyt tarvitaan maan parhaat poliisit tutkimaan työn alla olevaa murhatapausta.

Mia ymmärtää nopeasti, että murhaajan kohteena ovat kuusivuotiaat, pian koulunsa al…

Yösyöttö

Tukholmassa ei usein pääse katsomaan uusia suomalaisia filmejä mutta joskus onnistaa. Tavalliseen ohjelmistoon suomalaiselokuvat eksyvät tuskin koskaan ja tämä Yösyöttö-filmikin kuuluu elokuvateatteri Zitan ja Suomi-Instituutin yhteiseen Ny finsk film -satsaukseen. Lisähaasteen tuo myös se, että ruotsalaismedia ei noteeraa suomalaiskulttuuria millään tavoin joten täytyy olla tarkkana jos aikoo saada lipun. En vieläkään ole toipunut siitä järkytyksestä kun sain tietää Katri-Helenan konsertista Berwaldhallenissa vasta kun konsertti oli loppuunmyyty vihoviimeistä paikkaa myöten...

Olen lukenut Eve Hietamiehen koko Pasas-sarjan, viimeksi uusimman Hammaskeijun. Hietamies kirjoittaa hauskaa tilannekomiikkaa, vaikkakin hän mielestäni turhaan peittää vakavamman aineksen huumorin alle. Kirjoissa Pasasten perhearki on melkoista kohellusta ja välillä kirjailijan rima on harmittavan matalalla. Olikin jännä nähdä miten Hietamiehen rönsyilevä tyyli pusertuu elokuvan 90 minuuttiin.

Yösyöttö-elokuva…