Siirry pääsisältöön

Martina Haag: Olin niin varma meistä (2015)

Nyt se sitten tapahtui, luin ensimmäisen e-kirjani! En ole moiseen höpsötykseen aikaisemmin sortunut koska mielestäni kirjan pitää olla paperinen niin että sitä voi selailla ja pläräillä - sen pitää tuntua oikealta kirjalta. Mutta nyt jonotin kirjastosta kirjaa jonka halusin ehdottomasti lukea ja olin vasta sijalla 30. Kunnes huomasin, että kirjan saisi lainata myös e-kirjana... 10 sekuntia myöhemmin kirja oli tabletillani ja joululoma pelastettu!

Mikä tässä kirjassa nyt sitten on niin ihmeellistä, että se piti saada tällä istumalla? Se lienee joulun puhutuin kirja täällä Ruotsissa eikä niinkään ehkä kirjallisten ansioidensa vuoksi vaan koska kirja kertoo todellisuuden kolmiodraamasta. Näin raadollinen olen minäkin, myönnetään...

Martina Haag on ruotsalaisen chicklit-kirjallisuuden eliittiä joka tässä uusimmassaan on huomattavasti vakavampi kuin aiemmissa romaaneissaan. Kirja kertoo julkkisparin avioerosta, kuinka kirjailija Petran aviomies rakastuu toiseen naiseen ja jättää vaimonsa. Kenellekään ruotsalaista mediaa seuraavalle ei jääne epäselväksi ketkä nämä todellisuuden henkilöt ovat.

Mutta kirja on paljon muutakin kuin vain lukijan tirkistelynhalua tyydyttävä avainromaani. Monet ruotsalaiskriitikot ovat kehuneet Haagin rehellistä ja sydänverellä kirjoitettua avioerodraamaa  - jätetyn vaimon ahdistus on todentuntuista. Kirja kertoo myös sisäisestä prosessista jonka päättyessä Petra toteaa "Nyt saa riittää", on aika jatkaa omaa elämää. Kirjalla on siis myös terapeuttista arvoa.

Entäpä sitten se e-kirjan lukeminen? Ärsytti välillä kun en tiennyt missä vaihetta kirjaa olin - oliko jäljellä 10 vai 100 sivua. Nähtävästi tärkeä tieto alitajunnalle? Mutta plussaa siitä, että kirjan saa nopeasti luettavakseen jos pakottava tarve iskee. Ja vielä muuten, e-kirjaa voi lukea myös hämärässä jos muu perhe haluaa istua mieluummin tunnelmavalaistussa olohuoneessa...


**
Martina Haag: Det är något som inte stämmer
Pirat 2015
Kirjastokappale (e-kirja)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mikael Persbrandt, Carl-Johan Vallgren: Så som jag minns det (2017)

Olipa rankka joulu tänä vuonna! Ainakin jos vietti sen Mikael Persbrandtin seurassa. Sain kirjastolta joululahjan kun kauan jonottamani kirja saapui juuri ennen joulunpyhiä ja kun kerran avasin kirjan niin se pitikin sitten lukea samaan syssyyn loppuun asti.

Mikael Persbrandt on esiintynyt iltalehtien lööpeissä viime vuosina sen verran usein, että minäkin tiesin miehen alkoholi- ja huumeongelmista. Mutta en tiedä mitä oikeastaan odotin kirjan lukemista aloittaessani. En edes välttämättä pidä hänestä näyttelijänä ja skandaalinkäryisistä paljastuksistakaan en välittäisi lukea. Mutta Persbrandtin tarina piti otteessaan ja liikutti, kaikessa karmeudessaan.

Tarina alkaa Jakobsbergin lähiöstä Tukholman kupeesta, jossa Mikael syntyy nuoren isän ja vielä nuoremman äidin ainokaiseksi. Isä häipyy kuvioista varhaisessa vaiheessa, vaikka satunnainen yhteys säilyykin. Äiti ryhtyy opiskelemaan taidetta, miesystävät vaihtuvat ja nuori Mikael itsenäistyy varhain.

Koulu ei suju kovinkaan hyvin mutta …

Seili - sielujen saari

Hän ajattelee, miten paljon tietoa saarelle on säilötty. Ei pelkästään penkkeihin hänen ympärillään, seiniin, kallioihin, Fyyrin tienoille, vaan kaikkialle. Puihin. Tyttökalliolle, joka on mustunut yöllisten nuotioiden jäljiltä. Koko saarelle, maahan. (...)

Teimme tyttären kanssa loppukesän viimeisen lomareissun Turkuun. Reissusta tuli puolivahingossa teemaltaan varsin kirjallinen - kävimme ensimmäisenä päivänä Naantalin Muumimaailmassa ja toisena reissupäivänä Seilin saarella, joka on ollut kovasti esillä viime vuosien suomalaisessa kirjallisuudessa. Siinä välissä ehdimme myös nähdä juuri ensi-iltaan tulleen Mari Rantasilan ohjaaman Puluboin ja Ponin leffan, joka perustuu Veera Salmen kirjoihin.

Olin juuri ennen matkaa lukenut Johanna Holmströmin Sielujen saaren ja mielessä liikkuivat vielä tuoreena romaanin naiset ja heidän kohtalonsa. Matkasinkin Seiliin kuin myyttiselle tarujen saarelle ja osittain odotukseni täyttyivät.


Seiliin pääsee kätevästi Turusta kesällä päivittäin kulkeval…

Yösyöttö

Tukholmassa ei usein pääse katsomaan uusia suomalaisia filmejä mutta joskus onnistaa. Tavalliseen ohjelmistoon suomalaiselokuvat eksyvät tuskin koskaan ja tämä Yösyöttö-filmikin kuuluu elokuvateatteri Zitan ja Suomi-Instituutin yhteiseen Ny finsk film -satsaukseen. Lisähaasteen tuo myös se, että ruotsalaismedia ei noteeraa suomalaiskulttuuria millään tavoin joten täytyy olla tarkkana jos aikoo saada lipun. En vieläkään ole toipunut siitä järkytyksestä kun sain tietää Katri-Helenan konsertista Berwaldhallenissa vasta kun konsertti oli loppuunmyyty vihoviimeistä paikkaa myöten...

Olen lukenut Eve Hietamiehen koko Pasas-sarjan, viimeksi uusimman Hammaskeijun. Hietamies kirjoittaa hauskaa tilannekomiikkaa, vaikkakin hän mielestäni turhaan peittää vakavamman aineksen huumorin alle. Kirjoissa Pasasten perhearki on melkoista kohellusta ja välillä kirjailijan rima on harmittavan matalalla. Olikin jännä nähdä miten Hietamiehen rönsyilevä tyyli pusertuu elokuvan 90 minuuttiin.

Yösyöttö-elokuva…