Siirry pääsisältöön

Maikki Harjanne: Arbuusian prinsessa (2003)

Maikki Harjanteen Minttu-kirjoja olemme lukeneet tyttären kanssa ahkerasti mutta viime kirjastoreissulla käsiin osui meille aivan tuntematon Arbuusian prinsessa. Luulin, että se oli uusi kirja koska en ollut sitä aikaisemmin nähnyt kirjastomme suomenkielisten lastenkirjojen osastolla (jonka kirjat olemme lukeneet läpi jo ainakin kahteen kertaan) mutta se on julkaistu jo 2003.

Kirjan päähenkilö on Arbuusian prinsessa Ottaavia jonka isä on huolestunut linnan portille ilmestyvistä lukuisista kosijoista. Tyttö kun on isän mielestä aivan liian nuori menemään naimisiin. Isä kuningas keksii rakennuttaa valtavan labyrintin joka on niin vaikea läpäistä ettei yksikään kosija sitä pystyisi selvittämään. Paikalle kutsutaan maailman parhaat labyrintinrakentajat ja työ aloitetaan. Käy vain niin ikävästi, että isä kuningas ei kielloista huolimatta malta olla kurkistamatta labyrinttiin. Tytär Ottaavian ei auta siis muu kuin lähteä pelastamaan isäänsä.

6veen mielestä kirja oli jännittävä ja vähän pelottava. Kirjan takakannessa on ikäsuositus 5-vuotiaista ylöspäin mikä on varmasti ihan paikallaan, sen verran pelottavan näköinen on 6veenkin mielestä labyrintissä piileksivä hirviö.

Kirjan kuvitus kaikkine labyrintteineen on värikkään kaunis ja mielikuvitusta kutittava. 6veekin innostuu piirtämään ison kasan omia labyrinttejä. Vahva suositus siis sekä äidiltä että tyttäreltä!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mikael Persbrandt, Carl-Johan Vallgren: Så som jag minns det (2017)

Olipa rankka joulu tänä vuonna! Ainakin jos vietti sen Mikael Persbrandtin seurassa. Sain kirjastolta joululahjan kun kauan jonottamani kirja saapui juuri ennen joulunpyhiä ja kun kerran avasin kirjan niin se pitikin sitten lukea samaan syssyyn loppuun asti.

Mikael Persbrandt on esiintynyt iltalehtien lööpeissä viime vuosina sen verran usein, että minäkin tiesin miehen alkoholi- ja huumeongelmista. Mutta en tiedä mitä oikeastaan odotin kirjan lukemista aloittaessani. En edes välttämättä pidä hänestä näyttelijänä ja skandaalinkäryisistä paljastuksistakaan en välittäisi lukea. Mutta Persbrandtin tarina piti otteessaan ja liikutti, kaikessa karmeudessaan.

Tarina alkaa Jakobsbergin lähiöstä Tukholman kupeesta, jossa Mikael syntyy nuoren isän ja vielä nuoremman äidin ainokaiseksi. Isä häipyy kuvioista varhaisessa vaiheessa, vaikka satunnainen yhteys säilyykin. Äiti ryhtyy opiskelemaan taidetta, miesystävät vaihtuvat ja nuori Mikael itsenäistyy varhain.

Koulu ei suju kovinkaan hyvin mutta …

Samuel Bjørk: Minä matkustan yksin (2013)

Kävin viime jouluisen Suomen loman aikana aleostoksilla kirjakaupassa ja saavuttuani kassalle kirjapinoni kanssa, myyjä tempaisi vieressään olevasta kasasta kirjan ja kehoitti ottamaan senkin - "tästä hyvä dekkari edullisesti". Ja toden totta, hyvän dekkarin tulin ostaneeksi!

Samuel Bjørkin nimen taakse kätkeytyy norjalaiskirjailija Frode Sander Øien, joka tällä kirjalla avaa suunnitellun - omien sanojensa mukaan 10-15 dekkarin - sarjan. Päähenkilöt ovat hieman Oiva Lohtanderin tyyppinen Holger Munch ja - tämä yhteys on toki mainittu monessa muussakin arviossa - hyvinkin Lisbeth Salanderin oloinen Mia Krüger. Holger ja Mia ovat olleet työpari jo aiemmin, ja hyvin menestynyt sellainen, kunnes traagiset tapahtumat pakottivat parin jäähylle. Kirjassa tapahtuva murhasarja saattaa kuitenkin työparin jälleen yhteen sillä nyt tarvitaan maan parhaat poliisit tutkimaan työn alla olevaa murhatapausta.

Mia ymmärtää nopeasti, että murhaajan kohteena ovat kuusivuotiaat, pian koulunsa al…

Yösyöttö

Tukholmassa ei usein pääse katsomaan uusia suomalaisia filmejä mutta joskus onnistaa. Tavalliseen ohjelmistoon suomalaiselokuvat eksyvät tuskin koskaan ja tämä Yösyöttö-filmikin kuuluu elokuvateatteri Zitan ja Suomi-Instituutin yhteiseen Ny finsk film -satsaukseen. Lisähaasteen tuo myös se, että ruotsalaismedia ei noteeraa suomalaiskulttuuria millään tavoin joten täytyy olla tarkkana jos aikoo saada lipun. En vieläkään ole toipunut siitä järkytyksestä kun sain tietää Katri-Helenan konsertista Berwaldhallenissa vasta kun konsertti oli loppuunmyyty vihoviimeistä paikkaa myöten...

Olen lukenut Eve Hietamiehen koko Pasas-sarjan, viimeksi uusimman Hammaskeijun. Hietamies kirjoittaa hauskaa tilannekomiikkaa, vaikkakin hän mielestäni turhaan peittää vakavamman aineksen huumorin alle. Kirjoissa Pasasten perhearki on melkoista kohellusta ja välillä kirjailijan rima on harmittavan matalalla. Olikin jännä nähdä miten Hietamiehen rönsyilevä tyyli pusertuu elokuvan 90 minuuttiin.

Yösyöttö-elokuva…