Kirjahyllyn siivousta

Tukholmassa on edelleen kaunis ja lämmin päivä mutta itselläni on kurkku ikävän karhea merkkinä siitä, että työt ja koulut ovat alkaneet ja sen myötä pöpöt myös liikkeellä. Olen makaillut koko aamun sohvalla ja katsellut kirjahyllyä sillä silmällä jonka KonMari-kirjan lukeminen synnytti. On aika heivata turhat kirjat kiertoon! Mutta koska jokainen kirja on blogipostauksen arvoinen, tässä hellät jäähyväiset:

Chris Pavone: The Expats (2012)

Tämän kirjan muistan ostaneeni lentokentältä kun lukuhätä iski ja oma kirja oli jo luettu. Minua viehätti erityisesti kirjan titteli koska olenhan itsekin expat. Lisäksi olin vakuuttunut kannessa olevista maininnoista "The Top Ten Bestseller" ja itsensä Patricia Cornwellin lausunto: "Bristling with suspense". Hah, näin halpaan sitä voi ihminen mennä! Kirja on ehdottomasti yksi huonoimpia koskaan lukemiani. Ainoa plussa kirjan miljööstä joka on harvoin kirjoissa esiintyvä Luxemburg.

Tilde de Paula & Birgitta Klang: Gummimammor, plastpappor och bonusbarn (2006)

Elämässäni oli aika jolloin luin kaikki käsiini osuneet opaskirjat uusperheessä elämisestä. Halusin olla maailman paras äitipuoli missä tietysti epäonnistuin. Jos jotain opin kirjoista niin sen, että älä lue näitä kirjoja vaan yritä olla oma itsesi ja jos sisällä alkaa kiehua sulkeudu toiseen huoneeseen vähintään puoleksi tunniksi.

Petri Karra: Haarautuvan rakkauden talo (2009)

Tämän kirjan ostin vain sen takia, että kannessa komeili Hannu-Pekka Björkman. Olen nimittäin vähän heikkona häneen... Mutta ei olisi kannattanut, kirja on täyttä höttöä tyyliin "Suihkussa nytkähtelevä Juhani iloitsee, kun pari kiivasluontoista naarasmuurahaista huuhtoutuu Espoon viemäriverkostoon ja hukkuu häpeään. Juhani jää kellumaan elämän pinnalle." Kannessa mainostettua elokuvaa en uskaltautunut katsomaan.

Hans Fallada: Hur ska det gå för Pinnebergs? (1932)

Tämä saksalaisklassikko kuului edelliskesän lomakirjoihin. Intensiivinen ja masentavakin kertomus pariskunnasta joka taistelee arjen vaikeuksissa. Vahva lukukokemus ja tärkeä dokumentti sotaa edeltäneestä Saksasta. Toista kertaa en kuitenkaan kirjaa tule lukemaan mutta kirja ansaitsee uusia lukijoita. Ehkäpä lähetän sen bookcrossingin nimissä maailmalle.

Ruth Rendell: A Sight for Sore Eyes (2000)

Tämänkin kirjan olin pinonnut poistokirjoihin mutta tajusin juuri, etten olekaan lukenut sitä. Tai ainakaan en muista kirjasta mitään joten takaisin hyllyyn! Siellä onkin aina hyvä olla yksi Rendell varmuuden varalta, hyviä dekkaristeja kun on vaikea löytää.

Neljä kirjaa pienempi siis kirjahyllyni tämän otoksen jälkeen. KonMarissahan suositellaan säilyttämään enintään 30 kirjaa ja lempikirjoista voi myös repiä parhaat sivut niin säästyy entisestäänkin tilaa. Hmmm...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ingeborg Bachmann 100 vuotta – saksankielisen modernismin klassikko (Klassikkohaaste #23)

Tämänkertaiseen kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen pyörittelin mielessäni jo ihan toista kirjaa, kunnes yhtäkkiä tajusin, että nythän on Ingeborg Bachmann-juhlavuosi! Ja koska arvaan, että tämä saksankielisen kirjallisuuden moderni klassikkokirjailija ei ole kovin tuttu Suomessa, niin käytänpä tilaisuuden hyväkseni. Aloitetaan lyhyellä elämäkerralla: Ingeborg Bachmann syntyi 25. kesäkuuta 1926 Itävallan Klagenfurtissa. Bachmann aloitti opintonsa heti kun yliopistot avasivat ovensa sodan jälkeen aineinaan filosofia, psykologia ja germanistiikka ja hän väitteli tohtoriksi 1950 Martin Heideggeria käsittelevällä työllään. Opintojen jälkeen Bachmann työskenteli toimittajana, mutta oma kirjallinen ura sai vauhtia kun Bachmann tutustui Gruppe 47 -ryhmään, jossa hän tapasi saksankielisen kirjallisuuden huippunimiä, kuten Paul Celan, Heinrich Böll ja Günter Grass. Bachmann julkaisi aluksi lyriikkaa ja radioteatterinäytelmiä ( Hörspiel oli sodanjälkeisessä Saksassa erittäin suosittu taid...

Lue lisää

Klassikkohaaste #14: Antti Jalava – Asfalttikukka

Vaikka Ruotsissa asuu meitä suomentaustaisia n. 7% väestöstä, näkyy se yllättävän vähän ruotsalaisessa kirjallisuuskentässä. Itse asiassa vain kolme kirjaa on onnistunut herättämään ruotsalaismedian mielenkiinnon. Susanna Alakosken Svinalängorna (suomennettuna ’Sikalat’) ilmestyi 2006, jolloin se voitti Ruotsin arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon, August-palkinnon ja kirjasta tehtiin myös elokuva muutamaa vuotta myöhemmin. Eija Hetekivi Olsson julkaisi 2011 esikoisromaaninsa ’Ingenbarnsland’, jossa hän kuvaa suomalaissiirtolaisten elämää Göteborgissa. Kirja oli August-palkintoehdokkaana ja se on myöhemmin kasvanut trilogiaksi. Mutta suomalaisen siirtolaiskirjallisuuden pioneeri oli Antti Jalava (1949-2021), jolta vuonna 1980 ilmestyi paljon puhuttu romaani ’Asfaltblomman’ (suom. Pentti Saarikoski ’Asfalttikukka’). Kirja ei ollut kuitenkaan Jalavan esikoisteos, hän oli aikaisemmin kirjoittanut kirjat ’Matti’ ja ’Jag har inte bett att få komma’. Etsin oman aamulehteni Dagens...

Lue lisää

Klassikkohaaste 18 - Erich Kästner: Tuuliajolla Berliinissä

Olen parin viime vuoden aikana tutustunut oikein urakalla saksalaisin klassikoihin. Kiitos siitä kuuluu sattumanvaraiselle neronleimaukselleni, jonka johdosta aloin opiskella yliopistolla saksan kieltä ja kulttuuria. Ja mitä klassikkoja sieltä onkaan pulpahtanut esiin! Vaikkapa nyt tämä Erich Kästnerin Fabian vuodelta 1931. Täytyy myöntää, että kirjallisuuskurssimme alkaessa Kästnerin teos oli se, jota ehkä kaikkein vähiten odotin. Olihan siellä tarjolla myös Mannia ja Kafkaa. Mutta kurssin lopussa se kirja, joka sitten kuitenkin eniten jäi päätäni vaivaamaan, oli juuri Fabian. Laitetaanpa tähän heti alkuun hyvät uutiset: kirja on suomennettu viime vuonna, joten jos tämän postaukseni jälkeen haluaa tutustua kirjaan tarkemmin siihen löytyy Vesa Tapio Valon tuore (ja hyvä!) suomennos vuodelta 2023 (Aviador). Suomeksi kirja on saanut tarinaa hyvin kuvaavan nimen "Tuuliajolla Berliinissä". Jakob Fabian on kolmekymppinen kirjallisuustieteilijä, joka elättää itsensä erilais...

Lue lisää

Päättyvän kirjavuoden kohokohdat sekä mitä odotan uudelta vuodelta

Nyt pistetään taas päättyvä kirjavuosi pakettiin! Siitä tulikin yllättävän runsas, olen lukenut peräti 92 kirjaa. Ja onnistuin käymään 14 maassa, tosin pääosin liikuin taas täällä Euroopassa. Mutta miehet, ne ne vain loistavat poissolollaan: naiskirjailijoita kertyi 71 ja miehiä vaivaiset 21. Mutta kuten olen jo moneen kertaan todennut: luen kirjoja summamutikassa sen kummemmin suunnittelematta ja nähtävästi mieskirjailijoilla on vaikeuksia herättää huomioni. Yritän taas ensi vuonna tiirailla tarkemmin! Goodsreadsin kirjavuotta tutkiessani mieleen nousivat erityisesti seuraavat kirjat: Sydäntä sykähdyttävä kirja : Anna Funderin Wifedom - Mrs Orwell's Invisible Life oli pitkään vuoden paras lukemani kirja, mutta sitten tuli se Heini Junkkaalan Saisio-opus... Mutta Funderin kirjan päähenkilö, Eileen Blair ei jätä mieltäni rauhaan. Erityisesti mietin sitä, kuinka monta eileenia sitä onkaan maailmanhistoriassa, jotka eivät koskaan saaneet sitä tunnustusta jonka olisivat ansainneet. ...

Lue lisää

Miten voikin kirja mennä näin ihon alle!

Alku oli todella lupaava. Tapasin kirjailijan paikallisen kirjastomme joulukuussa 2022 järjestämässä Antti Jalava -illassa. jossa kirjailija kertoi olevansa suuri Suomen ystävä ja kirjoittaneensa juuri oman versionsa Aleksi Kiven "Seitsemästä veljeksestä". Mielenkiintoista! Ja kun kirjapiirini ehdotti nyt tätä kirjaa luettavaksemme, innostuin tietysti välittömästi. Mutta mitä tapahtuikaan... Aloitin lukemisen innolla, mutta jo ensimmäisten sivujen jälkeen alkoi sisälläni kiehua. Miten kukaan jaksaa tällaista lukea? Raakaa kieltä, seksuaalista väkivaltaa, juopottelua, nälkää, sairautta... Vastenmielinen kirja! Aina tämä iänikuinen suomalaisten juopottelu ja väkivalta. Olen asunut Tukholmassa pian jo neljännesvuosisadan ja toiminut koko sen ajan kunniallisena toimihenkilönaisena. Osallistunut järjestötoimintaan, liittynyt kirkkokuoroon, maksanut veroni... Eikö minun tekemisilläni ole sitten mitään merkitystä? Edelleen vain ne samat Slussenin sissit näköjään hallits...