Siirry pääsisältöön

Anna-Leena Härkönen: Ei kiitos (2008)

Anna-Leena Härkösen uusin pitää aina lukea pikimmiten ja kun uutta kirjaa ei ole tarjolla niin sitten luetaan vanhoja kirjoja uusintana. Tällä kertaa kirjastosta tarttui mukaan "Ei kiitos" jonka edellisestä lukukerrasta oli kulunut seitsemän vuotta. Muistelin tosin, että tämä ei mielestäni ollut Härkösen parhaita mutta kaipasin Härkösen kepeää ja humoristista kieltä joten tämä sai kelvata.

Kepeää ja humoristista on tämäkin kirja mutta juoni kiertää tiukasti yhden asian ympärillä: Heli ei saa mieheltään Matilta seksiä niin usein kuin haluaisi. Kirja herätti ilmestyessään paljon huomiota eikä tietenkään mikään ihme kun aihe on näinkin "mediaystävällinen". Kirjan näkökulma on vain ja ainoastaan Helin, joten voimme vain rivien välistä arvailla Matin aivoituksia. Miehen pitäisi hakea apua ilmiselvään masennukseensa... Heli käsittelee ongelmaa raivoisan härän energialla ja syrjähyppyhän siitä sitten kehkeytyy. Kirjan loppu jää avoimeksi mutta valanee uskoa avioliiton puolustajille.

Tämän lukaisee nopeasti ja Härkösen tyyli on ammattilaisen vakaata. Tosin ei hirveästi yllätyksiäkään ole luvassa meille jotka olemme härkösemme lukeneet. Mutta Härkösellä on aina mielenkiintoisia aiheita kirjoissaan, tämä yksi niistä. Itselleni tässä kirjassa oli kuitenkin mielenkiintoisinta päähenkilön keski-ikäisyyden kipuilut, olenhan nyt itsekin sitten viime lukeman siirtynyt tähän ikäryhmään. Ei mitenkään outoa, että kauhistuneena laskee kuinka monen Antti Tuiskun äiti sitä voisikaan olla. Härkönen osuu monesti huomioissaan niin lähelle omaa arkeani, että on vain pakko nauraa itselleen!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mikael Persbrandt, Carl-Johan Vallgren: Så som jag minns det (2017)

Olipa rankka joulu tänä vuonna! Ainakin jos vietti sen Mikael Persbrandtin seurassa. Sain kirjastolta joululahjan kun kauan jonottamani kirja saapui juuri ennen joulunpyhiä ja kun kerran avasin kirjan niin se pitikin sitten lukea samaan syssyyn loppuun asti.

Mikael Persbrandt on esiintynyt iltalehtien lööpeissä viime vuosina sen verran usein, että minäkin tiesin miehen alkoholi- ja huumeongelmista. Mutta en tiedä mitä oikeastaan odotin kirjan lukemista aloittaessani. En edes välttämättä pidä hänestä näyttelijänä ja skandaalinkäryisistä paljastuksistakaan en välittäisi lukea. Mutta Persbrandtin tarina piti otteessaan ja liikutti, kaikessa karmeudessaan.

Tarina alkaa Jakobsbergin lähiöstä Tukholman kupeesta, jossa Mikael syntyy nuoren isän ja vielä nuoremman äidin ainokaiseksi. Isä häipyy kuvioista varhaisessa vaiheessa, vaikka satunnainen yhteys säilyykin. Äiti ryhtyy opiskelemaan taidetta, miesystävät vaihtuvat ja nuori Mikael itsenäistyy varhain.

Koulu ei suju kovinkaan hyvin mutta …

Samuel Bjørk: Minä matkustan yksin (2013)

Kävin viime jouluisen Suomen loman aikana aleostoksilla kirjakaupassa ja saavuttuani kassalle kirjapinoni kanssa, myyjä tempaisi vieressään olevasta kasasta kirjan ja kehoitti ottamaan senkin - "tästä hyvä dekkari edullisesti". Ja toden totta, hyvän dekkarin tulin ostaneeksi!

Samuel Bjørkin nimen taakse kätkeytyy norjalaiskirjailija Frode Sander Øien, joka tällä kirjalla avaa suunnitellun - omien sanojensa mukaan 10-15 dekkarin - sarjan. Päähenkilöt ovat hieman Oiva Lohtanderin tyyppinen Holger Munch ja - tämä yhteys on toki mainittu monessa muussakin arviossa - hyvinkin Lisbeth Salanderin oloinen Mia Krüger. Holger ja Mia ovat olleet työpari jo aiemmin, ja hyvin menestynyt sellainen, kunnes traagiset tapahtumat pakottivat parin jäähylle. Kirjassa tapahtuva murhasarja saattaa kuitenkin työparin jälleen yhteen sillä nyt tarvitaan maan parhaat poliisit tutkimaan työn alla olevaa murhatapausta.

Mia ymmärtää nopeasti, että murhaajan kohteena ovat kuusivuotiaat, pian koulunsa al…

Seili - sielujen saari

Hän ajattelee, miten paljon tietoa saarelle on säilötty. Ei pelkästään penkkeihin hänen ympärillään, seiniin, kallioihin, Fyyrin tienoille, vaan kaikkialle. Puihin. Tyttökalliolle, joka on mustunut yöllisten nuotioiden jäljiltä. Koko saarelle, maahan. (...)

Teimme tyttären kanssa loppukesän viimeisen lomareissun Turkuun. Reissusta tuli puolivahingossa teemaltaan varsin kirjallinen - kävimme ensimmäisenä päivänä Naantalin Muumimaailmassa ja toisena reissupäivänä Seilin saarella, joka on ollut kovasti esillä viime vuosien suomalaisessa kirjallisuudessa. Siinä välissä ehdimme myös nähdä juuri ensi-iltaan tulleen Mari Rantasilan ohjaaman Puluboin ja Ponin leffan, joka perustuu Veera Salmen kirjoihin.

Olin juuri ennen matkaa lukenut Johanna Holmströmin Sielujen saaren ja mielessä liikkuivat vielä tuoreena romaanin naiset ja heidän kohtalonsa. Matkasinkin Seiliin kuin myyttiselle tarujen saarelle ja osittain odotukseni täyttyivät.


Seiliin pääsee kätevästi Turusta kesällä päivittäin kulkeval…