Kirjahyllyn siivousta

Tukholmassa on edelleen kaunis ja lämmin päivä mutta itselläni on kurkku ikävän karhea merkkinä siitä, että työt ja koulut ovat alkaneet ja sen myötä pöpöt myös liikkeellä. Olen makaillut koko aamun sohvalla ja katsellut kirjahyllyä sillä silmällä jonka KonMari-kirjan lukeminen synnytti. On aika heivata turhat kirjat kiertoon! Mutta koska jokainen kirja on blogipostauksen arvoinen, tässä hellät jäähyväiset:

Chris Pavone: The Expats (2012)

Tämän kirjan muistan ostaneeni lentokentältä kun lukuhätä iski ja oma kirja oli jo luettu. Minua viehätti erityisesti kirjan titteli koska olenhan itsekin expat. Lisäksi olin vakuuttunut kannessa olevista maininnoista "The Top Ten Bestseller" ja itsensä Patricia Cornwellin lausunto: "Bristling with suspense". Hah, näin halpaan sitä voi ihminen mennä! Kirja on ehdottomasti yksi huonoimpia koskaan lukemiani. Ainoa plussa kirjan miljööstä joka on harvoin kirjoissa esiintyvä Luxemburg.

Tilde de Paula & Birgitta Klang: Gummimammor, plastpappor och bonusbarn (2006)

Elämässäni oli aika jolloin luin kaikki käsiini osuneet opaskirjat uusperheessä elämisestä. Halusin olla maailman paras äitipuoli missä tietysti epäonnistuin. Jos jotain opin kirjoista niin sen, että älä lue näitä kirjoja vaan yritä olla oma itsesi ja jos sisällä alkaa kiehua sulkeudu toiseen huoneeseen vähintään puoleksi tunniksi.

Petri Karra: Haarautuvan rakkauden talo (2009)

Tämän kirjan ostin vain sen takia, että kannessa komeili Hannu-Pekka Björkman. Olen nimittäin vähän heikkona häneen... Mutta ei olisi kannattanut, kirja on täyttä höttöä tyyliin "Suihkussa nytkähtelevä Juhani iloitsee, kun pari kiivasluontoista naarasmuurahaista huuhtoutuu Espoon viemäriverkostoon ja hukkuu häpeään. Juhani jää kellumaan elämän pinnalle." Kannessa mainostettua elokuvaa en uskaltautunut katsomaan.

Hans Fallada: Hur ska det gå för Pinnebergs? (1932)

Tämä saksalaisklassikko kuului edelliskesän lomakirjoihin. Intensiivinen ja masentavakin kertomus pariskunnasta joka taistelee arjen vaikeuksissa. Vahva lukukokemus ja tärkeä dokumentti sotaa edeltäneestä Saksasta. Toista kertaa en kuitenkaan kirjaa tule lukemaan mutta kirja ansaitsee uusia lukijoita. Ehkäpä lähetän sen bookcrossingin nimissä maailmalle.

Ruth Rendell: A Sight for Sore Eyes (2000)

Tämänkin kirjan olin pinonnut poistokirjoihin mutta tajusin juuri, etten olekaan lukenut sitä. Tai ainakaan en muista kirjasta mitään joten takaisin hyllyyn! Siellä onkin aina hyvä olla yksi Rendell varmuuden varalta, hyviä dekkaristeja kun on vaikea löytää.

Neljä kirjaa pienempi siis kirjahyllyni tämän otoksen jälkeen. KonMarissahan suositellaan säilyttämään enintään 30 kirjaa ja lempikirjoista voi myös repiä parhaat sivut niin säästyy entisestäänkin tilaa. Hmmm...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ingeborg Bachmann 100 vuotta – saksankielisen modernismin klassikko (Klassikkohaaste #23)

Tämänkertaiseen kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen pyörittelin mielessäni jo ihan toista kirjaa, kunnes yhtäkkiä tajusin, että nythän on Ingeborg Bachmann-juhlavuosi! Ja koska arvaan, että tämä saksankielisen kirjallisuuden moderni klassikkokirjailija ei ole kovin tuttu Suomessa, niin käytänpä tilaisuuden hyväkseni. Aloitetaan lyhyellä elämäkerralla: Ingeborg Bachmann syntyi 25. kesäkuuta 1926 Itävallan Klagenfurtissa. Bachmann aloitti opintonsa heti kun yliopistot avasivat ovensa sodan jälkeen aineinaan filosofia, psykologia ja germanistiikka ja hän väitteli tohtoriksi 1950 Martin Heideggeria käsittelevällä työllään. Opintojen jälkeen Bachmann työskenteli toimittajana, mutta oma kirjallinen ura sai vauhtia kun Bachmann tutustui Gruppe 47 -ryhmään, jossa hän tapasi saksankielisen kirjallisuuden huippunimiä, kuten Paul Celan, Heinrich Böll ja Günter Grass. Bachmann julkaisi aluksi lyriikkaa ja radioteatterinäytelmiä ( Hörspiel oli sodanjälkeisessä Saksassa erittäin suosittu taid...

Lue lisää

Klassikkohaaste #14: Antti Jalava – Asfalttikukka

Vaikka Ruotsissa asuu meitä suomentaustaisia n. 7% väestöstä, näkyy se yllättävän vähän ruotsalaisessa kirjallisuuskentässä. Itse asiassa vain kolme kirjaa on onnistunut herättämään ruotsalaismedian mielenkiinnon. Susanna Alakosken Svinalängorna (suomennettuna ’Sikalat’) ilmestyi 2006, jolloin se voitti Ruotsin arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon, August-palkinnon ja kirjasta tehtiin myös elokuva muutamaa vuotta myöhemmin. Eija Hetekivi Olsson julkaisi 2011 esikoisromaaninsa ’Ingenbarnsland’, jossa hän kuvaa suomalaissiirtolaisten elämää Göteborgissa. Kirja oli August-palkintoehdokkaana ja se on myöhemmin kasvanut trilogiaksi. Mutta suomalaisen siirtolaiskirjallisuuden pioneeri oli Antti Jalava (1949-2021), jolta vuonna 1980 ilmestyi paljon puhuttu romaani ’Asfaltblomman’ (suom. Pentti Saarikoski ’Asfalttikukka’). Kirja ei ollut kuitenkaan Jalavan esikoisteos, hän oli aikaisemmin kirjoittanut kirjat ’Matti’ ja ’Jag har inte bett att få komma’. Etsin oman aamulehteni Dagens...

Lue lisää

Eeva Kilpi: Elämä edestakaisin (Klassikkohaaste #21)

Olen lukenut Eeva Kilpeä koko aikuiselämäni ja monet hänen teoksistaan jopa useaan otteeseen. Kilpi oli myös lohtukirjailijani, kun en päässyt koronasulun aikana Suomeen. Lääkkeeksi Suomi-ikävääni auttoi silloin Kilven herkkä ja hersyvä suomen kieli. Olen myös miettinyt voiko "elämän evakkous" siirtyä sukupolvelta toiselle. Ainakin omassa elämässäni tunnistan tätä samaa " nyssyköiden haalijan -syndroomaa": "Että kaikki tarpeellinen on kasseissa ja pusseissa sängyn alla tai sängyn vieressä, käden ulottuvilla". Koskaan kun ei tiedä milloin se lähtö tulee. Anna-Riikka Carlsonin kirjassa "Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä" Kilpi epäilee, että tokko häntä enää kukaan lukee. Mutta kyllä vaan luetaan! Etenkin Kilven runoutta näkee siteerattavan säännöllisesti kirjasomessa. Proosatekstit ovat ehkä sitten jääneet vähemmälle huomiolle, ja juuri siksi haluankin nostaa esille tämänkertaisessa Klassikkohaastekirjoituksessani yhden Kilven varha...

Lue lisää

Klassikkohaaste 18 - Erich Kästner: Tuuliajolla Berliinissä

Olen parin viime vuoden aikana tutustunut oikein urakalla saksalaisin klassikoihin. Kiitos siitä kuuluu sattumanvaraiselle neronleimaukselleni, jonka johdosta aloin opiskella yliopistolla saksan kieltä ja kulttuuria. Ja mitä klassikkoja sieltä onkaan pulpahtanut esiin! Vaikkapa nyt tämä Erich Kästnerin Fabian vuodelta 1931. Täytyy myöntää, että kirjallisuuskurssimme alkaessa Kästnerin teos oli se, jota ehkä kaikkein vähiten odotin. Olihan siellä tarjolla myös Mannia ja Kafkaa. Mutta kurssin lopussa se kirja, joka sitten kuitenkin eniten jäi päätäni vaivaamaan, oli juuri Fabian. Laitetaanpa tähän heti alkuun hyvät uutiset: kirja on suomennettu viime vuonna, joten jos tämän postaukseni jälkeen haluaa tutustua kirjaan tarkemmin siihen löytyy Vesa Tapio Valon tuore (ja hyvä!) suomennos vuodelta 2023 (Aviador). Suomeksi kirja on saanut tarinaa hyvin kuvaavan nimen "Tuuliajolla Berliinissä". Jakob Fabian on kolmekymppinen kirjallisuustieteilijä, joka elättää itsensä erilais...

Lue lisää

Kiiruhda rakastamaan! - Alex Schulmanin esikoisteos 'Skynda att älska'

Vuoden lopulla ilmestyneet kirjabloggaajien Vuoden parhaat -postaukset nostivat esille yhden selkeän tähden - ruotsalaisen Alex Schulmanin ja tämän uusimman romaanin 'Överlevarna' (suomennettuna 'Eloonjääneet', Nemo 2021). Olen lukenut pari aikaisempaa Schulmanin kirjaa, mutta tätä uusinta en ole vielä ehtinyt hankkia käsiini. Täytyy myös tunnustaa, että Schulmanin ristiriitainen julkinen imago täällä Ruotsissa vaikuttaa edelleen lukuhaluihini. Schulman tuli julkisuuteen 00-luvun puolivälissä mm. blogillaan, jossa hän kommentoi hyvinkin räväkästi ajankohtaisia tapahtumia ja julkisuuden henkilöitä. Lisäksi hän oli seurapiiripalstojen vakioseurattava yhdessä vauhdikkaan puolisonsa kanssa. Ohjelmassa oli myös mahtipontiset häät, vaikkakin avioero astui voimaan jo vuoden kuluttua. Schulman oli siinä vaiheessa tavannut nykyisen puolisonsa, jonka kanssa hänellä on nykyään kolme lasta. Ensimmäisen lapsensa synnyttyä Schulman alkoi kirjoittaa uutta blogia, Att vara Charlie Sc...