Siirry pääsisältöön

Sinikka ja Tiina Nopola: Risto Räppääjä ja pakastaja-Elvi (2001)



























Risto Räppääjiä on meillä vuosien mittaan luettu ja katsottu, ensin tulivat elokuvat ja nyt kahlataan läpi kirjasarjaa. Mukavaa, että 6-vuotias haluaa minun vielä lukevan - varsinkin näissä Risto Räppääjissä sisäinen radioteatterilaiseni pääsee oikeuksiinsa. Ja ottamatta sen enempää kantaa elokuvaversioihin tai niiden keskinäiseen paremmuuteen voin kuitenkin paljastaa, että oma Elvini on hyvin lähellä Ulla Tapanisen roolisuoritusta.

Tämä kirja on sarjan neljäs osa ja tekstissä on vielä jäljellä sitä tuoreutta joka ehkä myöhemmissä kirjoissa hiukan himmenee kaikkien hauskojen ja nolojen tilanteiden sekamelskassa. Tätä oli mukava lukea ääneen, teksti soljui sujuvasti ja välillä kikatettiin vatsa vääränä sekä lukija että kuuntelija.

Elvi oli tämän kirjan todellinen stara - nainen jolle ei sanota ei, kuten Lennartkin saa kokea. Hiukan kyllä ärsytti Rauhan saamattomuus miesasioissaan mutta en vielä ryhtynyt avaamaan sitä vyyhteä 6-vuotiaalle. Oma "miehenmetsästykseni" sujui kuitenkin enemmän Elvin tyyliin, siksi ehkä koen hengenheimolaisuutta juuri hänen hahmoonsa? Tämä ihmissuhdetriangeli oli ehkä vähän liikaa tämän ikäiselle lapselle mutta hän otti sen onneksi kaikin puolin huumorilla.

Täydet pisteet leikkisästä kielenkäytöstä joka ulkosuomalaisen lapsen kielenoppimiselle on kullanarvoista. Haluaisin lapseni oppivan suomea niin hyvin, että hän voisi nauttia kielileikeistä ja luoda niitä itsekin. Suomen kieli on siihen omiaan, mielestäni jopa enemmän kuin lapseni isänkieli ruotsi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mikael Persbrandt, Carl-Johan Vallgren: Så som jag minns det (2017)

Olipa rankka joulu tänä vuonna! Ainakin jos vietti sen Mikael Persbrandtin seurassa. Sain kirjastolta joululahjan kun kauan jonottamani kirja saapui juuri ennen joulunpyhiä ja kun kerran avasin kirjan niin se pitikin sitten lukea samaan syssyyn loppuun asti.

Mikael Persbrandt on esiintynyt iltalehtien lööpeissä viime vuosina sen verran usein, että minäkin tiesin miehen alkoholi- ja huumeongelmista. Mutta en tiedä mitä oikeastaan odotin kirjan lukemista aloittaessani. En edes välttämättä pidä hänestä näyttelijänä ja skandaalinkäryisistä paljastuksistakaan en välittäisi lukea. Mutta Persbrandtin tarina piti otteessaan ja liikutti, kaikessa karmeudessaan.

Tarina alkaa Jakobsbergin lähiöstä Tukholman kupeesta, jossa Mikael syntyy nuoren isän ja vielä nuoremman äidin ainokaiseksi. Isä häipyy kuvioista varhaisessa vaiheessa, vaikka satunnainen yhteys säilyykin. Äiti ryhtyy opiskelemaan taidetta, miesystävät vaihtuvat ja nuori Mikael itsenäistyy varhain.

Koulu ei suju kovinkaan hyvin mutta …

Samuel Bjørk: Minä matkustan yksin (2013)

Kävin viime jouluisen Suomen loman aikana aleostoksilla kirjakaupassa ja saavuttuani kassalle kirjapinoni kanssa, myyjä tempaisi vieressään olevasta kasasta kirjan ja kehoitti ottamaan senkin - "tästä hyvä dekkari edullisesti". Ja toden totta, hyvän dekkarin tulin ostaneeksi!

Samuel Bjørkin nimen taakse kätkeytyy norjalaiskirjailija Frode Sander Øien, joka tällä kirjalla avaa suunnitellun - omien sanojensa mukaan 10-15 dekkarin - sarjan. Päähenkilöt ovat hieman Oiva Lohtanderin tyyppinen Holger Munch ja - tämä yhteys on toki mainittu monessa muussakin arviossa - hyvinkin Lisbeth Salanderin oloinen Mia Krüger. Holger ja Mia ovat olleet työpari jo aiemmin, ja hyvin menestynyt sellainen, kunnes traagiset tapahtumat pakottivat parin jäähylle. Kirjassa tapahtuva murhasarja saattaa kuitenkin työparin jälleen yhteen sillä nyt tarvitaan maan parhaat poliisit tutkimaan työn alla olevaa murhatapausta.

Mia ymmärtää nopeasti, että murhaajan kohteena ovat kuusivuotiaat, pian koulunsa al…

Yösyöttö

Tukholmassa ei usein pääse katsomaan uusia suomalaisia filmejä mutta joskus onnistaa. Tavalliseen ohjelmistoon suomalaiselokuvat eksyvät tuskin koskaan ja tämä Yösyöttö-filmikin kuuluu elokuvateatteri Zitan ja Suomi-Instituutin yhteiseen Ny finsk film -satsaukseen. Lisähaasteen tuo myös se, että ruotsalaismedia ei noteeraa suomalaiskulttuuria millään tavoin joten täytyy olla tarkkana jos aikoo saada lipun. En vieläkään ole toipunut siitä järkytyksestä kun sain tietää Katri-Helenan konsertista Berwaldhallenissa vasta kun konsertti oli loppuunmyyty vihoviimeistä paikkaa myöten...

Olen lukenut Eve Hietamiehen koko Pasas-sarjan, viimeksi uusimman Hammaskeijun. Hietamies kirjoittaa hauskaa tilannekomiikkaa, vaikkakin hän mielestäni turhaan peittää vakavamman aineksen huumorin alle. Kirjoissa Pasasten perhearki on melkoista kohellusta ja välillä kirjailijan rima on harmittavan matalalla. Olikin jännä nähdä miten Hietamiehen rönsyilevä tyyli pusertuu elokuvan 90 minuuttiin.

Yösyöttö-elokuva…