Siirry pääsisältöön

Maikki Harjanne: Arbuusian prinsessa (2003)

Maikki Harjanteen Minttu-kirjoja olemme lukeneet tyttären kanssa ahkerasti mutta viime kirjastoreissulla käsiin osui meille aivan tuntematon Arbuusian prinsessa. Luulin, että se oli uusi kirja koska en ollut sitä aikaisemmin nähnyt kirjastomme suomenkielisten lastenkirjojen osastolla (jonka kirjat olemme lukeneet läpi jo ainakin kahteen kertaan) mutta se on julkaistu jo 2003.

Kirjan päähenkilö on Arbuusian prinsessa Ottaavia jonka isä on huolestunut linnan portille ilmestyvistä lukuisista kosijoista. Tyttö kun on isän mielestä aivan liian nuori menemään naimisiin. Isä kuningas keksii rakennuttaa valtavan labyrintin joka on niin vaikea läpäistä ettei yksikään kosija sitä pystyisi selvittämään. Paikalle kutsutaan maailman parhaat labyrintinrakentajat ja työ aloitetaan. Käy vain niin ikävästi, että isä kuningas ei kielloista huolimatta malta olla kurkistamatta labyrinttiin. Tytär Ottaavian ei auta siis muu kuin lähteä pelastamaan isäänsä.

6veen mielestä kirja oli jännittävä ja vähän pelottava. Kirjan takakannessa on ikäsuositus 5-vuotiaista ylöspäin mikä on varmasti ihan paikallaan, sen verran pelottavan näköinen on 6veenkin mielestä labyrintissä piileksivä hirviö.

Kirjan kuvitus kaikkine labyrintteineen on värikkään kaunis ja mielikuvitusta kutittava. 6veekin innostuu piirtämään ison kasan omia labyrinttejä. Vahva suositus siis sekä äidiltä että tyttäreltä!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mikael Persbrandt, Carl-Johan Vallgren: Så som jag minns det (2017)

Olipa rankka joulu tänä vuonna! Ainakin jos vietti sen Mikael Persbrandtin seurassa. Sain kirjastolta joululahjan kun kauan jonottamani kirja saapui juuri ennen joulunpyhiä ja kun kerran avasin kirjan niin se pitikin sitten lukea samaan syssyyn loppuun asti.

Mikael Persbrandt on esiintynyt iltalehtien lööpeissä viime vuosina sen verran usein, että minäkin tiesin miehen alkoholi- ja huumeongelmista. Mutta en tiedä mitä oikeastaan odotin kirjan lukemista aloittaessani. En edes välttämättä pidä hänestä näyttelijänä ja skandaalinkäryisistä paljastuksistakaan en välittäisi lukea. Mutta Persbrandtin tarina piti otteessaan ja liikutti, kaikessa karmeudessaan.

Tarina alkaa Jakobsbergin lähiöstä Tukholman kupeesta, jossa Mikael syntyy nuoren isän ja vielä nuoremman äidin ainokaiseksi. Isä häipyy kuvioista varhaisessa vaiheessa, vaikka satunnainen yhteys säilyykin. Äiti ryhtyy opiskelemaan taidetta, miesystävät vaihtuvat ja nuori Mikael itsenäistyy varhain.

Koulu ei suju kovinkaan hyvin mutta …

Seili - sielujen saari

Hän ajattelee, miten paljon tietoa saarelle on säilötty. Ei pelkästään penkkeihin hänen ympärillään, seiniin, kallioihin, Fyyrin tienoille, vaan kaikkialle. Puihin. Tyttökalliolle, joka on mustunut yöllisten nuotioiden jäljiltä. Koko saarelle, maahan. (...)

Teimme tyttären kanssa loppukesän viimeisen lomareissun Turkuun. Reissusta tuli puolivahingossa teemaltaan varsin kirjallinen - kävimme ensimmäisenä päivänä Naantalin Muumimaailmassa ja toisena reissupäivänä Seilin saarella, joka on ollut kovasti esillä viime vuosien suomalaisessa kirjallisuudessa. Siinä välissä ehdimme myös nähdä juuri ensi-iltaan tulleen Mari Rantasilan ohjaaman Puluboin ja Ponin leffan, joka perustuu Veera Salmen kirjoihin.

Olin juuri ennen matkaa lukenut Johanna Holmströmin Sielujen saaren ja mielessä liikkuivat vielä tuoreena romaanin naiset ja heidän kohtalonsa. Matkasinkin Seiliin kuin myyttiselle tarujen saarelle ja osittain odotukseni täyttyivät.


Seiliin pääsee kätevästi Turusta kesällä päivittäin kulkeval…

Yösyöttö

Tukholmassa ei usein pääse katsomaan uusia suomalaisia filmejä mutta joskus onnistaa. Tavalliseen ohjelmistoon suomalaiselokuvat eksyvät tuskin koskaan ja tämä Yösyöttö-filmikin kuuluu elokuvateatteri Zitan ja Suomi-Instituutin yhteiseen Ny finsk film -satsaukseen. Lisähaasteen tuo myös se, että ruotsalaismedia ei noteeraa suomalaiskulttuuria millään tavoin joten täytyy olla tarkkana jos aikoo saada lipun. En vieläkään ole toipunut siitä järkytyksestä kun sain tietää Katri-Helenan konsertista Berwaldhallenissa vasta kun konsertti oli loppuunmyyty vihoviimeistä paikkaa myöten...

Olen lukenut Eve Hietamiehen koko Pasas-sarjan, viimeksi uusimman Hammaskeijun. Hietamies kirjoittaa hauskaa tilannekomiikkaa, vaikkakin hän mielestäni turhaan peittää vakavamman aineksen huumorin alle. Kirjoissa Pasasten perhearki on melkoista kohellusta ja välillä kirjailijan rima on harmittavan matalalla. Olikin jännä nähdä miten Hietamiehen rönsyilevä tyyli pusertuu elokuvan 90 minuuttiin.

Yösyöttö-elokuva…