Kirjahyllyn siivousta

Tukholmassa on edelleen kaunis ja lämmin päivä mutta itselläni on kurkku ikävän karhea merkkinä siitä, että työt ja koulut ovat alkaneet ja sen myötä pöpöt myös liikkeellä. Olen makaillut koko aamun sohvalla ja katsellut kirjahyllyä sillä silmällä jonka KonMari-kirjan lukeminen synnytti. On aika heivata turhat kirjat kiertoon! Mutta koska jokainen kirja on blogipostauksen arvoinen, tässä hellät jäähyväiset:

Chris Pavone: The Expats (2012)

Tämän kirjan muistan ostaneeni lentokentältä kun lukuhätä iski ja oma kirja oli jo luettu. Minua viehätti erityisesti kirjan titteli koska olenhan itsekin expat. Lisäksi olin vakuuttunut kannessa olevista maininnoista "The Top Ten Bestseller" ja itsensä Patricia Cornwellin lausunto: "Bristling with suspense". Hah, näin halpaan sitä voi ihminen mennä! Kirja on ehdottomasti yksi huonoimpia koskaan lukemiani. Ainoa plussa kirjan miljööstä joka on harvoin kirjoissa esiintyvä Luxemburg.

Tilde de Paula & Birgitta Klang: Gummimammor, plastpappor och bonusbarn (2006)

Elämässäni oli aika jolloin luin kaikki käsiini osuneet opaskirjat uusperheessä elämisestä. Halusin olla maailman paras äitipuoli missä tietysti epäonnistuin. Jos jotain opin kirjoista niin sen, että älä lue näitä kirjoja vaan yritä olla oma itsesi ja jos sisällä alkaa kiehua sulkeudu toiseen huoneeseen vähintään puoleksi tunniksi.

Petri Karra: Haarautuvan rakkauden talo (2009)

Tämän kirjan ostin vain sen takia, että kannessa komeili Hannu-Pekka Björkman. Olen nimittäin vähän heikkona häneen... Mutta ei olisi kannattanut, kirja on täyttä höttöä tyyliin "Suihkussa nytkähtelevä Juhani iloitsee, kun pari kiivasluontoista naarasmuurahaista huuhtoutuu Espoon viemäriverkostoon ja hukkuu häpeään. Juhani jää kellumaan elämän pinnalle." Kannessa mainostettua elokuvaa en uskaltautunut katsomaan.

Hans Fallada: Hur ska det gå för Pinnebergs? (1932)

Tämä saksalaisklassikko kuului edelliskesän lomakirjoihin. Intensiivinen ja masentavakin kertomus pariskunnasta joka taistelee arjen vaikeuksissa. Vahva lukukokemus ja tärkeä dokumentti sotaa edeltäneestä Saksasta. Toista kertaa en kuitenkaan kirjaa tule lukemaan mutta kirja ansaitsee uusia lukijoita. Ehkäpä lähetän sen bookcrossingin nimissä maailmalle.

Ruth Rendell: A Sight for Sore Eyes (2000)

Tämänkin kirjan olin pinonnut poistokirjoihin mutta tajusin juuri, etten olekaan lukenut sitä. Tai ainakaan en muista kirjasta mitään joten takaisin hyllyyn! Siellä onkin aina hyvä olla yksi Rendell varmuuden varalta, hyviä dekkaristeja kun on vaikea löytää.

Neljä kirjaa pienempi siis kirjahyllyni tämän otoksen jälkeen. KonMarissahan suositellaan säilyttämään enintään 30 kirjaa ja lempikirjoista voi myös repiä parhaat sivut niin säästyy entisestäänkin tilaa. Hmmm...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiitos tästä kesästä, Aulikki Oksanen!

Olen myöhäisherännäinen monien asioiden suhteen, mutta kun löydän jotain innostavaa niin lähdenkin sitten täysillä mukaan. Ja tänä kesänä tämän palavan innostukseni herätti Aulikki Oksanen ! Kaikki alkoi siitä kun luin Helena Ruuskan viime vuonna ilmestyneen elämäkerran Aulikki Oksasesta. Olen lukenut Ruuskalta kaikki hänen kirjoittamansa elämäkerrat (Hugo Simberg, Marja-Liisa Vartio, Mary Gallen-Kallela ja Eeva Joenpelto) ja kaikki nämä kirjat ovat olleet huikeita aikamatkoja. Ruuska on taitava nitomaan tutkimansa henkilön elämänvaiheet suurempaan historiankehykseen samalla kun hän ripottelee matkan varrelle jännittäviä hippusia kunkin ajan arjesta ja omituisuuksista. Oksanen eroaa muista Ruuskan kohteista sillä, että hän on vielä mitä suuremmiten elossa, jolloin hän on ollut itse mukana kirjan teossa. Koko prosessi vei kolme vuotta ja valmistui Oksasen 80-vuotispäiväksi. Ruuska sai haastatella koko Oksasen klaanin isompia lastenlapsia myöten ja paikoin lukija onkin kuin ...

Lue lisää

Lomaseurana Floris ja Amélie Nothomb

Lomatervehdys Ruotsin länsirannikolta, jonne saavuimme eilen. Valitettavasti samaan aikaan paikkakunnalle saapui myös Floris-myrsky, joten tämä ensimmäinen päivä ollaan vietetty sisätiloissa. Tuuli on hirmuinen ja vanha puinen vuokratalomme huojuu ja natisee liitoksissaan. Mutta ei hätää, tämän päivän seuralaisekseni sain belgialaisen kirjailijan Amélie Nothombin ja hänen uusimman ruotsinnetun teoksensa Psykopomp. Nothombin kirjoja on käännetty suomeksi ja ruotsiksi melko sattumanvaraisesti ja tämä olikin nyt viimeinen lukemani käännös. Eli tästä eteenpäin pitää sitten selviytyä ruostuneella ranskallani. Ja luettavaahan riittää, sillä Nothomb on julkaissut uuden romaanin joka vuosi sitten esikoisensa, joka ilmestyi 1992. Psykopomp on Nothombin henkilökohtaisin teos. Kirja alkaa varhaislapsuuden muistoilla ja ensimmäisestä traumaattisesta kokemuksesta kun Japanissa syntynyt diplomaattiperheen tytär joutuu isänsä asemamaan vaihduttua jättämään rakkaan synnyinmaans...

Lue lisää

Eeva Kilpi: Elämä edestakaisin (Klassikkohaaste #21)

Olen lukenut Eeva Kilpeä koko aikuiselämäni ja monet hänen teoksistaan jopa useaan otteeseen. Kilpi oli myös lohtukirjailijani, kun en päässyt koronasulun aikana Suomeen. Lääkkeeksi Suomi-ikävääni auttoi silloin Kilven herkkä ja hersyvä suomen kieli. Olen myös miettinyt voiko "elämän evakkous" siirtyä sukupolvelta toiselle. Ainakin omassa elämässäni tunnistan tätä samaa " nyssyköiden haalijan -syndroomaa": "Että kaikki tarpeellinen on kasseissa ja pusseissa sängyn alla tai sängyn vieressä, käden ulottuvilla". Koskaan kun ei tiedä milloin se lähtö tulee. Anna-Riikka Carlsonin kirjassa "Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä" Kilpi epäilee, että tokko häntä enää kukaan lukee. Mutta kyllä vaan luetaan! Etenkin Kilven runoutta näkee siteerattavan säännöllisesti kirjasomessa. Proosatekstit ovat ehkä sitten jääneet vähemmälle huomiolle, ja juuri siksi haluankin nostaa esille tämänkertaisessa Klassikkohaastekirjoituksessani yhden Kilven varha...

Lue lisää

Karkulahti

Ruotsinsuomalainen kirjailija Tiina Laitila Kälvemark oli minulle jo yhden kirjan verran tuttu, kirjailijan viimeksi ilmestynyt Seitsemäs kevät jäi mieleeni vahvana lukukokemuksena. Kun kirjastossa käydessäni silmään osui kirjailijan pari vuotta aiemmin ilmestynyt romaani Karkulahti, aloitin lukemisen sillä varmuudella, että jotain hienoa on varmasti luvassa tämänkin kirjan sivuilla. Ja kyllä! Laitila Kälvemark oli onnistunut luomaan ravisuttavan tarinan myös tässä aiemmassa romaanissaan. Lähdin lukemaan ilman sen kummempia ennakkotietoja henkilöistä tai tarinasta, mikä osoittautuikin hyväksi taktiikaksi. Yllätyin, liikutuin ja vaikutuin kerta toisensa jälkeen. Tarina kertoo Verasta, joka on tullut Suomeen Venäjältä ankarista oloista ja avioitunut peräkammarinpojan Jaskan kanssa. Venäjälle on jäänyt risainen elämä ja se kaikkein tärkein - poika, Ilja. Nyt hän on miniänä talossa, jota hallitsee elämän myrryttämä anoppi, Elisabeth. Talon ulkoiset puittee...

Lue lisää

Rantalomailua ja uusi rohkeampi minä

Kesän säästä voidaan olla monta mieltä, mutta sitä iloa minulta ei poisteta, että ensimmäinen lomaviikkoni oli oikea rantaloma. Ja vieläpä niissä samoissa maisemissa, joissa tämä maallinen taipaleeni aikoinaan sai alkunsa. Ollaan siis Helsingin Lauttasaaressa. Blogini päivitys on viime viikkoina jäänyt taka-alalle, vaikka ideoita ja ajatuksia on syntynyt ja pari tekstinaloitustakin olen näköjään saanut jo aikaiseksi. Kun lomanalkajaiseksi kasasin yhteen pinoon kaikki keskenolevat kirjani, niitä kertyi peräti 17. Luen sivun sieltä, toisen täältä - päähäni mahtuu juuri nyt vain hajahuomioita. Olen myös huomannut, että hakeudun tällä hetkellä mieluummin elämäkertojen ja tietokirjojen pariin. Fiktio ei jostain syystä sytytä. Olisiko sitten syynä tämä vallitseva maailmantilanne, joka oikeasti alkaa olla jo taruakin ihmeellisempää. Ainoa kirja, jonka olen onnistunut lukemaan loppuun asti viimeisen parin viikon aikana, on Minna Salamin Sensuous Knowledge. Ja nyt olen vahvast...